perjantai 27. huhtikuu 2018

Juhlahumua & uunissa paistetut vappumunkit

TSAUKKISTA VAAN!

Ja terkkuja täältä sokeripöhnälästä :D Mikä ihme siinä onkaan, että niin hyvin kuin olen sokerista vierottautunut ja saanut siitä jopa pienestäkin määrästä äklöolon viime aikoina, niin nyt olen mussuttanut kaksi isoa sokerimunkkia tälle päivälle. Eikä edes puhuta noista simoista, mitkä kuvissa vilahtelee. Jos suinkin ehdin, niin on aivan pakko käydä vähän nostamassa juoksukenkää ennen illan juhlia. Josko happihyppely parantaisi hieman oloa…

Instastoryn puolella kerroinkin, että meillä on tänään pikkuisemman kaverisynttärit illalla ja huomenna iltapäivästä alkaa sitten sen tänään teini-ikään astuneen pikkuisen yönylikaverisynttärit. Vielä kun tähän lisätään se, että sunnuntaillekin on sovittu mukavaa ohjelmaa, niin eipä tarvitse miettiä, mitä sitä viikonloppuna keksisi :) Tämän illan synttärikakku on pakastealtaasta, samoin tuulihatut. Pitsat tuodaan kotiin h-hetkellä lämpiminä ja popparitkin poksutellaan mikrossa. Vappumunkit paistoin itse. Uunissa. Siitä pian lisää. Lisäksi askartelin tuollaisia vaahtokarkkisöpöyksiä. Vaikka riskillä sen teinkin. Pikkuinen kun oli sitä mieltä, että ei mitään turhaa.

Esikoisen huomiset synttärit menevät yhtä alta lipan. Mitä siis keittiötouhuihin tulee. Mutakakun lupasin paistaa ja lisäksi ihastui noihin vaahtokarkkisuklaajuttuihin. Tekevät itse ystäviensä kanssa illalla burritoja ja texmex-henkistä kattausta. Mikä siinä onkaan, että jopa hiukkasen kaipaan niitä synttäreitä, kun tuli leivottua sitä sun tätä. Leikittyä jätskibaarin tätiä ja piilouduttua onginassa rappuskaiteen taakse. Tätäkö se nykyään on, että äiskän ei tarvitse enää tehdä juuri mitään? Vaikka väkisin haluaisi ;D

No mutta nuo vappumunkit; kutsukaa vaan nössöksi, mutta tänä vuonna en uskaltanut niitä öljyssä paistaa. Se on jännä, vaikkei ikinä ole öljy leimahtanut, niin silti jotenkin en vain uskaltanut ryhtyä moiseen touhuun nyt kun mies ei ole kotona. Täytyy myöntää, että mulla oli suuren suuria ennakkoluuloja munkeista. Eihän uunissa voi millään tulla sellaisia rapeita munkkeja! No eihän niistä niin rapeita tullutkaan, mutta jos ne aiempien vuosien munkit on 5/5, niin kyllä nämäkin olivat ainakin 4/5. Ellei 4,5/5.

Munkkitaikinan teen aina sillä samalla vanhalla pullataikinallani. Jos en väärin muista niin tämä on jo Oriveden mummun peruja. Vaikkei mummuni koskaan mitään mittaillutkaan, niin silti muistan joskus saaneeni pullataikinaan oikein mitat. Ainakin sinnepäin mitat. Lopputulos on kaikkea muuta kuin sinnepäin. Taikinan salaisuus piilee voissa ja punaisessa maidossa.

VAPPUMUNKIT UUNISSA

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-jaa se kahteen osaan ja kaulitse taikinat noin vähän reilun sentin paksuiseksi
-ota lasilla tai muulla pyöreällä siitä muotti ja sitten pienemmällä pyöreällä muotilla munkin keskiosa pois
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

Nyt kattauspuuhiin! Hei, kiitos ihanat onnitteluistanne edelliseen postaukseen  ♥ Palaan niihin viimeistään illalla, kun ollaan saatu juhlat nro 1 juhlittua :)

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA!


maanantai 18. joulukuu 2017

Äidin lusikkaleivät & co

MOIKKAMOI MAANANTAI!

