tiistai 11. huhtikuu 2017

Tulevan kotimme keittiö

MOIKKAMOI!

Ja uuh, mikä päivä. Tunnelmia huomenna tänne blogiin ihanasta vierailusta ihanalle Emilialle. Sitä ennen voitte mennä katsomaan Emilian blogista hersyviä kuvia hersyvistä bloggaajista. Naurulihakset ovat ehkä lopullisesti krampissa, mutta eipä tuo haittaa. Vuosia on tullut lisää toiseen päähän roppakaupalla :)

Tulevan kotimme keittiö esittelyssä kuulkaas seuraavaksi. Tällä hetkellä kyseessä on pyökkikalusteinen l-mallinen keittiö (ennen jälkeen kuvia luvassa, kun keittiö on valmis). Eli tuon ison ikkunan alla ei ole työtasoa/kaapistoja. Me kuitenkin halusimme u-mallisen keittiön, joten ikkunaa joudutaan hiukan nostamaan, sillä se oli liian matalalla työtasoon nähden. Kerroinkin, että päädyimme tilaamaan keittiön kalusteet ensimmäisestä paikasta, minne menimme. Lielahden Kruunukeskuksen Keittiömaailman myymäläpäällikkö Soile Pellinen oli kanssamme niin samalla aaltopituudella keittiön suhteen, että ei siinä voinut muuta kuin nyökytellä. Tällaisen keittiön itsekin olin yrittänyt hahmotella jo syksyllä skissipaperille. Tosin hieman laihemmin tuloksin ;)

Ikkunat tekevät sen, että yläkaappeja ei oikein kärsi laittaa ja mielestäni hyvä näin. Tuohon allasseinustalle tulee avohylly. Yritetään ensin pärjätä yhdellä ja katsotaan ajan kanssa onko tarvetta toiselle. Valkoisen Festivo -jääkaappipakastimen vieressä on 40 cm kaappi, jossa ulosvedettävät laatikot. Apteekkarin kaapin hyllyjen painorajat kun olisivat paukkuneet meidän elintarvikkeista ;) Astianpesukone on korotettu ja sen yläpuolella on integroitu mikroaaltouuni.

U:n päätyseinälle valitsimme rosteriset kodinkoneet. Särmän takia. Lisäksi tuo päätyseinä on haaveissa maalata sillä samalla sävyllä kuin nykyisen ruokatilamme seinä eli liki mustaksi. Vaalean musta taitaa olla oikea sävy. Mitään välitilalaattoja sun muita ei tule, mutta katsotaan, josko tuon altaan takaseinään pitäisi laittaa lasilevy tai muu suojaamaan roiskeilta. Ison ikkunan alle tulee 800 mm leveää laatikkoa, joihin tulee myös osaan sisälaatikot. Valaisimiksi mustat nivelvalaisimet ja sitten se olisi siinä. Kulmissa on ulosvedettävät ”karusellit” puupohjalla.

Vaikka tuleva kotimme on rakennettu jo 1960-luvulla niin se ei poissulje sitä, etteikö jotkut osat voisi olla modernimpia. Esimerkiksi tämä keittiö ja saman kerroksen vieraswc ovat kaikkea muuta kuin ajan henkisiä. Mutta meidän silmäämme just sopivia. Pitkään pähkäilimme perusvalkoisen ja kiiltovalkoisen oven kanssa, päätyen kuitenkin kiiltovalkoiseen. Tila on verrattain pieni, joten kiiltovalkoinen korostaa ikkunoista tulevan valon määrää.

Työtasomateriaalia pohdimme pitkään. Tuo nykyinen laminaatti kun on aika helppohoitoinen. Sen takia hiottava puutaso ei esimerkiksi tule kyseeseen. Päädyimme kvartsitasoon. Kauniin valkoisen 20 mm paksun qvartsitason ostamme Suomen Kivijaloste Oy:lta (blogiyhteistyö*). Suomen Kivijaloste Oy on modernilla konseptilla valtakunnallisesti kivitasoja toimittava yritys, jonka vahvuuksiin kuuluvat nopeat ja edulliset toimitukset sekä laadukkaasti valikoidut materiaalit. Kivijaloste on erikoistunut 20mm paksuihin luonnongraniittitasoihin, sekä 20mm qvartsitasoihin. 

