perjantai 10. lokakuun 2014

Naposteluvinkki perjantai-iltaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HELLUREI IHANAT!

Fantastisen ihanaa perjantain alkuiltaa 🙂 Meillä ei tänään ole mitään erikoista perjantai-illan ruokaa tiedossa, sillä mies on iltapalaverissa ja lapsille lupasin syysloman alkamisen kunniaksi Heseä. Itse pärjään eilisen kanasalaatin jämillä. Mutta, jos teillä on tarvetta vähän nauttia perjantai-illasta kera maukkaiden ja erittäin helppotekoisten leipien, niin koklatkaa ihmessä näitä vuohenjuustopäärynäleipiä. Eilisille vieraille näitä tarjoilin ja hyvin tekivät kauppansa. Joskus olen vastaavan reseptin täällä jakanut, mutta nyt en sitten löytänyt sitä tähän hätään. Joten tässä se uudelleen.

VUOHENJUUSTOPÄÄRYNÄLEIPÄSET

täysjyväpatonkia siivuina
1 pkt levitettävää vuohenjuustoa
1/2 prk kuohukermaa
päärynää viipaloituna
suolattuja cashew-pähkinöitä (tai esim. pinjansiemeniä pannulla ruskistettuna tai hasselpähkinärouhetta)

-vaahdota kermapurkista puolet
-lisää siihen levitettävä vuohenjuusto ja levitä patongin päälle
-asettele päälle maun mukaan päärynää
-lisää joko cashew-pähkinöitä, pinjan siemeniä tai hasselpähkinärouhetta
-ja jos haluat niin lorauta vielä koko komeuden päälle hunajaa

********************************************************

Nyt kun tarkemmin ajattelen, että mullahan jäi eiliseltä noihin vielä aineksia…hmmm. Lasi viiniä ja pari tuollaista leipää Vain Elämäätä katsellessa ei olisi lainkaan paha combo. Muuten meillä nautitaan alkavasta viikonlopusta kynttilöitä poltellen, kirjaa lukien, ehkä uno-turnausta pelaten ja telkkarin ääressä löffäillen. Ihan perinteisesti siis mennään. Huomen aamulla nokka kohti mökkendaalia ja saarta. Nyt ei kuulkaas irtoa tekstiä enempää, mutta eiköhän tämän päivän postaukset ole nyt balanssissa; aamulla romaaninpituinen postaus ja nyt tälläinen lyhyt novelli 😉

SUPERLEPPOISAA, RENTOUTTAVAA & IHANAA VIIKONLOPPUA ♥

alle


torstai 09. lokakuun 2014

Kinuskin ja puolukan suloisen kirpeä liitto

0IMG_4243 0IMG_43270IMG_42670IMG_43240IMG_4251
0IMG_4271 0IMG_4322 0IMG_4330

 

HEI HUOMENTA IHANAISET!

Superisti kiitoksia eilisistä vinkeistä arjessa porskuttamiseen. Palaan niihin ajan kanssa tänään myöhemmin. Eilen illalla vähän jälleen näitä ruuhkavuosiasioita pohtiessani tulin tulokseen, että sen takia meidät kiireiset pistetään nyt kamppailemaan aikaa vastaan, että sitten eläkkeellä osaamme nauttia joutenolosta. Tiedättekö, kun eläkeläisillä riittää se yksi tekeminen päivässä ja sitten on kalenteri täynnä 😀

Pian luvassa parituntinen hyvässä seurassa, mutta sitä ennen asiaa puolukoista. Ja kinuskista. Pari vuotta sitten täällä taisinkin esitellä tämän maailman helpoimman kinuskipuolukkapiirakan ohjeen, mutta laitetaan se uudelleen. Sillä tiedän, että monella teistä on pakkanen yhtä täynnä puolukkaa kuin meillä 🙂 Tämän helpommaksihan ei minkään piirakan teko voi mennä. Ja uskallan väittää, että tämä on myös nopea kahvipöydän herkku, joka maistuu monelle. Pois lukien meidän lapset, jotka nyrpistävät puolukalle. Makean ja kirpeän liitto on jälleen se, joka tässä reseptissä jysähtää. Puolukkapiirakka, puolukkarahka, puolukkasurvos ja vispipuuro. Mitä muuta te teette puolukasta? Meillä tosiaan on vielä viimevuotisetkin puolukat tuolla pakkasessa. Oletteko keittäneet koskaan puolukkamehua?

