torstai 22. maaliskuu 2018

No ne uudet tuolit ♥

MOIMOI IHANAT!

Ja ai että; eilen saapui uusi ruokapöytä tuohon keittiön viereen ja se onkin ollut jo kovassa käytössä tämän pienen ikänsä ajan. Tänään tulivat ne tuolit, joista teille viikko takaperin tohkeilin. Ajatuksella, että katsotaan nyt. Saahan ne lähettää takaisin, jos ei tykätä. Hetken aikaa jouduin miettimään, että näinköhän saan salakuljetettua uuden pöydän ja tuolit mieheltä salaa meidän kotiin. Että ei kai se nyt huomaa edes niitä. Aluksi nyrpisti hieman nenäänsä ajatukselle. Meillähän on jo ruokaryhmä. Tiedättekö kun miehet on välillä sellaisia, että sullahan on jo musta neulepaita, et sä toista tarvitse. Musta neulepaita on musta neulepaita vaikka voissa paistaisi :D

No mutta, vielä eilen illalla kun tuota ruokapöytää lähdimme kokoamaan oli mies sitä mieltä, että tila tulee armottoman ahtaaksi. Kun olimme koonneet pöydän hän totesi ruokatilan olevan oikein kutsuva ja tarpeellinen. Sitä se onkin. Se, tulevatko nämä kuvissa näkyvät uudet Nattavaara -tuolit jäämään tänne ruokahuoneeseen vai pääsevätkö ne uuteen ruokatilaan on vielä avoinna. Ruokahuoneesta ruokatilaan siirtyneet Vitrat kun sopivat uuden ruokapöydän kanssa myös hyvin, ollen astetta keveämmät. Sitäpaitsi tykkään, että nämä puunväriset kaunokaiset tuovat ihanasti lämpöä tänne ruokahuoneeseen.

Olen nimittäin ollut koko ajan sitä mieltä, että nuo Vitrat eivät ole olleet mustan pöydän kanssa paras mahdollinen vaihtoehto. Jotenkin tuo yhdistelmä itämainen matto + puunväri tuoleissa + mustat kalusteet kiehtoo. Tuolien väritys on luonnossa hieman syvempi, ilta-aurinko teki tänä iltana kuvailuissa kepposet. Ulkomuoto on kaunis ja niissä on hyvä istua – voiko tuoleilta muuta vaatia!

Miksen sitten esittele sitä ruokatilaa tähän väliin? Ihan sen takia, että haluan sen olevan valmis ennen esittelyjä. Odottelen tuohon ruokatilan seinälle paria julistetta saapuvaksi. Toivottavasti jo viikonloppuna on mitä esitellä :) Sen voin paljastaa, että pöydäksi valikoitui joku ihan muu kuin mitä alunperin suunnittelin. Kustannustehokkuus ja käyttötarpeet edellä mentiin. Edullisesti saimme pöydän, jonka ääreen mahtuu nyt neljä tuolia, mutta enimmillään se taipuu jopa kymmenelle!

Harvoin on tullut viime aikoina ostettua mitään sisustusjuttuja saatikka huonekaluja, mutta nyt rysäytettiin kyllä aika paljon kerralla. Mutta kuten totesin, niin ruokapöytä oli sikaedullinen löytö! Ja aina kun yhdessä tilassa rymsteeraa, niin sehän tarkoittaa sitä, että väistämättä tulee rymsteerattua väkisinkin myös muissa huoneissa. Koska ruokapöydän paikalta piti saada harmaa nojatuoli olohuoneeseen, niin koki olkkarikin muutoksen. Järjestyksen osalta. Tosin eilisen illan järjestystä miehen kanssa katseltuamme tulimme tulokseen, että tänään jatketaan rymsteeraamista ja kiepautetaan sohva toiselle seinälle. Saas nyt nähdä!

TORSTAI-ILTATERKUIN,

 


torstai 15. maaliskuu 2018

Ruokatilahaaveita

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI

ja ai vitsit, että meni taas myöhäiselle tämän päivän postauksen kanssa! Se on jännä juttu, että vaikka kuinka suunnittelee pitävänsä blogista välipäivän (mikä on usein tilanne näinä työtyöpäivinä), niin viimeistään tässä illansuussa alkaa tuntumaan, että jotain puuttuu. Niin koukussa tähän blogiini ja teihin olen.

