maanantai 15. huhtikuu 2019

Juhlahumua & synttäritarjottavia

HELLUREI

ja hellät tunteet ♥ Nyt on taas juhlittu rakkaiden tyttäriemme sukulaissynttärit. Muutama rakas ja tärkeä olivat joukosta pois. Ovat olleet jo muutamia vuosia. Mutta uskon, että olivat kuitenkin erittäin paljon hengessä mukana. Se, että lapset ovat syntyneet molemmat samassa kuussa helpottaa syntymäpäiväjuhlien järjestelyä. Kahdet syndet samoilla juhlilla. Vaikka mieluusti sitä kutsuisi lähisukua ja lasten kummeja useamminkin kylään. Niin harvoin kuin nykyään nähdään. 

Joka vuosi päätän, että puolitan edellisvuoden tarjottavat. Ja arvatkaas kuinka monena vuonna olen näin tehnyt? Jep, en kertaakaan. Mulla on niitä tiettyjä tarjottavia, joita tarjoa joka ikinen vuosi. Mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi :)

Tämän vuoden tarjoilut olivat seuraavanlaiset:

Pikkupitsoja
Kinkkupiirakkaa
Kinkkuruisnappeja
Katkarapuruisnappeja
Porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hummusdippiä
Hummussipsejä, sipsejä ja dippiä
Suklaaseen dipattuja mansikoita ja vaahtokarkkeja
Tuulihattuja
Kinuskikakku
Geishakakku
Mansikka-sitruunaraakakakku
Nameja

Jälleen kerran eilen suolaiset tekivät kauppansa, mutta kinuskikakun ja raakakakun loput päätyivät pakkaseen. Geishakakusta on vielä reilusti yli puolet jäljellä ja se on jääkaapissa. Kinkkupiirakan loput vein töihin kahvipöytään ja namit piilotettiin tytöiltä hyvään piiloon :) Täältä vanhasta postauksestani muuten löytyy juhlatarjoilut tyttöjen synttäreiltä aina vuodesta 2013 vuoteen 2018 asti!

Eilen illalla kuvia käsitellessäni en voinut jälleen kuin ihmetellä. Missä vaiheessa niistä pikkuisista on kasvanut tuollaisia 12- ja pian 14-vuotiaita nuoria naisen alkuja? Ihan käsittämätöntä. Toinen on jo hujahtanut pituudessa ylitseni, kengänkokokin on isompi kuin itselläni. Toinen on niin sirpakka ja pienoinen, että en tiedä kehen on tullut. Kaksin käsin syötän ruokaa, mutta pituus kasvaa. Painoa ei tule. Ei ole saanut äitinsä geenejä…voiskohan äiti omia jostain tyttärensä geenit ;)

Yhtä kaikki, kokoon ja pituuteen katsomatta, musta tuntuu että meidän neitokaiset ovat varsin onnellisia ja tasapainoisia. Sellaisia äidin ja iskän mussukoita, joita saa vielä rutistella. Paitsi julkisilla paikoilla. Jotka maastoutuvat autolla ajaessamme ja huikkaavat repsikan penkin jalkatilasta ”Meniks se jo ohi?”. Jotka maitokaupan käytävillä katoavat nanosekunnissa kuin tuhka tuuleen nähdessään tuttuja. Välillä äiskän ja iskän kanssa on vähän noloa olla julkisilla paikoilla. Mutta sekin kuulunee ikään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 22. maaliskuu 2019

Fredagsmys ☆

PERJANTAI-ILTAA IHANAISET!

Piti oikein tarkistaa, koska viimeksi ollaan vietetty perjantaimyyssejä täällä blogin puolella. Tammikuun 25. päivä eli siitä on jotakuinkin kahdeksan viikkoa. Se on jännä juttu, miten fredagsmysit jakavat mielipiteitä. Osa tykkää, toinen ei. Niin kuin tuppaa olemaan vähän ihan missä tahansa asiassa :) Mutta pidetään sellainen kohtuumäärä näissäkin eli ei joka perjantai myysseillä. Ettei kyllästytä. Puolin ja toisin. Mutta nyt, kauan kaivattua fredagsmys -postausta, olkaahan hyvät!

Meillä myysseillään tänään naisporukalla, sillä miehellä on iltameno. Minä ja kaksi pikku naista. Jotka onkin oikeasti kasvaneet jo aika isoiksi naisiksi. Ihan yhtäkkiä. Mutta kuitenkin niin hitaasti, että tuohon kasvamiseen olisi pitänyt osata varautua. Äitinä silti tuntuu, että liian nopsaa ovat menneet kasvamaan. Toinen jo ihan fyysisestikin on hurahtanut omasta mitastani yli. Sen verran isoja jo taitavat olla, että pääsevät mun leffakamuiksi kellariin. Aina Kauhea Kankkunen -leffoista (jotka btw taitavat olla yksiä suosikeistani…älkää edes kysykö miksi ;)) saakka olen ollut ehkä vähän salaa ihastunut Bradley Cooperiin. Joten meillä on tänään Bradleyn kanssa treffit. A Star is Born -elokuva piti käydä katsomassa heti kun se elluihin tuli, mutta niin kuin moni muu asia viime aikoina, niin myös elluihin meno jäi. Tänään korjataan tilanne kotisohvalla!