Toin mökiltä kotiin tuon vanhan pullon sekä kesähuoneen nurkasta löytämäni leikkuulaudan. Molemmat siis entisten omistajien vanhoja. Tuo leikkuulauta on ihanan patinoitunut, uskoisin että se on nähnyt monet railakkaat juhlat tunnelmallisessa kesähuoneessa. Mulla taitaa olla tietynlainen leikkuulautafetissi. En käytä niitä yleensä leikkuulautoina vaan tarjoiluastiana. Tai sitten alustana kukille, kynttilöille yms. Tuo calluna on pystyynkuollessaankin ihan kaunis, ollakin että kun sitä vähän töytäisee, niin varistaa ihan hirmuisesti 😉

Hei, kiinnostaisko teitä kauneusjutut? Hypätään vähän mun osaamisalueen ulkopuolelle, mutta sillain maalaisjärjellä ja oman kokemuksen kautta kerrottuna? Tässä on tämä vuosi taisteltu ihon kanssa ja kokemuksen ja erehdyksen kautta vihdosta viimein alettu löytämään se oikea kombo niin ihonhoitoon kuin meikkijuttuihinkin. Ai niin, ja jos tänään pääsen postiin (autottoman elämä on vaikeaa…), niin viikonloppuna luvassa arvontaa.

VIETTÄKÄÄHÄN OIKEIN IHANA TORSTAI!

alle


maanantai 15. syyskuun 2014

Uuniomenat kaurasydämellä

0IMG_3494 0IMG_3495 0IMG_35040IMG_3501 0IMG_3503 0IMG_3506 0IMG_3516

…an apple a day, keeps the doctor away 😀

Hipshei ihanat!

Tosin näistä ompunpompoista en olisi ihan varma tuon sanonnan suhteen 😉 Viime viikolla tien toisella puolen mummulassa jotain naistenlehteä lukiessani näin ohjeen näille kaurasydänompuille. En muista lehteä, enkä liioin ohjettakaan. Sovelsin siis tuota vanhaa kauraomenapaistoksen ohjettani viime viikolla ja kuin ollakkaan saimme vieraille tarjoiltua ihan kelpo omenia kera kahvin. Viime viikolla tosin käytin oman pihan ylikypsyneitä valkeita kuulaita. Nyt kävin omppuvarkaissa tien toisella puolella. Nämä kiinteät, hapokkaammat omenat sopivat tähän projektiin just eikä melkein.

Uuniomenat kaurasydämellä

4 kiinteää omenaa
50 gr voita
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl fariinisokeria
kanelia

– pese omenat ja poista siemenkota
– sulata voi kattilassa ja sekoita siihen kaurahiutaleet, fariinisokeri ja kaneli
– täytä omenan keskusta kauravoiseoksella
– paista 225 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia

Tarjoile vaniljakastikkeen kera!

*********************************************

Jos teillä on hyviä vinkkejä, mitä tehdä omenasta, niin mielelläni otan vastaan. Mummulan yhdeksän omppupuuta notkuu omenia ja omenat joutaa kovaa vauhtia kaatopaikalle, ellei niille keksi tekemistä. Mehustamoon emme tänä vuonna niitä jaksa viedä. Vaikka tuo omenamehu niin taivaallista onkin!

Ei kait sitten tähän hätään muuta kuin oikein iloista alkanutta viikkoa, nautitaanhan näistä kuulaista syyspäivistä 🙂

Muksaa maanantaita (edelleen) toivotteleva,

alle

PS. Tuossa aiemmin päivällä julistin Koti kuntoon syksyksi -arvonnan alkaneeksi, käykäähän osallistumassa.


tiistai 09. syyskuun 2014

Rakkauspasta ♥ (& sen tarina)

0IMG_32310IMG_32220IMG_31950IMG_31910IMG_32250IMG_31840IMG_32050IMG_31930IMG_31690IMG_3232


…pasta d’amore 😉

Heissulivei ja hellät tunteet!