Ja hei ai vitsit, voiko jouluviikko alkaa ihanammin kuin lumisateen merkeissä? Ei voi! Täytyy sanoa, että vaikka rakastan tehokkuuden tunnetta ja tekemisen meininkiä, niin nyt on aivan puhki eilisistä kahvitteluista. Tai ei niinkään kahvitteluista, mutta siitä etukäteisleipomisesta (miehen mielestä etukäteissäädöstä :D). Hienosti tarjottavat upposivat eikä meille oikeastaan jäänyt kuin marenkikranssia ja tuota piparkakkuvuokaleipää. Lusikkaleipiä jäi myös muutama.

Perjantaina Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin pienistä kommelluksista lusikkaleipiin liittyen. Ensinnäkin aamulla reseptin äidin reseptiarkistoista löydettyäni olin hetken aikaa sormi suussa. Reseptin määrät ovat grammoina. Meinasin jo kääntyä googlen puoleen, mutta onneksi esikoinen muisti, että mummun talousvaaka oli vielä kaapissa. Kaivettiin vaaka esiin, mutta en luottanut siihen. Joten guugletin :) Seuraava koetinkivi oli se, että ohjeissa luki vain että ruskista voi vaaleanruskeaksi. Ei mitään muuta. Ei paistoaikoja tai saatikka sitä, että mitä sokerille, soodalle ja vehnäjauhoille tehdään. Päätin soveltaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna aika onnistuneesti sovellettu.

Kun ottaa huomioon, että leivontaprosessissa oli muutama pieni vastoinkäyminen. Ensinnäkin mielestäni taikina oli liian löysää -> se meni pariksi tunniksi jääkaappiin. Sieltä tullessaan oli kivikovaa -> pääsi mikroon :D Ekan pellin tuskailin lusikkani kanssa, kun lusikkaleivistä ei tullut lainkaan sellaisia kuin äipällä. Kunnes pikkuisempi tuli ihmettelemään, että mitä mä teen. Neuvoi miten mummu nuo aikoinaan teki kahdella lusikalla, joten toinen pellillinen onnistui paremmin. Koska kiire painoi päälle leivonnoissa, niin asettelin lusikkaleipien kannet ja pohjat nätisti muovirasiaan. Ehkä ne oli vielä vähän lämpimiä (lue: liki kuumia). Eilen aamuna niitä jääkaapista poisottaessani selvisi, että mulla oli yksi iso lusikkaleipäkasa. Ei muuta kuin mikron kautta jälleen.

Huh, mutta maku oli priimaa. Vaikka voi vähän ruskistuikin liikaa ;)

LUSIKKALEIVÄT

200 g voita
200 g sokeria
3,5 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
300 g vehnäjauhoja
vadelmahilloa

-ruskista voi vaaleanruskeaksi (varo ettei pala!)
-lisää sokerit ja anna seoksen jäähtyä
-siivilöi sekaan jauhot ja sooda
-muotoile kahden teelusikallisen avulla lusikkaleipiä (jep, sellaisia kauniimpia kuin mulla)
-paista uunin ylätasolla 200 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jäähdytä
-täytä vadelmahillolla

ID

Siellä ne lusikkaleivät kavereineen sulostuttivat eilisen juhlapöydän. Jotain uutta ja jotain vanhaa -meiningillä mentiin. Suolaisiksi valikoituivat ruisnapit tuorejuustokinkkutäytteellä sekä lohifetakolmiot. Nyt vielä muutama työjuttu ja sitten kohti kotia. Josko tänä iltana sitten ehtisi korkkaamaan joululahjaostokset tälle vuodelle ;)

MAANANTAITERKUIN,


torstai 14. joulukuu 2017

Jouluisen kahvipöydän herkut

HEIPPAHEI VAAN!

