maanantai 15. toukokuu 2017

Mehukas bostonkakku

HEIHEI IHANAT!

Ja makoisaa maanantaiaamua ♥ Jotkut asiat on ja pysyy. Vuodesta toiseen. Kuten pullantuoksuisen kodin ihanuus. Se tunne, kun upottaa kädet taikinaan. Tai kun pullataikinaan saa juuri oikean sitkon. Tiettyjä asioita tulee kuljetettua mukanaan vuosien saatossa. Joskus ne saattavat muuttaa muotoaan. Jatkojalostua. Mutta ikinä niistä ei ole valmis luopumaan. Yksi näistä on korvapuustit. Niiden leipominen ja syöminen lämpimänä kylmän maidon on parasta sunnuntaipuuhaa, mitä tiedän. Crème Bonjourin kaupallisen yhteistyön myötä uppouduin hieman muistoihin ja pääsin kehittämään korvapuustien ympärille päivitetyn version. Leipomuksen, joka toivottavasti jatkaa matkaansa myös meidän tyttöjen elämässä. Sunnuntaipäivien sulostuttajana. Olen monesti miettinyt, että mistä leipomusinnostukseni on peräisin. Kotona meillä äiti ei ollut pullantuoksuinen äiti, mutta paras äiti siitä huolimatta. Pullantuoksun miellän sinne mummulaan, maalle. Isoon keittiöön, jossa oli sympaattiset vaaleansiniset kaapin ovet. Mummu huivi päässä taivastelemassa touhujani. Siellä me leivoimme joka sunnuntai. Joko pullaa tai sitten kananpoikaiskeksejä. Olen kertonutkin teille, että tuon mummun kanssa se leipominenkaan ei ollut ihan niin justiinsa. Kananpoikaiskeksit ovat ihan tavallisia vinoneliökeksejä, mutta saivat uuden nimen sen jälkeen, kun haimme kanalasta niihin munia, joista yksi oli hiukkasen liikaa haudottu. Sanomattakin selvää, ettei tämä kaupunkilaistyttö sen jälkeen suostunut kyseisiä keksejä enää syömään.

Mummun kanssa kun leivottiin, niin voissa ja kermassa ei säästelty. Sen puoleen tarkkoja mittojakaan ei käytetty. Leivonnaiset onnistuivat aina. Tuo tapa on piintynyt omiinkin leipomuksiinikin. En juuri mittaile. Pullia leivottaessa huiskin jauhoja nesteeseen ja tunnustelen käsin, koska seos on sopivaa. Maistelen ja makustelen. Harvemmin on tullut sutta ja sekundaa. Siellä maalla mummun puuhellan uunissa paistui aika ajoin myös mehukkaat korvapuustit, niiden perinteisten pullien sijaan.

Korvapuusteista saa helposti esimerkiksi juhliin salonkikelpoisen kakun, bostonkakun. Crème Bonjourin uutuusmaku täyteläisen samettinen Kaneli & Kardemumma -tuorejuusto toi bostonkakkuun aivan uutta rakennetta ja makumaailmaa. Kakusta tuli maistuvampi ja mehukkaampi. Näyttävämpikin.

BOSTONKAKKU

5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 14 – 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

Täyte
1 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
50 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria

Koristeluun
0,5 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
tomusokeria
pistaasipähkinöitä

1. Sulata hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja muna maitoseokseen
3. Lisää noin 3 desiä vehnäjauhoja ja sekoita
4. Lisää vähitellen loput jauhot taikinaan ja vaivaa ilmakuplat pois
5. Ennen kuin kaikki jauhot on lisätty, lisää huoneenlämpöinen voi taikinaan
6. Vaivaa, vaivaa ja vaivaa vielä vähän, kunnes taikina irtoaa kulhosta
7. Kohota taikinaa puolisen tuntia liinan alla
8. Kauli taikina isoksi levyksi
9. Lisää täytteet taikinalevylle
10. Rullaa levy tiukasti ja leikkaa siitä noin viiden cm levysiä paloja
11. Aseta 6-7 (riippuen irtopohjavuoan koosta) taikinakierrettä sisuspuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle
(taikinasta jää yli, joten lopuista voit leipoa korvapuusteja)
12. Anna kohota vielä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voitele bostonkakku munalla
13. Paista bostonkakkua 225 asteessa 30-35 minuuttia
14. Anna kakun jäähtyä
15. Koristele tuorejuustotomusokeriseoksella ja ripsottele päälle pistaasipähkinämurskaa

Kaikki Crème Bonjour -tuorejuustot muuttuivat laktoosittomiksi helmikuussa, joten mikäli bostonkakusta haluaa tehdä laktoosittoman version, niin sekin onnistuu vaihtamalla maidon ja voin myös laktoosittomaksi :)