Hei, tuossa kipeänä makoillessani oli aikaa ajatella. Kuten tiistaina matkapostauksen myötä kerroin. Sen lisäksi, että liihottelin ajatuksissani maailmalla liihottelin tuohon meidän keittiön viereiseen tilaan tämän tästä. Siihen, missä nyt on se lukunurkkaus tai lähinnä nojatuoli, jossa mies viettää aikaa ja pitää mulle seuraa, kun kokkailen keittiössä. Joka viime elokuussa näytti tältä:

Nyt kun aamut alkavat olla valoisia muistelin viime kesää, kun tähän kotiin muutettiin. Sitä kuinka ihana tuossa ruokapöydän äärellä oli juoda aamukahvia samalla kun nautti aamuauringosta. Pitää ikkunaa auki ja kuunnella lintujen laulua. Ruokailuhuoneeseenhan meille ei juuri paista aamuaurinko, vaikka ikkuna antaa samaan suuntaan. Mutta keittiön viereen paistaa. Kaipaan aamuaurinkoa ja sitä ikkunan viereistä paikkaa. Tuo ruokapöytämme oli tilaan hiukan liian pitkä. Joten haaveeni on kuulkaas seilannut nyt sellaisessa neljän hengen pöydässä. Arkiruokapöydässä, joka ei poissulje sitä, etteikö tuota erillistä ruokailuhuonetta voida pitää.

Joskus muinoin, kun keskusteltiin tämän tilan käyttötarkoituksesta, moni teistä oli sitä mieltä, että tilaan kuuluu ehdottomasti arkiruokapöytä. Sisimmässäni olen totesin jo silloin, että näinhän se on. Keittiön jatkeena ruokapöytä on aivan luonnollinen valinta. Ja näin, kun lapsien synttäriaika lähestyy, niin mieleeni tuli että olisikohan nyt se oikea aika muuttaa tuo tila ruokatilaksi. Saisi lisää istumapaikkoja siinä samalla :) Ei se ruokapöytä tuossa paikassa ainakaan käyttämättä jäisi. Se on ihan selvä. Kuten olen kertonutkin, niin nuo aamun tunnit ovat itselleni tärkeitä. Se on sellaista meditaatiota ja aivojen nollausta ennen päivän touhuja. Tuo tila on nyt harmoninen nojatuolin kanssa, mutta uskon, että siitä saisi myös houkuttelevan ruokapöydän kanssa.

Mietin hieman pyöreää pöytää ja pinnatuoleja. Kunnes löysin tuolin, joka kummitteli mielessäni myös öisin. Kyseessä on Jotexin Nattavaara -tuoli. Nimenomaan puunvärisenä. Katsokaa nyt kuinka kaunis hän on. Ainoa, mikä ei ole kovin kaunista on hinta. Mutta toisaalta, haaveilemaani y-tuoliin verrattuna, tämä on ihan mukavanhintainen ;) Tuohon valkoinen simppeli pöytä ja päälle musta Townsville -valaisin! Pöydälle maljakkoon sireenejä omasta pihasta. Toim. huom. piha on edelleen mutavelliä, mutta eiköhän se siitä pian sula, jotta saadaan piharemontti alulle!

Mitä mieltä olette? Olisiko korkea aika tehdä tuosta tilasta se, mikä se kaiken järjen mukaan tulee olla eli ruokailutila? :)

TORSTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 07. helmikuu 2018

Tunnelmallisen makuuhuoneen salat

*postaus sisältää mainoslinkkejä

ILTAA IHANAT!

Kohta on edessä päivän yksi ihanimmista hetkistä; se kun saa pujahtaa suihkun raikkaana puhtaiden lakanoiden väliin. Ottaa hetkeksi kirjan käteen ja antaa unen tulla. Tunnelmallinen makuuhuone on asia, jota olen näin aikuisiällä alkanut arvostamaan. Makuuhuoneen yleinen fiilis, kun vaikuttaa ainakin omalla kohdallani unen laatuun merkittävästi. Makuuhuonepostausta olette toivoneet, joten tässä luvassa toivepostausta. Vieläkään en valitettavasti voi koko makuuhuonetta teille vilauttaa, sillä sänkyä vastapäätä sijaitsevan kauniin vanhan piirongin on vallannut hermeettisen iso ja rujo televisio. Kyllä, luitte oikein. Meillä on vielä hieman keskustelut kesken miehen kanssa siitä, kuuluuko makkarissa olla telkkaria alkujaankaan ;)

