tiistai 19. maaliskuu 2019

Hikiliikunnan huikea merkitys hyvinvoinnilleni

MOIKKA!

Mitä enemmän aikaa kuluu kunnon endorfiinitankkauksesta, niin sen äkäisemmäksi muutun. Huomaan sen itse, muut eivät sitä varmastikaan huomaa, sillä en halua olla äkäinen muille. Eiväthän he ole tehneet mitään pahaa. Mutta tiedättekö, että sieppaa! Pääsin niin hyvään juoksuputkeen ennen reissua. Siihen, missä voisi juosta parikin tuntia ja vain fiilistellä. Kotona riisua hiestä märät vaatteet ja mennä suihkuun.

Nauttia siitä lenkin jälkeisestä ylieuforisesta tilasta. Siitä sellaisesta, jota lähti hakemaankin. Ei väliä vaikka ennen juoksulenkkiä olisi ollut kuinka väsynyt ja kettuuntunut. Juoksulenkin jälkeen on poikkeuksetta aina kestohymy huulilla ja sen ehkä lievästi takakireän äidin tilalle on tullut leppoisa, lasten iltahekkalointeja kestävä zen-olotilasta nauttiva äiti.

En voi tarpeeksi korostaa, kuinka paljon hikiliikunta vaikuttaa hyvinvointiini. Hikiliikunta, joka ei lähde määrällisesti kuitenkaan lapasesta. Olen onneksi oppinut rajani. Ei sillä, kyllä kävely, pilates sun muut rauhallisemmatkin liikuntalajit hyvää tekevät, mutta tiedättekö, mitä ajan takaa? Ainakin te, jotka olette jääneet koukkuun hikiliikuntaan tiedätte. Toissailtana varovasti vedin puolen tunnin treenin kuntopyörällä. Kipeä jalka kantapääpainotteisesti. Hikipisarat tippuivat otsalta ja sumensivat näön aina hetkellisesti. Melkein pääsin siihen euforiseen tilaan, mistä haaveilen.

Riikka kommentoi sunnuntain postaukseen, että hän teloi varpaansa marraskuussa ja vieläkin se kipuilee. Kauhulla aloin ajattelemaan, että mitäs jos tuo varvas on kovinkin pitkään toimintakyvytön, että mitenköhän meikämandoliinin käy. Tai lähinnä; miten mun lähipiirin käy. Sääliksi käy siinä kohtaa lähipiiriä, nimittäin vaikka vielä pystyn pitämään mölyt mahassani, niin jossain se raja kuitenkin menee ;)

Summa summarum, hikiliikunta vaikuttaa eritoten pääkoppaani. Kroppaan myös, mutta se, mitä se tekee psyykkeelleni on jotain sellaista, josta en suostu luopumaan. Monasti olen miettinyt heitä, keiltä viedään yhtäkkiä liikkumisen ilo. Kenties loppuelämäksi. Siinä jälleen yksi syy liikkua vielä kun pystyy.

 Ugh. Olen puhunut ja hei heti helpotti. Nuttura kiristi aika pahasti tänä aamuna, mutta jälleen kerran asennekysymyksiähän nämä. Olen buukannut seuraaville viikoille pilatesta ja uskon, että kun kevätaurinko alkaa paistaa, niin kyllä sitä taas juoksemaankin pääsee! Lepoa ja leveälestistä kenkää, pitkää pinnaa ja positiivista ajattelua. Niillä jatketaan :)

IHANAA TIISTAITA YSTÄVÄT SIELLÄ RUUTUJEN TAKANA 

 


sunnuntai 17. maaliskuu 2019

Sokeriton ja tipaton; missä mennään?

HEISSULI!

Eilen ei ehditty ajelemaan mökkirantaan, mutta ei hätiä – tänä aamuna ehdittiin. Ja hei, ne tutut mutkat. Se viimeinen käännös ennen mökkitien alkua. Lievästi oikealle kääntyvä mutka ja venerannan parkkipaikka. Mökki, joka siinsi saaressa. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Jää olisi varmastikin kestänyt kävelymatkan saareen, mutta emme olleet varustautuneet. Kotimatkalla mökkitiellä tuli vastaan mies naskaleiden kanssa. Viisas mies, tuossa kun on melkoiset virtauskohdat juurikin meidän mökkisaaren ja rannan välissä.

