lauantai 01. syyskuu 2012

Syksyn ensimmäisenä aamuna (+puurohimotus)

Aurinkoista syksyn ensimmäistä huomenta!
Liekö aivoistani vapautunut työstressin laukeamisen jälkeistä kapasiteettiä vai mitä, mutta nyt blogipostauksia tulee näemmä kuin sarjatuotantoa. Toivotaan, että jatkuu koko syksyn tätä rataa. Kertokaa sitten, kun liika alkaa olemaan liikaa postauksien määrän suhteen ;)
En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka tärkeitä hiljaiset aamut mulle on. Se tunne, kun muu perhe nukkuu ja saa itse nauttia aamiaisen rauhassa. Tänä aamuna mies lähti jo kukonlaulun aikaan golfkentälle (terkkuja vaan :), joten itsekin heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Lapsilla onneksi uni riitti kahdeksaan, joten omaa aikaa kahvikupin juomiseen ja lehdenlukemisen riitti yllinkyllin.
Puuro. Kaurapuuro. Siihen on tullut ihan hirmuinen himo. Silloin puolitoistavuotta takaperin, kun aloin vhh-dieetin korvasin aamupuuroni turkkilaisella ja maustamattomalla jugurtilla. Mutta nyt niitä tulee jo korvista. Ollakin että niiden kanssa nauttimani lisukkeet vaihtelivat päivittäin. Nyt olen parina aamuna syönyt kaurapuuroa. Ei pikahiutaleita vaan ihan kunnon Elovenasta pitkään hauduttamalla keitettyä puuroa. Ihan parasta itsetehdyn omppuhillon ja maitotilkan kanssa. Jostain syystä mulle ei uppoa aamuisin leipä. Se tuntuu liian kuivalta ja rouhealta. Ja lämmin puuro rauhoittaa näin kylmentyvinä syysaamuina mukavasti.
Muistan jo lapsuudestani, kuinka sunnuntai-illat olivat puuroiltoja. Sunnuntaisaunan jälkeen yleensä nautittiin mannapuuroa. Ja jos oikein onni suosi niin suklaamannapuuroa. Nam. Näin aikuisiällä kaurapuuron lisäksi lempipuuroni on ehdottomasti ruispuolukkapuuro. Helmipuuroa tulee harvoin tehtyä, mutta huomen aamulle suunnittelin  sitä aamiaiseksi. 
Tein omppuhilloja pari viikkoa takaperin ja viimeistä purkkia viedään. Ennen kuin loput omenat tippuvat maahan pitää tehdä lisää hilloa talven varalle. Omenahillon tekemiseen käytin hillomarmeladisokeria – hillosta tulee vähän tuhdimpaa tavaraa. Jostain luin, että kaneli sopisi hyvin omppuhilloon. Taidan valmistaa erän myös kanelilla maustettua hilloa.
Syksyn tulon huomaa myös siitä, että alkaa kaipaamaan täydennystä takkapuihin. Ja haaveilee niistä illoista, kun takassa rätisee tuli ja ulkona sade piiskaa ikkunoihin. Tänään lähdemmekin täydentämään halkovarastomme maalta. Toiveissa on, että löytäisimme hyvän kätkön valmiiksi pilkottua ja tarpeeksi kuivaa koivuklapia. Jos ei löydy niin en pistä puutöitä (varsinkaan klapikoneen käyttöä) pahakseni. Saa olla ulkona ja samalla hyötyliikuntaa. Voi olla, että jokunen sienikin löytyy klapien hakumatkalla :)
Lauantaiterkuin 
(blogikärpäsen piston saanut ;),
PS. parit tunnustukset on vielä noutamatta ja pariin haasteeseen 
(sähköposteista puhumattakaan) vastaamatta, mutta kaikki ajallaan :)

keskiviikko 22. elokuu 2012

Pullantuoksuinen kotiäiti ja maailman parhaimmat korvapuustit

Biksukunnon havittelemisesta sujuvasti punaisesta maidosta ja ihka aidosta voista leivottuihin vehnäpulliin! :)
Pidin tänään vapaapäivän, kun oli tarkoitus Julian kanssa harjoitella kävelemään koulumatka. Mutta niin aamulla kuin iltapäivälläkin satoi, joten autolla mentiin mennen tullen. Sen neljä tuntia, kun vietin kotona yksin, olin ajatellut tekeväni vaikka mitä. Saavani aikaiseksi asioita, joita ei muuten saa. Täytyy kyllä todeta, että neljä tuntia on ä ä r e t t ö m ä n lyhyt aika. Korvapuustit paistoin, kävin pikaisesti juoksemassa, suihkussa ja lopuksi ehdin kymmenen minuutin ajan istumaan alas kahvikupin kanssa (ja korvapuustin, mutta sitä ei lasketa ;) ja lukemaan Ikean uutta kuvastoa (voi ihanuus…). Miten kotiäidit ehtivät tekemään kaiken sen pyykkäyksen, siivoamisen, ruoanlaiton sun muun? Ehkä mä kehityn tässä syksyn aikana. Tai ainakin opin priorisoimaan kotityöt ja hitusen ajanhallintaa. On se jännä, että töissä pärjää mitä enemmän on samanaikaan tehtävä kiireellisiä juttuja, mutta kotona on ihan pulassa  :)  
Rakastan leipomista ja varsinkin pullien ja korvapuustien leipomista. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun työntää kätensä taikinaan ja odottelee hyvän sitkon saavuttamista. Teen yleensä pullat tällä samalla tutulla ja turvallisella, mutta erittäin maukkaalla reseptillä. Tästä saa tehtyä joko pikkupullia, pullapitkoja kaksi tai sitten kolme pellillistä korvapuusteja:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

