maanantai 23. heinäkuu 2018

Lomakuulumisia & hellepäivän herkkuja 🍓

NO HEIPPAHEI IHANAT

ja helteisiä maanantaiterkkuja! :) Loman ensimmäinen virallinen päivä on tänään ja miten sitä jotenkin tuntuu, että olisi lomaillut jo pidempäänkin. Harvoin sitä pääsee näin heti loman alkuun lomatunnelmiin. Ehkä se on juurikin sen lämpimän kesän plussapuolia. Kun on tuntunut siltä, että on vähän niin kuin etelän lomalla koko ajan. Vaikka olisikin töissä. Auringonsuojakertoimet ovat olleet tänä kesänä sitä luokkaa, mitä siellä etelän lomillakin.

Hikipisarat ovat helmeilleet ylähuulen yläpuolella ja hiuksien tummennusprojektista ei näy enää merkkiäkään. Tänä aamuna kelloa katsoessani huomasin sen olevan 11.02. Ihan pienen sekunnin tunsin ihan inasen huonoa omaatuntoa siitä, että päivä oli jo niin pitkällä. Kunnes vaihdoin kylkeä, päätin huitaista huonon omatunnon takavasemmalle, otin kännykän käteeni ja katsoin eilen kesken jääneen Netfix -jakson loppuun.

Yhtenä hellekesän haittapuolena pidän sitä, että ei ole juurikaan nälkä. Välillä joutuu syömällä syömään. Tämä on huono yhtälö meille, ketkä rakastavat tehdä ruokaa. Varsinkin meille, jotka tekevät sitä kerralla niin paljon, että määrällä ruokkisi kokonaisen pataljoonan. Sen takia rakastan päivisin napostella sellaisia ”ei ruokia”. Välipalanomaisia lounaita, joiden avulla jaksaa pitkälle iltaan. Tämän kesän top viisi hellepäivän herkkua ovat:

1. tuoreet mansikat
-joskus muinoin sain mansikoiden ylensyönnistä migreenin. Tänä kesänä sitä ei ole onneksi tapahtunut. Mansikat ovat ihanan makeita. Onko näin ollut muina vuosina?
2. jäiset vesimelonisiivut
-joita syömme yhdessä karvaisen kaverin kanssa.
3. jäätelövariaatiot
-näistä ehdoton suosikki on jäätelökahvi; vaniljajädeä mukin pohjalle ja päälle hasselpähkinällä maustettua kahvia. Ai että!
4. salaatit ilman salaattia
-pilkottua kurkkua, tomaattia, avokadoa, loraus sitruunaa ja tuoreita yrttejä. Maistuvaa ja raikasta!
5. nice cream
-pitkästä aikaa intouduin tekemään tuota vähän terveellisempää jädeä pakkaseen. Banaani, avokado, kourallinen mansikoita ja kourallinen mustikoita. Täyttävää ja hyvää. (Wink wink! 3 x nice cream)

Kerroinkin IG:n puolella, että tänä kesänä täällä mökillä on ollut tosi huono nettiyhteys. En tiedä mistä johtuu. Tuossa Seitsemisessä on kyllä masto, jonka pitäisi taata 4 G, mutta ainakaan omalla liittymällä sellaista ei ole näkynyt. Kertookohan tämä siitä, että mökillä kuuluisi viettää enemmän aikaa offline? ;D

Joten nyt yhteydet poikki ja takaisin ulos kuulostelemaan, että kukakohan se murhaaja on tuossa kuuntelemassani Maria Wernissä. Ihanaa kesäisen viikon alkua sinne ruutujen toiselle puolelle. Muistetaanhan nauttia (ja olla valittamatta)…pian ne suloiset syyssateet ovat taas täällä 

MAANANTAITERKUIN,


tiistai 17. heinäkuu 2018

Ilmainen investointi, suuri tuotto

HEIPPA IHANAT!

Pikaisesti ennen kuin lähden hakemaan rakasta ystävääni poikineen meille, oli pakko tulla kertomaan teille taas elämän suurista rikkauksista. Niistä, joista harvemmin joutuu mitään maksamaan, mutta jotka tuottavat. Suurella korolla ja pienellä riskillä. Tuotot ovat nostettavissa samantien ilman minkäänlaista kulua. Investointi taiteeseen, se kannattaa. Ja siitähän me olemme puhuneetkin täällä blogissa. Mutta investointi taideteokseen nimeltä Suomi Finland on vielä parempi sijoitus. Sijoitus hyvinvointiin

Eilen lähdimme viilennysveneretkelle miehen ja Tobyn kanssa. Otimme suunnan mökkisaaresta kohti järven pohjoisosia. Mökkijärvi on reilut 20 kilometriä pitkä, jonka eteläpäädyssä mökkimme sijaitsee. Puolivälissä teimme käännöksen takaisin. Puolen tunnin venematkalla silmä oli levännyt maisemissa, jotka näyttivät välillä kuin saaristossa konsanaan. Siellä täällä näkyi pieniä kivisiä saaria. Joissain kasvoi käppyrämäntyjä ja joissakin näkyi mökki. Veneretkellä piti olla tarkkana ja mennä ihan luotisuoraan  keskellä järveä. Mökkijärvi on täynnä kareja ja oikeastaan parasta olisi, jos olisi rauta/teräsvene. Lasikuituinen vene kun saa kolhuja kovin helposti ellei ole varovainen.

