sunnuntai 17. kesäkuu 2018

Mökkipuuhia ja koko perheen aurinkolasimuotia

*kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium

SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Ja terkkuja täältä aurinkoiselta mökkisaarelta. Tämä päivä on otettu rennosti, auringosta turvallisesti nauttien. Lötkötelty laiturinnokassa ja käyty soutelemassa, lämmitetty saunaa ja syöty ulkosalla. Viime viikkojen aikana olemme saaneet nauttia auringonvalosta. Itse tosin olen huomannut, että siristellessäni auringolle olen myös kehitellyt itselleni aurinkoisina päivinä pienen päänsäryn. Päänsärkyä tai siristelyä ei ole onneksi esiintynyt sen jälkeen, kun pääsimme pari viikkoa sitten kaupallisen yhteistyön myötä Instrumentariumiin valitsemaan koko perheelle mieluisat aurinkolasit.

Lapsilla ei ole sitten vauvaiän ollut kunnollisia aurinkolaseja. Itselläni ei ole ikinä aiemmin ollut silmälasiliikkeen ammattilaisilta ostettuja aurinkolaseja. Mies on vannonut optikkoliikkeistä ostettujen aurinkolasien nimeen jo monta vuotta ja aina kertonut, että laadun aurinkolaseissa huomaa. Näin reilun viikon kokemuksen jälkeen en voi olla kuin samaa mieltä. Markettilaseilla olen mennyt tähän asti ja ero Instrumentariumista yhteistyön myötä saamiini laseihin on todellakin merkittävä. Uusien aurinkolasien avulla maailma näkyy lasien takaa terävänä, värit toistuvat kauniisti ja mikä parasta; enää ei tarvitse siristellä.

Auringon valo sisältää suuren määrän UV-säteilyä, jolle tulee altistuttua myös pilvisellä säälläkin. Varsinkin keväthangilla ja vesillä UV-säteily on erittäin voimakasta. Tämän takia silmät on tärkeä suojata aurinkolaseilla. Runsas UV-säteilylle altistuminen nopeuttaa myös harmaakaihin syntyä ja verkkokalvon rappeutumista. Näiden tietojen valossa olen erittäin onnellinen, että meidän perheen aurinkolasiasiat ovat nyt kunnossa!

Astelimme koulun päättäjäispäivänä meidän lähimpään Instrumentariumin liikkeeseen. Taitavan optikon avulla saimme valittua koko perheelle mieluisat aurinkolasit. Instrun valikoima oli varsin kattava ja jossain vaiheessa iski jo pieni paniikki, sillä kauniita ja itselle mieluisia aurinkolaseja oli niin paljon. Se, mitä peilikuva kertoi lasien istuvuudesta oli valinnan takana toki, mutta se miten aurinkolasit istuivat ja miten mukavilta ne tuntuivat taisi olla meillä kaikilla se päätöksenteon kannalta tärkein juttu.

Itse päädyin Guessin siroihin ja ajattoman näköisiin aurinkolaseihin, joista löytyy ruskeaa ja kultaa. Jossain valossa myös ripaus vaaleanpunaista. Ruskea liukuvärjätty linssi on omiaan autolla ajamiseen, mutta myös auringossa lukemiseen, sillä linssin vaaleamman alaosan ansiosta teksti näkyy selvästi. Ruskea linssi saa myös maailman näyttämään jotenkin lempeämmältä, lämpimämmältä. Linssit ovat myös ensimmäiset peilipintaiset, jotka omistan. Itse rakastan katsoa ihmisiä silmiin ja minua on suunnattomasti hämännyt, mikäli vastapuolella on peilipintaiset aurinkolasit :) Sen takia usein ihmisille puhessani olen ottanut nämä lasit pois kasvoiltani. Jotta he näkevät silmäni. Mies päätyi ihaniin Ray-Banin Colonel -laseihin. Ne menevät niin kaupungissa kuin mökilläkin. Niin puvun kanssa kuin rennompien vaatteiden kanssa. Tykkään tuosta linssien hieman kulmikkaasta mallista!

