sunnuntai 28. lokakuun 2012

Liikuntaa, lepoa & lounasta

Moikkamoi,

onpas tuntunut päivä pitkältä kellojen siirtämisen takia! Pimeäkin saapui kuin varkain jo viiden aikaan. Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja talvesta nauttimaan. Tuo lumi tekee kyllä ihmeitä; jo sitä pimeää ja tuhruista keliä kestikin. Mun puolesta sais tulla lisää lunta ja pysyä vaikka pääsiäiseen saakka. Nimim. lumitöitä innolla odotellessa 😉 Saas nähdä maistuuko lumityöt yhtä ihanalle enää helmikuussa, kun on jokusen kerran niitä saanut tehdä!
Nyt ”Biksukuntoon 212-päivässä” -projektin tilannekatsaukseen. Neljän viikon liikunnat on analysoitu ja asia, josta olen eniten ylpeä on se, että olen malttanut pitää lepopäiviä. Syyskuussa niitä ei montaa tullut. Alla viikoittain liikunnat. En laittanut erikseen ylös venyttelyitä, mutta liki joka päivä olen pyrkinyt venyttelemään edes vähän. Lepopäivinä sitten rauhallisia venytyksiä vähän välillä jopa tunnin ajan, käyden koko kropan läpi. Telkkaria tulee enää harvoin katsottua sohvalla; miksei senkin ajan voisi käyttää hyödykseen ja venytellä!
VKO 40
Viikko oli erittäin haastava liikunnan suhteen, sillä mies oli työreissussa koko viikon ja itse olin töissä maanantaina, tiistaina ja torstaina. Eli iltaliikunnaksi olisi noina päivinä mennyt, mutta en raaskinut olla lapsista erossa työpäivän jälkeen. Tiistaina lasten mentyä nukkumaan kaivoin esille kuntopyörän ja kahvakuulan. Kuntosalikortti vanheni, joten salilla ei tullut käytyä koko viikolla. Perjantaina ja lauantaina tuli juostua mukavan pituiset juoksulenkit.

VKO 41

Maanantainen pitkä juoksulenkki (ja sitä edeltävät vkon 40 perjantain ja lauantain lenkit) sai kropan tuntumaan tosi väsähtäneeltä. Tiistai ja keskiviikko otettiin liikunnan suhteen vähän lungimmin. Torstain lenkillä tuntui vielä jaloissa ja tuntui suorastaan kamalalta juosta noin kovaa, mutta kiirus oli hakemaan tyttöjä baletista, enkä vierailla teillä löytänyt oikoreittiä. Perjantainen lepopäivä tuli tarpeeseen. Lauantaina tuntui taas siltä, että juoksukenkä voisi kulkea. Ja niinhän se kulkikin. Juokseminen oli kivaa ja sitä olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Sunnuntaina tuli tehtyä salilla treeni koko kropalle.

VKO 42

Sunnuntainen sali tuntui lihaksissa, joten maanantaina pitkä sauvakävelylenkki teki kutaa. Sen jälkeen tiistaina tosin tuntui siltä, että kroppa tarvitsee lepoa. Mä en osaa sauvakävellä hiljaa; vauhti on aina kovempaa kuin mitä ihan hiljaa juostessa. Tiistaina venyttelin kipeitä lihaksia ajan kanssa. Keskiviikkona tuli tehtyä pieni juoksulenkki, mutta kiire oli kotiin, sillä mies oli kerrankin illan kotona. Torstaina ehdin jälleen salille ja rääkkäsin itseäni crosstrainerin intervalliohjelmalla. Perjantaina olin iltapäivän töissä, joten sieltä hölköttelin alamäkiä pitkin kotiin. Lauantaina juoksukenkä veti taas pitkälle lenkille. Mä oon jäänyt niin koukkuun noihin reilun tunnin lenkkeihin… Sunnuntaina pidin lepopäivän ja keskityin energiatankkaukseen 🙂