Pikaisesti tässä samalla, kun hörppään aamukahvikupin #3 tulin hieman tarinoimaan teille. Rakastan kertoa pitkiä tarinoita (ja usein sorrunkin jaarittelemaan niitä näitä ennen varsinaista tarinan lopetusta, kuten olette ehkä huomanneet ;), mutta nyt lyhyestä virsi kaunis. Mä olen sellainen ihminen, joka muistaa ihan sairaan paljon nippelitietoa. Tietoa, jolla ei varsinaisesti tee mitään. Muistan tiettyjen hetkien biisit ja muistan jotkut ruoat, joita on syöty tärkeällä hetkellä. Kuten ensitreffeillä. Muistan, kuinka miehelläni ensimmäistä kertaa mun luona ollessaan nousi hikikarpalot ei vain otsalle, mutta myös silmänalusiin. Makaronilaatikkoon oli lurahtanut liikaa valkopippuria. Hups. Muistan myös sen kevätillan kun polkaisin vajaan kilometrin matkan pyörälläni ala-Pispalaan, jossa mieheni tuolloin asui. Ja tulen aina muistamaan sen tuoksun, joka tuolla rappukäytävässä tuli vastaan, kun suunnistin kohti oikeaa ovea. Valkosipulia, yrttejä, tomaattikastiketta. Ja onneksi ovi oli oikea, jolle suunnistin hajuaistini avulla, sillä sain ensimmäistä kertaa miehen mulle valmistamaa ruokaa. Kuinka innoissaan olinkaan jo tuolloin, että olin onnistunut löytämään jonkun, joka osaa ja viitsii tehdä ruokaa (toim.huom. tästä on näinä vuosina lipsuttu pahemman kerran ;).

Kuitenkin, ensimmäisillä treffeillä mieheni poikamiesboksissa sain syödäkseni tätä aivan tajuttoman hyvää pastaa. Tätä meillä mies kokkailee aina silloin tällöin. Eilen tosin tein tämän valmiiksi miehelle, joka tuli kotiin vasta myöhemmin. Mutta ei tämä mun tekemänäni maistu ihan niin hyvälle. Kutsuttakoon tätä nyt rakkauspastaksi, sillä musta tuntuu, että tuona iltana taisin vähäsen jo ehkä rakastua (enkä vähiten ajatukseen siitä, että mies osaa tehdä ruokaa)…

Rakkauspasta

simpukkapastaa
400 g jauhelihaa
1 tomaattimurskapurkki
1 solo valkosipuli
1 punasipuli
1 Aura sinihomejuuston pala
suolaa
mustapippuria
yrttejä
(loraus punaviiniä)

– keitä pasta ohjeen mukaan ja valmista sillä aikaa kastike
– kuullota pilkottuja sipuleita ja valkosipuleita öljyssä
– lisää jauheliha ja ruskista
– lisää tomaattimurska, pilkotut yrtit ja mausteet (sekä viini)
– anna porista 10 minuuttia
– valuta pastasta vesi ja sekoita pasta kastikkeen kanssa
– tässä vaiheessa ota sivuun ruokaa niille, jotka eivät sinihomejuustosta välitä
– murustele sekaan sinihomejuusto ja sekoita

*******************************************************************

Eilen en tuohon punaviiniä laittanut, mutta myönnettäköön, että punaviini ruoassa ja lasissa kruunaa tämän pastan. Kylkeen vielä vihreää salaattia ja rapeakuorista patonkia. Ja mikään muu pastalaatu ei sitten käy kuin tuo simpukkapasta, sillä tämän ruoan juju on siinä, että kastiketta ja pala sinihomejuustoa menee tuon simpukan sisään. Ihan taivaallista! Muistan, että söimme tuon illan aterian silloin 12 vuotta sitten miehen sohvalla ja katsoimme kaverilta lainattua VHS-nauhaa Superbowlista. Hih, en muista tuosta Superbowlista mitään, mutta sen muistan että kun se päättyi niin kasetin loppuun oli nauhoittunut jenkkien versio Heikoimmasta lenkistä (tv-ohjelmasta)…who is the weakest link?! By the way, mikseikähän telkkarista tule enää visailuohjelmia?