Instrumentariumilla on laaja mallisto aurinkolaseja myös lapsille, mutta meillä isompi tytsy on jo sen verran iso, että hänelle löytyi sopivat Ray-Banin aurinkolasit aikuisten valikoimasta. Psst. nuo sopivat myös itselleni, mutta ei kerrota hänelle ;) Pyöreät muodot ovat nyt kuuminta hottia aurinkolaseissa ja esikoisen Ray-Baneista tätä pyöreyttä löytyy. Pikkuisempi oli hieman väliinputoaja aurinkolasimarkkinoilla; lasten aurinkolasit olivat hänelle liian pieniä, kun taas aikuisten aurinkolasit olivat aavistuksen liian suuria. Mutta koska aurinkolasit saavat olla isot suojatakseen paremmin UV-säteilyltä, päätyi hän aikuisten malliston Carreran aurinkolaseihin. Niissä on ainakin vähän kasvun varaa. Lasten silmien suojaamisesta voitte lukea täältä lisää. Vielä lopuksi ammattitaitoinen optikko katsoi meidän kaikkien aurinkolasit läpi ja teki tarvittavat muutokset sankoihin ja nenätyynyjen asentoihin. Niin, että lasit istuvat päähän ja ovat mukavat pitää pidemmänkin aikaa! 

KEHYS- JA AURINKOLASITRENDIT 2018

Se, että tämän kevään ja kesän aurinkolasitrendeissä toistuu kehyksissä niin vahva muovi kuin kepeä metallikin näkyi hyvin Instrumentariumin aurinkolasihyllyillä. Valikoimaa oli jokaiseen lähtöön. Kehysten muotokielikin vaihtelee tänä kesänä futuristisesta menneiden vuosikymmenten klassikkoihin. Jokaiselle jotakin -sanonta kuvaisi mielestäni tämän kevään ja kesän aurinkolasimuotia! Väreinä toistuu vihreän eri sävyt sekä sorbettiset pastellisävyt, mutta myös kirkkaita värejä löytyy. Tänä kesänä saa todellakin leikkiä väreillä. Myös aurinkolaseissa! Lisäksi metallia ja muovia näkyy yhdistettävän samoissa kehyksissä.

Aurinkolaseissa mukavuus ja tyylikkyys ovat pitkään olleet toistensa poissulkevia. Tänä päivänä kuitenkin ei tarvitse enää tinkiä mukavuudesta ollakseen tyylikäs! Kehyksissä voi olla yhden värin sijaan montaa eri väriä, voi olla perinteisen kilpikonnakuvion sijaan mitä ihanimpia kuvioita, esimerkiksi Armanin kehyksessä on asfalttimainen pinta. Toisaalta aurinkolaseissa näyttäytyy vahvasti maalaisromanttiset kehykset, mutta myös urbaanin futuristiset kehykset. Vuosikymmenten kirjo ei ole aikoihin ollut näin inspiroiva!

Onko siellä ruudun toisella puolen aurinkolasiasiat kunnossa? Jos ei, niin nyt on hyvä aika hankkia laadukkaat lasit, jotka suojaavat sitä yhtä tärkeintä aistiamme. Nimittäin näköä. On onni nähdä elämän kaikki värikirjot ja ympärillä tapahtuvat asiat. Instumentariumissa on käynnissä alennuskampanja, jonka aikana kaikki aurinkolasit voimakkuuksilla tai ilman ovat -20% alennuksessa!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 01. kesäkuu 2018

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät…

HELLOU IHANAT!

Olette kauniita ja sisältä kultaa ♥ Vaikken teitä suurinta osaa ole ikinä tavannutkaan. Mutta tähän astisen elämän aikana sitä on tullut tehtyä aika iso poikkileikkaus ihmisistä ja olen tullut siihen tulokseen, että pohjimmiltaan meillä kaikilla on sydän kultaa.  Sen takia tunnen niin suurta ahdistusta, kun kuulen jonkun haukkuvan toista rumaksi tai haukkuvan itseään rumaksi. Jos vedettäisiin mutkat suoriksi, niin se on aivan sama, miltä sä näytät. Koska sun sydän on ihan varmasti kultaa ja se on kauneinta, mitä voi olla. Maailma on voinut kovettaa siihen kuoren, mutta se, mikä siellä kuoren alla on…se on sitä parhainta sinua. 