VKO 43

Maanantaina oli morkkis sunnuntain energiatankkauksesta (Pandan juhlapöydän konvehteja…), joten ohjelmistoon kuului eka sali ja sitten kotiuduttua vielä kaunis syyssää veti lenkkipolulle. Tiistaina olin jo jämähtänyt sohvannurkkaan leffan pariin, kunnes päätin uhmata sadetta ja pimeää ja lähteä ”pikkuiselle” lenkille, josta tulikin sitten ihan mukavan mittainen. Torstaina juoksin taas Lilian balettitunnin ajan. Lenkki, jonka teen balsutuntien aikaan on siitä haastava, että siinä on yksi pitkä alamäki, mutta loppumatka onkin sitten aikamoista nousua; loivaa ja niin kamalan pitkää. Perjantain vastaisena yönä satanut lumi houkutteli perjantai-iltana lenkkipolulle. Yleensä en tykkää juosta pimeässä, mutta nyt lumen tultua on ihan eri asia. Lumi hidastaa hieman menoa ja on muutenkin taas oudokseltaan raskaampaa juosta lumella. Tänään tarkoitukseni on juosta alle 150 sykkeellä puolitoistatuntinen, mutta suuntasin kauniisiin maisemiin Pyynikille (mikä tietää täältä meiltä lähdettäessä ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä). Joten keskisyke oli 159, korkeimmillaan 174.

(photos above via Pinterest)

Niin kuin ihana Gwynnie tuossa ylhäällä olevassa kuvassa totesi, niin saadakseen tuloksia aikaan tällä iällä on pakko antaa kaikkensa saadakseen tuloksia. Mutta se, että antaa kaikkensa on kaiken sen väärti, jota palkinnoksi saa!

Lepopäivistä: Mulle on ollut ihan hirmuisen raskasta henkisesti pitää lepopäiviä. Aluksi tuntui, että jos en nyt lähde lenkille niin liikuntamotivaatio laskee ja on helpompi lipsua jatkossakin. Mutta se, että on malttanut jäädä kotiin lepäilemään niinä päivinä, kun kroppa huutaa lepoa on oikeastaan saanut aikaan sen, että juokseminenkin tuntuu paremmalta ja lihakset voimakkaammilta. Huomaan,että nyt kun noita pitkiä lenkkejä tulee viikkoon pari-kolmekin niin välillä on niin väsynyt olo, että kroppa huutaa sitä lepoa. Ja tässäkin asiassa on varmaan viisainta kuunnella omaa kehoaa. Vaikka liikuntaan ja sen tuomaan endorfiiniin on jäänyt koukkuun. Nyt vasta olen tajunnut kunnolla, mitä Runner’s high:lla tarkoitetaan!

Ruokailusta: Ruokaövereitä ei ole vieläkään tullut harrastettua, tosin olen sallinut itselleni viikollakin herkkuja kohtuudella. Ei tule sellaisia himotuksia esimerkiksi irtokarkkeihin kuin aiemmin. Lähinnä mulle tulee himotuksia kasviksiin. Useampana iltana tulee tehtyä kasvisdippiä. Ja lounaaksi kroppa huutaa mitä useimmin salaattia. Mutta myös välillä täysjyväpastaa. Johon laitan mitä jääkaapista löytyy; viime kerralla siihen tuli rucolaa, pestoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia ja avokadoa.

Ei ole enää kuin 142 päivää aikaa tuohon biksukuntoon; toisaalta tästä eteenpäin työ on vain ylläpitoa; laihduttaa ei tarvitse, kiinteytyäkään ei ihan hirmuisesti. Vatsalihaksia voisi tietysti treenata enemmän. Joulun jälkeen ajattelin ottaa ruokavalioon jälleen vähemmän hiilihydraattisen painotuksen. Tai ainakin jättää nuo valkoiset jauhot ja pastat/riisit pois. Täysjyväleipää ja -pastaa enemmän kehiin, niin eiköhän se siitä biksukuntokin tykkää 🙂

Nyt näyttää pahasti siltä, että meille tulee nukkumatti kylään tuota pikaa. Kaipa nuo aamun asti nukkuvat, vaikka heti seiskan jälkeen jo nukahtavatkin. Saa omaa aikaa miehen kanssa. Ensi viikko tuleekin olemaan jälleen yh-viikko, kiitos miehen työreissujen.

Tulen vastailemaan ihaniin kommentteihinne jälleen illemmalla, 
nyt iltapalapuuhiin ennen kuin nukkumatti korjaa väsyneimmät!

