tiistai 17. toukokuu 2016

Kuinkas sitten kävikään?

Hairdo 1 Hairdo 5 Hairdo 3 Hairdo 4 Hairdo 2HEISSULIVEI!

Tiedättekö, että vielä aamupalapöydässä kävin läpin Pinterestiä hakusanalla ”pixie”. Tallentelin kuvia puhelimeen ja ajattelin näyttäväni niitä sitten tuolle kampaaja-Kristalle. Tässä sitä nyt ollaan. Näyttääkö tuo teidän silmään pixie-leikkaukselle? :D Juu, samojen linssien läpi katsotaan. Jänistin kampaajan tuolissa aivan täysin. Ei leikattu senttiäkään. Tosin siinä tuo taitava kampaajani on oikeassa, että meidän on kohta pakko hieman leikata, jotta hiukset kasvaisivat nätisti. Hiukka vaalennettiin raidoilla ja muokattiin tuota aikoinani Rapunzelilta ostamaani klipsipidennyksen väriä tämän hetkisiin hiuksiini sopivaksi. Mulla on omat hiukset tuolta alta punertavat, joten tuo lisäke menee niiden kanssa ihan loistavasti! Mulla on käytössä sellainen neljän klipsin lisäke. Pituus oli alunperin muistaakseni 40 cm, mutta nyt sen pituus on ehkä 20 cm. Just sen verran, että sillä saa kivasti hiukset kiinni. Ja kun omiin hiuksiin tulee mittaa, niin se toimii tuuhentavan lisäkkeenä.

Mä en ole ikinä osannut tehdä kampauksia. Tämä solmunuttura valmistui suitsaitsukkelaa. Ainakin näin sivusta seurattuna. Lakkaa sinne tänne, hiukset solmuun ja hengettömillä pinneillä kiinni. Voipi olla, että nukun seuraavan viikon tämän kanssa. Ihan siltä varalta, että jos en tätä osaiskaan itse tehdä. Tosin eihän se vaatisi kuin harjoittelua!

Tarinan opetus; tehkää ihanat niitä asioita, mitä tekee mieli. Leikatkaa se pixie, jos siltä tuntuu. Kihartakaa hiukset, jos on romanttinen fiilis. Eläkää fiiliksen mukaan. Uskaltakaa vetää jarrua ja vaihtaa suuntaa. Tehkää tarvittaessa viime hetken ratkaisuja. Kunhan niissä vain on sydän mukana. Ratkaisuja, jotka tuntuvat omalta itseltä. Enkä nyt vain puhu hiuksista, vaan yleisestikin elämästä. Mun täytyy sanoa, että pitkästä aikaa pidemmät hiukset ja kampaus päässä ja olo on euforinen. Tekisi mieli mennä aivan jonnekin muualle kuin hikilenkille ja illalla sairaalaan äitiä katsomaan. Vaikka tuon raksun kanssa romanttisille ravintolatreffeille. Mutta toisaalta, odotan jo innolla illan treffejä telkkarin ääressä. Eikä sekään edes haittaa, että hiukset sojottavat mahdollisesti saunan jäljiltä sinne sun tänne. Sekään ei haittaa, että treffeillä on kaksi kolmatta pyörää mukana.

Nyt vain ihan hirmuisesti hoitoa, jotta nuo vaalennetut osat hiuksista elpyisivät. Ja hei, paninpa tuossa merkille kuvia katsoessani, että ei tekisi taas huonoa heilutella vähän kahvakuulaa tai punnerrella. Ehkä tänään jääkiekkopelin aikana, jos muistan. Jos en, niin ei sekään maailmanloppu ole :) Sen lisäksi, että ajattelin elää jälleen tänään fiiliksen mukaan, ajattelin olla myös itselleni armollisempi. Jotenkin viime aikoina sitä on yrittänyt suoriutua liian paljosta. Ei sillä, onnellinen olen että eilen mulle ei annettu armoa, kun kyse oli siivousprojektista. Kaksin pari tuntia heiluttiin miehen kanssa ja täytyy kyllä jälleen todeta, että ei ole siistin kodin voittanutta!

TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 16. toukokuu 2016

Hiusmietteitä

Hairstuff Hairstuff1
…jep, been there done that!

MOIKKAMOI!

