tiistai 01. elokuu 2017

Terveellisempi arki

HEI…HEI HEI HEI!

Joko siellä on palailtu arkeen? Itselläni ainakin tämä alkanut arki on tehnyt hyvää. Pääkopalle, sielulle ja ruumiille. Olenkin kertonut, että rakastan lomailua, mutta en osaa tehdä sitä kovin kauaa. Viikko on sopiva aika. Liian pitkä toimettomuus ja rotjailu kostautuvat pitkällä aikavälillä ja olosta tulee sellainen blaah-olo. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Koko kesän olen suunnittellut, että kun arki alkaa niin ruokavalio ja liikunnat laitetaan ruotuun. Deadlinena 15.8. Laitoin ruokavalion jo eilen ruotuun. Kerrasta poikki. Putsplankko. Maanantaina kun kuuluu kaikki tälläiset elämäntapamuutokset aloittaa ;) Kesällä ja lomalla saa herkutella hyvällä omallatunnolla, mutta näin arjessa koen, että herkuttelu tekee hallaa. Kyllähän sitä kesälläkin tuli syötyä aamuisin puuroa ja salaattia lounaalla, mutta kaikki se muu napostelu. Se lähti kieltämättä vähän lapasesta.

Itse olen aikoinaan ollut sokeririippuvainen. Opiskeluaikoina aamupala muodostui puolikkaasta Pims -keksipaketista. Iltapala haettiin alakerran Makuunista. Sitä tuli tosi kärttyisäksi ja levottomaksi sokeriniksoissaan. Lasten ollessa ihan pieniä oma kahvihetkeni kruunaantui aina jollain makealla. Kolmisen vuotta sitten raakaleivonta katkaisi sokeririippuvuuteni. Pääsin irti valkoisesta sokerista ja voi vitsit, miten hyvä sitä olikaan olla. Kaiken bonuksena iho hehkui kuin parikymppisenä. Sen jälkeen en ole liiemmin tykännyt karkeista ja pullista.

Paitsi tänä kesänä. Siinä, kun lapsille haettiin namipussit pyysin heitä ottamaan minullekin samalla salmiakkipääkalloja. Hyvin pian huomasin itse olevani kauha karkkikiposta lappaamassa omaan pussiini niitä pääkalloja. Selkärankani makeisten suhteen oli kuin ameeboilla konsanaan. Mökille mentäessä ja tultaessa kyläkaupan jätskit ovat olleet must. Viime sunnuntaina mökiltä kotiinpäin ajellessa pyysin tuomaan itselleni jäätelön sijaan makuvissyn. Jossain kohtaa viikonlopun aikana itseäni alkoi äklöttämään tuo sokerikylläisyys.

Vaikka muuton myötä housut ovat sangen löysät vyötäröltä, on vatsan täyttänyt sellainen höttö. Kesähöttö. Karkkihöttö. Kuplivahöttö. Sellainen höllyvälöllyvä ja voin vain kuvitella, että siellä ne salmiakkipääkallon jälkeläiset vetävät yhdessä letkajenkkaa sen kuplivan kanssa, joka saa kieltämättä vieläkin kielen kannat napsumaan :D

Eilen aamulla sen päätin. Nyt loppui herkuttelu viikolla. Perjantai-illasta lauantai-iltaan se on sallittu; maltillisesti. Mutta ettei jää putki päälle. Sen kanssa pitää olla tarkkana. Pitkään aikaan en ole leiponut raakakakkuja, joten sellainen on suunnitelmissa pikimitten. Palastelee raakakakun pakkaseen ja sulattaa sieltä tarpeen tullen makean nälkään palasen. Lisäksi ajattelin palata noihin menneiden vuosien ”sallittuja herkkuja” -postauksiini saadakseni inspiraatiota ja motivaatiota.

Kokemuksesta tiedän, että pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan kituisia. Jo tänään on pääni ollut hieman kipeä. Kroppa huutaa herkkuja. Eilen illalla vastasin huutoon siemennäkkileivällä. Ei se kroppa sitä ihan mukisematta niellyt, mutta ah, kuinka hyvä olo itselleni tuli. Veikkaan, että tuolla jossain alaselässäni muhii pitkittynyt tulehdustila. Sokerihan tiettävästi ylläpitää tulehdustilaa, joten kokeillaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi, miten sokeriton auttaa alaselkäkipuun.

Lisäksi eilen illalla otin muuttolaatikoiden purkamisurakan keskellä kymmenminuuttisen ja venyttelin. Takareidet ja pakarat tuntuvat olevan piukeina kuin viulunkieli. Pilates-kirjankin löysin muuttolaatikosta, joten täältä tullaan taas. Pikkuhiljaa kohti liikunnan ja kehonhuollon iloa. Jälleen kerran pitää soimata pikkuisen itseäni…miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan? :D Kiirettä on helppo syyttää, mutta kuka tahansa voi kiireenkin keskellä katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ottaa sen puolituntisen ja käydä hölkällä.

