perjantai 17. elokuu 2018

Fredagsmys ♡

MOIKKUMOI

hei vaan ja kas, näin sitä jälleen ollaan perjantaissa! Ah ♡ Ei sillä, itse olen ollut kotitoimistolla viimeiset kolme päivää, joten kotinurkat ovat tuttuja. Silti perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle kuin se tuntuisi muutenkin. Tämä perjantai alkoi taitavan kampaaja-Kristan käsissä ja nyt on hiukset sekä kulmakarvat mintissä. Josko tuo tummempi väri nyt pysyisi hiuksissa paremmin kuin heinäkuun helteillä :)

Alkuviikosta kuolasin (kyllä, kuola valui suupielistä) Liemessä Jennin instastoryssa näkemiäni kukkakaaliwingsejä. Siitä lähtien olen haaveillut noista kuolan kohteista. Tuntenut rapean pinnan hampaissani ja suloisen tulisuuden kielelläni. Mielessäni laittanut silmät kiinni puraistessani palasen kukkakaaliwingsistä ja ollut ihan, että näitä on pakko saada nyt ja heti. Kuitenkin tämä viikko on ollut jotenkin kiireenlainen, eikä aikaa winksuleille ole löytynyt.

Paitsi nyt. Perjantai-iltana Marian keittiössä kokkailtiin alkupalaksi maailman parhaimpia kukkakaaliwingsejä, jotka ovat osin Jennin reseptillä tehtyjä ja osin omalla höystöllä. Nettailin aika paljon erilaisia reseptejä näihin ja tulin tulokseen, että kukkakaaliwingsit ovat uusi avokadopasta. Kansainväliselläkin mittarilla mitattuna. Reseptejä oli tsiljoonia. Monessa oli käytetty wingsien ”leivittämiseen” (ammattitermit on vähän hukassa…) leipämurua, mutta mä käytin ruiskorppujauhoja. Halusin wingseihin hieman barbequemakua, joten lisäsin niihin vielä loppupaiston ajaksi bbq-kastiketta, jota tulistin srirachalla..

ROUSKUVAT BBQ-KUKKAKAALIWINGSIT

Leivitystaikina
(Jennin ohjeella, paitsi osuus korppujauhoista eteenpäin)

1 kukkakaali
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl (savu)paprikajauhetta
tujaus cayannepippuria
1 dl + 2 rkl vettä
1 rkl rypsiöljyä

(ruis)korppujauhoja
bbq-kastiketta
sriracha-kastiketta

-pese kukkakaali ja leikkaa se pieniksi paloiksi
-sekoita vehnhäjauho, suola, paprikajauhe, cayennepippuri ja rypsiöljy
-passaa veden määrällä seos sopivan paksuksi (mutta juoksevaksi)
-dippaa kukkakaalin palat kokonaan seokseen ja pyörittele sen jälkeen korppujauhoissa
-paista 200 asteessa 20 minuuttia
-sekoita bbq- ja sriracha-kastikkeessa sopivan tulinen seos ja valele kukkakaalit seoksella
-paista uunissa vielä 20 minuuttia

Tarjoile esimerkiksi sinihomejuustodipin kanssa (niin kuin me tamperelaiset bruukataan ne siivetkin tarjoilemaan) ja kermaviili-hot wingskastikkeen kanssa!

Tampere, tämä rakas kotikaupunkini, on tunnettu siivistään. Kanansiivistään, nääs. Se on joko Hook tai Siipparit. Itselleni käy kumpi tahansa, mutta tiedän, että joillekin tamperelaisille se on joko tai. Ihan kuten jääkiekossakin. Siinä olen ehdoton, mutta siivet voin syödä kummassa tahansa. Näinköhän on, että nuo kanansiivet korvattaisiin meillä jatkossa kukkakaaliwingseillä? Sopivan tulisien kukkakaaliwingsien kaveriksi valikoitui tänään pullolliset Sam Adamsia tuon pian kotiin saapuvan ”Beantown boy:n” ylllätykseksi!

OIKEIN IHANAA PERJANTAI-ILTAA &
VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. nää vinksit on muuten sitten rapeimmillaan heti uunista tulon jälkeen. Söin omani, mies saa omansa pehmenneinä ja mikron kautta lämmitettynä… ;) Nyt vielä hätsynpikaisesti juoksulenkille ja sitten kannat kohti kattoa. Enkä tarkoita mitään juhlimista vaan lähinnä sellaista rentoa asentoa sohvalla, kun saa nostaa jalat kohti seinää ja vaan hengähtää!


perjantai 10. elokuu 2018

Pikkuisen aihetta juhlaan – fredagsmys

HIPSULIHEI VAAN IHANAT!