Se olisi sitten jouluviikonloppu edessä. Nimittäin sukulaisjouluviikonloppu. Ja ensimmäinen sellainen tässä kodissa muutamaan vuoteen. Sunnuntaina saamme tämän pienen lähisukumme kylään, sillä karkaamme jouluksi pohjoiseen. Ei mitään ruokakestejä pidetä sen kummemmin, mutta jotain pikkusuolaista leivon kyllä. Enemmänkin olen ajatuksen tasolla keskittynyt makeisiin tarjottaviin ja hyvä niin, sillä huomisen otin leivontapäiväksi. Lauantai menee työn merkeissä osiltaan, joten huomenna kiristetään essu tiukalle ja hihat laitetaan heilumaan anivarhain.

Makeita herkkuja teen sitä silmällä pitäen, että niiden pitää säilyä pari päivää. Jopa parantua parissa päivässä. Makeiksi herkuiksi tänä vuonna valikoitui (klikatkaahan linkkiä päästäksenne reseptiin :)).

lusikkaleivät äidin ohjeella
joulun mehukkain taatelikakku
jouluinen marenkikranssi
piparkakkuvuokaleipä tai jouluinen juustokakku
jouluinen riisisuklaa
piparkakku-rocky road
joulutortut

Eiköhän näillä jo pärjätä? Mies oli vähän sitä mieltä, että lähtee tapansa mukaan tarjoilut lapasesta ;) Nuo joulutortut ajattelin kyllä paistaa h-hetkellä, että ovat sitten tuoreita tarjoiltaessa. Marenkikranssin ja piparkakkuvuokaleivän täytän myös sunnuntaiaamuna, mutta siihen touhuun ei paljoa aikaa kulu!

Lauantaina työpäivän jälkeen suoritamme suitsaitsukkelaa joulusiivouksen. Aivan kamalaa tehdä se suitsaitsukkelaa, mutta tänä vuonna mennään sieltä mistä aita on matalin :D Siivouksen jälkeen kannetaan kuusi sisään ja asetellaan nisset ja nasset esille. Lauantai-iltana on luvassa hieman laatuaikaa ystävien kanssa  Pieni hengähdys ennen viimeistä puristusta. Jouluviikko tulee olemaan niin kaoottinen töineen päivineen, että en ole uskaltanut kalenteriin vilkaista. Tähän vielä se tosiasia, että kortit on askartelematta ja lahjat kaupoissa.

Mainitsinko muuten tuossa viikko takaperin, että meitsi mandoliini ei koe joulusta lainkaan stressiä? Kuinka väärässä sitä olinkaan ;) Mutta hei, ensi perjantaina kun autonnokka suuntaa kohti Pohjanmaan lakeuksia ja sitä myötä kohti Pyhää, niin voi jo huokaista helpotuksesta. Siellä Lapin taianomaisessa tunnelmassa kun katoaa kiire välittömästi.Huomenna Insta Storyn puolella leivontafiiliksiä ja hei, johonkin väliin, ettei aika käy pitkäksi, niin myös pöydän maalausta. Jep, tultiin sittenkin siihen tulokseen, että maalataan tuo olemassa oleva mustaksi. Harvoin kun on sellainen tilanne, että meillä pöydän ympärillä olisi yli kahdeksan henkeä. Taidetaan olla vähän sellainen soutaja-huopaaja-pariskunta! :D

Ne suolaiset tarjottavat ovat vielä mietinnässä, mutta mielelläni otan teiltä vinkkejä vastaan, jos teillä on sellaisia antaa. Jotain helppoa ja hyvää. Sellaista laadultaan, jonka ehtii valmistamaan sunnuntaina aamupäivällä. Kiitos jo etukäteen 

TORSTAITERKKUSIN,