voita, sokeria, kanelia

muna ja raesokeria

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia

************
– kohonnut taikina jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyksi.
– levyille levitetään huoneenlämpöistä voita ja ripotellaan päälle sokeria ja kanelia. 
– levy rullataan tiukasti ja siitä leikataan n. 5 cm levyisiä paloja.
– painetaan palan keskiosa alas niin.
– annetaan kohota noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan munalla ja lisätään raesokerit.
– paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia.



Vielä pari vuotta sitten vannoin kevyttuotteiden nimeen; nyt olen siirtynyt käyttämään kermaa, voita, punaista 
maitoa yms. ennen niin lihottavana pitämiäni raaka-aineita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Muutenkin kaikki kevytjugurtit ja  rasvattomat juustot ovat korvautuneet luonnonjugurtilla/turkkilaisella jugurtilla ja kermajuustolla. Rasvatonta maitoa en sentäs ole vielä vaihtanut punaiseen. 
Enkä light limuja sokerillisiin. Enkä vaihda :)
Mutta palatakseni tuohon otsikkoon; yksi kotiäitipäivä pullantuoksuisena riitti tällä haavaa. 
En ole ikinä ollut pullantuoksuinen kotiäiti – 
ja tuskin tulen koskaan sitä täysin olemaankaan. 
Onneksi tässä on vielä reilu viikko töitä. 
Aikaa tottua ajatukseen, että syksy tulee olemaan jännittävän erilainen…
Tuhannesti kiitos haasteista ja tunnuksista, joita olen teiltä saanut
Palailen niihin viimeistään syyskuussa, tilanteen rauhoituttua! 
Kiitos myös ihanista sähköposteista, joita teiltä on tullut 
Niihinkin palaan asap! 

tiistai 23. marraskuu 2010

Kotipäivä

Turhaa tuulettelin eilen Lilian flunssan loppumista; yöllä viereeni kömpi pienen pieni kekäle. Päivällä onneksi kuume pysytellyt 38 asteessa. Joten kotipäivä (erittäin tehokas sellainen) takana.
Ensin siivotiin kaksi kaappia, jossa on kaikki joulunajan paketointiin liittyvät tavarat. Inventoitiin narut, käärepaperit ja pakettikortit. On muuten tosi kumma, mutta arastelen vihreän ja sinisen narun käyttöä paketeissä. Useimmiten tulee valittua valkoinen, hopea tai shamppanjan värinen naru. Tai sitten ihan vaan juuttinarua.
Joulukäärepapereita oli vaikka kuinka monta rullaa; mutta ne eivät enää miellyttäneet silmää. Joten niitä joutuu ostamaan lisää. Noiden rullien säilöminen onkin muuten vähän hankalaa, kun osa on tosi pitkiä. Missä te säilytätte joulukäärepapereita?
Siivousurakan jälkeen katsoimme Risto Räppääjä ja polkupyörävarkaan. Yllätävän hyvä, en olisi uskonut, että jaksan sen itse kokonaan katsoa.  Suosittelen :)
Pipareita ehdittiin myös paistamaan; kolme pellillistä tänään. Yhteensä siis tänä vuonna paistettu jo viisi pellillistä. Viime vuonna muistaakseni paistoimme 17 pellillistä pipareita. Samaan urakkaan en lähde tänä vuonna :)

Mä olisin sillä kannalla, että tehdän vain esim. sydämiä ja piparinmuotoisia pipareita. Mutta kun lasten mielestä kaikilla muoteilla pitää tehdä ainakin yksi pipari. Mihinköhän sitä hukkaisi nuo loput muotit :)?
Kerrankin sain napattua olohuoneesta pari kuvaa kirkkaalla ilmalla; tuo pakkaspäivän valo on juuri sitä, mistä mä pidän; valkoista. 
Iltapäivää kohti mentäessä valo alkoi kellertämään:
Sellainen päivä, huomenna lapset jäävätkin mummun hyvään huomaan työpäiväni ajaksi. Nyt menen herättelemään kipuista pikkuista, jotta illallakin maittaa uni. Moikkamoi!