tiistai 08. elokuu 2017

Toivepostaus: keittiömme säilytysratkaisut

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti tulla jo eilen teille kertomaan meidän keittiön säilytysratkaisuista, mutta tuntui, että minua tarvittiin enemmän muualla. Kuin tietokoneen äärellä. Kesälomien jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä (työtyöpäivä) erossa lapsista ja koirasta tuntui hieman hassulta. Kotiintullessani sain pususateen koiralta, mutta kyllä ne lapsetkin kuulemma olivat kaivanneet ;) Jännä juttu, että vaikkei lapset enää ole siinä iässä, että protestoisivat äipän poissaoloa, niin tuo koira hoitelee sen homman kyllä. Pususateen jälkeen alkoi osoittamaan hiukkasen mieltään. Päivän aikana poislähtenyttä ponnaria ei olisi saanut laittaa takaisin ja muutenkin luimisteli alakuloisen näköisenä sohvalla. Onneksi siitä heltyi, reppana. Sylihauvana oli koko illan.

RvaManteli siellä viime keittiöpostauksessani kertoi, että heillä on keittiöremppaa tulossa tai meneillään, joten kerrotaan tähän väliin meidän keittiön säilytysratkaisuista, pistokkeista sun muista tuiki tärkeistä asioista, joihin täytyy keittiösuunnittelussa panostaa. Aloitetaan säilytyskalusteista ison ikkunan alla. Ikkunaseinällä meillä on kolme 800 mm leveää laatikkokalustetta. Kussakin kalusteessa on kolme ulosvedettävää laatikkoa. Alhaalla korkein, keskellä vähän matalampi ja ylimpänä ihan matalin laatikko. Alalaatikoissa meillä säilytetään mm. tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia ruokalautasia ja korkeutta vaativia kuivamuonapaketteja. Keskilokeroissa on lisää tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia laseja, kahvikuppeja ja kuivamuonaa. Ylimmät eli nuo matalimmat laatikot kätkevät sisäänsä servetit,arkikäytössä olevat leipälautaset ja sitten myös pussimausteet.

U-mallinen keittiöhaaveemme meinasi jo tyssätä noihin kulmiin. En pidä yhtään kulmakaapeista. Varsinkaan niistä, joissa on vain hyllylevyt. Joten molemmissa kulmissa meillä on LeMans ulosliukuva hyllymekanismi. Toisessa kulmassa säilytämme kattiloita ja paistinpannuja, toisessa on leivontavälineitä, uunivuokia ja säilytysrasioita. Uunin vieressä on kapea kaappi leivinpeltien säilytykselle. Lisäksi tuolta ylähyllyltä löytyy tilaa leivinpapereille, foliolle ja talouspaperirullille.

Se, mistä olen ollut tuiki onnellinen on tuo lieden paikka; molemmilla puolin on laskutasoa reilusti. Ikkunaseinää vastapäätä olevalla seinällä sijaitsee allas, jätevaunu ja jätevaunun vieressä laatikosto. Laatikostosta löytyy aterimet, purkkimausteet ja kaiken maailman kihvelikahvelit. Ensimmäinen korkea kaluste kätkee sisäänsä integroidun astianpesukoneen, joka on nostettu ylemmäksi. Sen ylhäällä on mikro (lapset onneksi ylettävät hyvin!) ja mikron yläpuolella yksi kaappi, jossa on tällä hetkellä maljakoita yms. Astianpesukoneen alhaalle saatiin vielä mahtumaan yksi matala laatikko, joka on kuin tehty tarjottimille. Ennen Festivoa on vielä minun mielestäni keittiömme paras ratkaisu; 400 mm leveä kaappi, jossa on neljä ulos vedettävää laatikkoa. Ylhäältä löytyy vielä kolme avohyllyä. Ulosvedettävissä laatikoissa on yksi laatikko Tobyn ruoille (ilmatiivissä laatikossa), yksi laatikko perunajauhoille, sokereille ja muille kuivamuonille. Kahdesta laatikosta löytyvät nuo rakastamani macajauheet, chiat, mantelijauheet sun muut hyvää tekevät jutut :)

Säilytyskalusteisiin luen myös tuon 1700 mm leveän avohyllyn, johon asennettiin kannattimia niin paljon, että kestäisi enemmänkin painolastia. Siinä säilytän osaa keittokirjoistani. Lisäksi siitä löytyvät aamiaispuurokulhot ja joitain laseja. Ja sitten viimeisenä tosiaan on se Festivo. Festivo otti tosin nokkiinsa, kun ensimmäisen kerran latasimme sen täyteen ruokaa; tiputtelee vettä takaseinää pitkin. Välillä aika runsaastikin. Huoltomies on onneksi tilattu! Muutama asia kaipaa vielä keittiössämme hiomista. Tai lähinnä muutamien asioiden säilyttäminen. Nämä ovat; leivät, aamulehdet, tyhjät pullot. Missä teillä säilytetään leipiä, sanomalehtiä ja tyhjiä pulloja?