Hih, pakko vielä myöntää, mutta arvaatteko miltä kantilta myös mietin tuota tummaa päätyseinää keittiöön? No kun sitä vasten ruokakuvat näyttävät astetta herkullisimmilta. Voi tätä bloggaajan elämää :D Ja vitivalkoinen keittiö kaipaa kontrastia. Seinästä sitä siis myös. Mancaven bistrokeittiöön tulee sitten vähän erilaista tunnelmaa. Josko sinne saisin ne kauan haaveilemani (ja tänään Emilian luonakin kuolaamani subway-laatat).  Täältä postauksesta voi aistia tuon keskikerroksen yleistä tunnelmaa. Keittiö ja kylppäri kokee muutoksen, samoin entinen lastenhuone. Muuten mennään olemassa olevilla seinillä ja lattioilla. Väreineen päivineen. Keittiö sijoittuu kuvissa tuon valkoisen kauniin vitriinin toiselle puolen.

Halusimme aikaa kestävän, osaltaan ehkä hieman pelkistetynkin keittiön. Mielestäni onnistuimme aika hyvin, eikö? :) Kodikkuutta tulee öljytystä parketista sekä kaikista ihanista leikkuulaudoista sun muista. Lisäksi ikkunan eteen ajattelin istuttaa muutamat yrtit tuomaan ripauksen vihreää sisustukseen.

TIISTAITERKUIN,

,joka suuntaa nyt penkomaan lasketteluvaatteita, monoja ja kypäriä. Palataan huomenna kommentteihin vastaamisten merkeissä :)

*saamme hinnanalennusta bloginäkyvyyttä vastaan


keskiviikko 15. helmikuu 2017

Life is (not) a joke!

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja kiitos ihan hurjan paljon kivoista kommenteistanne, joita jätitte eiliseen postaukseen. Ihan suotta tunnette huonoa omatuntoa tai pahoittelette sitä, ettette ehdi kommentoimaan. Kyllä mä tiedän, että te siellä olette vaikkette aina jälkiä käynnistänne jätäkään :) Tämänpäiväiseen postauksen otsikko ”Life is a joke” sai merkityksellisen ”not” -sanan tuonne väliin. Vaikka tuo ostamani julisteen nimi onkin Life is a joke, niin jälleen kerran elämä on todistanut, että sitä se ei todellakaan ole. Heräsin aamulla viestiin, joka sai kyynelhanat aukeamaan ja kylmänväreet kiirimään pitkin selkäpiitä. Sen kummempaa muiden asioihin syventymättä täällä blogissa totean vain jälleen kerran, että muistetaanhan elää hetkessä. Elämän lanka on todella hauras ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Haleja, enkeleitä, elämän nälkää, suojelusta ja tsemppiä sinne jonnekin ystävä rakas…Kate Moss (6 of 9)Kate Moss (8 of 9)Kate Moss (7 of 9)Kate Moss (1 of 9)
Veikkaanpa, että tämän kaunottaren, Kate Mossin, julisteen nimi ei välttämättä viittaa epäkunnioittavasti elämään. Vaan siihen, että elämässä saa ja pitää hassutella. Itselleni ainakin huumorintaju ja hassuttelu on se, mikä pitää pinnalla. Myös vaikeina aikoina. Tilasin tuon julisteen meidän tulevan kodin lukunurkkaukseen ja ajattelin, että täällä kodissa se pääsee väliaikaisesti ruokatilaan. Mallasin sitä heti ensiksi tuohon olkkariin ja jääköön siihen nyt toistaiseksi. Mies saa yöllä työreissusta palatessaan taas puistella päätään, kun reissun aikana on ilmestynyt lisää vieraita naisia seinille ;)Kate Moss (3 of 9)Kate Moss (2 of 9)Kate Moss (5 of 9)

Remppapostauksia kovin toivotte, ja niitä kyllä tulee. Jossain vaiheessa. Meillä ollaan taas siirrytty rempan suhteen ulkotiloihin. Salaojat on nyt tehty, mutta vielä uusitaan kaikki tontilla olevat putket tuonne kaupungin viemäriverkostoon. Kellarikerros odottelee lattian tekemistä (en vaivaudu edes selittämään mitä sinne laitetaan, koska ei ole hajuakaan :D). Mutta nyt on vanha lattia piikattu auki sieltä ja sorat kärrätty pois. Kai sinne jotain soraa ja eristeitä laitetaan ennen valua. Näettekö, musta ei todellakaan olisi talon rakentajaksi ;) Yläkertuus voi samaan malliin kuin viime remppapostauksessakin. Kun saadaan kellarin lattiavalu tehtyä siirrytään tekemään yläkertaa. Laittamaan seiniä paikoilleen ja rakentamaan lattiaa. Kuopukselle huonetta vintille ja rappukäytävää kondikseen. Kyllä se siitä!