Vaikka lause ”silmät ovat sielun peili” on jo kovin kokenut inflaatiota, niin se on yksi lempparisanonnoistani. Olen kohdannut katseita, joihin upota. Olen kohdannut katseita, jotka viivähtävät vain hetken ja sitten poistuvat kiireen vilkkaa vältellen katsettani. Olen kohdannut katseita, joihin on pakko vastata hymyllä. Katseita, joissa näkyy nähty maailma ja eletty elämä. Mutta myös katseita, joissa näkyy epätoivo ja pelko. Rakastan katsoa ihmisiä silmiin. Silmät kertovat niin paljon. On uhmakkaita katseita, jotka viestittävät, että peräänny. On katseita, joista näkee suoraan siihen kuoreen, joka sydämen päälle on rakennettu. Niitä katseita, jotka eivät heijasta sitä kantajansa sisintä. Silloin aina ajattelen, että voi kunpa voisin auttaa. Jos olisi edes yksi lause, jonka sanoa, jotta tuo kuori sulaisi…

Siitä lähtien, kun opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, olen ottanut tavaksi nähdä ihmisistä ensimmäisenä silmät. Myös itsestäni. Peilistä katsoessani sitä voisi helposti kiinnittää katseensa johonkin muuhun kuin silmiin. Sitä voisi taivastella omaa kuvaa katsoessaan iän tuomia muutoksia. Sitä voisi näissäkin valokuvissa keskittyä käsivarsiin, jotka eivät ole enää timmeimmästä päästä. Vasemman käden arpeen kyynärtaipeessa. Yhdeksän tikin jättämään muistoon. Mutta sen sijaan näitä kuvia katsellessani hain kuvista oman katseeni.

Katseesta huokui onni ja levollisuus. Se tunne, kun vihdosta viimein oli saanut nukuttua sen verran, että silmäpussitkin olivat sulaneet. Katseesta huokui rakkaus. Suuren suuri rakkaus kameraa pitelevää pikkuista kohtaan. Häntä jonka vuoro oli tulla kameran eteen seuraavaksi. Katseesta huokui myös tietyllä tavalla se itsevarmuus. Iän tuoma varmuus siitä, että riitän just tällaisena. Riitän itselleni ja sen myötä riitän ihan varmasti muillekin.

Meillä eletään niitä hetkiä elämässä, kun pienten nuorten naistenalkujen minäkuvaa rakennetaan. Kun kroppa muuttuu sellaisella tahdilla, että tunnepuoli ei oikein pysy perässä. Eletään niitä hetkiä elämässä, kun tämä kunniatehtävä nimeltä äitiys heittää eteen haasteita. Miten luoda pienille, mutta silti jo niin isoille, niin rautainen itsetunto, että hekin uskoisivat siihen, että se on sisin joka merkitsee eniten. Vaikka muu maailma sanoisi mitä. Miten luoda pienille isoille tytöilleni minäkuva, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Tie itseni hyväksymiseen tällaisena kuin olen ei ole ollut helppo. Siihen on kuulunut paljon painon kanssa jojoilua alle parikymppisenä, jopa tulella leikkimistä asian suhteen. Monia surkutteluja siitä, että miksei mulla ole vahvempia hiuksia, kuulaampaa ihoa ja miksi olin liki ainoa luokassamme, joka joutui pitämään silmälaseja ja hammasrautoja. Kaikki se itsevarmuuden puute johtui ulkoisista tekijöistä. Mutta ei sitä silloin nuorempana ajatellut, että ne asiat ovat vain sivuseikka. Koska itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on itselläni yksi elämän kantavista voimista, niin palaan asiaan vielä tarkemmin sunnuntai-iltana. Joten pysykäähän kuulolla!

Hei, ihanaa koulujen lopettajaisviikonloppua ♥ Ja tsemppiä juhlavalmisteluihin teille, keillä sellaiset ovat viikonloppuna edessä. Mä lähden nyt kotitoimistopäivän kunniaksi tanssimaan ulos muutaman askeleen sadetanssia; tummat pilvet nimittäin lupaisivat vähän kosteutta maahan, joka jo halkeilee…

KIVAA KESÄKUUN EKAA TOIVOTELLEN,

PS. tuo kuvissa näkyvä valkoinen mekko…tiedättekö, tämä menee siihen samaan sarjaan, että kyllä ihmisillä on kultainen sydän. Reilu viikko takaperin ennen ystävien häitä sain sulhasen äidiltä messengeriin viestin; ”Mulla olisi sulle aivan sun näköinen mekko, huolisitko? 


maanantai 28. toukokuu 2018

Suuri kesämekkopostaus

*postaus sisältää mainoslinkkejä

MOIKKAMOI MAANANTAI

ja moikkamoi te ihanat!

Koska kysyntä on ollut niin suurta niin täältä pesee. Kysyntä? Jep, kysyntä eli kyselyt noista kesämekoistani, joissa olen viuhahdellut niin blogin puolella kuin instassakin. Mekkotyttöys on piintynyt selkärankaan. Tänä vuonna jotenkin se on saanut lisäpotkua, kiitos näiden supersäiden, jotka huutavat pukeutumaan mekkoihin.

