keskiviikko 13. helmikuu 2019

Voihan keittiön musta seinä sentään!

HEI HELLUREISSAN!

Vaikka niin vannoin remppaväsymyksessäni, että meidän remontit on nyt remontoitu pitkäksi aikaa, niin yksi valinta on jäänyt mietityttämään. Tai alkanut viime aikoina mietityttämään. Vaikka tykkäänkin tuosta mustasta (tai oikeastaan se ei ole musta vaan tummantummanharmaa) seinästä keittiössä, niin se on himpun verran epäkäytännöllinen. Ainakin tuossa liesitason takana.

Maali on pesunkestävä, mutta auta armias, jos en pyyhi roiskuneita rasvatahroja heti pois; ne jäävät ja jämähtävät seinään. Muuten niitä ei juuri huomaa, mutta kun aurinko paistaa sopivasta kulmasta, niin tuo lieden levyinen pätkä seinästä on aivan kiiltokirjava.

Tiedän, että esimerkiksi lasilevy poistaisi tuon ongelman. Mutta ongelma on se, että en halua lasia vain tuolle kaistaleelle. Koko seinän lasittaminen tulisi taas kovin kalliiksi ja häikäisisi melko lailla. Joten mikä avuksi? Edelleen haaveilen siitä valkoisesta fasettihiotusta laatasta tiililadonnalla. Jep, juuri siitä josta olen haaveillut monta vuotta ja joka löytyy niin kovin monelta. Mutta jos sellaisesta tykkää, niin eihän se haittaa tosipaikan tullen ;)

Laittaisin koko taustaseinän tuolla kauniilla laatalla. Ainut mitä pelkään on se, että tuleeko keittiöstä liian valkoinen valkoisen laatan myötä. Kun olen tykännyt, että tumma seinä tuo kivasti kontrastia. Ikään kuin katkaisee keittiön. Antaa sille takaseinän. Ja hei näin bloggaajan näkökulmasta tuo tumma tausta toimii ihan älyttömän hyvänä kuvaustaustana. Samoin kuin edellisen kodin rosteriseinä. Mutta niinhän se valkoinen kaunis laattakin toimisi.

Joskus katsoin fasettilaatan hintoja ja eihän ne mitään halvimpia mahdollisia ollut. Laskin, että tuohon seinään menevät laatat tulisivat maksamaan noin 400 euroa. Ja koska en ole vielä opetellut laatoittamaan, vaikka niin kauan olen moisestakin taidosta haaveillut, niin työn osuus tulee vielä päälle.

Mitäs mieltä te olette? Vai olisiko joku muu käytännönläheisempi ratkaisu kuin valkoinen laatta? Jäähän sinnekin inhasti valkoiseen saumaan roiskeita, ellei niitä ole heti pyyhkimässä pois. Ehkä pitää vain parantaa tapansa. Itse en ole se kokki kolmonen, joka on koko ajan pyyhkimässä työtasoja saatikka seiniä ruoanlaiton lomassa :D

TALVISIN KESKIVIIKOTERKUIN,


sunnuntai 19. elokuu 2018

Suloinen sunnuntaiaamu & keramiikkarakkautta

HIPSHEI JA HUOMENTA IHANAT!

Sellaista verkkaista, hissuttelevaa sunnuntaiaamua vietellään meidän kotona. Tytöt söivät aamupalat jo aiemmin, joten miehen ollessa koiran kanssa lenkillä paistoin pitkästä aikaa meille pannarit. Ohjetta niihin täällä. Lisäksi tein energiapommismoothien kookosvedestä, banaanista, macasta, tyrnimarjasta, porkkanasta ja kurkumasta. Vaaleapaahtoisen kahvin joukkoon lisäsin mitallisen vaniljanmakuista kahviaromia.