Sain jo muutama viikko takaperin kyselyä, että miten sokeriton ja tipaton jakselee. Olinhan aloittanut ne tammikuun alussa pitkällä tähtäimellä. Kokonaisvaltainen ryhtiliike tavoitteena. Ja hei, nehän voivat erittäin hyvin :) Jos hyvyyttä mitataan esimerkiksi sillä, että tekeekö mieli sokeria tai alkoholia. Ei tee, ei todellakaan. Lomareissussa saatoin juoda pina coladan auringonlaskun aikaan tai yhden hikoilevan oluen ruoan kanssa. Samoin otin muutamana aamuna palan banaanileipää. Tuntematta lainkaan huonoa omaatuntoa tai harmistusta siitä.

Eilen illalla kylässä tarjottiin valkoviinilasillista, mutta jouduin kieltäytymään. Ei yksinkertaisesti tehnyt mieli. Mutta silti se on minulle ihan ok, vaikka muut lasillisen ottivat. Kylmä ja kupliva vissy lasissani maistui oikein hyvälle.

Olen kertonut, että jossain vaiheessa olen ollut mahdoton sokerihiiri. Pari vuotta olen kuitenkin elänyt arkea sokeria vältellen, mutta viikonloppuisin sallinut itselleni irttareita. Kyse ei ole tällä kertaa edes siitä, ettenkö olisi voinut syödä irttareita. Olisin mä, mutta miksi suotta, kun ei ole yhtään tehnyt mieli. Huomasin tuossa, että ainuttakaan karkkia tai edes jäätelöä ei ole tullut alkuvuoden aikana syötyä. Sellaista valkosokerillista. Jos olen halunnut herkutella, on käsi napsaissut jääkaapista palan raakasuklaata tai sitten lakritsitaatelin. Sulattanut raakasuklaata ja lorottanut sitä hedelmien päälle. Tai tehnyt suklaadipin.

Ja niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin vasta tässä vaiheessa olen oivaltanut, että se perjantai-illan viinilasi tai lauantaipäivän irttaripussi ovat olleet tapoja. Mutta sellaisia tapoja, joihin oli vaivihkaa jäänyt koukkuun. Liekö keski-ikä vai mikä, mutta tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa, mulla on niin paljon parempi olla ilman alkoholia tai sokeria. Ja tässä elämänvaiheessa olen siinä onnekkaassa asemassa, että vaikka valintani jossain vaiheessa kyseenalaistettaisiin, niin mulla on selkärankaa seisoa niiden takana. Tietäen, että vain minä itse tiedän, mikä on hyvinvoinnilleni tärkeää. Tietäen, että jos joskus tekee mieli kilistellä tai kolistella kuplivalla, niin mulla on siihen mahdollisuus.

Edelleen ne yöunet ovat se suurin syy, mikä motivoi jatkamaan. Nukun kuin pieni tukki. Heräilemättä. Myös energiaa riittää tasaisena virtana läpi päivän, kun on pistänyt ruokailut kohdilleen. Enää odotan vain sitä, että tuo hemmetin murtunut varvas parantuisi ja pääsisin juoksulenkille. Kuinkakohan kauan moisen parantumiseen menee?! Tapahtuneesta on kuitenkin jo pari viikkoa aikaa ja vieläkään ei pysty kunnolla kävelemään. Kunnon hikitreeni, se on se mitä tällä hetkellä kaipaan. Ehkä pitäisi yrittää antaa vähän kuntopyörälle kyytiä? :) Miten siellä sujuu muilla ryhtiliikkeen tehneillä? Eikös olekin palkitseva olotila?

