maanantai 17. syyskuu 2018

Onnistuneen maanantain resepti & munakoisovuoka

HEIPPAHEI!

Onhan siellä vietetty ihana maanantai tähän mennessä? Onnistuneen maanantain resepti ei paljoa vaadi: Hetki venyttelyä sängyssä ennen ylös nousemista. Yksi oikealla jalalla sängystä alas astumista. Ei väärällä jalalla. Muutama ropina sadetta ikkunaan. Yksi keltainen sadetakki ja yhdet yli-isot klonksuvat saappaat koiran ulkoilutuslenkille. Iso tujaus oman asenteen buustaamista tulevaan viikkoon. Pitkästä aikaa muutama kappale Laura Pausinia Spotifysta. Kaksi munakoisoa. Yksi parmesanköntti. Kaksi Muttipurkkia. Puoli punttia tuoretta timjamia. Loraus hunajaa. Roiskaus chililastuja. Kaksi mozzarellapalloa. Kaksi sivuaskelta oikealle, toiset kaksi vasemmalle. Pepun pyöritystä myötäpäivään kolme kertaa ja vastapäivään toiset mokomat. Hurjan paljon itsekseen hihittelyä ja yksi iso oivallus: jälleen aloitettiin puhtaalta pöydältä tämä viikko.

Joten hei, omasta asenteestahan se on tämä maanantaikin kiinni, eikös? Jotkut klaaraavat maanantain kuin Karvinen, toiset taas omalla tavallaan uudesta alusta nauttien. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen. Ei minua haittaa, vaikka some täyttyy maanantain vihausmeemeistä. Mä uskon positiivisen ajattelun voimaan ja sen sijaan, että keskittäisin energiani tähän väsymykseen, joka johtuu täysin kello neljä soineesta herätyskellosta, keskityn siihen ajatukseen, että tänä iltana pääsee ajoissa nukkumaan. Sen sijaan, että harmittelisin tuota lonkeron harmaata ilmaa ja sen mukanaan tuomia aikataulumuutoksia, olen onnellinen yllättävästä mahdollisuudesta kokeilla tänään lounaaksi jotain uutta. Sen sijaan, että olisin häärännyt erään projektin parissa keittiössä koko päivän ja yrittänyt vähäisessä valossa tuon projektin tuotokset kuvata. Onneksi kalenterissa oli muutama tunti tyhjää toisena päivänä tällä viikolla. Sellaisena aurinkoisena päivänä, kun valoa riittää kuvauksiin paremmin.

Munakoiso on kasviksista ehkä yksi kauneimmista. Hävettävän harvoin siitä on tullut laitettua. Mutta kiitos jälleen tuon Ellan Toscana -kirjan, innostuin sitä kokeilemaan. Munakoisovuoan alkuperäinen resepti löytyy Ellan kirjasta. Itse sovelsin reseptiä tuttuun tapaani hieman. Makunystyräni kun ovat sitä mieltä, että munakoiso tykkää hieman  tulisemmastakin kaverista, tuon täyteläisen kaverinsa nimeltä Parmigianon lisäksi.

MUNAKOISOVUOKA

2 munakoisoa
2 prk Mutti tomaattimurskaa
puoli punttia tuoretta timjamia
suolaa
hunajaa
kuivattuja chililastuja
muutama pyöritys mustapippuria myllystä
raastettua parmesania
pari palloa mozzarellaa revittynä

-laita uuni lämpiämään 175 asteeseen (kiertoilma)
-leikkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi ja paahda niitä hetki molemmin puolin pannulla
-laita munakoisot sivuun odottelemaan
-lisää paistinpannuun tomaattimurskat, timjamia, ripaus suolaa, loraus hunajaa, kuivattuja chililastuja ja mustapippuria
-anna porista viitisen minuuttia
-lado uunivuoan pohjalle ensin munakoisoviipaleita, sitten tomaattikastiketta ja parmesanraastetta
-toista niin kauan kuin aineita riittää (johonkin väliin voit lisätä myös vähän mozzarellaa)
-päällimmäisiksi levittele revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla noin 35 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti ruskistunut
-anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua…tai anna ainakin hieman jäähtyä ennen syömistä! Nimim. yksi kielensä polttanut :P

