torstai 09. toukokuu 2019

Yllätä äiti ihanilla aamiaisherkuilla!

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.


 

HEIPPAHEI IHANAT! 🌸

Äitienpäivä on nurkan takana tuota pikaa ja täytyy myöntää, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän äitienpäivä minulle merkitsee. Mitä enemmän takana on vuosia äitinä, niin sitä vahvemmin tunnen olevani äiti. Äitienpäivä on yksi suosikkijuhlapäivistäni. Silloin kun lapset olivat pieniä heräsin äitienpäivän aamuun yleensä aikaisin. Aivan liian aikaisin ottaen huomioon sen, että en saanut nousta muuta perhettä ennen ylös.

Sängyssä pyörin ja hyörin kuunnellen kilistelyä ja kolistelua keittiössä. Kunnes kahvin tuoksu kiiri makkariin ja tiesin, että pian täytyy esittää nukkuvaa. Ottaa vastaan herätykset ja uniset halit. Söpöimpiä äitienpäivämuistoja on ehdottomasti lasten päiväkodissa askartelemat kortit ja pienin kätösin tekemät muistamiset.

Yksi äitienpäivien kohokohdista on aamupala koko perheen kesken. Se, kun saa istua valmiiseen pöytään. Kaupallisen yhteistyön myötä Maldonin kanssa tulin jakamaan teille muutaman herkun, joita ainakin itse mielelläni söisin äitienpäivänä aamiais- tai brunssipöydässä. Äitiyttäni minulla on ollut kunnia juhlia jo monena äitienpäivänä, mutta Maldon-suola on ollut juhlissa mukana jo hurjan monta vuotta aiemmin. Voitteko nimittäin kuvitella, että Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti! Sitä valmistetaan yhä Englannin Maldonissa samoin perinteisin käsityömenetelmin, jota on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi.

Suolalla on todellakin väliä. Vaikkei suolaa saakaan liikaa ruoanlaitossa tai leivonnassa käyttää, niin olen sitä mieltä, että pieni ripaus suolaa kuuluu myös makeisiin leivonnaisiin. Tasapainottamaan makeutta ja tuomaan makua. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Meillä on Maldon-suola päivittäisessä käytössä. Niin arjessa kuin juhlassakin. Sitä löytyy pienestä messinkisestä morttelista lieden viereltä. Siitä otan hyppysellisen ja maustan ruoat. Maldon on niin hyvä suola, että sitä ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin edullisempaa suolaa. Pienempi määrä riittää. Muistan vielä ajan, kun Maldon -suolaa ostettiin harvoin ja käytettiin vain erityislaatuisissa tilanteissa. Kunnes huomasin, että tuon suolan avulla ruoanlaittoni nousi uusiin ulottuvuuksiin.

Lähdin suunnittelemaan herkkuja äitienpäivän aamuun sillä kulmalla, että mitä itse haluaisin nauttia tuona juhlahetkenä.  Kuin varkain terveellisemmät herkut ovat tulleet olennaiseksi osaksi ruokavaliotani viimeisten parin vuoden aikana. Herkulliset chia-siemenpatukat ja omenapaistokselle maistuva tuorepuuro veisivät ainakin tämän äidin kielen mennessään. Kyytipojaksi hieman vaniljalta maistuvaa kahvia. Kenties myös yksi croissant ihanan pirteän lime curdin kera. Tuoreita marjoja ja nauravia lapsukaisia pöydän äärellä. Suuren suuri kiitollisuuden tunne ja onnellisuus harteilla. Hymy huulilla.

Yleensä olen tehnyt chian siemenistä välipalapatukoita, mutta voi jösses, että tämä kehittelemäni resepti sopi loistavasti myös aamupalapöytään. Olemaan se pieni makeampi herkku, johon päättää aamupala. Sellainen herkku, joka saa ottamaan vielä yhden santsikupillisen kahvia ja nauttimaan suloisen äitienpäiväaamun tunnelmasta.