En vaadi kukkia, enkä ole niitä tottunut usein saamaankaan, joten silloin kun niitä saan, niin tuntuu erittäin mukavalle. Eilen mies yllätti kyllä totaalisesti tuomalla ystävänpäivä- ja kihlajaispäiväkimpun mukanaan ennen lentokentälle lähtemistään. Mietin illalla ennen nukahtamistani, että mikä olisi se juttu, jolla voisin tuon miehen yllättää. Kukkien ”mieskappale”. Ehkä se on kuitenkin se, että yllätän arjessa laittamalla ruoan valmiiksi. Sekä ripustamalla naiskauneutta seinälle ;D

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


perjantai 10. helmikuu 2017

Think pink & naiskauneutta

…eli kootut sekalaiset perjantain kunniaksi!

HEISSULIVEI,

oh yes, hän on täällä taas ♥ Perjantai, nimittäin! Tälle päivälle olin ladannut paljon odotuksia ja tehtäviä, kuten eilen kerroinkin. Blogihommia ja blogin ilmeen uudistamista. Things to do -lista ei todellakaan valmistunut, mutta hei – ei sen väliä. Nyt on viikonloppu :) Vielä kympin jälkeen aamulla löysin itseni rapsuttelemassa sohvalta tuota kultaakin kalliimpaa karvaista kaveria. Joka oli eilen elämänsä pisimmän pätkän yksin kotona eli kahdeksan tuntia. Sehän on koirille vissiin ihan normi aika ollakin yksin kotona, mutta meillä on ollut se onni, että olen tehnyt kokolailla kotitoimistolta käsin työt Tobyn meillä oloajan. Sydäntä riipaisi jättää toinen kotiin eilen, kun suuntasimme neljän pikkuprinsessan kanssa junalla Helsinkiin. Mieskin oli samalla suunnalla työreissussa. Kotiin tulimme vasta puoli yhdentoista aikaan ja hippulat vinkuen juoksin autosta avaamaan kotioven. Voi sitä riemua ja hännän heilutusta. Veikkaan kyllä, että toinen oli nukkunut liki koko ajan meidän poissaollessa, sillä sen verran makoisasti haukotteli. Eikä sitten yöunilleen ihan heti rauhoittunutkaan…Tänään ollaankin oltu aivan paita ja peppu. Minne vain menenkin niin pienet tassut seuraavat perässä. Mikäs siinä, ollaan yhdessä vähän siivoiltu ja haettu tyttöjä koulusta.
Paolo Roversi (4 of 9)Paolo Roversi (2 of 9) Paolo Roversi (5 of 9) Paolo Roversi (6 of 9)
Muistatteko kun kerroin tilanneeni muutamia julisteita uuteen kotiin? Se iso mustavalkoinen Kate Moss ei vielä saapunut, mutta tuo kauan ihailemani Paolo Roversin julisteen hain tänään postista. Tiedän, että sitä on monessa blogissa näkynyt ja monen silmään se on jo ”kulutettu”. Minun silmääni ei :) Lisäksi kävin postireissulla hakemassa perjantaipuskan. Pitkästä aikaa pinkkiä, lähestyvän kevään kunniaksi. Valmiskimppu, jonka odotan säilyvän pitkään. Kirjastossakin ehdin pikaisesti piipahtamaan ja nyt on taas muutama uusi kirja viikonloppua varten. KonMarin lukeminen on nyt tyssännyt. Aloitin lukemaan sitä innolla ja mitä tapahtui? Tuli plaah-olo. Ehkä vielä jonain päivänä…jos ei siis kirjassa pääse eteenpäin, niin toivottavasti tuon vaatehuoneen siivouksen suhteen ainakin.Paolo Roversi (1 of 9)Paolo Roversi (8 of 9)Paolo Roversi (9 of 9)Paolo Roversi (3 of 9)

Edessä yksi niistä harvoista viikonlopuista pariin kuukauteen, kun ei ole mitään ennalta sovittua ohjelmaa. Tuntuu kuulkaa luksukselta. Fiilispohjalla mennään ja nautitaan koko perheen yhdessäolosta. Saadaan mies tänään kotiin reissusta. Perjantaimyyssiruoka ollaan ulkoistettu ja kotikisakatsomossa kannustetaan Tapparaa samalla kun syödään siipiä. Nyt tähän väliin petivaatteet sisään tuolta pakkasesta, vielä kun muistan. Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun nukkumaan mennessämme huomaamme, että jaahans, ne on vielä siellä takapihan hangilla :D

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle