sunnuntai 17. joulukuu 2017

Joulukotimme 2017 (kuvatulvavaroitus)

ILTAA IHANAT!

Joulukuusen tuikkivat kynttilät, elävä tuli kynttilälyhdyissä ja villasukat jalassa. Sohvannurkasta siis terkkuja sunnuntai-iltaan! Tänä vuonna alitettiin rima joulusiivouksen suhteen matalammalta kuin ikinä, mutta tiedättekös mitä? Ei tunnu pahalta :) Eilen illalla saavuttiin ystäviltä kotiin siinä puoli yhdeksän maissa. Mies oli imuroinut aiemmin, joten pyyhimme vain pölyt ja oioimme sohvatyynyt. Sitten oli koristelun vuoro. Tiedä häntä, minne olemme suurimman osan omista joulukoristeistamme muuton yhteydessä laittaneet, mutta onneksi löysimme osan niistä. Muuten kotimme on koristeltu pääosin mummun joulukoristeilla. Siellä täällä kurkkii nisseja ja nasseja. Isotissinen pääsi paikalleen pianon päälle. Aika maltillisesti mennään tämä joulu. Jos olisimme joulun kotona, niin olisin panostanut myös näyttäviin joulukukkiin.

Vaikka en poissulje mitään vaihtoehtoja joulukuusen suhteen tulevaisuudessa, niin silti jotenkin tuntuu että aito kuusi tuo vielä tässä vaiheessa elämää sen jouluntunteen itselle paremmin kuin tekokuusi. Vaikka niin kauniita tekokuusiakin nykyään löytyy, niin silti niistä puuttuu se itselleni olennainen osa joulua eli kuusen tuoksu. Jonain vuonna allergisoiduin joulukuuselle siinä määrin, että allergialääkettä kului pilleri päivässä. Onneksi tuo oli vain yhden joulun ”ongelma”.

Tänään pöytä notkui herkkuja, kun lähisuvun voimin kahvittelimme. Hienosti tänne meille sopi meidän 20 hengen tiivis porukka. Lapsia oli puolet, joten ääntä ja vilskettä riitti. Sopivassa määrin. Karvainen kaveri nautti huomiosta myös täysin rinnoin :) Hei, huomenna olisi luvassa herkuttelua ja muutama uusi resepti. Pysykäähän kuulolla!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

PS. kiitsa ihanat jälleen kommenteistanne edellisiin postauksiin; nyt kun saatiin leipomisurakka päätökseen, niin kirin niihin vastaamiset kiinni tänä iltana/ huomenna 


torstai 14. joulukuu 2017

Jouluisen kahvipöydän herkut

HEIPPAHEI VAAN!

Se olisi sitten jouluviikonloppu edessä. Nimittäin sukulaisjouluviikonloppu. Ja ensimmäinen sellainen tässä kodissa muutamaan vuoteen. Sunnuntaina saamme tämän pienen lähisukumme kylään, sillä karkaamme jouluksi pohjoiseen. Ei mitään ruokakestejä pidetä sen kummemmin, mutta jotain pikkusuolaista leivon kyllä. Enemmänkin olen ajatuksen tasolla keskittynyt makeisiin tarjottaviin ja hyvä niin, sillä huomisen otin leivontapäiväksi. Lauantai menee työn merkeissä osiltaan, joten huomenna kiristetään essu tiukalle ja hihat laitetaan heilumaan anivarhain.

Makeita herkkuja teen sitä silmällä pitäen, että niiden pitää säilyä pari päivää. Jopa parantua parissa päivässä. Makeiksi herkuiksi tänä vuonna valikoitui (klikatkaahan linkkiä päästäksenne reseptiin :)).

lusikkaleivät äidin ohjeella
joulun mehukkain taatelikakku
jouluinen marenkikranssi
piparkakkuvuokaleipä tai jouluinen juustokakku
jouluinen riisisuklaa
piparkakku-rocky road
joulutortut

Eiköhän näillä jo pärjätä? Mies oli vähän sitä mieltä, että lähtee tapansa mukaan tarjoilut lapasesta ;) Nuo joulutortut ajattelin kyllä paistaa h-hetkellä, että ovat sitten tuoreita tarjoiltaessa. Marenkikranssin ja piparkakkuvuokaleivän täytän myös sunnuntaiaamuna, mutta siihen touhuun ei paljoa aikaa kulu!

Lauantaina työpäivän jälkeen suoritamme suitsaitsukkelaa joulusiivouksen. Aivan kamalaa tehdä se suitsaitsukkelaa, mutta tänä vuonna mennään sieltä mistä aita on matalin :D Siivouksen jälkeen kannetaan kuusi sisään ja asetellaan nisset ja nasset esille. Lauantai-iltana on luvassa hieman laatuaikaa ystävien kanssa  Pieni hengähdys ennen viimeistä puristusta. Jouluviikko tulee olemaan niin kaoottinen töineen päivineen, että en ole uskaltanut kalenteriin vilkaista. Tähän vielä se tosiasia, että kortit on askartelematta ja lahjat kaupoissa.

Mainitsinko muuten tuossa viikko takaperin, että meitsi mandoliini ei koe joulusta lainkaan stressiä? Kuinka väärässä sitä olinkaan ;) Mutta hei, ensi perjantaina kun autonnokka suuntaa kohti Pohjanmaan lakeuksia ja sitä myötä kohti Pyhää, niin voi jo huokaista helpotuksesta. Siellä Lapin taianomaisessa tunnelmassa kun katoaa kiire välittömästi.Huomenna Insta Storyn puolella leivontafiiliksiä ja hei, johonkin väliin, ettei aika käy pitkäksi, niin myös pöydän maalausta. Jep, tultiin sittenkin siihen tulokseen, että maalataan tuo olemassa oleva mustaksi. Harvoin kun on sellainen tilanne, että meillä pöydän ympärillä olisi yli kahdeksan henkeä. Taidetaan olla vähän sellainen soutaja-huopaaja-pariskunta! :D

Ne suolaiset tarjottavat ovat vielä mietinnässä, mutta mielelläni otan teiltä vinkkejä vastaan, jos teillä on sellaisia antaa. Jotain helppoa ja hyvää. Sellaista laadultaan, jonka ehtii valmistamaan sunnuntaina aamupäivällä. Kiitos jo etukäteen 

TORSTAITERKKUSIN,


tiistai 12. joulukuu 2017

Jouluista silmänruokaa

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? :) Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi :)

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä :D Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti 

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,