Pistorasiat meillä on upotettu työtasoon. Eli nousevat sieltä. Molemmissa u-sakaran kulmissa sellaiset ovat. Yhteensä kuusi pistorasiaa ja ovat riittäneet hienosti ainakin tähän asti. Hei huomasitteko muuten, että minun pieni oranssi aamujen piristäjäni on korvattu isommalla kahvinkeittimellä? Jep, kellarin bistro on työtasoa ja kaapin ovia vailla, joten oranssi hurmuri odottaa siellä tositoimiin pääsyä.

Neljä isoa pahvilaatikkoa keittiötarvikkeita on purkamatta kellarissa. Osa niistä menee bistron kaappeihin, mutta osa on sellaista lasitavaraa, että niitä varten täytyy ostaa iso vitriini. Katsotaan, kun tuo kellari valmistuu, että josko ruokatila siirtyisi omaan huoneeseensa (tv-huoneeseen). Sinne takaseinälle sopisi hienosti iso musta vitriini. Yhden hienon vitriinin löysinkin jo, mutta hinta oli niin suolainen, että pitänee soveltaa. Käytetty patinoitunut vitriini on siis hakusessa. Värin ei niin väliä, kun maalaan sen kuitenkin mustaksi :)

Ai niin, keittiöhanaksi valitsimme Oras Optiman, jossa on ns. älykäs pesukoneventtiili. Ei tarvitse muistaa itse sulkea sitä, kun sulkee itse itsensä. Olen myös tykännyt tuosta EasyGrip -vivusta, vaikka aluksi ajattelin, että se ei ulkonäöllisesti ehkä ole se mun juttuni.

Mutta mikä on mun juttuni, niin terveellinen herkutteleminen. Tähän väliin käyn laittamassa pakkaseen eräänlaisen jäätelökokeilun. Iltapäiväkahvihetkeä varten. Jos jäde onnistuu, niin se pääsee kyllä blogiinkin asti :) Sitten palaan vastailemaan edellisten postausten kommentteihin 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

PS. Insta Storyssa vilautin eilen meidän saunaosastoa. Siitä tulossa myös blogiin myöhemmin tällä viikolla. Eilen saunottiin ensimmäisen kerran ja voi pojat, miten täydelliset löylyt!


torstai 03. elokuu 2017

Ruokatila

HEIPSULIHEI!

Toivottavasti teille kuuluu hyvää ♥ Mulla on harvoin niitä päiviä, kun mikään ei kulje. Tänään on yksi sellainen. Koko päivä on hösätty menemään sinne tänne, lääkäriä, apteekkia, töitätöitä ja eräänlaista remppaa. Ja kremppaa. Se selkä, joka alkoi ennen muuttoa vaivaamaan ei ole tykännyt muuttotouhuista sitten yhtään. Venyttelystä veti todella herneet nenään. Tällä viikolla olen herännyt aamuyöstä kipuun, illan lihasrelaksanteista ja kipulääkkeistä huolimatta. Aamuisin on tullut vengottua itsensä ihan ihme asennoissa ylös sängystä. Ärsyttää itseänikin tämä jääräpäisyyteni lääkäriin menon suhteen, mutta olisihan siellä voinut käydä aiemminkin.

Aamulla sain lääkäriltä uudet lääkkeet, kanto- ja nostokiellon lisäksi ja lähetteen lannerangan röntgeniin, johon on lähtö ihan pian. Poissuljetaan murtumat sun muut luissa. Kaaduin aika pahasti talvella hiihtolenkillä ja siitä lähtien tuo selkä on vihoitellut tasaisin väliajoin. Yleensä kyllä vähemmän aikaa kerrallaan. No mutta, nyt on hoitoputki auki ja odotan ihmeparannusta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jatkuva kipu. Sellainen, jonka terän saa vain vaimenemaan särkylääkkeillä. Iso hatunnosto ja tsemppihali teille, jotka siitä joka päivä kärsitte.

Sairauskertomuksesta päivän aiheeseen; hei, meillä on ruokapöytä. Ihanaa! Ja se sopii tuohon tilaan niin nätisti. Vähän vielä pohdin, että onko nyt liian paljon puupintaa. Että maalaisko kuitenkin pöydän valkoiseksi tai kenties mustaksi. Puupinta on kyllä kaunis, sitä en kiellä, mutta se on nyt siinä rajoilla alkaako menemään vähän liian kotoisaksi tämä sisustus :) Pöytähän on mun vanhempieni vanha. Se on vain ollut tuossa naapureilla lainassa viimeiset neljä vuotta. Arvostan sitä, että se on aivan täyttä puuta. Painaakin sen mukaisesti.

Ruokapöytä on 95 cm x 180 cm, joten sopii kuudelle vallan mainiosti. Tarpeen tullen saa päähän vielä istuinpaikat. Mallailin tuota pöytää myös keittiön jatkeeksi, mutta aivan liian ahtaaksi kävi tila. Ja hei, mikä hienoa niin nyt ruokapöydästä näkyy tv-huoneen telkkari. Pari viikkoa ilman ruokapöytää ja lapset tottuivat syömään sohvalla. Nyt on pieni siitä poisopettelun paikka… Eilen ruokapöydän äärellä sadepäivää fiilistellessäni ja töitä tehdessä huomasin monen eri ihmisen pysähtyvän kadulla katsomaan meille sisään. Iltaisin on kyllä syytä pitää verhot kiinni, sen verran näyteikkunalla ollaan. Ruokapöydän sijainti on muuten mieleeni. Tykkään, että siitä näkee myös takan.