Katse eteenpäin ja uudella innolla alkaneeseen arkeen. Odotan jo nyt sitä vireystilan nousua, joka tapahtuu kun jättää kaikki ylimääräiset herkut pois. Kun arjesta tekee terveellisemmän, niin uskon että se arki tuntuu vieläkin enemmän luksukselta. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus terveellisemmällä arjella on arjessa jaksamiseen 

ENERGISIN TIISTAITERKUIN,

PS. saanen esitellä teille uuden ystäväni; varsin kuvauksellisen ja kauniin punaisen lehtikaalin, joka pääsee tänä iltana iltapalapöytään rapsakkaana lehtikaalisipsinä :)


maanantai 24. heinäkuu 2017

Mustikkamaitoa & maanantaisia mietteitä

…ja erittäin ryppyisiä mökkihousuja.

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja suloista (tosin myös sateista!) maanantai-iltaa ♥ Tänä maanantaina päällimmäisenä on ollut kolme asiaa. Toisistaan riippumattomia juttuja, joita olen päiväunien ja arkiaskareiden lomassa miettinyt. Joskus on hyvä kirjata ne ajatukset alas, jotta ne jäsentyvät.

YHDESSÄ. Suomi 100 -juhlavuoden kantava teema. Mitäs jos kaikki noudatettaisiin tuota yhdessätekemisen meininkiä, mantraa josta kaikille tulee parempi mieli. Kaikkihan me tiedämme, mitä yksi mätä omena tekee koko kulholliselle omenoita. Jep, mädännyttää pikkuhiljaa ne kaikki. Joten jos käännetään niitä suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden ja toisten kunnioittamisen volyyminappuloita edes pikkuisen kovemmalle. Ei vielä sinne volat kaakkoon taajuuksille vaan edes pikkuisen sitä kohti.

Keskityttäisiin yhteiseen hyvään ja nautittaisiin toisten onnistumisista. Heitettäisiin kannat kattoon ja oltaisiin ylpeitä myös niistä omista saavutuksistamme. Luotaisiin ympärillemme sellainen positiivinen kierre, jolla saataisiin koko Suomi nousuun. Lähimmäisen rakkaudella ja välittämisellä. Tekemisen meiningillä. Ei turhia kyräiltäisi toisten tekemisiä, sillä uskon että kukin meistä elää oman elämänsä itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse koen, että meillä täällä Suomessa on niin pienet piirit, että kaikki hyötyisivät siitä, että niitä pahimipia kilpailijoitansa pitäisi sen sijaan kollegoina. Kollegoina, joilta oppia. Kollegoina, jolle antaa. Joiden kanssa yhdessä rakentaa sitä yhteistä juttua. Ei vetää mattoa toisten alta ja pyrkiä kepulikonstein eteenpäin. Näyttää, että on myös lempeämpi tapa saavuttaa jotain. Yhdessä.

BACK IN BUSINESS. Hei, mä olen tänään kaivannut kaupunkiin. Ihan vain, jotta saan työhuoneeni valmiiksi. Heinäkuussa on tullut pidettyä pientä lomaa blogistakin ja nyt on luonnoksissa jo taas vaikka kuinka monta postausideaa. Välillä sitä tarvitsee etäisyyttä, jotta luovuus ja inspiraatio lähtevät nousuun. Tuntuu tosin, että on tullut lomailtua ihan jo liiaksikin. Hassua, vaikka se viime viikkoinen muutto verottikin aikalailla.

Blogitöiden lisäksi kaipaan sinne töihin töihin. Tietäen, että syyskuun 5.päivä saapuu nopeasti. Siitä se taas lähtee. Kunnon työarki. Se kun ei voi jäädä kotitoimistolle haahuilemaan tukka pystyssä ryttyisissä haaremihousuissa. Pääsen vihdosta viimein pitämään niitä 3/4 -hihaisia kotelomekkoja, joita viime syksynä ostin monta kappaletta.

Kalenteriin pitää vielä tilata uusi sisältöpakkaus ja päivittää sinne työlistaa. Tähän asti olen likipitäen mennyt muistinvaraisella kalenterilla, mutta viime vuosien aikana olen huomannut, että se ei ehkä enää riitä ;)

TYVIKASVU & LUONNOLLISUUS. Meinasin jo tilata ajan tyvikasvun raidoittamiseen menneellä viikolla, mutta unohdin. Sitten aloin taas pähkäilemään tätä jokasyksyistä ”mennäkö kohti tummempaa hiusväriä” -juttua. Argh.  Ei ole helppoa olla nainen. Sitten mieleeni juolahti vielä tuo artikkeli, jonka luin shampoottomasta elämästä. Josko sitä veisi luonnollisuuden vielä pidemmälle. Olisiko minusta siihen, sitä en tiedä. Ajatuksen tasolla houkuttelee kovin.

