sunnuntai 19. elokuu 2018

Suloinen sunnuntaiaamu & keramiikkarakkautta

HIPSHEI JA HUOMENTA IHANAT!

Sellaista verkkaista, hissuttelevaa sunnuntaiaamua vietellään meidän kotona. Tytöt söivät aamupalat jo aiemmin, joten miehen ollessa koiran kanssa lenkillä paistoin pitkästä aikaa meille pannarit. Ohjetta niihin täällä. Lisäksi tein energiapommismoothien kookosvedestä, banaanista, macasta, tyrnimarjasta, porkkanasta ja kurkumasta. Vaaleapaahtoisen kahvin joukkoon lisäsin mitallisen vaniljanmakuista kahviaromia.

Se, mikä tämän sunnuntaiaamun oikeastaan kruunasi olivat nuo syntymäpäivälahjani. Minulta minulle. Kauniit Kerafiikan Sysi-kahvikupit ja -lautaset. Meillä äiti aikoinaan osti keramiikkaa sieltä sun täältä. Ja nimenomaan suomalaista keramiikkaa. Yleensä niitä sellaisia harvinaisia, kultaakin kalliimpia eriä. Enkä nyt puhu rahasta sanoessani kultaakin kalliimpia. Ihan vain kannustaakseen suomalaista käsityötä. Kotona pikkutyttönä usein join aamukaakaoni sellaisesta oranssivihreästä keraamisesta kahvikupista, jonka tekijää en enää muista. Rosvo-Rudolfin äärellä. Sittemmin omaan kotiin muutettuani minulla oli yksi äidin ostama beigenvärinen keraaminen kahvimuki, josta join aina kahvini. Sunnuntaiaamuisin punapipoisen ja -poskisen Jacques Cousteaun seurassa.

Joten voisi sanoa, että tämä keramiikkarakkauteni on periytynyt geeneissä. Taannoin somen maailmassa näin ensimmäiset Kerafiikan Henriikan työt ja se oli ehkä rakkautta ensi silmäyksellä. Tehän tiedätte mieltymykseni tummiin sävyihin kattausastioissa. Nämä kauniit, sisältä lasitetut Sysi-mukit ja nuo ulkopinnaltaan lasitetut leipälautaset on dreijattu niin taidokkaasti. Kuppi sopii niin pienempään kuin isompaankin käteen. Keramiikka on myös sangen katseen kestävää. Näitä voisi oikeastaan tuijotella koko päivän. Pannarit söimme lapsuudenkodistani asti mukana kulkeneilla lasilautasilla. Ei näitäkään joka päivä vastaan tule, joten ehkä nekin ovat sitä kultaakin kalliimpaa valmistuserää.

Näin jo muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että olen 110% tyytyväinen itseltäni saamaani syntymäpäivälahjaan. Enkä vähiten sen takia, että olen hurjan tyytyväinen siihen, että sain kannatettua suomalaista työtä. Suomalaista pienyrittäjää. Se on kuulkaas ihan hirmuisen tärkeää ♥ 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 02. toukokuu 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken :) Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan :D

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus 


keskiviikko 28. maaliskuu 2018

Hempeissä tunnelmissa aamuauringossa ♥

HEI HYVÄÄ HUOMENTA BLOGISTANIA!

Täällä ollaan lähtövalmiina kohti pohjoista, mutta sitä ennen tulin aamupalaa syödessäni kertomaan teille aamuauringosta. Hempeistä sävyistä, joita silmän on helppo katsella näin kevättalvella. Lapsuusvuosista ja siitä, kuinka kaikella on kuitenkin loppupeleistä tarkoitus. Noh, ainakin sisustusmielessä. Pidetään tämä juttu kevyenä, eikä lähdetä pohtimaan sitä, missä tapauksissa tuo väite ei pitäisi paikkansa. Sisustusmielessä hutiostos voi ollakin loppupeleistä nappivalinta. Sillä on siis tarkoitus.