Suloista sunnuntai-iltaa 


sunnuntai 30. syyskuun 2012

Sunnuntain sekalaiset; biksukuntoa ja rapujuhliin mätsäävä vyö

Moikka,

niin kiirettä on pitänyt ettei ole juurikaan edes koneelle eilisaamun jälkeen ennättänyt. Me kävimme eilen illalla anoppiappiukkolassa jo perinteeksi muodostuneilla rapujuhlilla. Sellaisilla rapujuhlilla, jossa lapsetkin on mukana ja josta kotiudutaan autolla ennen lasten nukkumaanmenoaikaa 🙂 Tytsyt halusivat pukeutua ravunpunaiseen ja sitä sitten olikin päästä varpaisiin (varsinkin koululaisella). Eikä lapsia haittaa vaikka kaikki punaiset riitelevät keskenään; pääasia, että oli päällä punaista (eikös se ole nyt ihan trendikästä yhdistellä burgundinpunaista, pinkkiä ja kirkkaan punaista ? 😉Itse pukeuduin, jälleen kerran, mustaan. Sortsit, sukkikset, pitsitoppi ja neuletakki. Harmi, ettei tuosta topista oikein saanut kuvaa; siinä on v-aukko, jota reunustaa paksu pitsikaistale. Samanlainen kaistale on tuolla helmassa. Eilen oli tarkoitukseni pitää välipäivä liikunnasta, mutta niin vain jalat vievät juoksulenkille. Tuli ihan hirmuinen kiire lähdön kanssa, joten sutaisin vain puolikuivat hiukset sykerölle takaraivolle (enkä näköjään puuteroinut tarpeeksi, kun kasvot vielä punoittavat noin lenkin jäljiltä…). Ja sitten lakkaa päälle ja menoks!
Mies mätsästi vyönsä kanssa rapupöydän sävyihin 🙂
Oli herkkua; paahtoleipää tuli syötyä enemmän kuin laki sallii. Mutta onneksi liikunnatkin näyttävät kohtalaisen hyvältä. Siitä onkin jonkin aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tänne nuo liikunnat. Ja kiitos vain sähköpostikyselyistä liikuntapäiväkirjanpidosta (sorry laiskuuteni sen suhteen), seuraavana tulee kolmen viikon liikuntapäiväkirja. Mikäli muuten haluatte nähdä nuo aiemmat liikuntapäiväkirjat ja lukea muutenkin tästä biksukunnon tavoittelemisprojektista niin sivupalkissa olevista tunnisteista tuo ”biksukuntoon” tunniste ohjaa lukemaan nuo kaikki tekstit.
Sain myös sähköpostitse kyselyä, että olenko käynyt koskaan juoksukoulussa tai teettänyt kunto-ohjelmaa PT:llä. En ole käynyt juoksukoulussa enkä teettänyt kunto-ohjelmaa. Kuten täälläkin olen kertonut, niin vielä kolme vuotta sitten olin sitä mieltä, että en osaa juosta. Juokseminen ei ollut hauskaa. Kunnes selvisi nopsasti, että kyse oli siitä etten malttanut aloittaa tarpeeksi rauhallisesti. Ja huono juoksukunto teki sen, että kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen oli sama tunne kuin aikoinaan koulun hiihtokilpailuissa…veren maku suussa 😉 Mutta sitten maltoin ja aloitin juoksuharrastuksen alusta; aluksi kävelin yli puolet lenkistä ja pikkuhiljaa juoksun osuutta kasvattaen. 
Alunperin tarkoitukseni oli osallistua 23.9 (juuri se dagen efter-päivä) Tampereen puolimaratonille, mutta ihanan ihmisen 40-vuotisbibbalot osuivat silloin lauantaille. Lauantai-aamuna päätin, että jos yritän juosta puolikkaan nyt, niin sitten illalla saa revitellä eikä tarvitse sunnuntaina mennä juoksemaan. Aloitin lenkin rauhallisesti. Niin rauhallisesti kuin vaan Pyynikin rinteillä voi mennä (oli siinäkin reittivalinta!), sitten laskettelin takaisin tasaisimmille maille ja vitsi mikä tunne oli, kun jaksoi juosta reilun puolikkaan ja vielä ihan ok aikaankin. Seuraava puolikas juostaan jo alle parin tunnin 🙂