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT 


lauantai 16. maaliskuu 2019

Minilomalla omassa kodissa

HEI HELLUREI

ja kaunista huomenta ihanat!♥ Mikä lomassa on se, mikä tekee lomasta loman? Saa hartiat rentoutumaan ja silmät sädehtimään? Niin, eihän sitä aina tarvitse lähteä kaukomaille lomafiilistä hakemaan. Itselläni lämpö ja aurinko näyttelevät kyllä usein lomassa suurta osaa, mutta eivät ole niitä ainuita asioita, joiden takia loma tuntuu lomalta. Aloin miettimään, että ei olisi huonompi idea pitää lomapäivää ihan kotona ollessaan silloin tällöin. Veikkaan, että jo yhden päivän miniloma arkiaherrusten keskellä katkaisisi mukavasti rutiineja.

Lomasta loman tekevät itselläni se, että ei tarvitse herätä herätyskelloon. Ei tarvitse meikata, ellei halua. Saa istua valmiiseen aamupalapöytään. Ei tarvitse täyttää tai tyhjätä astianpesukonetta. Pestä pyykkiä. Ja niin paljon kuin nautinkin ruoanlaitosta, niin ei tarvitse tehdä ruokaa. Saatikka siivota keittiötä. Saa mennä fiilispohjalla, aikatauluttomasti. Lötkötellä, jos haluaa tai sitten keksiä aktiviteettejä. Itselläni minilomapäivän rakenne voisi hyvinkin olla seuraavanlainen.

Herätys ja aamusuihku (ja ehkä vähän meikkaisinkin, sillä lähden ulos aamupalalle)
Brunssi pitkän kaavan mukaan keskustassa
♥ Kävelyä kaupungilla, päämäärättömästi sinne minne nokka vie.
 Ehkä tutustumista joihinkin nähtävyyksiin. Kahvikupin äärellä ihmettelyä. Kauppahallin hulinaa ihastellen.
♥ Päikkärit tai ainakin lepoa sohvalla
♥ Woltin ja Foodoran ruokavalikoimiin tutustumista (lomallahan parasta on illallispaikan löytäminen ruokalistoja tutkimalla :))
♥ Iltaruokailu telkkarin äärellä
Sauna, vaahtokylpy ja kasvonaamio. Ylellisen tuoksuisella vartalovoiteella itsensä rasvaaminen.
Yökkäriin sujahtaminen ja jonkun ihanan leffan katsominen
Nukahtaminen sohvalle, josta raahaudun silmät puoli ummessa sänkyyn

Kuulostaa ihanan tavalliselta lauantaipäivältä, eikö? Tosin voi olla, että sitten ne tekemättömän kotityöt alkaisivat ahdistamaan. Pyykkivuori ja astianpesukoneen tyhjennys. Mutta jos hoitelisi asiat lomapäivää edeltävänä päivänä niin, että koti olisi siisti kuin hotellihuone. Ja sängyn lakanatkin valmiiksi vaihdettu. Ostaisi kulhoon pöydälle passionhedelmiä ja pyöräyttäisi jääkaappiin valmiiksi etelän hedelmille maistuvan smoothien välipalaksi. Kasaisi olkkarin pöydälle lukemattomia lehtiä valmiiksi ja virittäisi aamutossut sängyn viereen lattialle. Kaivaisi esiin ne lempparikotivaatteet ja eikä laittaisi puhelinta äänelliselle koko päivänä.

Hmmm…ihan tänään en ole vielä miniloman tarpeessa, mutta jos ruksaisi kalenteriin yhden huhtikuun lauantain ”minilomapäiväksi”. Tai ainakin nyt yrittäisi pitkästä aikaa käydä edes siellä brunssilla. Tampereella brunssipaikkojen kärkeä omalla listallani pitää Lillan Cafe tai Pellas. Ehkä sitä voisi kokeilla jotain uutta brunssipaikkaa.

Tänä päivänä minilomasta ja lomasta ylipäätään muistuttaa passionhedelmät aamupalalautasella. Pannukakku ja pensasmustikat. Kahvi, jossa maistuu vienosti vanilja.

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,