tiistai 04. joulukuu 2018

Onneksi tuli lähdettyä ♥

Oli enkun kokeisiin lukemista. Sähköposteihin vastaamista. Pyykkien viikkausta ja koiran pesuprojektia. Lenkillekin olisi ollut mukava ehtiä. Astianpesukone odotti tyhjäämistä, jotta olisi saanut laitettua iltaruoalta tulleet tiskit koneeseen. Pois silmistä. Keittiön työtasoille oli kertynyt vaikka mitä lajiteltavaa. Miehen kauluspaidat piti silittää ennen reissuun lähtemistä ja erään projektin kuvat odottelivat käsittelyä. Olisi vaan ollut niin paljon kaikkea muuta. Lakanoiden vaihtoa ja autokatostarjouksien läpi käymistä. Tyypillistä maanantai-iltaa.

Hetken hangoittelin vastaan. Kun ei ehtisi. Ja kun se Joulutorikin menisi pian kiinni. Olkoon menneeksi, mennään vaan. Pyynikin munkkikahvila, suupielet sokerissa ja kolme rakkainta ihan lähellä. Glögi, joka ei polttanut kieltä. Taivaalta tippuvat isot lumihiutaleet, jotka saivat silmät sirrilleen. Leppoisa puheensorina ja yksi ihastuttava valkoinen pieni havannalaiskoira. Beigein yksityiskohdin. Lappi -koju ja sen maistuvat herkut. Valkosuklaapäällysteiset omenalohkomaistiaiset ja niin kaunis Tammerkosken seutu.

Kaunis kotikaupunkini ja hellästi annetut lumipesut. Pusutkin. Pikkuisen jäätyneet sormen päät ja varpaat.
Hei, onneksi tuli lähdettyä 

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 03. joulukuu 2018

Joulustressaatko? Mieti vielä toinen kerta…

HEISSANHEI!

Ei siitä ole kuulkaa montaakaan vuotta aikaa, kun otin joulun vastaan suureellisten silmäpussien kera ja stressitasot kaakossa. Silloin tuli tehtyä lasimestarin silakat kolmeen kertaan, jotta lopputulos oli vimpan päälle fiilattu. Silloin kannoin kotiin jouluservettejä niin paljon, että vihdosta viimein löytyi ruokatilan verhoihin mätsäävä servettisävy. Peruna- tai lanttulaatikoiden tekeminen oli pakko aloittaa ihan raakileista eli jauhoisista perunoista ja lantuista. Jouluaaton vastaisen yön paketoin lahjoja silmät ristissä aamuyön tunneille ja siinä samalla hämmensin aamupalalle riisipuuroa. Aaton aattona metsästin vielä viimeisiä lahjoja ja jonotin tuskanhiki päässä kauppojen kassalla.

Kyllä, joulustressi puski päälle joka joulu.  Mutta ajattelin, että jouluna kuuluu stressata. Että se joulu ei muka tulisi, ellei tekisi kaikkea vimpan päälle. Että joulu ei tuntuisi joululta ilman joulustressiä. Niin väärässä olin! Lakkasin joulustressaamasta. Joulu tuli ilman suureellisia siivoamisia ja tajusin tehdä lanttulaatikonkin heviosastolla myytävästä soseesta. Joku joulu on tullut tuunattua ihan valmislanttulaatikkokin erinomaisin tuloksin. Rosolliainesten pilkkominen on jäänyt ja kaupan valmisrosollit ovat ajaneet asiansa loistavasti.

Tykkään nähdä joulun eteen toki vähän enemmän töitä ja se palkitaan jouluaattona, kun saa istua jouluruokapöytään. Mutta se ei ole sen arvoista, että jouluruokapöydässä istuu niin väsynyt äiti, ettei ruoka edes maistu. Jouluruoat ovat ehkä itselläni olleet se suurin joulustressin aiheuttaja. Kunnes tajusin, että ei tarvitse tehdä niin paljon. Niin montaa sorttia tai kaikkea alusta asti itse. Joulun yksinkertaistaminen. Se on se avain itselläni joulumieleen. Ruokien yksinkertaistaminen, lahjojen yksinkertaistaminen (lähinnä määrän radikaali vähentäminen) ja kaiken ylimääräisen karsiminen.

Tähän pätee jälleen kerran se sääntö, että niistä asioista, joihin pystymme itse vaikuttamaan, ei kannata stressata. Ihan turhaa on haalia itselleen hirmuista määrää tekemistä ja jouluvalmistelua. Vaan sillain sopivasti. Joulun valmisteleminen hiljaksiin on itselläni osa jouluun virittäytymistä. Se taisi olla pari vuotta taaksepäin aaton aattona, kun huomasin yhtäkkiä makoilevani olkkarin sohvalla ja lukevani kirjaa. Naurahdin miehelle, että jopas jotakin. Koska viimeksi olisin edes ollut tuossa vaiheessa aaton aattoiltaa kotona? Yleensä kun olin tuossa vaiheessa vielä siellä kauppojen jonossa tai etsimässä juuri jotain tiettyä suosikkilelua ympäri kaupunkia vain todetakseni, että se on loppuunmyyty.