Kesämekkoja mulla on kaapeissa aika paljonkin. Mutta huomaan, että näin iän myötä osa mekoista on jäänyt käyttämättä paristakin eri syystä. Ensimmäinen on helman pituus. Se saa olla reippaasti kyllä polven ylle, mutta sen täytyy olla kuitenkin reippaasti lähempänä polvea kuin vesirajaa :) Toiseksi mekon malli. Sellaiset kokovartalomakkaramekot ovat jääneet liki kokonaan käyttämättä. Pari sellaista joustavaa kaapista vielä löytyy, mutta jotenkin ne eivät vain enää tunnu omilta.ID

Aloitetaan vaaterekin oikealla kädellä olevasta kolmesta mekosta, jotka ovat meidän äidin peruja. Vaikka äiti käytti kokoa 34/36 ja itse käytän lähinnä kokoa 38/40, ovat nuo kolme mekkoa sellaiset, jotka istuvat silti. Kaksi niistä on raidallista ja yksi musta. Vaikka kesäisin tykkään pukeutua myös väreihin, niin kyllähän tuollainen musta ja raita on aina muodissa, eikö? Holly & Whyten sinivalkoraidallinen kellohelmainen mekko on ollut kovalla kulutuksella. Juhlissa, mutta myös arkena. Aivan ihana leikkaus.

Tuo mustavalkoraidallinen napakkaa trikoota oleva mekko on merkiltään sellainen, että en osaa päätellä mistä on ostettu. Ehkä Citymarketista? Mutta yhtäkaikki, aivan älyttömän hyvää tekoa ja lukuisista pesuista huolimatta pitänyt mallinsa. Plussaa taskuista sivuilla. By Pia’sin kokomustan pellavatunikamekon ostoksilla olin äidin mukana ja äiskä piti tuota juhlissa. Itse pidän sitä töissä (kuten tänäänkin), mutta asusteiden kanssa menee hienosti myös juhliin.

Nuo kaksi etualalla näkyvää ihanaa ja monikäyttöistä mekkoa esittelinkin jo täällä postauksessa. Joelle Pansie-maksimekko ja Joelle Alliumx-mekko on saatu kaupallisen yhteistyön myötä Ellokselta. Ihania, nilkkoihin asti ulottuvia mekkoja, jotka eivät hellepäivänäkään tunnu liian kuumalta päällä. Ja hei, kuten silloin taannoin puhuttiin, niin olen pikkuhiljaa lämmennyt punaiselle värille. Jotenkin tänä kesänä näen vain punaista. Hyvässä mielessä :)

Mekkohuumassani ostin myös kolme muuta mekkoa Ellokselta, sillä olivat hyvässä alessa (ja näemmä näyttävät olevan vieläkin alessa). Kietaisumallinen Bella-mekko olikin päälläni viime torstain postauksessa. Sininen on punaisen ohella se väri, johon olen tänä kesänä jälleen tykästynyt. Sopii päivettyneelle iholle ihanasti! Tuo kaunis, apilaprintein koristeltu valkoinen Engla-mekko taas kasvoi liki kiinni päälleni tässä taannoin. Riisuin sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin suihkun jälkeen puin taas päälle. Niin työ- kuin kotitoimistopäivinäkin. Kertakaikkisen ihana päällä ja tuo kuosi…niin kesäisen hurmaava. Sen olette nähneet päälläni esimerkiksi täällä.

Pilkut kuuluvat kesään siinä missä raidat ja kukatkin. Mustavalkopilkullinen ja varsin naisellinen Daisy-mekko on päässyt päälleni vain kerran. Mutta siitä tulee varmastikin luottomekko töissä niinä päivinä, kun haluaa vähän pidempää hihaa. Tällä hetkellä tuntuu, että täällä toimistolla on niin kuuma, että kaipaa hieman vielä lyhyempihihaista ylleen.

Viime viikolla kuvasin tämän postauksen kuvat ja yksi kesän ihanimmista mekoista jäi esittelemättä. InstaStoryssa se vilahtikin lauantaina. Siitä siis juttua myöhemmin. Nyt vielä pari tuntia töitätöitä ja sitten autonnokka kohti mökkiä. Vierotusoireita meinaa pukata, kun emme ole kerenneet yli viikkoon möksälle. Toisaalta, viikonloppu oli kaikessa juhlahumussaan niin ihana, ettei silloin ennättänyt edes mökkikaipuuta kokemaan 

MEKKOHÖPERÖITYNEIN MAANANTAITERKUIN,