Kotisohvalle naposteltavaksi kuvan herkuista ei riittänyt (syötiin se siis miehen kanssa puoliksi tuossa juuri ennen miehen menoa), mutta leffaevääksi tein porkkana- ja kurkkutikkuja. Niitä dippaamme hummukseen. Tytsyillä rahisee karkkipäivän kunniaksi myös irttaripussit ja itselleni olen varannut appelsiiniraakasuklaata.

Siitä taitaa olla pian kolme vuotta, kun viimeksi tein fiestaplatterin bataattiranskalaisista. Joten oli korkea aika tehdä se uudelleen. Niin hyvää ja helppoa. Bataattiranskalaisia olen joskus yrittänyt tehdä itsekin, mutta olen tullut tulokseen, että kaupan pakastealtaasta löytyy parhaimmat. Tai rapsakaimmaksi tulevat. Niissäkin on eroja.

PERJANTAI-ILLAN FIESTAPLATTER

1 pss  bataattiranskalaisia
4 tomaattia
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 lime
1 puntit tuoretta korianteria ja lehtipersiljaa
1 avokado
0,5 prk (200 g) mustapapuja
0,5 – 1 prk (kaurapohjaista) creme fraichea
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

– valmista bataattiranskalaiset ohjeen mukaan
– tee sillä aikaa pico de gallo eli pienistele tomaatit ja sipulit, lisää limen mehu ja puolikas korianteripuntti ja kokonainen lehtipersiljapuntti pienisteltynä
– mausta pico de gallo ripauksella suolaa ja mustapippuria, yhden limen mehulla sekä pienellä lorauksella oliiviöljyöä
– kuori avokado ja viipaloi se
– valuta mustapapuset ja huuhtele ne
– lado tarjoiluastian reunoille bataattiranskalaiset
– lusikoi pico de galloa, ranskankermaa, mustapapuja ja avokadoa astian keskelle
– tarjoiluun voit laittaa lisäksi tuoretta korianteria ja limeä

Tästä saisi helposti muokattua tarjottavan myös isommalle porukalle illanistujaisiin! Nyt vielä ennen leffailtaa pikkuiselle kävelylle. Kotilääkäri Nurmi katsoi guuglesta varpaanteippausvideoita ja hei, nyt on helpompi olla eikä tuo enää kipuile niin kovin. Kyllä tämäkin tästä :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,


tiistai 18. joulukuu 2018

Joulun mehevin taatelikakku leivotaan äidin reseptillä ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Käytiin päivällä Tobyn kanssa pitkällä kävelyllä järven rannassa (kotitoimistopäivien etuja…) ja ette ikinä arvaa, mikä kappale mulla on soinut siitä lähtien päässäni? Sunshine reggae. Juu, olen luukuttanut raskasta joulua Spotifysta sen jälkeen tauotta ja silti se aurinko regee vaan pukkaa pintaan. Kevättä rinnassa? ;) Niin ihana valoilmiö tuolla Pirkkalan puolella Pyhäjärveä oli, että mielikin hymyilee näkemästään.

Vihdosta viimein eilen illalla sain aikaiseksi  tuon viikonlopulle suunnittelemani taatelikakun. Teen sen aina sillä yhdellä ja samalla reseptillä. Äitiliinin reseptillä, tietysti ♥ Todennäköisesti tämä resepti on äidilleni tullut mummultani, sillä alkuperäisrespassa oli mittayksiköinä kkp eli kahvikupilliset. Teen taikinan kokonaan kattilassa ja ilman sähkövatkaimia. Helppoa kuin heinänteko!

TAATELIKAKKU

3 dl vettä
1 pkt (250 g) taatelia
1 ½ dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 munaa
1 dl vahvaa kylmää kahvijuomaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

1. Keitä vesi, paloiteltu taateli ja sokeri soseeksi. Lisää lämpimään seokseen rasva. Anna seoksen jäähtyä hetki.
2. Sekoita joukkoon yksitellen munat, sitten kahvi ja lopuksi jauho-kohotusaineseos ja vaniljasokeri.
3. Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 tunti.

En tiedä minkälaiseen vuokaan tämän olen aiemmin tehnyt, mutta tuossa vanhassa ohjeessani oli, että 1,5 litran vuokaan. Eilen taikinaa jäi yli, niin paistoin siitä toisen kakun pienessä irtopohjavuoassa. Maku-lehdessä näin houkuttelevan pellille tehdyn taatelikakun ohjeen. Siinä taatelikakun päälle levitettiin samanmoinen kuorrute kuin porkkanakakkuun. Ja hei, tajuttoman hyvin sopii tuo tuorejuusto-tomusokerikuorrute (200 g maustamatonta tuorejuustoa, 3 dl tomusokeria, 50 g voita) myös taatelikakkuunkin! Kuorrutetta tuli niin paljon, että sitä voi sutaista vaikka tuon perinteisen mallisen taatelikakun siivujen päälle. Maksimoidakseen sokeriähkyn ;D

Perinteisen taatelikakun pakastan pohjoista varten, mutta kuorrutettu taatelikakku päässee huomen illalla kahvipöytään, kun saadaan ihanat ystävät kylään. Sen lisäksi taidan tehdä jouluisen marenkikranssin. Sellaisen lasten suuhun maistuvan. Tänään kun tekee marenkikranssin valmiiksi, niin huomenna se on helppo töiden jälkeen kuorruttaa!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,