Mutta jotenkin kroppa kaipaa luonnollisuutta. Ulkoisesti ja sisäisesti. Kuten kerroinkin tai tuo kroppa kertoi silloin aiemmassa postauksessa. Vaikka se varsinainen ”Helli itseäsi terveellisimmillä valinnoilla” -kausi alkaa 15.8, niin pikkuhiljaa olen alkanut menemään sitä kohden. Mustikkamaito mantelimaitoon tehtynä on tehnyt hellinyt eilistä pavlovan kyllästämää vartaloani :)

Sellaisiin tunnelmiin, sellaisiin mietteisiin. Toivottavasti myös siellä on viikko alkanut mukavasti 

MAANANTAITERKKUSIN,

 


torstai 06. heinäkuu 2017

Pidä itsestäsi huolta

HEI MARIA,

täällä huhuilee sinun kroppasi. Se yksi ja ainoa, joka sinulla on. Juuri se kotisi, jossa sinun on hyvä olla ja jota rakkaudella vaalit. Yleensä. En tiedä, miksi olet mennyt viime aikoina sieltä, missä aita on matalin, mutta oletko huomannut, että minä en ole kunnossa? Mmm, taidat tuntea sen vielä pahemmin kuin minä. Kipupisteen oikean kankkusi päällä. Siinä kohtaa, missä tällä hetkellä on kirkuvan pinkkiä kinesioteippiä. Jos se sinusta tuntuu vähän ikävältä, niin mietipä miltä se minusta tuntuu. Mietipä, miltä minusta tuntui, kun lasersäteet tänään tunkeutuivat sisälleni. Suoraan viimeisen selkärangan nikaman kohdalta. Kun se liki -90 asteinen jääsuihku yhtäkkiä lävisti minut, tuntui etten saa happea. Mutta näin iltaa kohden kieltämättä koen voivani paremmin kuin aamulla. Toivottavasti sinäkin huomaat sen.

Olen hienovaraisesti yrittänyt lähettää sinulle signaaleja kevään ja alkukesän kuluessa. Signaaleja siitä, että tarvitsen hellää huolenpitoa. Ei, enkä nyt puhu siitä ihanan täyteläisestä voiteesta, jota minuun lutraat aina suihkun jälkeen vaan siitä, että minä kaipaan liikuntaa. Minä kaipaan rakennusaineita, joiden avulla voin hyvin. Vihreää ja rouskuvaa. Pirteän punaista ja hapokasta. Tiedän, että sinulla on hylly pullollaan vitamiineja. Sen kuukauden, kun niitä muistit syödä minä myhäilin tyytyväisenä. Minun oli niin kovin hyvä olla. Mutta mitä tapahtui? Äläkä vain syytä kiirettä. Olen huomannut, että se aina niin tehokas ajankäyttösi on alkanut rakoilemaan. Oletkohan haalinut itsellesi hieman liian monta projektia päällekkäin?

Tiedätkö, minä rakastan sinua. Ja tiedän, että sinäkin rakastat minua. Me olemme tiimi. Voidaanko siis sopia, että vastedes pidät itsestäsi parempaa huolta? Osoitat minulle sen, että välität? Meillä on monta yhteistä vuotta vielä edessä. Annan sinulle aikaa elokuun puoleen väliin. Viimeistään silloin edellytän, että ryhdyt toimenpiteisiin meidän suhteen hyvinvoinnin eteen. Haluan, että nautimme jälleen juoksulenkeistä järven rannassa. Että kyllästät minut niillä niin hyvää tekevillä vitamiineilla ja lisäravinteilla. Kasviksilla ja marjoilla. Sen sijaan, että mottosi olisi aamulla ”kahvia koneistoon” olkoon se vastedes ”puurolla puhtaaksi”. Tiedän, että sinulla on tietoa ja taitoa meidän suhteen parantamiseen ja mikäli epäilet omia kykyjäsi, niin voit aina hakea apua.

Kirjahyllyn Pilates-kirjasta ja kuntosalilta. Oletko muuten huomannut kuinka pölyttyneessä tilassa tuo salikassisi on? Jep, toivoisin kantavani sitä siitä elokuun puolesta välistä eteenpäin useammin sinne salille. Miksi annan sinulle siihen asti aikaa? Koska en voi vaatia sinua muuttamaan elintapojasi kerrasta. Koska on niin monta muuttuvaa tekijää ennen sitä. Tiedän, että sinä jos kuka siihen pystyt. Tiedän, että kun yhdessä päätämme, että elokuussa alkaa, niin näin se on. Minä tuen sinua, kun tiedän, että sinä hoidat minua.

Ehkä sinäkin teit tänään jo ennen tätä avautumistani päätöksen voida hyvin. Ethän sinä turhaa olisi vienyt uuteen kotiimme ”karkkilaatikon” täytettä. Toivon, että tuosta yhdestä laatikosta ammennat pian meille uutta voimaa. Koet jälleen sen, miltä tuntuu kun me kaksi ollaan yhtä. Ilman kipuja ja kremppoja. Pidä itsestäsi huolta 

KUNNIOITTAVASTI SINUN,

KROPPASI