perjantai 16. maaliskuu 2018

Pitkästä aikaa perjantaimyyssejä!

HIIOHOI,

viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?

Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.

Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä :D Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.

BRUSCHETTAPANNU

1 patonki
rasiallinen luomukirsikkatomaatteja
mozzarellaa
basilikaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
pari valkosipulin kynttä

-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan

Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään :)


perjantai 12. tammikuu 2018

Terveellisemmät naposteltavat perjantai-iltaan

HEI HELLUREI

ja kannat kattoon; se olis perjantai ja viikonloppu edessä! Viikonloppu, jolle ei ole mitään ohjelmaa. Ihanaa! Huomenna pyörähdetään koko perheen voimin vähän kaupungilla ja mieli tekisi taas mennä johonkin Escape Room -tyyppiseen juttuun. Viimeksi tytsytkin olivat siellä ihan liekeissä. Ehkä räväytysmatseja ja löffäilyä. Hiihtosuksille annetaan kyllä kans kyytiä, kun on luvattu niin mahottoman hienoa ilmaakin. Esikoisen kanssa tämä perjantai-ilta kuluu työhuoneen koko seinän levyistä kaappia siivotessa. Sinne kun muuton yhteydessä tungettiin tavaraa vaikka kuinka. Ihan turha katsokaas lähteä ostamaan tänne työhuoneeseen säilytyskalustetta, ennen kuin on saanut tuon kaapin siivottua. Veikkaanpa, että sieltäkin vapautuu pari vetolaatikkoa mun blogitarvikkeille siivouksen jälkeen :)

Vaikkei suolaiset herkut niin pannassa olekaan, poislukien toki sipsejä sun muita, niin silti niidenkin suhteen on tammikuu menty melko kurinalaisesti. Mieli on tehnyt kaikkea terveellistä herkkua ja naposteltavaa. Lehtikaalisipsien kanssa koin aikoinaan salamarakkauden, mutta rakkaus tyrehtyi, kun tukahdutin suhteemme liialla intohimolla. Yhteishyvä -lehdessä näin punakaalisipsien ja avokadodipin ohjeen ja päätin sitä kokeilla. Onneksi kokeilin, sillä tästä tuli mun suosikki. Heh, ehkä muunkin perheen suosikki, jos näitä olisi heille jäänyt ;) Pikkuisempi kävi kyllä muutaman sipsin dippaamassa ja totesi olevan hyviä! Ehkä lasten makuun sipseihin lorahti liikaa mustapippuria…

Kaikkien löytämäni ohjeiden mukaan paistoaika olisi pitänyt sipseillä olla noin pari tuntia. Noh, minä kiireisenä lisäsin volyymia lämpömittarissa ja paistoin noin 45 minuuttia. Ihan kivasti rapsakoituivat, mutta mikäli teillä on aikaa, niin paistakaa ohjeen mukaan! Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

PUNAKAALISIPSIT & AVOKADODIPPI

punakaalin lehtiä
loraus öljyä
hyppysellinen sormisuolaa
mustapippuria

-poista kaalin lehdestä lehtiruoti ja pienistele kaali sopiviksi paloiksi
-sekoita kulhossa kaalinlehdet, öljy, suola ja mustapippuri
-paista 150 asteessa noin kaksi tuntia välillä käännellen
(tai tee niin kuin minä ja paista 200 asteessa noin 45 minsaa välillä käännellen)

1 avokado
1/2 sitruunan mehu
loraus vettä
tuoretta korianteria

-kuori avokado ja poista kivi
-sekoita aineet blenderissä sekaisin

Varoituksen sana; näihin tulee himo! Mutta mieluummin näihin kuin niihin manhattansipseihin, joihin joskus oli himo :D Nyt himotukset on onneksi taltutettu tältä erää ja tie käy kohti kauppaa. Iltaruoaksi lapset haluaisivat pizzaa…ehkä senkin voisi valmistaa astetta kevyemmin. Ilman niitä salameita ja aurajuustoja. Tai sitten ei, aika näyttää!

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


perjantai 15. joulukuu 2017

Fredagsmys…finally!

HELLOU HELLOU!

Ja oikein ihanaista perjantai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Pikkuisen meinasi mennä tämän illan myyssit ruokineen pitkäksi, mutta on ollut niin touhua täynnä tämä päivä, ettei aiemmin ehtinyt ruoanlaiton pariin tai blogiin. Jos olette tuolla Insta Storyn puolella seuranneet, niin tiedättekin että tämä kokki kolmonen on taikonut herkkuja. Vaihtelevalla menestyksellä ;) Vielä on marenkikranssi tekemättä, mutta muuten on kokolailla makeat tarjoilut sunnuntaille plakkarissa.

Ruokapöytäkin sai illansuussa tartuntapohjamaalikerroksen ja sen jälkeen ekan pintamaalikerroksen. Niin hyvin tuo musta kalustemaali peittää, että ei välttämättä tarvitsisi toista pintamaalikerrosta. Sellaisen kuitenkin sutaisen vielä tänään. Mikäli ehdin ennen kuin mies tulee kotiin. Muuten otetaan suunnitelma b käyttöön eli telkkaria ja lasit punkkua. Kainaloterapiaa ja viikon nollausta. Ei paha sekään :)

Tänä iltana meillä syödään (taas) päärynän ja auran pyhää liittoa. En muista olenko tätä versiota koskaan blogiin laittanut, mutta aiemmin tekemäni aurapäärynäpizzan ohjeen olen jakanut täällä. Samalla makumaailmalla mennään tänäänkin, mutta hieman helpomman kautta.

AURAJUUSTO-PÄÄRYNÄPIIRAKKA

3 lehtitaikinalevyä
1 iso päärynä
aurajuustoa murusteltuna
pinjansiemeniä
voiteluun: muna

-sulata lehtitaikinalevyt ja kiinnitä ne pitkältä sivuilta toisiinsa
-voitele levyt munalla
-asettele päälle viipaloitu päärynä, aurajuustomurut ja pinjansiemenet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

**************************

Helppoa (ja hyvää) kuin heinänteko! Meillä se olen minä, joka ostaa viinipullot yleensä etiketin perustella, joten erittäin yllättynyt olen kuin mies taannoin tuliaisena kuvissa näkyvän pullon kotiin toi. Kerrankin oli ostanut pullon kuulemma ulkonäön tai tuon hieman erilaisen, rakkauden täyttämän, etiketin perusteella ♥ Mutta nyt tuntuu siltä, että pala piirakkaa on laskenut, joten voi hyvin mennä kumartelemaan pöydän jalkojen kimppuun ja heiluttelemaan vähän sutia. Katsotaan, josko huomenna jossain töiden lomassa ehtisin otella päivännäöllä teille tuosta uudistuneesta ruokahuoneen ilmeestä kuvia :)

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. teille tamperelaisille tiedoksi, ketkä taannoin kyselitte, että missä pääsee hiihtämään, niin nyt tuon Koukun tykkilumiladun lisäksi sieltä pääsee hiihtämään aina Alisenjärvelle saakka. Lisäksi Teivon rappusten yläpäästä lähtee valaistu ja hyvässä kunnossa oleva latu. Pakko ehtiä viikonloppuna taas suksille, niin koukussa olen koko lajiin!