Hyviä muistoja! Ylipäätään ruoan parissa saa aikaan hyviä muistoja vai mitä mieltä olette; hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä pöydän ääressä syömässä, kynttilöissä lepattavat liekit eikä kiire minnekään. Tällaiset hetket tulevat olemaan mulle tämän syksyn pelastus. Niitä sitten muistellaan vuosien päästä 

Tänä iltana suunnataan möksälle tekemään viimeiset silaukset lauantain toimittajan ja kuvaajaan vierailua varten. Jaiks 🙂 Myöhemmin tällä viikolla luvassa yhteistyössä tuon elämäni rakkauden, tämän pastan kehittelijän kanssa tehty postaus. Miten mies sisustaisi kotimme, jos saisi vapaat kädet? Hmm. Innolla odotan itsekin tuota postausta 🙂 Mutta nyt ryntään kaupoille; rapujuhlateemalla kun teemme tuon lehtijutun, niin vissiin jotain punaista pitäisi kattaukseen ja somisteisiin löytää.

Oikein ihanaa tiistaita,

alle


tiistai 02. syyskuun 2014

Syysflunssan taltutuskeitto (& muut karkoituskeinot)

0IMG_26470IMG_2622 0IMG_2623 0IMG_2627 0IMG_2640 0IMG_2644 0IMG_2658Moi!

Mä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka aina ihmettelee, että kun ei ikinä ole kipeä. Muka. Kaikki muut ovat, mutta mä en sairastu. Yeah right! Jotenkin ne flunssat unohtaa aina nopeeta ja sitä kuvittelee olevansa niin teräskunnossa, että ei flunssat tartu. Yleensä mulla iskee flunssa jouluna tai sitten kesäloman ekana päivänä. Kroppa antaa periksi kiireelle ja pöpöt pääsee jylläämään. Tai sitten heti pienen tauon jälkeen taas kuntosalin sun muut aktiviteetit aloitettuani, flunssa pilaa hyvin alkaneen liikuntaputken. Niin kuin nyt. Viime lauantaina heräsin kaktus kurkussani ja koko viikonlopun kärsin hurjista vilunväreistä. Kuumetta en mitannut, mutta varmastikin sellainen ärsyttävä pieni lämpö on ollut päällä. Just sen verran, että ei ole uskaltanut urheilla. Yksi heikkouksistani on se, että niin kauan kuin kuume pysyttelee siellä 38 asteen alapuolella, mun on vaikea rauhoittua ja levätä. Kun olo kuitenkin sillä yhdellä buranalla on ok. Sitten kun kuume huitelee siellä 39 asteessa niin uni on paras lääke.

Tämän kertainen syysflunssa on saanut mut googlettelemaan kaikki mahdolliset parannuskeinot. Huomenna ei sovi olla nenä punaisena, kun on tiedossa pitkästä aikaa kivaa; blogiin liittyviä kuvausjuttuja. Ja ai että mä nautin taas jo valmiiksi noista junamatkoista Helsinkiin; yhteensä kolme tuntia ihan omassa rauhassa, kirja kädessä. Kurkkukipu onneksi meni sunnuntain kuluessa ohi ja sitten alkoi se flunssalle niin tyypillinen räkätauti. Inhoan niin sitä vaihetta, kun aivastuttaa ihan koko ajan ja nessupaketti kuluu parissa tunnissa. Näin parin päivää nuhan alkamisen jälkeen, nuha on jo suht’ mukavassa vaiheessa, mutta nyt sitä kaipaa lievennystä tukkoisuuteen. Kaikki Duactit, antihistamiinit ja nenäsumutteet on jo käytössä, joten tässä lista niiden lisäksi, joilla ajattelin häätää flunssan hus pois huomiseksi.

Runsas vedenjuonti

Ystäväni espanjalainen mies aikoinaan antoi mulle tämän vinkin; aina kun tuntuu että flunssapöpö kutittelee kurkussa, niin kannattaa alkaa lisäämään vedenjuontia. Vesi kuulemma huuhtoo pois bakteerit ja virukset. Lisäksi vedenjuonti auttaa nuhaan, sillä se tekee nenän limakalvoille (kuten myös keuhkojenkin) hyvää ja poistaa pöpöjä mennessään. Juon kohtuullisen paljon vettä jo ihan ilmankin flunssaa, mutta nyt flunssan aikana olen lisännyt vedenjuontia. Ehkä olisi pitänyt lisätä sitä ennen kuin flunssa on kunnolla päällä. Heh, jälkiviisaus paras viisaus.