Bostonkakku on meidän perheessä jonkinlainen perinneherkku. Miehen asuessa kuusi vuotta Bostonissa sai hän aina kesäisin Suomeen tullessaan kummitätinsä leipomaa bostonkakkua. Vielä tänä päivänäkin kun vierailemme miehen tädillä Turussa, lähdemme sieltä kotiin bostonkakun kanssa :)

Tykkään, että elämässä pitää olla perinteitä. Keittiön klassikoita, joita välittää eteenpäin seuraaville sukupolville. Leipominen rentouttaa ja yhdistää. Parhaimmillaan meillä on kolme kokkia yhtäaikaa kädet taikinassa. Nauru raikaa ja vaivihkaa pyyhkäisen pikkuisemman nenän päästä vehnäjauhot pois. Niin kuin elämään yleensä, niin myös leipomiseen pätee tuo elämän ohjenuorani. Mitä teet, niin tee se hymyillen. Suurella sydämellä ja intohimolla.

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ CRÈME BONJOUR


lauantai 13. toukokuu 2017

Äitienpäiväviikonloppuna

MOIKKAMOI IHNAT!

Vaikka tuuli on kääntynyt etelään pohjoisesta, niin silti se tuntuu vielä varsin viileältä. Täällä saaressa. Vastarannassa, venerannassa, teki mieli kyllä riisua toppatakkia pois viritellessämme miehen kanssa sen pään laituria paikoilleen. Sisällä on hyvä olla. Ja ulkonakin, kunhan saadaan palju lämpimäksi :) Äitienpäiväviikonloppu soljuu eteenpäin vailla sen kummempia suunnitelmia. Varsin leppoisasti, niin kuin täällä mökillä yleensä tuppaa tekemään.

Joskus aikoinaan mietin, että näinköhän tulee olemaan vaikea ensimmäinen äitienpäiväviikonloppu ilman äitiä. Toki ikävä on kova, mutta yllättävän hyvin on selvitty. Eilen aamulla ajelin jo haudalle ennakkoon ja enää sielläkään käynti ei tunnu niin tuskalliselta. Viime äitienpäivänähän meillä vielä oli toivoa; vaikka oli saatu juuri tietää, että syöpä oli uusiutunut ja äiti makasi sairaalassa. Mutta kukaan ei puhunut mistään lopullisesta.

Tuolla sairaalavuoteella päätimme, että ensi vuonna äitienpäivää juhlitaan muualla kuin sairaalassa. Ja niinhän me tehdään. Huomenna keskityn toki muistelemaan, mutta ennen kaikkea nauttimaan siitä, että mulle on suotu arvonimi äiti. 12. äitienpäivä, kun saan sitä äitinä juhlia. Sitä voisi kuvitella, että uraputkeen pääsy olisi suurin haaveeni. Että se titteli koulutuksineen, joka käyntikortissa lukee olisi elämän tärkein meriitti.

Ei se ole. Ei niitä meriittejä edes kannata alkaa vertailemaan, mutta silti koen, että äitiys on se tärkein tehtäväni. Vaimona ja naisena olemisen ohella. Joka päivä sitä tulee muistutettua teoilla ja sanoilla lapsia siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat. Eihän se äitiys aina helppoa ole, mutta ylpeä olen, että sen olen näin hienosti tähän asti handlannut.

Koska pääsimme tänään jälleen valmiiseen aamupalapöytään miehen kanssa, niin lupasin huomenna tarjoilla aamupalan. Ihan vain siitä ilosta, että mulla on siihen mahdollisuus. Kaksi kikattavaa tyttöä, joiden ansiosta saan kutsua itseäni äidiksi. Ja maailman parhain aviomies, jonka ansiosta minusta tuli äiti. Leivoin tänään jo valmiiksi superhelpon sitruunavanukaskakun. Vähän siitä jo miehen kanssa iltapäiväkahvillaskumpalla kulmasta nirhaistiinkin ;) Mikäli siellä ruudun toisella puolella tarjoillaan perinteinen äitienpäivän mansikkakakku vasta iltapäivällä, niin tässä erittäin varteenotettava ja hyvä vaihtoehto aamiaispöydän jälkkäriksi (ohje täältä)!

SITRUUNAVANUKASKAKKU

4 kananmunaa
1 kkp sokeria
5 rkl sulatettua voita
1/4 kkp vehnäjauhoja
2 sitruunan mehu
1/4 kkp täysmaitoa
2 sitruunan kuoret raastettuna

-erottele keltuaiset ja valkuaiset
-vatkaa valkuaiset kiiltäväksi vaahdoksi
-toisessa astiassa sekoita muut aineet keskenään
-sekoita taikinaan lopuksi valkuaiset varovasti käännellen
-paista 175 asteessa noin puolisen tuntia.