Taas niitä päiviä, että mä en kestä. En kestä olla nainen. Enkä kestä, että kulutan aikaani miettimällä näinkin pinnallisia :D Mikä siinä on, että aina kun on saanut kasvatettua hiukset tähän pituuteen, jossa ne saa kivasti kiinni, alkaa haaveilemaan lyhyistä hiuksista? Huomenna on taas kampaaja ja voi Krista raukkaa. Tiedän, että arvon taas tuolissa viimeiseen asti, mitä tehdä. Joko pätkäistään lyhemmäksi tai sitten vai tasoitellaan. Tuollaiset viime kesänä leikkaamani hiukset (alin kuva) houkuttelisi, mutta mulla ei taida olla tällä hetkellä hiuksissa tarpeeksi massaa tuollaiseen toispuolisuuteen. Lie minne hiukset hävinneet tässä matkan varrella? Pixie cut voisi toimia myös. Mutta se vaatisi taas laittoa joka aamu. Nyt nämä voi vain heittää kiinni ja menoksi. Juu, ihan samassa pisteessä ollaan kuin silloin ennen viime kesäistä pätkäisyä…

Tasapitkäpolkkahaaveet kariutui (tai ainakin koki kolauksen) leikkaamani otsatukan myötä. Menisiköhän polkka otsiksella kuinka? Yhtäkaikki, olen kaivanut esille ne vanhat klipsipidennykseni huomista kampaajaa varten. Ajattelin, että värjätään ne nyt samalla. Eihän sitä koskaan tiedä, koska on jälleen se ”mä haluan pitkät hiukset” -fiilis. Vaaleana pysytään edelleen, mutta ehkä tuonne tyveen ja alahiuksiin laitetaan vähän tummempaa.

Palataan kuulkaas taas illemmalla tuolla kommenttiboksin puolella. Meillä on täällä pienimuotoinen siivousoperaatio käynnissä ja nyt on pakko jatkaa, jotta tulee valmista ennen iltaa. Saatiin veljen perhe taas maisemiin, joten meillä on vapaailta sairaalasta. Mitä muutakaan sitä silloin tekisi kuin siivoaisi? ;)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


torstai 07. huhtikuu 2016

Ex tempore -otsis

Otsis1Otsis2 Otsis 1MOIMOI!

Sillälailla ;) Mä taidan olla kyllä oikein jokaisen kampaajan painajainen. Terkkuja sinne vain Kristalle! Juuri viime viikolla kampaamon tuolissa istuessani pohdin ääneen, että olen harkinnut otsiksen leikkaamista. Mutta mä ja otsis. Kyllä te tiedätte, pian se kasvaa ylipitkäksi ja sitten sitä kasvatellaan pois. Yritetään pinneilla saada pois silmiltä.

Sateinen iltapäivä ja yhtäkkinen iltapäivän inspiraatio. Sekä sakset. Minä ja takkahuoneen veskin peili. Nipsnaps ja lapset huudahtivat, että ”Äiti, mitä sä olet mennyt tekemään?” …”…mutta hei, sä näytät jotenkin vähän nuoremmalta!” Aamen ja olin tyytyväinen lopputulokseen itsekin. Tosin tässä nyt sitten taas otti takapakkia se meikäläisen tasapitkän polkan kasvatusprojekti. Mutta ehtiihän ne hiushaaveetkin muuttua matkan varrella, ennen kuin tuo hius ehtii kasvamaan. Voihan naiseus, jälleen kerran :D Otsis on tuttu ja turvallinen, mutta aiemmin sen pitäminen kaatui aina rasvoittumiseen. Otsa rasvoittui ja sitä myötä hiuksetkin rasvoittuivat. Katsotaas miten nyt käy. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä. Ja kyllä tuo vaalea värikin edesauttaa sitä, ettei hius rasvoitu niin hyvin.

Mä huomaan olevani aika ajoin kovinkin impulsiivinen ihminen. Sellainen ex tempore -ihminen. Tehdään eikä meinata, you know. Mutta ehkä se on ihan hyvä heittäytyä tässä elämässä. Elettyä päivää ei saa koskaan takaisin, joten parempi tehdä niin kuin sydän sanoo. Tai peili. Nyt sieltä peilistä katsoo onneksi tyytyväinen ex tempore-ihminen. Tilannehan voisi olla toisinkin päin ja täällä oltaisiin hätäkädessä soiteltu jo kiireaikoja kampaajalta ;)

OIKEIN TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,
NAUTITAANHAN SATEENROPINASTA ♥

alle