Se, mikä tämän sunnuntaiaamun oikeastaan kruunasi olivat nuo syntymäpäivälahjani. Minulta minulle. Kauniit Kerafiikan Sysi-kahvikupit ja -lautaset. Meillä äiti aikoinaan osti keramiikkaa sieltä sun täältä. Ja nimenomaan suomalaista keramiikkaa. Yleensä niitä sellaisia harvinaisia, kultaakin kalliimpia eriä. Enkä nyt puhu rahasta sanoessani kultaakin kalliimpia. Ihan vain kannustaakseen suomalaista käsityötä. Kotona pikkutyttönä usein join aamukaakaoni sellaisesta oranssivihreästä keraamisesta kahvikupista, jonka tekijää en enää muista. Rosvo-Rudolfin äärellä. Sittemmin omaan kotiin muutettuani minulla oli yksi äidin ostama beigenvärinen keraaminen kahvimuki, josta join aina kahvini. Sunnuntaiaamuisin punapipoisen ja -poskisen Jacques Cousteaun seurassa.

Joten voisi sanoa, että tämä keramiikkarakkauteni on periytynyt geeneissä. Taannoin somen maailmassa näin ensimmäiset Kerafiikan Henriikan työt ja se oli ehkä rakkautta ensi silmäyksellä. Tehän tiedätte mieltymykseni tummiin sävyihin kattausastioissa. Nämä kauniit, sisältä lasitetut Sysi-mukit ja nuo ulkopinnaltaan lasitetut leipälautaset on dreijattu niin taidokkaasti. Kuppi sopii niin pienempään kuin isompaankin käteen. Keramiikka on myös sangen katseen kestävää. Näitä voisi oikeastaan tuijotella koko päivän. Pannarit söimme lapsuudenkodistani asti mukana kulkeneilla lasilautasilla. Ei näitäkään joka päivä vastaan tule, joten ehkä nekin ovat sitä kultaakin kalliimpaa valmistuserää.

Näin jo muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että olen 110% tyytyväinen itseltäni saamaani syntymäpäivälahjaan. Enkä vähiten sen takia, että olen hurjan tyytyväinen siihen, että sain kannatettua suomalaista työtä. Suomalaista pienyrittäjää. Se on kuulkaas ihan hirmuisen tärkeää ♥ 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 25. maaliskuu 2018

Kotikutoinen sunnuntai & uusi ruokatilamme (+ huikea alekoodi)

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI,

ja suloista palmusunnuntaita! Tunsitteko sen tänään? Nimittäin sen, että aurinko lämmitti ihan todenteolla! Oltiin Tobyn kanssa virpojia etsimässä ulkona, kun ei oikein meinannut ovikello soida ja hikinoro valui selkää pitkin toppatakin alla. Sen muutaman kerran, kun ovikello soi, niin toinen ryntäsi vastaanottamaan noitia haukun kera. Pääsiäistipu ponnarissa kiinni :D

Sunnuntaissa on jälleen tänään ollut sitä sellaista rauhallisuutta, jota sunnuntailta kaipaankin. Leppoisuutta ja ripaus kotikutoisuutta. Keittelin meidän pikkuvirpojille riisipuuroa lounaaksi ja paistoin aamuisesta kaurapuurosta rieskoja. Sellainen kotikutoinen meininki on ollut tänään ja hyvä niin.

Olenkin tainnut kertoa teille, että meillä kotona oli sunnuntai-iltana usein puuroa ruoaksi. Mannapuuroa tai riisipuuroa. Sunnuntaipuurosta on tullut myös meidän perheemme yhteinen juttu. Sitä ei välttämättä nautita iltaisin vaan juuri sunnuntaipäivisin. Tietyt rutiinit ja muistot omasta lapsuudesta ovat omiaan tuomaan varsinkin sunnuntaihin sen suloisen olotilan. Itse rakastin sitä ääntä, joka kuului kun äiti hääräsi keittiössä. Mieli oli levollinen silloin, kun näin äiskän essu päällä puuhastelemassa sunnuntaipuuhastelujaan. Olen huomannut, että meidän lapset ovat tulleet äitiinsä; silloin on hyvä olla kotona, kun äiti ei suhaile paikasta toiseen, vaan puuhailee keittiössä. 