Ja oikein tunnelmallista perjantai-iltaa  ♥ Näin ekan arkiviikon jälkeen perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle! Oletteko samaa mieltä? Parasta tässä on se, kun saa huomen aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Esikoinen on ystävällään yökylässä, joten suuntaamme vasta huomenna mökille. Mikäs siinä, ihana olla perjantai-ilta kotona!

Olen odottanut ukkosta koko iltapäivän ja illan. Tuloksetta. Nyt siellä näyttäisi siltä, että ukkonen voisi tulla. Ilma on nimittäin niin kostea ja painostava, että ellen tietäisi paremmin, niin voisin kuvitella vaihdevuosien alkaneen :D Soijaa pukkaa niin maan kamalasti! Ehkä se ikä tekee tehtävänsä, tiedä häntä. Tänään tuli jälleen yksi kynttilä lisää kakkuun. Nyt niitä on jo 43. Toistan itseäni kun sanon, että elän elämäni parasta aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, ehkä noin kymmenen vuotta sitten, että elämä paranee vuosi vuodelta. Juu, välillä on niitä varjopuolia ja kuoppaisia teitä, mutta se henkinen minä – se kasvaa vuosi vuodelta. Se osaa nauttia elämästä just sellaisena kuin se on. 

Tänään sain rakkaankin työreissusta kotiin ja tein pientä iltapalaa. Pitkästä aikaa focacciaa. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirjani, joka tiesi kertoa, että viime kerrasta on viisi vuotta. Huh ja aivan kuin se olisi ollut viime vuonna. Olen joskus ottanut Jamie Oliverin focaccia ohjeen ja antanut sille jälleen oman kosketukseni. Alkuperäistä ohjetta en enää muista, mutta omani menee näin:

FOCACCIA

1 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
3 dl haaleaa vettä
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

tuoretta rosmariinia tai timjamia
kirsikkatomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

1. Lisää kuivahiiva ja suola vehnäjauhoihin. Sekoita.
2. Lämmitä vesi ja liota siihen hunaja. Lisää vesihunajaseos jauhoseokseen.
3. Vaivaa niin, että taikinasta tulee kimmoisa. Anna kohota tunnin verran.
4. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse pellille (tai voideltuun astiaan) noin 1,5 cm korkea leipä.
5. Öljyä leivän pinta ja ripsottele päälle merisuolaa. Leikkaa tuoretta rosmariinia/timjamia silppuna leivän päälle. Painele leipään sormella ”reikiä”. Täytä reiät kirsikkatomaatin puolikkailla.
6. Anna leivän kohota vielä noin parikymmentä minuuttia.
7. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.
8. Öljyä pinta vielä uudelleen ja lisää tarvittaessa merisuolaa.

Tällä kertaa söimme focacciaa oliiviöljy-balsamico-sormisuoladipin kanssa ja ai että tuo suolaisuus tekee mannaa. Ai niin, tällä kertaa laitoin muuten focacciaan kapriksiakin. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen suolan himo johtuu…ehkä hellesään lenkistä, joka sai voimat aivan minimiin. Anyways, nyt on suolatankkaus tehty ja nestetankkaus myös ;) Meidän piti olla nenänvalkaisuelokuulla, mutta kerranhan sitä nyt synttäreitä vietetään, joten lasi proseccoa ei ole pahitteksi.

Lisäksi valmistin jälleen tuollaisen ”all in” salaatin. Eli erilaisia salaatteja ja siihen lisäksi mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa löytyi parsakaalia, ituja, pensasmustikoita, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia. Kastikkeena toimi Hellmann’sin sitruunavinagrette. Olen aivan koukussa siihen. Ostin litran pullon summa mutikassa ajatuksella, että ei tämä voi itse tekemää vinagrettea päihittää. Ja niin vain kuulkaa kävi!

Nyt vielä räväytysturnausta ja sitten ehkä leffailtaa! Tosin nämä loman jälkeen ekan työviikon jälkeiset perjantai-illat on niin nähty…ei ehkä kannata haaveilla mistään leffaillasta, kun olisi valmista kauraa unten maille jo nyt :)

TUNNELMALLISTA ILTAA! 


perjantai 29. kesäkuu 2018

El ambiente del viernes / Fredagsmys

HOLA CHICAS & CHICOS!