Mitä Biksukuntoon 212 päivässä 
-projektille kuuluu? 
Sille kuuluu loistavaa; liikunnat ovat menneet nappiin. Yksi asia, johon mun pitää panostaa enemmän on lepo. Lepopäiviä tulee liian vähän sillä aika ajoin lihakset tuntuvat erittäin väsyneiltä. Mutta kun lähtee juoksemaan, tuo väsymys kaikkoaa. Käsivarsissa ja vatsalihaksissa huomaa salilla käymisen; kädet tuntuvat timmimmältä ja sieltä se six packkikin pian pilkottaa 😉
Syömiset ovat menneet hyvin. Mutta olen syönyt periaatteessa samaa ruokaa kuin muukin perhe; silloin kun on esim. kalaa ja riisiä, niin lautaseltani on löytynyt runsaasti kalaa ja salaattia sekä desin verran riisiä. Totaalisortumisia ei ole tullut ja karkkia on tullut syötyä vain lauantaisin. Toki viikolla on tullut leivottua ja kahvin kanssa otettua pala jos toinenkin piirakkaa, mutta en huolestuisi. Joulun jälkeen alkaa sitten loppulaskenta ja silloin olen ajatellut karsia taas nuo valkoiset jauhot, perunan, valkoisen riisin ja pastan pois. Sekä vähentää sokeria. Mutta yllätyksekseni kehtaisin nyt jo mennä biksuilla tuonne uima-altaan reunalle ilman, että tuntisi itseään rantautuneeksi valaaksi 🙂 Tuloksia saa näköjään aikas nopeaa; tosin eipä lähtötilannekaan nyt ihan katastrofaalinen ollut.
Ensi viikosta tuleekin haastava liikunnan suhteen; itse olen töissä kolmena päivänä (ja yhtenä iltana) ja lisäksi mies on reissussa liki maanantai aamusta perjantai-iltaan. Ei kannata ottaa stressiä, poljen vaikka kotona kuntopyörää.
Mutta nyt siis työ-, päiväkoti- ja kouluvaatteita laittamaan valmiiksi!
Kiitos, kun olette jaksaneet kommentoida taas niin ahkerasti, palaan vastailemaan illemmalla 🙂

Sunnuntaiterkuin,
PS. Ilokseni huomasin, että viikonlopun aikana on tullut hurjasti uusia lukijoita lisää. 
Sydämellisesti tervetuloa ♥ ja ilmoitelkaahan itsestänne 🙂

sunnuntai 02. syyskuun 2012

Biksukuntoon-projekti; liikunnasta + juoksumusiikista

Moikka!

Olen saanut pari kivaa sähköpostia liittyen tuohon Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik)-projektiin. Ja lähinnä pyydettiin lisätietoa liikuntapuolesta. Mutta myös ruokailuista. Tässä nyt ensin lisää liikunnasta. Parin viime viikon liikunnat ovat olleet juoksupainotteisia, mutta heti huomenna ajattelin ostaa kuukausikortin salille. Sen jälkeen viikon liikunnat tulisivat olemaan näin:

1) kuntosali (alakroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
2) kuntosali (yläkroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
3) lyhyt, kovatempoinen juoksulenkki (noin 5 km; 30 mins)
4) pitkä, matalasykkeinen juoksulenkki (noin 12 km; 90 mins)
5) pitkä sauvakävelylenkki sykkeellä 140 (noin 14 km; 120 mins)
6) vaihtoehtoisesti joko spinning 60 mins tai juoksulenkki (noin 10 km; 60 mins)
Ja yksi lepopäivä. Haluan korostaa, etten todellakaan ole mikään alan asiantuntija, enkä tiedä onko ylläoleva combo ensinnäkään mahdollinen, mutta kaiken järjen mukaan tuntuu ihan tehokkaalta. Ja em. suoritusten tulee olla jaksotettuna niin, että esimerkiksi kuntosalipäivien välissä on sauvakävelylenkki. Lisäksi oon sitä mieltä, että jos ei jonain päivänä tunnu siltä, että jaksaa juosta niin sitten ei juokse. Lähtee vaikka jumpalle. Sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että jos on väsypuhkipoikkitrött eikä vois vähempää juokseminen kiinnostaa, niin silloin ei kannata lähteä lenkille. Ainakaan mulla siitä ei tule yhtään mitään. 
Tuolta Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik) löytyy kesän liikkumiset elokuun 19.päivään asti ja tässä sen jälkeiset pari viikkoa:
Venytelty on liki joka päivä, vähintään 15 minuuttia vaikkei niitä nyt ole kirjattukaan tuohon taulukkoon. Mä oon ehkä maailman laiskin venyttelijä (ja kankein ;), mutta mitä enemmän venyttelee, niin johan alkaa joustamaan! 
Sykemittarista: sitä pidän vain sauvakävelylenkeillä, sillä muuten syke huitelee liian matalalla. Sauvakävelylenkeillä pyrin pitämään keskisykkeen 140 molemmin puolin. Nyt täytyy alkaa panostaa sykkeiden tarkkailuun ja alkaa pitämään sykemittaria myös juoksulenkeillä. 
Juoksumusiikista: kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Välillä iskee suomipop, toisinaan kuuntelen countrya. Parilla viime kerralla soittolistalta on kuulunut mm. alla olevia kappaleita:
Nyt laittaman päikky- ja kouluvaatteet valmiiksi sekä blinien paistoon. 
Palailen kommenteihinne taas myöhemmin 🙂
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa toivotellen,