tiistai 30. huhtikuu 2019

Lankkupöydän lumoissa

HIPSHEI

ja hellurei! Jokos siellä ollaan ihan vappufiiliksissä? Täällä ollaan kyllä. Tai no, niin vappufiiliksissä kuin vain voi olla. Vappu on juhlana ihan kiva, mutta sitten opiskeluvuosien en ole juurikaan vappua juhlinut.  Toki nauttinut juhlatunnelmasta, serpenttiineistä, lasten vappupalloista ja munkeista täysin rinnoin. Tälle illalle saimme kutsun rakkaitten ystävien luokse, mutta niin mökkihöperöitä olemme, että kun jäätilanne näytti eilen olevan lupaava, niin suuntaamme mökille. Tietäen, että se on tästä eteenpäin seuraavat viisi kuukautta taas kamalaa kamppailua sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja mökkihöperyyden välillä. Onneksi mökillämme on aina ystäville avoimet ovet. Riittää, kun soittavat vastarannasta hakemaan. Vierasvarana on yleensä aina ruokaa myös pakkasessa.

Kuten kertoilin, niin tänä kesänä fiksaamme hieman mökin keittiö- ja ruokatila-aluetta. Kruunukalusteen (edelleen toimiva, mutta ah niin vanhanaikainen) sohvaruokaryhmä saa lähteä. Valkoinen ruokapöytä kotoa pääsee mökille. Tuon äärelle haaveilen pinnatuoleja. Pöydän saa tarvittaessa jatkopaloilla jopa kahdeksalle henkilölle sopivaksi, joten syksyn kylmillä keleillä ei tarvitse värjötellä kesähuoneessa. Tämän idean möin miehelle jo maaliskuussa. Taka-ajatuksena pitkään haaveilemani lankkupöytä. 

Olin törmännyt fb:ssä Lankkutuotteet -nimiseen yritykseen ja ilokseni huomasin yrityksen sijaitsevan tuossa ihan kivenheiton päässä, Ylöjärvellä. Katselin kauniita pöydän kuvia heidän uutisvirrassaan ja yritin pähkäillä, millainen lankkupöytä meille sopisi. Huhtikuun alussa pyysin tarjousta mittojen mukaan. Jaloiksi halusin mustat metalliset ja kansilevyksi ruskeaa lankkua. Tilasin pöydän kapeampana kuin aiempi valkoinen. Valkoinen kun oli inasen liian leveä tuohon tilaan.

Ja hei, eilen pöytä saapui kotiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En tiedä mikä tuossa puussa on, mutta tällä hetkellä puu kaikessa muodossa kiehtoo aivan älyttömästi. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, että sain annettua yksityisyrittäjälle töitä. Näin yrittäjänä sitä haluaa tukea muita samassa tilanteessa olevia aina kun siihen on mahdollisuus.

Vielä pähkäilen, että onko nuo ihanat tuolit liian raskaat lankkupöydän kanssa. Mutustellaan asiaa ajan kanssa, mutta nuo tuolithan eivät olisi itse asiassa pöllömmät mökille valkoisen pöydän kanssa. Voisivat sopia sinne aikas kivasti, kun menevät pyöröhirsien sävyynkin just eikä melkein. Tänään kun ollaan saatu vedet laitettua ja muutenkin mökki kesäkuntoon, pitää vähän mittailla tuota ruokatilaa. Lisäksi suunnitelmissa on kesän aikana keittiön fiksaus ainakin työtasojen osalta sekä kaappien kahvojen osalta. Jääkaappi kaipaa myös uusimista ja olemmekin miettineet, että pärjäisimmekö keittiössä tason alle sijoitetulla jääkaapilla. Meillähän on kesähuoneessa myös jääkaappi. Ai niin ja saunamökissä :D Saisi laskutilaa jonkin verran enemmän, kun laittaisi jääkaapin tason alle. Kuivauskaappi on aika must, mutta silti silmä haaveilee tuonnekin avohyllyjä. 

Mutta nyt haaveilen kohti keittiötä, pullataikina on kohoamassa. Seuraavaksi munkit uuniin ja sitten iltapäivästä työpäivän jälkeen kohti saarta. Toivotaan, että se ohut jääsuiro ei ole ihan tullut kiinni venekatokseemme. Jos näin on, niin sitten täytynee työntää venettä jään päällä tovi ;)

IHANAA JA ILOISTA VAPPUA YSTÄVÄT 🎈


keskiviikko 13. maaliskuu 2019

Olohuoneen muutos

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? :) Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


maanantai 01. lokakuu 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta :) Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!