Semmotteisia sitten tähän maanantaihin. Ja hei, ilmakin alkoi juuri kirkastumaan! Hain kipuisen esikoisen kesken koulupäivän pois koulusta. Tässä nyt tutkaillaan, että millainen tauti on laatuaan. Ei oikein varsinaista flunssaa eikä vatsatautiakaan, mutta ehkä jotain siltä väliltä. Taidan mennä tähän väliin ottamaan yhdet tujaukset inkiväärishottia, just in case :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


maanantai 10. syyskuu 2018

Hävikkiviikon ruokalistalla

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Tiedättekö, että vaikka olenkin rakastanut aurinkoisia syyspäiviä, niin nautin tänä aamuna suunnattomasti tuosta hivenen syksyisemmästä aamusta. Yöllä oli näemmä satanut ja ilma oli aamulla ihan lonkeron harmaa. Kun sain lapset vietyä kouluun istuin työpöydän eteen pitämään maanantaipalaveria itse itseni kanssa. Sytytin työpöydälle kynttilän ja loppujen lopuksi jouduin pitkästä aikaa laittamaan työpöydän valaisimen päälle. Aika aikansa kutakin, olkoon nyt syksyn vuoro, eikö niin?

Kukaan meistä ei ole varmastikaan välttynyt siltä tiedolta, että tänään alkoi hävikkiviikko. Ikinä ennen en ole hävikkiviikkoa viettänyt, mutta nyt tänä vuonna minä ja nuo kaksi prinsessaamme elämme nuukuudessa tämän viikon. Tai en nyt niinkään sanoisi nuukuudessa, sillä vaikka jääkaapissa tuntuu palavan vain valo, niin keksin jo heti ensi vilkaisulta viisi iltaruokaa meille tälle viikolle. Sushien tekemisestä jäi yli graavilohta, jättikatkaravun pyrstöjä sekä savulohta. Lisäksi jääkaapin vihannesosatolla köllöttelevät pinaattipussi ja parsakaali pääsevät tositoimiin. Fetajuustokuutioiden kera. Neljä tortillalättyäkin odottelee jääkaapissa jatkotoimenpiteitä.

Graavilohitortillapitsat
Savulohi-couscoussalaatti
Katkaravunpyrstöpasta
Vege Italian pata
Pestoparmesanspagetti

Hävikkiviikon myötä pyrin välttämään kaupassa käyntiä. Sen takia en tehnyt perinteistä kauppakassitilaustakaan. Tosin tänään on haettava maitoa ja hedelmiä. Muuten näyttäisi olevan ruokaa viikon tarpeisiin. Leivät ovat menossa parin päivän päästä vanhaksi, joten laitoin osan pakkaseen. Sieltä on helppo ottaa tarpeen mukaan ruisleipäsiivu ja heittää paahtimeen. Syy, miksemme syö leipiä nyt heti on se, että mun alkoi aamupäivästä tekemään ihan älyttömästi mieli Siken Namaste sämpylöitä. Pitkästä aikaa laitoin taikinan tekeytymään. Paistoin siitä puolet lounaaksi ja paistamme loput sitten tyttöjen kanssa, kun siltä tuntuu. Tälle iltapalalle riittää vielä eilen tekemästäni uunimannapuurosta. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein mannapuuroa uunissa. Mutta ei suinkaan viimeinen!

Hävikkiviikon ruokalista on italialaisvaikutteinen. Siihen on syynsä; ostin Ella Kannisen Ellan Toscana kirjan alennuksesta lauantaina ja olen viikonloppuna ahminut sitä. Helppoja reseptejä ja tarinoita Toscanasta. Maistanut kielelläni täydellisen mehukkaista ja  kypsistä tomaateista valmistetun pomodoro -kastikkeen, tuntenut kielenkannassani Chiantin ja kasvoillani Toscanan laskevan auringon. Kirjan inspiroimana tänään lounaaksi valikoitui mutkaton tomaattifenkolivuoka. Extraneitsytoliiviöljy, suola, balsamico ja mustapippuri mausteenaan. Täydellisen tomaattikastikkeen himoissani kaadoin vuoan pohjalle yhden mutti-purkin, suikaloitua fenkolia ja karpriksia. Mausteet sekoitin tässä vaiheessa mukaan. Päälle terttuluumutomaattia.