Tekstiileillä saa makuuhuoneeseenkin kivasti tunnelmaa. Viime syksynä pähkäilin täällä bloginkin puolella sitä, että mistä löytäisin noihin meidän leveisiin Hästens-sänkyihin yhtenäisen helmalakanan. Leveyttä kun sänkykokonaisuudella on 220 cm. Koska molemmat sängyt ovat moottoroituja, niin tuli fiksummaksi ostaa molempiin sänkyihin oma helmalakana. Löysinkin syksyllä mieleiset Elloksen valikoimista ja ennen kuin ehdin asiaa sen enempää miettimään, olin klikannut kauniin siniset Juliette-helmalakanat ostoskoriin. Hetken emmin, että ovatkohan nuo miehen mielestä liian romanttiset kauniine yksityiskohtineen, mutta eivät olleet.

Myös päiväpeite tuotti uusien (äidin ja isän vanhojen) sänkyjen myötä pienen ongelman. Meidän aiempi 160 cm leveä sänky kun oli siitä helppo, että siihen löysi helposti päiväpeitteen. Tuo 220 cm leveä sänky vaatisi ainakin 260 leveän päiväpeitteen. Ellei helmalakanoita olisi ollut, olisi päiväpeitteen leveys pitänyt olla omaan silmääni noin kolme metriä, jotta se olisi laskeutunut nätisti lähelle maata molemmin puolin. Mutta koska helmalakanat ja kauniit lakanat saavat näkyä, niin ostin samaan syssyyn myös harmaan 260 cm leveän Roselynn-päiväpeitteen, joka oli myös kukkarollekin sopiva. Piirun verran alle 70 euroa kun on laadukkaasta päiväpeitosta, joka on kaiken lisäksi kaunis, aika kohtuullinen hinta.

Lakanoissa olen suosinut harmaita tai valkoisia, mutta nyt hetkellisen ostosinspiraation kourissa ostin myös siniset lakanat. Jotka saavat olla ryppyiset ja pehmeät. Ovat olleet suosikkilakanamme. Harmikseni huomasin, että noita ostamiani Socorro-lakanoita ei ollut enää Elloksen valikoimissa, mutta esimerkiksi Candice-pussilakanasetti näyttää yhtä ihanalle. Tosin se on vielä kivempaa materiaalia kuin nuo meidän. Ei ole pestyn pellavan voittanutta!

Vähän pehmeää vilttiä ja taljan lämpöä (esimerkiksi Linn-lampaannahkan myötä) sängyn päälle. Lattialle ripaus mausteista sävyä vanhan itämaistyyppisen maton myötä ja hieman taittoa sisustukseen modernien valaisimien kautta. Patinoitunutta puuta ja itämaiset yöpöydät. Vaikka yleensä kevättä kohden vaalennetaan sisustusta, niin oma silmäni kaipaisi myös makuuhuoneen seiniin sävyä. Josko niihin saisi kauniin keskiharmaan tai jopa tummansinisen sävyn. Niin onnellinen olen, että olen löytänyt elämääni pitkän valkoisen kauden jälkeen myös värejä ! :)

Jälleen kerran näitä makuuhuonekuvia katsellessani en voi kuin miettiä sitä, että kyllä elämä on melkoista. Kaikessa ihanuudessaan että myös suruineen. Kukapa olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että rakennamme tunnelmallisen makuuhuoneemme lapsuudenkotiini tasan tarkkaan siihen huoneeseen, jossa aikoinaan oli se mun makuuhuoneeni. Just miehen kanssa eräänä iltana juteltiin, että tuolla huoneessa ja noissa sängyissä nukkuu ihan äärettömän hyvin 

Tänään on pitkästä aikaa ollut migreenipäivä, joten mieleni halajaa pimeään makuuhuoneeseen. Ehkä se kirjanlukukin jää tältä illalta väliin. Nämä tällaiset päänsärkypäivät, kun edes tuju särkylääkekombo ei auta kuin kovimman kivun taittaen, ovat kyllä tosi harvassa. Onneksi. Sen verran höntti olo kuitenkin on, että en viitsinyt lähteä revittelemään miehen mukaan hiihtoladulle. Happea on saatava, joten karvainen kamu pääsee seuraavaksi lenkille ennen iltasaunaa :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,