Tarjoiluun
tomusokeria
mustikoita

Huomenna aamupalan jälkeen lähdemme kurvailemaan kohti kaupunkia. Mennään onnittelemaan maailman parasta anoppia ja illalla olisikin taas juoksukoulua. Mutta nyt vielä hieman jääkiekkoa ja sitten sitä paljua. Koska huomenna on sen verran vipinää, että en taida blogiin ehtiä, niin toivottelen teille nyt jo etukäteen

MITÄ IHANINTA ÄITIENPÄIVÄÄ 

PS. äitiydestä olen kirjoittanut mm. täällä, jos kaipaatte näin äitienpäiväviikonloppuna aiheeseen sopivaa lukemista :)


maanantai 08. toukokuu 2017

Lupaus kesästä

HEIPPAHEI!

Menipäs myöhäiselle tämän päivän postaus; päivä kului leipoessa. Ei kuvissa näkyvää pavlovaa vaan jotain ihan muuta. Lisäksi pääsin pitkästä aikaa istahtamaan kampaajan tuoliin. Kesä otetaan vastaan blondina napakan polkan kanssa. Katsotaan, josko huomenna saisi blogiinkin asti kuvia. Hei, tuossa kampaajan tuolissa istuessani satuin katsomaan ulos ja ai että, tuli kyllä kuulkaa ihan mieleen ne ensimmäiset lumisateet loka-marraskuun taitteessa. Tosin tällä kertaa lumisade ei saanut sitä pakahduttavan lämmintä fiilistä leviämään tuonne syövereihin niin kuin ensilumen aikaan. Varsin talvisesta säästä huolimatta olen vakuuttunut, että kyllä se kesä sieltä tulee. Olo on odottava ja toiveikas! Viikonloppuna mökin kesähuoneessa oli varsin kesäinen tunnelma. Tai ainakin lämmittävä aurinko antoi lupauksen kesästä, jos ei muuta. Varma kesän merkki meillä on ensimmäinen leivottu pavlova. Pidempään mukana olleet lukijat taitavatkin muistaa, että kolmisen vuotta sitten menin sekaisin pavlovan laskuissa siinä kohtaa, kun sitä oli tullut tehtyä 17 kertaa. Yhden kesän aikana. Jep, pari vuotta meni vähän vähemmillä pavlovilla, mutta nyt pavlova taas maistuu. Täytteitä varioimalla saa vaihtelua. Milloin päälle pääsee kermavaahto, mustikat ja valkosuklaaraaste, milloin rahkakermavaahtoa ja marjoja. Vaahtoutuva vaniljakastike, bastogne-keksit ja mansikat. Jouluaikaan pavlovaan menee hienosti luumukermavaahto, karpalot ja kinuskikastike.

Tällä kertaa pavlovan täytteeksi pääsi purkki kermaa vatkattuna, purkki kuningatartuorejuustoa ja ripaus sokeria. Mansikoita ja pensasmustikoita. Koristeeksi sitruunamelissaa. Pavlovan pohjan olen tehnyt aina alla olevalla superhelpolla ohjeella. Ei jaksa alkaa kikkailemaan etikoiden ja maizenoiden kanssa. Unohdin kuinka tehokas mökin uuni on ja marenkipohja otti hieman rusketusta enemmän kuin piti. Makuun ei onneksi vaikuttanut.

PAVLOVAN MARENKIPOHJA

3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

-vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi
-lisää sokeri ja vatkaa, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää
-levitä vaahdosta lusikalla leivinpaperille noin 1,5 cm korkea ympyrä
-paista 120 asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 100 asteeseen.
-jatka paistamista noin 1,5 tuntia, kunnes marenki on kovaa.

Pavlovahan on mitä parhain vierasvara mökillä. Ja paranee vain seuraavan päivän rääppiäisiin. Hei, palataan kommentteihin illemmalla. Kiitos niistä ihanat! Meillä on täällä pienimuotoinen suursiivous kesken ja nyt on kuulemma lattiapesun vuoro. Ja se on mun hommiani! Ai niin, piti teillekin kertomani, että saatiin tänään Tobyn tutkimusten tuloksia ja virtsatieinfektiota ei ollut. Pelkästään noita kivuliaita kiteitä pissassa. Joten saadaan lopettaa ab-kuuri. Kipulääkettä jatketaan vielä muutama päivä. Toivotaan, että kiteet sulaa ruokavalion myötä eikä kipukohtaus uusiudu. Ainakaan mökillä kaukana lääkäristä, jos saa valita 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. viime viikolla tyhjennettiin veljen vaimon kanssa mummulan keittiö ja löysimme tuollaisen ruusukannun. Mitään merkkejä siitä ei pohjasta löydy, joten tuskin on rahallisesti arvokas. Itselleni sitäkin arvokkaampi. Ihanaa mummulameinikiä saatiin myös mökin kesähuoneeseen kannun myötä :)