Paiston lopksi raastoin hieman pecorinoa vuokaan. Dippasin kovakuorisia sämpylöitä suoraan uunivuokaan ja napostelin haarukalla tomaatteja sekä fenkoleja suuhuni. Tästä onneksi jäi minulle iltaruoaksikin. Eikä sekään maanantaita pahenna, että ottaisi iltaruoalla tilkan italialaista Chiantia. Jos sellaista kotoota löytyisi. Mutta koska ei löydy, niin kuplavesi ajakoon sen asian :)

Vietetäänkö siellä hävikkiviikkoa? Jotenkin tunnen, että hävikkiviikon viettämisestä saa eräänlaisen synninpäästön alkuvuoden ruoan haaskaamiselle. Inhoan heittää ruokaa roskiin. Ja silti teen sitä. Varsinkin niiden viikkojen jälkeen, kun en ole suunnitellut ruokalistaa ja tehnyt kauppakassitilausta. Tämän hävikkiviikon myötä täytyykin taas petrata asian suhteen. Luonto ja rahapussi kiittävät 

MAANANTAITERKUIN,


maanantai 27. elokuu 2018

Lämmin lounassalaatti (& kuuma lounaskaveri)

HEI HELLUREI

ja kuulkaas, se olisi taas uusi viikko edessä. Ehkä niitä uusia kujeitakin, tiedä häntä :) Viikko startataan kokonaisella kolmella kotitoimistopäivällä ja hyvä niin. Tiedossa on kiireinen syksy bloginkin suhteen ja blogitöiden tiimoilta tulee tehtyä näinä kolmena päivänä hieman taustatutkimusta. Lisäksi piirrettyä mindmappeja, jotta hahmotan tietyt asiat paremmin itse, jotta voin ne teille selkeästi kirjoitella. Olkaamme muuten onnellisia, että tämä blogi ei toimi ihan kuin allekirjoittaneen puhe. Yleensähän puhun ennen kuin ajattelen. Saatan puhua myös niin sanotusti kesken ajatuksen, jolloin jos sen tänne kirjoittaisin, niin teillä ei olisi hajuakaan, mistä puhun. Tai kirjoitan :D

Sovittiin aamulla ennen kuin mies lähti töihin, että treffataan kotona lounaalla. Niin huihaihaipakkaa kului aamupäivä, että jouduin laittamaan viestiä, että syödään vasta myöhemmin. Siltikin, kun mies tuli kotiin lounaalle oli lounas vielä aivan vaiheessa. Vaikka uuni hoitikin suurimman osan lounaan valmistuksesta. Itse kävin uunin hoidellessa hommansa ihan hirmuista taistelua. Nimittäin banaanikärpäsarmeijaa kohtaan. Mistä hitsistä niitä oikein sikiää? Meillä ei ole mitään hedelmiä näkyvillä ja ruoantähteetkin siivotaan saman tien pois. Ei muuta kuulkaa kuin keittiön taso tyhjäksi tavaroista, perusteellinen pesu ja tavarat paikoilleen. Ja kas, tavarat paikoilleen laitettuani huomasin, että sieltähän ne pikku sinttiäiset laskeutuu asemiinsa samantien. Nostin kädet ylös ja luovutin.

No mutta siihen lämpimään lounassalaattiin…joka syksyinen bataattihimo on nostanut päätään. Tänä vuonna tosin hieman aiemmin. Bataattia on nyt tullut syötyä varmaan sen jokaisessa muodossaan. Helpoimmin palasteltuna ja uunin kautta kypsennettynä. Niin kuin tänäänkin. Bataattikuutiot saivat kavereikseen kikherneitä ja makua niille ripsotin yrttisormisuolalla. Pyöräytin vielä ennen uuniin laittamista kaverukset oliiviöljyssä. Puolisen tuntia 220 asteessa ja avot. Herkkua sellaisenaan, mutta herkkua myös osana salaattia.

LÄMMIN LOUNASSALAATTI

kaksi bataattia
purkki kikherneitä
loraus oliiviöljyä
ripaus yrttisormisuolaa
-kuori bataatit ja pienistele ne
-sekoita muiden ainesten kanssa uunivuoassa ja paista 220 asteessa noin puolisen tuntia
-kaada salaattipedin päälle ja lorauta päälle kastiketta

Salaatti
salaattisekoitusta
parsakaalia
fetajuustoa
punasipulia
oliiveja
-asettele salaattisekoitus lautasille
-pienistele päälle parsakaalia, fetajuustoa ja punasipulia
-lisää halutessasi oliiveja

Kastike
oliiviöljyä
sitruunamehua
vettä
suolaa
hunajaa
-sekoita loraus oliiviöljyä, sitruunamehua ja vettä keskenään
-mausta suolalla ja hunajalla

Tarjoiluun: Creme Fraichea, tuorejuustoa tai turkkilaista jugurttia

Kuumaakin kuumemmasta lounaskaverista en ehtinyt ottaa kuvaa, kun lähti takaisin töihin. Porkkananpunainen parransänki, siniset safiirit silminä ja valkoinen kaunis hymy hänellä oli. Ja jotain sellaista, joka sai taas sukat pyörimään jalassa. Tehtiin koiranulkoilutustreffit jo illallekin. Niitä odotellessa ♥ 

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,