keskiviikko 13. maaliskuu 2019

Olohuoneen muutos

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? :) Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


maanantai 01. lokakuu 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta :) Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!


perjantai 14. syyskuu 2018

Millainen sisustaja minä olen?

HEIPPA PERJANTAIHIN!

Sain ihanalta Lauralta HomeviaLaura -blogista jo elokuun puolella sisustushaasteen, johon vihdosta viimein ehdin tarttua. Työn alla tämä on ollut monta kertaa, mutta aina on tullut jotain muka akuutimpaa. Perjantain kunniaksi siis juttua minun sisustustyylistäni. Joka ainakin pidempään mukana olleille lukijoille kertoo sen, että meillä mennään / on menty aika pitkään samoilla huonekaluilla. Sisustusesineillä olen vaihdellut ilmettä vuosien varrella, mutta lukuunottamatta tähän kotiin ostamaamme pientä ruokapöytää ja neljää tuolia, huonekalut ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. Puunvärisiä huonekaluja on tullut käsiteltyä mustaksi, mutta esimerkiksi tuo nykyään musta vitriinimme, sivupöytä ja alakerran tv-taso ovat ne samat, jotka ostimme muuttaessamme taannoin isompaan asuntoon. Tuo aikamääre taannoin tarkoittaa vuotta 2003 :)

Musta vanha arkkupöytä edellisestä kodistamme majailee telkkarin edessä alakerrassa. Sekin on miehen aikoinaan poikamiesboksiinsa ostama, joka vain sain mustan maalin päällensä. Sohvat hankimme edelliseen kotiimme vuonna 2010. Ne ovat jo sen näköisetkin, että niillä on ikää. Istuin- ja selkäpehmusteiden päällysiä on tullut pestyä, mutta rungon päällyset olen pessyt vain kerran. Vaikka aina haaveilen uusista sohvista, niin tiedän, että ei siinä olisi mitään järkeä ostaa tähän hätään uusia sohvia. Niin kauan kuin koira saa mennä sohvalle, niin peitellään likatahroja taljoin ja viltein. Tykkään juuri näistä sohvista ja kun oikein kyllästyn, niin puran sohvat osiin ja puen ne vuosi takaperin ostamillamme vaaleanharmailla päällysillä.

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Toivon, että kotini tyyli kertoo siitä persoonasta eli minusta, jolle tärkeintä on oma perhe ja koti. Jo pienestä asti minulle on ollut tärkeää sisustaa huoneeni ja myöhemmin kotini niin, että viihdyn siellä. Siellä saa olla rosoisuutta ja aikaa kerrostettuna. Sen ei täydy olla tiptop, mutta sen täytyy kestää elämää  ja sen pitää olla helposti muunneltavissa olemassa olevilla huonekaluilla. Lukuunottamatta 17 neliön opiskelijakämppääni, kaikki kotini ovat olleet pohjiltaan ja huonekaluiltaan sellaisia, että siellä on ollut mahdollisuus pikaisella rymsteerauksella saada uutta ilmettä. Kotini tyyli kertoo minusta myös sen, että ihmisenä olen hurjan turvallisuudenhakuinen (mustavalkoharmaa  sisustustyyli), mutta välillä kaipaan elämääni säpinää (keväisin vaaleanroosa sisustuksessa).

Toivon, että kotini sisustus kertoo myös sen, että olen tyytyväinen tässä ja nyt. Ei ole tarvetta suuriin muutoksiin, vaan osaan nauttia olemassa olevista jutuista. Kuten arkeenikin, myös sisustukseen pyrin tuomaan ihan pienillä muutoksilla vaihtelua. Tyylini on vuosien varrella vain vakiintunut; tiedän esimerkiksi, että enää minun ei kannata tuhlata värikkäisiin tyynyliinoihin kausittain, sillä kyllästyn väreihin hirmuisen helposti. Parempi mennä tällä tutulla ja turvallisella, omaa silmää miellyttävällä sisustustyylillä.

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

Se on ehkä tuo hassu ihmisfiguuria esittävä patsas, joka on kulkeutunut meille lapsuudenkodistani. Tai kulkeutunut ja kulkeutunut…jäänyt tänne lapsuudenkotiini. Meillä on veljeni kanssa siihen yhteishuoltajuus, mutta näemmä se majailee meillä. Mummulassa se oli aikoinaan pylvään päällä olohuoneen nurkassa. Kuitenkin niin paraatipaikalla, että kun sen taakse sytytettiin tunnelmavalo se pääsi oikeuksiinsa. Tällä hetkellä se majailee ruokahuoneen senkin päällä. Ehkä pitäisi nostaa se taas näkyvämmälle paikalle.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Ei taida olla. Toki on jotain sellaisia arvokkaita esineitä, joita en ala blogissa julkisesti tietoisesti esittelemään. Mutta nämä ovat suurimmaksi osaksi esineitä, joita ei ole täällä kodissamme, vaan ne on paremmassa säilytyksessä muualla. Kodistamme löytyy muutamia taidetauluja, joilla on tunnearvoa sekä Oriveden mummulta saamani kultainen medaljonki. Nekin olen muistaakseni kyllä esitellyt. Yksi niistä on tuo kasvoton tyttö, joka on kultaisin kehyksin kehystetty.

