perjantai 20. lokakuu 2017

Lihattoman lokakuun helppo & herkullinen arkiruoka

HEIPPAHEI!

Vietetäänkö siellä ruutujen toisella puolella lihatonta lokakuuta? Lihaton lokakuu alkoi meillä vasta reilu viikko sitten., sillä havahduttiin asiaan hitaina hämäläisinä. Tapamme mukaan. Meille lihaton lokakuu ei tarkoita täysin lihasta kieltäytymistä, vaan sitä, että vähennetään liharuokien määrää radikaalisti. Lihattomampi lokakuu olisi ehkä oikea termi. Ja mikäs siinä vähentäessä, sillä maistuvia vaihtoehtoja liharuoille löytyy. Hälsans Kök haastoi meidän perheen kaupallisen yhteistyön myötä testaamaan uusia Kasvisfileesuikaleita ja kehittelemään helpon reseptin niiden ympärille.

Pestopasta on meidän arki-iltojen pelastaja. Tällä kertaa halusin käyttää pestopastaa tai oikeammin pestospagettia aterian lähtökohtana. Lisätä siihen proteiinipitoisia nopeasti pannulla ruskistettuja herkullisia kasvisfileesuikaleita. Jos jotain tästä ruoasta kertoo niin se, että yleensä tuo meidän niin kovin kranttu esiteinimme ihastui ruokaan. Sanoin, että ruokana on pestospagettia ja fileesuikaleita. Luuli näiden olevan kananfileesuikaileita, mutta ihmetteli ääneen kuinka rapeita ja hyvänmakuisia suikaleet olivat. Kerroin, että fileesuikaleet eivät olleet kanaa, vaan kasvisvaihtoehto kanalle. Ällikällä oli lyöty, eikä voinut uskoa kertomaani :)Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.

spaghettia

1 pkt Hälsans Kök Fileesuikaleita

Pesto
3 lehtikaalin lehteä
kourallinen persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2 tl sitruunamehua
kourallinen manteleita
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-poista lehtikaaleista ruodit
-laita lehtikaalit, persiljat, kuoritut valkosipulit ja sitruunamehu tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää mantelit ja surauta (saa jäädä rouheaksi)
-lisää ripaus suolaa ja pippuria
-lisää oliiviöljyä niin, kunnes saat pestosta sopivanlaisen koostumukseltaan
-keitä spaghetit ohjeen mukaan
-ruskista Hälsans Kökin Fileesuikaleita pannulla noin viisi minuuttia
-voit sekoittaa peston ja fileesuikaleet spaghetin joukkoon tai sitten tarjoilla ne erikseen ja jokainen voi koostaa oman annoksensa.

Olenkin kertonut, että meillä on ollut muu perhe vähän sitä mieltä, että kasvisruoka ei muka täyttäisi. Nämä proteiinipitoiset Kasvisfileesuikaleet eivät jättäneet ketään nälkäisiksi. Ja mikä ilahduttavinta, löysin lapset napostelemassa loppuja fileesuikaleita kattilasta. Kylmänä ja ihan tuosta vaan. Se lämmitti mieltä! Maku on neutraali ja koostumus varsin miellyttävä. Ja mikä ettei, etteikö näitä voisi vielä itse maustaa esimerkiksi pippurilla. Meidän perheelle tosin maistuivat sellaisenaan.

Aina sitä jotenkin kuvittelee, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi jotenkin haastavampaa ja vaikeampaa. Jälleen kerran tuli todistettua, että näin ei ole. Seuraavaksi ajattelin tarjota Kasvisfileesuikaleita riisin ja currykastikkeen kanssa :) Lisäinspiraatiota kasvisruokiin löydätte Hälsans Kökin Facebook-sivuilta!

PERJANTAITERKUIN TÄÄLTÄ LOSIN LÄMMÖSTÄ,


torstai 05. lokakuu 2017

Syksyn suloinen kanttarellipiirakka

HEIPSULI!

Onko siellä sieni-ihmisiä kuulolla? Ai että, en tuppaa kadehtimaan ketään, mutta te sieni-ihmiset ansaitsette pienesti kateuttani ;) Veljen vaimo tuossa kertoi, kuinka olivat saaneet ämpärillisen sieniä saaristossa ollessaan. Siinä ajattelin, että miksei me koskaan saada sieniä. No hei, ehkä sinne sienimetsälle pitäisi ensiksi mennä, jotta niitä sieniä voisi saada. Harmillisesti sienituntemukseni on niin heikko, etten ilman sieniä tuntevaa ystävää suostu sienimetsälle menemään. Kärpässienen tunnen sekä kanttarellin. Siihen se sitten jääkin. Sieniharrastus (poimimis- ja leipomismielessä) kutkuttaa kovasti. On kutkuttanut jo parin vuoden ajan. Ehkä mä tästä vielä saan aikaiseksi ja aloitan tuon harrastuksen. Mikään kun ei voita metsässä samoilua, niin luulenpa, että sienestäminen olisi juuri oma lajini. Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!

KANTTARELLIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
200 g kanttarelleja
1 sipuli
kirsikkatomaatteja
1 prk Crème Bonjour kanttarellituorejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl emmentaljuustoraastetta
1 muna
tuoretta timjamia
ripaus suolaa ja pippuria

-levitä piirakkataikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-kuullota pienisteltyjä kanttarelleja ja sipuleja öljyssä, kunnes neste haihtuu
-lisää piirakkapohjan päälle
-sekoita tuorejuusto, muna, kerma ja emmentalraaste suolan ja pippurin kanssa
-lisää sipulisieniseoksen päälle
-asettele tomaatit leikattu puoli ylöspäin munajuustoseoksen päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (mitä en taas malttanut tehdä…)

Jos olisi ollut aikaa olisin tehnyt tämän kanssa vielä raikkaan salaatin. Mutta ehkä sitten iltapalalle? :)

Mutta nyt paneudun teidän eilisiin vinkkeihinne tuon ongelmallisen tilan sisustamisen kanssa. Olette ihania ja parhaita! Kiitos kaunis vinkeistä teille siellä ruudun toisella puolella ♥ 

TEHOKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 17. syyskuu 2017

Söndagsmys

MOIMOI MURUT!

Oma koti. Oma keittiö. Oma perhe. Josta kaksi pienimpää lähti tuliaisten jaon jälkeen takaisin tekemään sitä, mitä sitä ennenkin eli olemaan kavereidensa kanssa. Mies perinteisillä sunnuntaiskineillä golfaamassa. Jaloissa nyhjöttävä karvainen kaveri. Ämyreissä kaihoisasti laulava Melissa Horn. Liki täydellistä. Täydellisen tästä tekee vasta se, kun ollaan koko perhe saman katon alla. Eli ihan tuota pikaa.

Kolme päivää pois keittiöstä teki sen, että sitä oli jo tavallaan ikävä ruoanlaittoa (siis voitteko kuvitella? :D). Lapsille lupasimme iltaruoaksi noutohampparit ja miehen yllätän mehukkaalla valkosipulisella tomaattipiirakalla. Olen aiemminkin tehnyt vastaavaa piirakkaa ja hyvää on! Kotimaiset tomaatit ovat juuri nyt heikkouteni ja ne mehevöityvät entisestään uunissa. Vähän tuota aiempaa reseptiä muokkasin. Siinä missä vielä vuosi sitten ostin valmiin suolaisen piirakkapohjan pakastealtaasta olen viime kerrat tehnyt suolaisen piirakkapohjan itse. Taikina jo itsessään on niin hyvää, että pitää vähän varoa tuon taikinan syömisen kanssa. Että jää jotain piirakkaankin ;)

VALKOSIPULINEN TOMAATTIPIIRAKKA

Pohja
125 g pehmeää voita
2,5 dl vehnäjauhoja
n. 2 rkl kylmää vettä
-nypi voi ja jauhot keskenään
-lisää kylmää vettä maksimissaan 2 rkl
-laita jääkaappiin hetkeksi tekeytymään
-levitä joko voidellun vuoan reunoille ja pohjalle tai sitten kaulitse leivinpaperin päälle
niin kuin minä tein :)
-lisää täytteet

Täyte
kotimaisia tomaatteja
1/2 purkki valkosipulituorejuustoa
fetajuustoa
1 valkosipulin kynsi
timjamia
-viipaloi tomaatit
-levitä taikinan päälle tuorejuusto ja tomaattiviipaleet
-murustele päälle fetajuustoa
-pilko päälle valkosipulin kynsi sekä tuoretta timjamia
-paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia

Piirakan lisäksi meillä on tarjolla salaattipinaattisekoitusta, jonka kruunaavat siemenet sekä balsamico. Myös tomaateista jääneet kannat ja lopun valkosipulin käytin uunin kautta :) Nyt sauna päälle ja pyykkikone pyörimään. Villasukat jalkaan ja kahvikupponen porisemaan. Ehkä pian päästään syömäänkin, kun mies tulee kotiin! Hei, piti vastaamani kommentteihin junamatkalla, mutta läppäri oli lentolaukussa hattuhyllyllä. Huominen blogityöpäivä alkaa siis kommenttisulkeisilla. Kiitos kun aina jätätte niitä, olette ihania ♥ Katsotaan, mitä huomenna keksitään. Ehkä kannattaisi verekseltään tehdä Tallinnan ravintolavinkkipostaus. Tai sitten ihan jotain muuta. Let’s see!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. se eilen mainostamani ”pasta bella carbonara” -luritus on vielä hetken aikaa kuuneltavissa Insta Storyssa :D
Oi vitsit, mikä reissu! Saa kyllä hymyilyttämään vielä pitkän aikaa