Inkiväärikanelitee

Keitä pari desiä vettä ja lisää kiehuvaan veteen noin  1 cm tuoretta inkivääriä raastettuna, teelusikallinen kanelia ja loraus hunajaa. Anna porista viitisen minuuttia. Nauti niin lämpinämä kuin voit. Eihän tämä mitään herkkua ole, mutta kyllä lämmin juotava auttaa. Uskon myös vahvasti luonnonaineiden parantavaan voimaan (niiden apteekin purnukoiden lisäksi).

Kuumat suihkut

Viidestä kymmeneen minuuttia niin lämpimässä suihkussa kuin olla ja voi auttaa kummasti. Meillä ainakin koko suihkuhuone höyrystyy ja tukkoisuus lähtee. Tämä korvaa sen höyryhengittämisen. Mä kun en jaksa kauaa kuumavesikattilan päällä kumarrella pyyhe pääni päällä 🙂 Tässä metodissa tosin on huonoa se, että jos on vanha lämminvesivaraaja, kuten meillä, niin jossain vaiheessa lämmin vesi loppuu. Onneksi tuota varaajaa saa säädettyä myös päivälämmitykselle.

Lämmin inkiväärikanakeitto

Tätä voisin syödä vaikka kuinka paljon ja taas se inkivääri on se, jonka tehoon luotan. Valkosipuliakin keitossa on, mutta raakana sitä en suostu syömään edes flunssassa. Sen verran säälin noita mun kämppiksiä 😉 Keitto potkaisee aika hyvin, joten chilin voimakkuudella pystyy hyvin säätelemään sitä, kuinka paljon tulisuutta tähän haluaa. Dukkoinen dokka aukeaa kyllä kerrasta. Tällä kertaa inkiväärikeittoon pääsi mukaan ripaus eksotiikkaa; kookosmaito, mutta sen voi hyvin korvata kermalla.

Inkiväärikanakeitto

285 gr broilerin maustamatonta filettä
3 valkosipulinkynttä
2 tuoretta chilipalkoa
2 porkkanaa
2 kiekkoa munanuudelia
2 rkl soijakastiketta
4 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl currya
2 kanaliemikuutiota
3 kpl Kaffir limen lehtiä
1 rkl intiaanisokeria
8 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa

– kuori ja suikaloi porkkanat
– kuori ja pilko valkosipulin kynnet
– poista chileistä siemenet ja pilko chilit
– kuullota porkkanoita, chilejä ja valkosipuleita hetki öljyssä
– lisää saksilla suikaloidut broilerit ja kypsyä hieman
– lisää mausteet, vesi ja murustellut nuudelit
– kiehuta noin 15 minuuttia
– lisää kookosmaito ja anna porista vielä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia

********************************************************

Kun se flunssa on nyt päällänsä, niin eihän sitä oikeasti mikään tuosta vain pois häädä. Mutta edellä mainittujen keinojen avulla pystyy helpottamaan omaa oloansa ja kukaties, lyhentämään syysflugen kestoa. Ja hei, sitten kun se nesduugeli on niistämisestä ihan punainen niin ainoa, joka mulla auttaa on jo pitkään käytössä ollut Elizabeth Ardenin Eight hour cream. Kaivoin tuon pitkästä aikaa esille ja voin sanoa, että enää nenänpielet ei enää kipunoi ja punoita niin paljon kuin aamulla 🙂 Niin flunssan aiheuttamassa apeudessa kuin muinakin synkkinä päivinä kannattaa sytytellä ne kynttilät, kääriytyä viltin sisään lukemaan hyvää kirjaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Musiikki kun auttaa vaivaan kuin vaivaan! Kokeilkaahan!

Onko teillä kikkakolmosta flunssan häätöön? Kertokaa ihmeessä, jos on! 🙂

Huomenna vähän sisustusaiheista postausta,
mikäli mä onnistun sellaisen ajastamaan.

Pysykäähän terveinä!

Keskiviikkoterkuin,

alle