Kuten näitte, niin tuo kuvankaunis Kate Moss pääsi ilostuttamaan ruokatilan seinää. Ainakin hetkeksi. Seinää, jolle olin alunperin suunnitellut jotain hempeää ja herkkää. Hempeä ja herkkä ei vain yksinkertaisesti sopinut siihen seinälle. Hempeän ja herkän puuteriroosat ja pinkit sävyt riitelivät tuolien puunvärin kanssa. Hempeät ja herkät olivat liian pieniä tuolle seinälle eivätkä päässeet eduksi. Ne saivat paikan olohuoneesta. Isolta seinältä, jossa ne tarvitsivat pari kaveria vierelleen. Olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keväisemmäksi.

”Äiti, miksi meillä on surffari seinällä? Surffari, joka on sitä paitsi eri sävymaailmaa kuin kolme muuta julistetta?” Tarina on pitkä, mutta se juontaa juurensa teiniaikoihin. Niihin muistoihin, joita ystävien kanssa koimme. Niihin muistoihin, joita miettiessä hymyilyttää vieläkin. Kerrotakoon sen verran, että tuon meidän kotikadun nimikyltin päälle oli liimattu moneksi vuodeksi Kaarila Beach Ave -teksti ennen kuin sen joku oli repinyt pois. Kerrotakoon myös se, että yksi meistä koitti tehdä kotitekoisesti rastoja tupeerauskamman ja hiuslakan avulla. Koska jossain surffileffassa niin oli ollut. Noina aikona Myrskyn ratsastajat vhs-kasettini pätki joka ikisessä kohdassa, jossa Keanu Reevesiä näytettiin läheltä. Veikkaanpa, että huoneessani olleessa telkkarissakin oli sormenjälkiä, koska niin pääsimme paljon lähemmäs Keanua :D

Ne oli niitä aikoja, kun sunnuntaisin katsottiin porukalla huoneeni lattialla Beverly Hills 90210:aa ja unelmoitiin, että kunpa joskus tuonne maisemiin pääsisi. Eipä tainnut tuo 16-kesäinen Maria tietää, että kun kovasti unelmoi, niin unelmat saattavat käydä toteen. Ja niinhän niistä aika moni on käynytkin.

Ihania muistoja jälleen. Täältä minun lapsuudenkodistani. Rakastan kertoa lapsille niistä ajoista. Nyt kun olemme asettuneet kunnolla kodiksi, on kotimme eteinen aika usein kenkävuorella vuorattu. Kengillä joita en edes tunnista. Aika usein myös huomaamme miehen kanssa viettävämme aikaa jossain muualla kuin tuolla alakerrassa, miesluolassa. Ilomielin sitä antaa lasten kutsua kavereita kylään ja pelata lautapelejä alakerrassa. Tuntuu, että hempeyden, aamuauringon ihanuuden ja lasten kikatuksen myötä lapsuudenkotini on herännyt henkiin. Täällä on pitkästä aikaa elämää ♥ Jos seinät osaisivat myhäillä tyytyväisyydestä, niin ne ehkä tekisivät niin.

”Mutta tuo surffari ei edelleenkään kuulu tuohon, sillä on erivärinen kuin muut!” Elämän ihanuus on se, että me kaikki emme ole samasta puusta veistetty. Täydellisessä elämässä saisimme kaikki toteuttaa itseämme niin kuin haluamme. Välittämättä muiden mielipiteistä. Niin kuin se yksi rastapäähihhuli teiniajoilta. Niin kuin tuo surffari tuossa seinällä. Se edustaa sitä osaa elämää, joka tuo elämään särmää. Kaiken ei pidä olla harmoniassa keskenään, jotta elämästä voi nauttia. Ne pienet poikkeavuudet tuovat iloa päivään ja piristävät pimeänäkin päivänä. Mutta myös näin aamuauringon paistaessa.

Nyt koiruus ja lapset autoon. Termari täyteen kuumaa kahvia ja reipasta reissumieltä mukaan!
Palataan illalla Pyhältä erään herrrrkullisen ja helpon pääsiäisjälkkäriehdotuksen kanssa :)

HEMPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Instastoriessien puolella voitte seurata matkantekoamme. Jännitysmomentti on edelleen tuo karvakorva, joka stressaa autolla matkustamista. Veikkaanpa, että aika nopsaa siirryn etupenkiltä takapenkille, jotta toinen saa olla sylissäni. Siinä ei läähätä ja tärise niin kovin ♥