Toby nukkui sylissäni ja nautti tuulen tuiverruksesta. Itse laskin kameran pois kädestä ja ammensin tuon taideteoksen visuaalisuutta sisääni. Luonto antaa niin paljon. Ja hei, me olemme onnekkaita siksi, että uskoisin, että meillä kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet lähteä nauttimaan luontoon ja saada siitä energiaa. Mielenrauhaa. Meillä on vielä tämän kesän patikkaretki Seitsemiseen tekemättä, mutta heti kun helteet helpottavat, on taas sinnekin pakko päästä nuuskuttelemaan metsän tuoksua.

Mutta nyt ei mennä metsään, vaan nauttimaan tästä ihanasta päivästä ihanan ystävän kanssa ♥ Sijoitus henkiseen pääomaan sekin!

TIISTAITERKKUSIN,


maanantai 16. heinäkuu 2018

Mistä tietää, että on kesä?

Siitä, että suu muikistelee. Nenä nyrpistelee. Silmät siristelee. Siitä, että tulee hymyiltyä koko ajan hölmöläisen hymyä. Vaikka ylähuulen päällä hikikarpalot helmeilevät. Siitä, että tuntuu että koko ajan syödään. Jätskiä nyt ainakin. Siitä, että grilli käy kuumana. Että muurinpohjalettujen pitsireunat onnistuvat kerta kerralta paremmin.

Siitä, että yöunet alkavat puolen yön tuolla puolen. Vaikkakin aamulla olisi aikainen herätys töihin. Siitä, että työtkään eivät tunnut työltä. Vaan joiltain pikkuisilta tehtäviltä kesän lomassa. Siitä, että kotitoimistopäivinä työasuna on se sama, mikä viikonloppuna. Bikinit ja sen päällä höyhenenkevyt shortsihaalari. Siitä, että sitä hakeutuu veteen tämän tästä. Jos ei ihan uimaan asti, niin ainakin huljuttelemaan varpaitaan. Vedessä, joka ei kyllä juurikaan virkistä. Siitä, että hajuveden aseman ajaa luonnollisen aurinkosuojavoiteen kevyt tuoksu.

Siitä, että mieli nuortuu ainakin kaksikymmentä vuotta. Ellei enemmänkin. Siitä, kun huomaa nauttivansa niistä kesäjutuista, joista nautti lapsuudessaan. Meidän tämän kesän ykköshankinta oli parinkympin kumivene. Aivan niin kuin se kommandovene mummun ja papan mökillä. Erivärisenä vain. Siitä, että antaa kumiveneen viedä lempeän kesätuulen leyhytellessä. Ihan niin kuin sitä antaa elämänkin viedä. Päätyen kumiveneen kanssa ehkä kaislikon kivikoille, mutta peppua veneen pohjasta nostaen ja hytkyttäen saa hilattua itsensä karilta pois. Hiljakseen hihitelessä.

Siitä, että tulee hassuteltua ja leikiteltyä. Naljailtuakin. Sanottua spontaanimmin niitä asioita, mitä ajattelee. Naurettua ääneen miehen hivenen kauhistuneelle ilmeelle punastuneilla poskilla. Siitä, että tulee halittua enemmän. Oltua lähellä. Rutisteltua lapsia ja otettua poskista kiinni. Sanottua se ärsyttävä ”tuitui” niin kuin Oriveden mummu vainaa aikoinana. Siitä, että lapset menettävät hermot äitiinsä, joka on kesän humalluttama.

Siitä, että kalenteri on tyhjää täynnä. Pursuten kuitenkin kaikkia ihania tapahtumia. Tälle kesälle on vielä pari keikkaa tiedossa. Aina ihanaa Sir Elwoodia ja tamperelaisena tottakai myös Popedaa. Siitä, että vaikka keikatkin kivoja ovat, niin silti sitä odottaa sitä aikaa ystävien kanssa. Saunalautalla rutikuivaa itävaltalaista ilta-auringossa kippistellen.

Siitä, että saa pitää tuon kesähuoneen salusiinit sepposen selällään. Yötä päivää. Siitä, että tulee katettua kesäisesti. Istuttua ruoan äärellä niin kauan kuin huvittaa. Jättää astiat hetkeksi siivoamatta ja mentyä ruokalevolle terassin sohvalle. Siitä, että housunkaulus hienovaraisesti kertoo, että ruokahuolto on toiminut. Siitä, että osaa antaa tuon housunkauluksen mielipiteille hetkeksi piutpaut. Siirtyä käyttämään joustavia shortsihaalareita.

Siitä sen kesän tunnistaa. Sen tunnistaa myös siitä, että rakas ihana ystäväni poikineen on saapunut rapakon takaa Suomeen käymään. Siitä, että huominen kotitoimistopäivä vaihtui kuin varkain ystävyyden ylläpitopäiväksi. Aamusta iltaan ♥ Kesä, ystävät, aurinko. Elämä, ihmisen parasta aikaa.

IHANAA ALKANUTTA HELLEVIIKKOA,

PS. Siitä, että grillihamppareita on tullut tehtyä niin monta kertaa, että sitä kaipaa pikkuisen tuunausta. Eilen niitä tuunattiin uudella juustolla. Cheddarsulatejuustoviipaleiden sijaan aitoa ja ehtaa cheddaria. Nam! Seuraavan kerran ajattelin tuunata niitä taas tällä älyttömän hyvällä bbq-kastikkeella. Huomioikaa postauksen päiväys…tuntuu kuin olisin tehnyt tuon postauksen eilen. Mutta siitä on jo kuusi vuotta! Kesän tunnistaa siitä, että ajantaju katoaa :)