Tänä sunnuntaina aikaa on vietetty tuossa uudessa ruokatilassamme. Ja hei, te ketkä ette tuosta Katesta tykkää, niin lohdutuksen sanana; Kate on vain pikaisella visiitillä ruokatilan seinällä ;) Ne pari ihanaa julistetta, joita tuohon haaveilin olivat seinälle armottoman liian pieniä. Arviointivirhe itseltäni. Nyt nuo julisteet ovat olohuoneessa muutaman muun julisteen kanssa. Tuo ruokatilan seinä kaipaa ison taulun tai julisteen. Haaveissa olisi joku väritön abstraktimaalaus, mutta omista kätköistä sellaista ei löydy tähän hätään. Vanhoja kunnon öljyvärimaalauksia maalaismaisemista löytyy sitten senkin edestä :D

Pöydäksi ruokatilaan päätyi suorakaiteen muotoinen pyöreän sijaan ja näin jälkikäteen ajateltuna teimme oikean ratkaisun. Rakastan istua ihan ikkunan vieressä ja katsella ulos kadulle. Pöytä on myös jatkettava molemmista päistä, joten siihen mahtuu enimmillään 10 henkilöä. Nuo ruokailuhuoneessamme vuorokauden ajan olleet Jotexin Nattavaara -tuolit sopivat valkoisen pöydän kanssa kuin nenä päähän. Ne ovat kyllä niin mahdottoman kauniit tuolit, että en ole vähään aikaan nähnyt noin kauniita tuoleja! Edes se seikka, ettei niitä saa täysin pöydän alle, ei haittaa käytännössä laisinkaan. Molemmilla puolin pöytää on riittävästi tilaa, että tuolit saa vedettyä riittävästi taaksepäin istuutumisen hetkellä.

ID

Harmi, ettei tuota ruokapöytäämme ole enää saatavilla Jotexilla, mutta tuo Townsville -valaisin sieltä vielä löytyy! Myös valaisimeen olen erittäin tyytyväinen. Aluksi mietin kuparista, mutta kyllä musta sopii tuohon tilaan sittenkin paremmin.

Sain jaettavaksi teille lukijoille 20% alennuksen Jotexin verkkokauppaan! Alekoodi on voimassa huomisesta maanantaista lähtien eli ajalla 26.3.-1.4. Koodi on: JOTEXALL20 (alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin, tilaajaetuihin tai alehintaisiin tuotteisiin)

Voi kun tämä alennuskoodi olisi ollut silloin käytössä, kun itse kävin huonekalu- ja valaisinostoksilla :) Tosin tuon alennuksen turvin saisi nytkin esimerkiksi noista tuolikaunokaisista niin hyvän alennuksen, että tekisi mieleni tilata niitä muutama lisää. Tai käydä katsomassa muuten Jotexin ruokatuolivalikomaa. Kuten totesin, niin jotenkin nuo meidän Vitran valkoiset DSR:t eivät natsaa tuonne tummanpuhuvaan ruokahuoneeseen. Tila tarvitsisi lämpimän puun kosketusta.

Lämpimän puun kosketusta tarvitsisi nyt tuo meidän takkammekin. En ymmärrä, miksen saa puita palamaan. Toinen pikkuisista virpojistamme kehitti itselleen tähän hätään kuumeen ja kovin kylmä kuulemma on. Takan lämpöä kaivattaisiin. Toivottavasti tämä on sitä lyhyempää taudin sorttia eikä sitä viikon kestävää. Pääsiäinen ja pohjoinen kutsuu viikon puolivälissä, joten nyt ei olisi oikein aikaa sairastella 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,