Järkyttävää, kuinka paljon vielä remppapölyä leijuu tuolta kellarista ylös ja ulkoa sisälle. En edes huomannut sitä ennen kuin näin alla olevan kuvan. Tsekatkaa tuo peilin alunen! Huh, jahka remontti on kokonaan valmis, niin on pakko puunata nurkat uudemman kerran.

Pahoitteluni kuvatulvasta, kerrankos sitä ;) Nyt sinne röntgeniin. Palataan ihanat illalla kommenttiboksin puolella!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


tiistai 04. heinäkuu 2017

Törmäyskurssilla sisustamisen suhteen

CIAO CIAO!

No niin, hyvinhän tämä mun eilen aloittamani kesäloma sujuu, vai mitä? :D Kesälomalla otetaan rennosti, joten saa palata blogiin aina silloin kun haluaa. Näin on. Hei, tuossa muutama kuukausi sitten juteltiin vähän huonekaluista uuteen kotiin. Kerroin, että otamme vanhat huonekalumme sinne mukaan (tietysti!), mutta koska saamme noin 100 neliötä lisää, niin huonekaluja tarvitsee ostaa lisää. Ajan kanssa, mutta muutamia sellaisia heti ostettavia on listalla. Varsinkin kellarikerrokseen, mancaveen.

Ensimmäistä kertaa ikinä me ollaan ehkä vähän törmäyskurssilla tuon rakkaan aviomieheni kanssa. Sisustamisesta. Ei mitenkään pahasti eikä kumpikaan ole aloittanut mykkäkoulua. Ei ole tapana. Naureskellen olemme vielä voineet sisustamisjutuista puhua. Tiedän, että tuo kellarikerros on miehen valtakuntaa ja hänelle olen ilomielin suonut vapaat kädet sisustaa sen, mutta. Mutta. Ensinnäkin kulmasohva kotiteatterihuoneeseen. Vaikka tunnen tuon mieheni enemmän kuin hyvin, niin en silti ole ihan varma höpöttääkö toinen tosissaan sellaisesta keinonahkaisesta recliner-sohvasta. Tiedättekö, missä tulee kaikille ne jalkatasot sieltä sohvan alta esiin samalla kun selkänoja kaartuu taaksepäin…hmmm. 

Mancaven bistroon (siis just siihen, jota olen aiemmin nimittänyt virheellisesti Marian bistroksi ;)) tulee baaritiski, johon tottakai tarvitaan baarijakkarat. Mielessäni näen sellaiset mustat metalliset Hayn baarijakkarat. Hän näkee nahkaiset baarijakkarapallit, joissa on Boston Bruinsin logo. Siinä missä itse haaveilen bistron takaseinään subway-tiiliseinää ja jotain ihanaa mustavalkoista taulua pariisilaisesta kahvilasta, suunnittelee tuo bestikseni sinne Cheers -kapakan kylttiä. Onneksi ei kuulemma tarvitse olla valokyltti vaan peltinen sellainen riittää.

Tässä välissä haluan korostaa, että tarkoitukseni ole mitenkään mollata toisen sisustusmakua vaan kertoa teille, kuinka meillä ollaan vähän eri mieltä kellarikerroksen sisustamisen suhteen. Edelleen annan miehelleni vapaat kädet sen tehdä ja onnellinen olen, että hän haluaa tehdä siitä oman näköisensä. Miehen sanoja siteeraten: ”Se on mancave, naisen kädenjälki ei saa näkyä!” Ihana nähdä lopputulos!

Sohvan viereen sopisi tosi kivasti senkki, jonka päälle tulisi kaksi identtistä pöytävalaisinta. Seinälle mustavalkoisia valokuvia mustissa kehyksissä. Mutta niin siihen kuulemma sopisi myös sikarituoli (tästä ideasta mä kyllä tykkään) ja surffilauta. Surffilauta siihen seinälle. No, mieluummin se kun pari jääkiekkomailaa. Rappusten alle saisi aivan mielettömän kivan lukunurkkauksen. Paikan, joka kutsuisi lueskelemaan ja rauhoittumaan. Sen kuulemma voi tehdä muuallakin kodissa. Miehen kerros, miehen säännöt. Rappusten alunen on kuin tehty viinikellariksi (saan kuulemma sinne yhden hyllyn, johon säilön omppuhillot ;).

Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja. Onneksi kuvia niistä sivupöydistä, joiden jalat koostuivat jääkiekkoilijan jaloista ja mailasta ei ole enää mulle vilauteltu. Muutenkin ajattelin pitää suuta vähän soukemmalla, sillä sellainen sormenjälkitunnistusovenavautumismekanismi (voiko tuo olla yhdyssana?!) kuulemma on saatavilla rappusten yläpäähän :D

ILOISIN TIISTAITERKUIN,