HERKULLISET CHIA-SIEMENPATUKAT
10 kpl

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
0,5 dl raakakaakaota
0,5 dl chian siemeniä
0,5 dl sokeroimatonta maapähkinävoita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
1-2 tl Maldon Merisuolaa

-sulata maapähkinävoi, kookosöljy ja hunaja kattilassa miedolla lämmöllä
-sekoita sekaan kaurahiutaleet, kookoshiualeet, raakakaakao ja chian siemenet
-vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele taikina sen pohjalle
-lisää 1-2 tl Maldon Merisuolaa
-laita pakkaseen tekeytymään noin tunniksi
-leikkaa patukoiksi (10-12 kpl)
-säilytä patukoita jääkaapissa tai pakkasessa

Oli aika, että söin tuorepuuroa enemmän kuin laki sallii. Niin paljon, että tuorepuuron nauttimiseen tuli tauko. Nyt se on jälleen ollut arkiaamujeni pelastaja. Nopeudessaan yliveto, herkullisuudessaan myös. Äitienpäiväksi kehittelin samettisen tuorepuuron, jossa maistuu lapsuuden kauraomenapaistos. Tässä on jotain lohdullista, sellaista että se sopii juurikin äitienpäivän ihanaan aamuhetkeen.

OMENAPAISTOKSEN MAKUINEN TUOREPUURO
2:lle

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 makea omena
3 dl mantelimaitoa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 taatelia
ripaus Maldon Merisuolaa

-sekoita kaurahiutaleet, pesty ja kuutioitu omena, mantelimaito, jugurtti, pienistellyt taatelit (joista kivi poistettu),
kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa keskenään
-anna tekeytyä seuraavaan aamuun ja nauti esimerkiksi pähkinöiden kanssa.

Maldonin kanssa olen aiemminkin tehnyt yhteistyötä;  herkulliset sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut ja suussa sulava piparimokkapalakakku ovat todiste siitä, että Maldon suola taipuu moneen. Päivittäisessä käytössä meillä on tavallinen Maldon Merisuola, mutta varsinkin kesäisin tykkään käyttää Maldon Savustettua Merisuolaa.

Se tunne, kun ottaa sormien väliin hyppysellisen suolakiteitä, ripottelee ne hiljaksiin pannulla porisevan ruoan pinnalle. Tässä vaiheessa tulee aina tunne, että en haluaisi sekoittaa ruokaa. Katson, kun kiteet hiljalleen sulavat. Meditaatiota tuokin, tavallaan.

Rakastan tuota vanhaa äidiltäni perittyä messinkistä morttelia ja sitä, kun se on täynnä luonnollisia, lisäaineettomia suolakiteitä. Se on kovin kaunis. Mutta kovin kauniita on myös kaupoista löytyvät Maldonin suola- ja pippurimyllytkin. Niitäkin kehtaa pitää työtasolla käden ulottuvilla!

HERKULLISIN ÄITIENPÄIVÄODOTUSTERKUIN,


maanantai 29. huhtikuu 2019

Herkulliset vappumunkit uunissa

MOIMOI MAANANTAIHIN IHANAT!

Jälleen edessä tynkäviikko; muistankohan oikein että jonkun tutkimuksen  mukaan nelipäiväinen työviikko lisää työn tehokkuutta? No ainakin tuntuu lisäävän, sillä viiden päivän työt tulee mahdutettua neljään päivään :D Eilen ajelimme mökkirantaan ja kyllä, mökkijärvi on sula. Lukuunottamatta sitä, että koko järven jäät ovat tuulen mukana pakkautuneet tuohon meidän lahdelle. Tänä iltana on pakko ehkä ajaa tarkistamaan vielä tilanne. Ettei käy niin, että huomenna höösäämme paikalle isoin pakaasein ja saareen pääsy olisikin jäiden takia evätty.

Tulin pikaisesti vinkkaamaan munkkivinkin huomista vappendaalia varten teille, ketkä inhoavat/pelkäävät munkkien uppopaistamista. Postauksen kuvituksena toimii vuoden takaiset kuvat, sillä munkkeja en ole vielä ennättänyt täksi vapuksi paistamaan. Mutta josko huomenna sitten viimeistään? Viime vuonna tein ne ekaa kertaa ikinä uunissa! Ja hei ilokseni huomasin, että ne ovat liki yhtä hyviä kuin uppopaistetutkin. Taisin tuossa postauksessani sanoa, että nämä ovat 4,5/5 eli ihan ookoo, eikö? Pullataikinana käytin sitä vanhaa tuttua, Oriveden mummulta perittyä pullataikinaohjetta.