Joten meillä, keillä on katto pään päällä, terveyttä, ihmisiä ympärillä, jouluruokaa joulupöydässä ja kenties jopa pieni muistaminen kuusen alla – meillä on asiat enemmän kuin hyvin ♥ Me vain luomme itse itsellemme sen stressin. Kun miettii heitä, ketkä joutuvat miettimään, että ostavatko jouluruokaa vai ostavatko lahjan. Kun ei rahkeet riittäisi kumpaankaan. Tai heitä, keillä joulu on vain päivä muiden joukossa. Ketkä yrittävät virittäytyä joulun tunnelmaan television välityksellä. Yksin nojatuolissaan. Siinä samassa missä viettävät vuoden 364 muutakin päivää. Joulu se on sairaalassakin, mutta voin sanoa, että syöpäsairaiden osastolla stressataan ihan erilaisista asioista kuin siitä onko ne lasimestarin silakat nyt kenties liian etikkaisia…

Oma joulustressini katosi, kun menetin liian monta läheistä liian nopeasti. Se aukaisi silmäni sille, mikä elämässä on tärkeintä. Ei ne lahjat, ei ne vimpan päälle hiotut jouluruoat tai verhoihin sointuvat servetit. Vaan se, että jouluna on aikaa ja energiaa olla läsnä.  Aikaa rauhoittua. Viettää vaikka koko jouluaattoaamu pyjamassa lasten kanssa sohvalla yhdessä kasassa jouluohjelmia katsellen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 01. joulukuu 2018

Key lime -kinuskipiirakkaa ja joulukuun ensimmäistä

HEIPSANHEI IHANAT

ja heipsanhei oi ihana joulukuu! Vaikka olen kesän lapsi ja rakastan kesää (sekä syksyä, talvea että kevättä), niin joulukuu on aina ollut yksi suosikkikuukausistani. Eniten joulukuu merkitsee mulle toivoa. Siinä on jotain hurjan toiveikasta, ihan jo senkin takia että joulun alla on talvipäivänseisaus. Mikä tarkoittaa sitä, että sen jälkeen alkaa päivä pitenemään ja mennään kohti kevättä. Joulukuun kohokohta on kuitenkin joulu. Musta tuntuu, että olen ollut ihan pikkuisesta asti jouluhullu. Vaikkei kotona joulua ihan hirmuisen aikaiseen valmisteltukaan, niin omassa  huoneessani joulu taisi näkyä parhaimpina vuosina jo lokakuussa :)

Tänä aamuna sytytin ensimmäisen adventtikalenterikynttilän lieden viereen. Kahvinkeitin ropisi vieressä ja valkuaiset porisivat paistinpannulla hiljakseen. Nostin eilen illalla pikkuisemman kanssa leipomani kakun jääkaapista odottelemaan kermavaahtokuorrutusta ja laitoin leivät paahtimeen. Surautin koko perheelle aamusmoothiet ja sytitin vielä toisenkin adventtikalenterikynttilän ruokapöytään. Pikkuisten joulukalentereista paljastui suklaiset makeiset sekä toisista kalentereista kabukisiveltimet. Karvainen kaveri sai omastaan pikkuisen luuherkun. Kuten tuossa yksi päivä juteltiin, niin kyllä se lasten jouluilon ja -odotuksen sivusta seuraaminen on puolet joulumielestä.

Joulumieltä, sitä on ollut liikkeellä  viime aikoina. Varsinkin joulukuun lähestyessä. Siinä missä olisin voinut aiemmin kieltäytyä leivontatalkoista perjantai-iltana klo 21 jälkeen, aloimme eilen pikkuisemman kanssa puuhiin. Kynttilänvalossa, jouluradiota kuunnellen. Töiden jälkeen olimme selanneet joulukeittokirjoja ja hakeneet kaupasta ainekset Leilan makea joulu -kirjan Key lime -kinuskipiirakkaan. Joka on kyllä sanoinkuvaamattoman hyvää. Mitä muuta voi olettaa, jos leivonnaiseen tulee paketillinen keksejä, iso pala voita, kaksi karamellisoitua maitotiivistettä, reilu levy tummaa suklaata ja kermavaahtoa niin paljon että siitä saisi vaahtobileet aikaiseksi. Pieni pala tätä herkkua riitti aamupalan painikkeeksi.

Key lime -kinuskipiirakka

Pohja
400 g digestivekeksejä
125 g voita

Täyte
2 prk karamellisoitua maitotiivistettä
5 kananmunan keltuaista
3 limetin kuori ja mehu
150 g tummaa suklaata (käytin 80%)

Päälle
4 dl kuohukermaa
tummaa suklaata raastettuna
1 limetin raastettu kuori

-laita uuni lämpenemään 175 asteeseen (kiertoilma)
-murskaa digestivekeksit ja sekoita sulatettuun voihin
-painele seos piirkkavuoan pohjalle ja reunoille (käytin irtopohjakakkuvuokaa)
-esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia
-sekoita maitotiiviste, munankeltuaiset sekä limettien raastettu kuori ja mehu
-sulata suklaa ja lisää em. seokseen
-kaada täyte piirakkapohjalle ja paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia
(mä paistoin 40 minuuttia, koska piirakasta tuli korkeampi kuin ohjeessa)
-jäähdytä piirakka ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
-vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää piirakan päälle
-raasta koristeeksi limetin kuorta ja suklaataID

Jokos siellä teillä muuten pääsee hiihtämään? Meillä mies lähti juuri hiihtämään. On käynyt jo muutaman kerran tänä vuonna. Itseäni ei ole vielä hiihtokärpänen tälle vuodelle puraissut, joten taidan käydä juoksulenkillä. Sellaisella key lime -kinuskipiirakan sulatuslenkillä :) Muuten ohjelmistossa on leppoisaa oleilua, joulupukin asioilla käymistä sekä pikkuisen siivoilua. Keskikerroksen joulukuuseen aion vaihtaa kunnon joulukynttilät, sillä nuo pattereilla toimivat kynttilät ovat kellastuneet (patterit alkaneet hiipumaan?). Myös tähdet voisi viritellä ikkunoihin tuomaan valoa :)

IHANAA JOULUKUUN EKAA TOIVOTELLEN,