Sanoin, että en lomalla avaa konetta, ellei ole pakko. Tai jos tytöt ovat hereillä. Nyt ei ollut pakko ja tytsytkin ovat hereillä. Molemmat tosin tuijottavat päivän uintipuuhista väsyneinä omissa oloissaan ohjelmia. Joten sen suhteen oli pakko avata kone. Hetkeksi. Jotta saan välitettyä teille ja itselleni tänne muistojen päiväkirjaani tunnelmia. Tältä perjantailta, kun lämpömittari näyttää vielä +26 astetta näin kahdeksan jälkeen illalla. Kun parvekkeen avonaisesta ovesta kuuluu aterimien kilinää ja vaimeaa pianomusiikkia. Kun auringon suukot tuntuvat iholla päivän jälkeen.
Siitä lähtien, kun meidän iskän valkoisessa Hondassa kasettisoittimesta raikasi Lambada 1980-luvun ihan loppupuolella, olen ollut sitä mieltä, että minussa asuu sisällä pieni espanjalainen. Ainakin siinä suhteessa, että olen ollut aina jotenkin ”kallellaan” Espanjaan. Enkä vain sen takia, että 12-vuotiaana Alcudiassa, Mallorcalla äiskän kanssa reissatessamme rakastuin tulisesti paikalliseen baarimikkoon, Joséen, joka ikänsä puolesta taisi olla enemmän äidin ikäinen kuin minun. Ja joka ei koskaan saanut tietää rakkaudestani.

Rakkaudestani, joka pakotti juomaan litratolkulla Fantaa uusien ystävieni kanssa ilta toisensa jälkeen baaritiskillä notkuen. Kaksi ystävääni olivat myös lääpällään Joseen. Kotiin palattuamme vaihdoimme kirjeitä uusien ystävieni kanssa. Pääosin vaihdoimme kuulumisia Josésta. Joka luonnollisesti oli jäänyt sinne baaritiskin taakse. Koska muuta yhdistävää tekijää meillä ei uusien ystävieni kanssa ollut, niin aika nopsaa ystävyys lopahti. Sitä samaa tahtia kuin lopahti yhteinen rakkautemme Joséen.

Lukiossa aloin lukemaan koulun ohella espanjankieltä. Jotain hyötyä siitäkin, sillä yliopistoystäväni (terkkuja sinne V!) luona Madridissa käydessäni tuo ihana ystäväni menetti äänensä flunssan seurauksena. Jolloin minä sain toimia puhenaisena esimerkiksi ravintolassa ruokia tilatessamme. Hienosti suoriuduin. Sen yhden päivän ajan. Onneksi V:n ääni saatiin nopsaa takaisin.

Kun kuopuksemme täräytti kakkosluokan keväällä, että aikoo aloittaa espanjankielen eikä englantia ensimmäisenä vieraana kielenä olin hyvilläni. Hymyilin ja huudahdin, että siitä vaan! Mies tosin oli sitä mieltä, että ehdottomasti englanti. Onneksi ymmärsi myös pian, että enkku kakkoskielenä on ok. Tuosta pikkuisesta on ollut täälläkin jo apua kielensä kanssa. Milloin kantaa mulle uima-altaalla kokista, milloin kahvia. Uima-allasbaarin paikallisilta Joséilta ne itse tilaten. Onneksi rakkautta ei ole ainakaan vielä ollut ilmassa. Sen suhteen ei ole äitinsä tyttö :)

Vähän yli kaksi euroa maksanut valkoviini, oliivit, menorcalaiset juustot ja makkarat toimivat. Jopa näin illallisbuffetin jälkeen. Ihminen on oppivainen; siinä missä olen aiemmin ollut anti all inclusive -ihminen, joudun hieman pyörtämään mielipidettäni. Tämän hotellin AI toimii loistavasti. Ruoka on loistavaa. Niin loistavaa, että se saa kaipaamaan kuntosalia, joka tästä hotellista puuttuu.

Perjantaitunnelmilla aloitettiin reissupostaukset. Seuraavaksi ehkä luvassa kauniita maisemia tai sitten jotain muuta. Ihana loma ollut tähän asti, vaikka kotijuokkoja, mun miehiä, on kova ikävä 

IHANAA VIIKONLOPPUA,

PS. nämä puolitoista päivää ollaan maattu altailla. Minä, ikuinen kirjakirjaihminen, olen jäänyt koukkuun äänikirjoihin. JoJo Myesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjan katsoin leffana (ja itkin silmäni tomaatille). Seuraavan kirjan Jos olisit tässä, luin ihan muutama viikko sitten ja himoitsin lisää, sillä se jäi hyvään kohtaan. Nyt huomasin, että jatkoa sille löytyy englanninkielisen äänikirjan muodossa. Still Me saa itkemään ja nauramaan. Kuten edeltäjänsäkin. Iso suositus!