VAPPUMUNKIT UUNISSA

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-jaa se kahteen osaan ja kaulitse taikinat noin vähän reilun sentin paksuiseksi
-ota lasilla tai muulla pyöreällä siitä muotti ja sitten pienemmällä pyöreällä muotilla munkin keskiosa pois
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

ID

Aikamoinen satsi munkkeja tuli ja muistaakseni osa jäi syömättä. Munkithan ovat tunnetusti parhaimmillaan heti uunista tullessaan, mutta kyllä ne menevät seuraavana päivänä kahviin dipattunakin :) Nyt kohti uutta viikkoa ja yksiä ruokakuvauksia. Ennen ruokakuvailuja on kyllä pakko kipaista takapihalle katsomaan, että mitenkä istutukseni ovat selvinneet pakkasyöstä. Täällä kun oli maa ihan kuurassa aamusta. Jaiks!

KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 15. huhtikuu 2019

Juhlahumua & synttäritarjottavia

HELLUREI

ja hellät tunteet ♥ Nyt on taas juhlittu rakkaiden tyttäriemme sukulaissynttärit. Muutama rakas ja tärkeä olivat joukosta pois. Ovat olleet jo muutamia vuosia. Mutta uskon, että olivat kuitenkin erittäin paljon hengessä mukana. Se, että lapset ovat syntyneet molemmat samassa kuussa helpottaa syntymäpäiväjuhlien järjestelyä. Kahdet syndet samoilla juhlilla. Vaikka mieluusti sitä kutsuisi lähisukua ja lasten kummeja useamminkin kylään. Niin harvoin kuin nykyään nähdään. 

Joka vuosi päätän, että puolitan edellisvuoden tarjottavat. Ja arvatkaas kuinka monena vuonna olen näin tehnyt? Jep, en kertaakaan. Mulla on niitä tiettyjä tarjottavia, joita tarjoa joka ikinen vuosi. Mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi :)

Tämän vuoden tarjoilut olivat seuraavanlaiset:

Pikkupitsoja
Kinkkupiirakkaa
Kinkkuruisnappeja
Katkarapuruisnappeja
Porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hummusdippiä
Hummussipsejä, sipsejä ja dippiä
Suklaaseen dipattuja mansikoita ja vaahtokarkkeja
Tuulihattuja
Kinuskikakku
Geishakakku
Mansikka-sitruunaraakakakku
Nameja

Jälleen kerran eilen suolaiset tekivät kauppansa, mutta kinuskikakun ja raakakakun loput päätyivät pakkaseen. Geishakakusta on vielä reilusti yli puolet jäljellä ja se on jääkaapissa. Kinkkupiirakan loput vein töihin kahvipöytään ja namit piilotettiin tytöiltä hyvään piiloon :) Täältä vanhasta postauksestani muuten löytyy juhlatarjoilut tyttöjen synttäreiltä aina vuodesta 2013 vuoteen 2018 asti!

Eilen illalla kuvia käsitellessäni en voinut jälleen kuin ihmetellä. Missä vaiheessa niistä pikkuisista on kasvanut tuollaisia 12- ja pian 14-vuotiaita nuoria naisen alkuja? Ihan käsittämätöntä. Toinen on jo hujahtanut pituudessa ylitseni, kengänkokokin on isompi kuin itselläni. Toinen on niin sirpakka ja pienoinen, että en tiedä kehen on tullut. Kaksin käsin syötän ruokaa, mutta pituus kasvaa. Painoa ei tule. Ei ole saanut äitinsä geenejä…voiskohan äiti omia jostain tyttärensä geenit ;)

Yhtä kaikki, kokoon ja pituuteen katsomatta, musta tuntuu että meidän neitokaiset ovat varsin onnellisia ja tasapainoisia. Sellaisia äidin ja iskän mussukoita, joita saa vielä rutistella. Paitsi julkisilla paikoilla. Jotka maastoutuvat autolla ajaessamme ja huikkaavat repsikan penkin jalkatilasta ”Meniks se jo ohi?”. Jotka maitokaupan käytävillä katoavat nanosekunnissa kuin tuhka tuuleen nähdessään tuttuja. Välillä äiskän ja iskän kanssa on vähän noloa olla julkisilla paikoilla. Mutta sekin kuulunee ikään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,