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Onneksi en ole sisustusbloggaaja, sillä en tänä päivänä juurikaan ehdi seurata sisustustrendejä :D Kautta aikain olen luonut omat trendini, jotka taitavat olla vuodesta toiseen samoja. Kestävän kehityksen trendejä. Toki aina välillä saan lukijoilta myös negatiivista palautetta meidän sisustuksesta, mutta en ota siitä nokkiini. Kaikki sisustavat kotinsa, niin kuin haluavat. Sellaiseksi kodiksi, jossa viihtyvät. Ja vastaavasti kaikilla on oikeus sanoa oma mielipiteensä.

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

En todellakaan! Kuten kerroin joskus, niin minua ehkä hieman hävettää ja häiritseekin se, että en osaa katsoa Insta-feediäni sillä silmällä, että suunnittelisin sen harmonisesti. Vaikka meillä sisustuksessa ei juuri värejä näy, niin tuolla Instan puolella on sellainen iloinen sekametelisoppa. Ja mitä tulee tuohon ostamatta jättämiseen, koska kyseinen esine ei olisi vallitsevien trendien mukainen…ks. edellisen kysymyksen vastaus. Olen armottoman ulkona trendeistä. Vuodesta toiseen.

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En tiedä onko se ikä vai se, että on blogannut jo pian yhdeksän vuotta, mutta koen että minulla ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään valintojeni kautta. Tätä nykyä tulee ostettua tarpeeseen. Toki pienet heräteostokset silloin tällöin piristävät päivää. Kuten tuossa kerroin, niin sohvapöytämme on hajoamispisteessä. Se on syy ostaa uusi sohvapöytä.  Mutta ostaisinko enää ostamisen vuoksi? En ostaisi.

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

Tunnen olevani vastarannankiiski, kun vastaan tähänkin, että en missään nimessä :D Tiedän, että tätä tapahtuu bloggaajien keskuudessa. Että blogit saavat sisältöä siitä, että sohvapöytä vaihtuu kuukauden välein. Mikäli kokisin, että minun täytyy ostaa kodinsisustusta saadakseni blogiini sisältöä, voisin lopettaa tämän homman samantien. Tunnen, että siinä tavallaan huijaisin myös lukijoitakin enkä näyttäisi sitä todellista elämää.

Tuoreita kukkia ostan joka viikko ja kyllä, joskus myös kuvia varten. Mikäli esimerkiksi asiakas haluaa kuviin kukkia, niin tottakai niitä ostan, jos edellisviikkoset ovat jo rupsahtaneet. Tämä on kuitenkin ammattini, niin asiakkaan kuvatoive edellä mennään kaupallisissa yhteistyöpostauksissa.

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Tässä taannoin näytin kotiamme sellaisena kuin se oli juuri silloin kuvaushetkellä. Rajaamatta mitään pois. Mutta kyllä usein rajaan koiran lattialla lojuvat lelut ja esimerkiksi keittiöntasoille kertyvät krääsät pois kuvista. Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta bloggaminen on kodin siisteyden ylläpidon kannalta erittäin kiva ammatti; ennen keittiökuvia tulee usein siivottua keittiö ja ennen olohuonekuvia kerättyä Tobyn lelut takaisin koriin, ojenneltua vähän sohvatyynyjä ja joskus myös pyyhittyä pölyt olohuoneen pöydältä.

Ehkä vastaukseni olisivat olleet erilaisia, jos blogini olisi täysin sisustusblogi. Näin lifestylebloggaajan näkökulmasta sisustuspostaukset ovat vain yksi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, osa blogia. Joskus jätän julkaisematta sisustuspostauksen, sillä tunnen että en viitsi näyttää enää samoja nurkkia kymmenettä kertaa. Mutta toisaalta, kuten kerroin niin en ole valmis niitä nurkkia uusilla hankinnoilla koristamaankaan vaihtelun takia :)

Hei, vaikkei tänä iltana blogin puolella myysseilläkään, niin voipi olla, että Insta storyn puolella myysseillään. Joten ehkä nähdään siellä perjantai-illan tunnelmissa?

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTTAEN,

PS. Kiitos Lauralle vielä haasteesta – haasteen saa napata täältä blogistani mukaan, olkaattehan hyvät