tiistai 13. marraskuu 2018

Mitäs, jos vain lopetettaisiin valittaminen?

MOIKKAMOI!

Hei huomasitteko muuten, että neljän jälkeen töistä lähteissä oli kirkkaampaa kuin moneen päivään? Hämärää, mutta kirkasta. Ainakin täällä Tampereen seudulla oli. Ja mikä hassuinta, tuli yhtäkkiä keväinen fiilis :D Olen ihan samoilla linjoilla kuin noin 99,9% meistä suomalaisista; marraskuu on tositosi pimeä ja välillä tuntuu, että se on todellakin sieltä syvältä. Mutta, vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että a) se marraskuu loppuu jossain vaiheessa ja b) ei se valittamalla parane. Niin kuin ei parane mikään muukaan asia tässä elämässä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Samaa mieltä olen valittamisesta. Huomaan itsekin valittavani välillä pimeydestä, mutta ehkä se on se positiivisuus, jota syntyessä annosteltiin mulle muutama kauhallinen liikaa, mikä auttaa kahlaamaan läpi marraskuun.

Itse uskon ajatuksen voimaan. Siihen, että kun osaa kääntää ajatusnappulat kaakkoon (missä positiivisuus ja tsemppi sijaitsee), niin aika monesta asiasta selviää. Myös marraskuusta. Mä huomaan, että saan marraskuun pimeillä energiaa siitä, että pyrin ajattelemaan positiivisesti. Löytämään marraskuustakin niitä positiivisia puolia. Kun oikeasti osaa viisveisata siitä, että se aurinko on ja pysyy piilossa ja kanavoi energiansa vaikka kynttilänvalossa hyggeilyyn, huomaa yhtäkkiä marraskuun selän taittuneen.

Helppo olisi jäädä vellomaan itsesääliin sohvannurkaan, kun silmät lurpsii väkisin kiinni. Antaa marraskuun varastaa viimeisetkin energian rippeet. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan sallittua. Itse tosin olen saanut marraskuusta ystävän itselleni, kun olen lähtenyt  ulos. Vaikka sitten vain kävelylenkille, mutta ulos kuitenkin. Mikään ei ole ihanampaa, kun avata kotiovi ja astua sisään marraskuisessa pimeydessä heitetyn lenkin jälkeen.

Aika moni asia on sellainen, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Marraskuu ja sen pimeys taas lukeutuvat niihin, joille me emme voi mitään. Omalle ajatusmaailmamme taas useimmiten pystymme tekemään jotain (poislukien toki mielen sairastumiset sun muut vakavat jutut). Mutta niin kauan kuin ei ole sen vakavammasta asiasta kyse kuin marraskuusta, ajanjaksosta joka kestää vaivaiset 720 tuntia, niin mitäs jos vain lopettaisiin valittaminen ja kanavoitaisiin energiamme johonkin muuhun? Somefeedit ovat viime päivinä täyttyneet marraskuumasentelusta, mutta eihän sen näin täytyisi olla. Kokeillaanko miltä tuntuu, jos vain annettaisiin marraskuulle piutpaut ja jatkettaisiin elämää niin kuin ei oltaisiin koskaan tähän mörkömarraskuuhun törmättykään?

Onko siellä ruutujen toisella puolella ketään muuta, joka kuuluu mun kanssani tuohon 0,1% suomalaisista? Heistä, keiden mielestä marraskuu on ihan jees ♥ Viime vuonna jaoin viisi marraskuun nujertamisvinkkiäni. Sen verran olen vuodessa kasvanut ajatuksen tasolla, että enää en yritä edes nujertaa marraskuuta. Sillä minkä mä tälle marraskuulle voin. Some things never change ;) Nyt hämmentämään iltaruoaksi valmistuvaa riisipuuroa ja sytyttämään muutaman kynttilän lisää. Jos Mr. Marraskuun perimmäisenä tarkoituksena on saada  ihmiset nauttimaan kotona olemisesta, niin siinä hän on jälleen tänä vuonna onnistunut.

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,

PS. kuvista ei oikein näe, mutta ostin sellaisen jouluvalovaloverhosysteemin (hmm…) verhon taakse olohuoneeseen ja tuntuu, että olkkarissa paistaa koko ajan aurinko, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää!

 


tiistai 06. marraskuu 2018

Kasvisruoka tekee hyvää 🌿

HEI HUOMENTA!

Rise and shine ♥ Tiedättekö, mitä olen tässä kuin varkain todennut? No sen, että kasvisruoka tekee minulle hyvää. Joskus olen vitsaillutkin olleeni edellisessä elämässä pupu. Ihan sen takia, että voisin elää pelkillä salaateilla. Tänä syksynä olen kuin varkain hivuttanut perheen ruokavalioon kasvisruokia. Siis niiden salaattien lisäksi. Meillä ei esikoinen syö punaista lihaa ja pienempi on omien sanojensa mukaan kalavegaani. Kröhöm, sushi tälle kalavegaanille kuitenkin maistuu, joten saattaa olla ruokasuuntauksen nimenä vain kranttuus ;)

Joskus aiemmin kasvisruokaa ruokavalioomme hivuttaessani törmäsin siihen, että mies valitti nälkäänsä muutaman tunnin kuluttua kasvisruokailusta. En osannut siis tehdä ruoasta tarpeeksi täyttävää, kenties. Tai sitten kyse on periaatteesta. Mutta oli mikä oli, niin tänä syksynä kasvisruoka on uponnut yllättävän hyvin eikä ”Mitä sitten syötäisiin?” -kysymyksiä ole tullut ruokailun jälkeen. Taannoinen Jauhiskeitto oli succee ja jauhiksesta on tullut tehtyä useamman kerran sen jälkeen ruokaa. Tortilloja, jauhiskastiketta, tacosalaattia…

Meillä tuo kalavegaani usein pyytää kasvisruokaa. Liekö osaltaan joku trendijuttukin, mutta en laita lainkaan pahakseni. Kasvisruoka on tullut isoksi osaksi meidän perheen ruokavaliota, mutta se ei silti poissulje lihansyöntiä. Ihan vain siitä syystä, että rakastan lihaa. Mikään ei voita kunnon pihviä ja lasillista punaviiniä. Mutta taas toisaalta mikään ei voita sitä olotilaa, joka on täyttävän ja herkullisen kasvisruoakin jälkeen. Pienillä teoilla kohti terveellisempää ruokavaliota.

Onneksi kauppoihin on ilmestynyt näitä kasvisruokakokeiluja helpottavia ”puolivalmisteita”. Eilen lounaaksi tein meille lämpimät tofu-kvinoakulhot ja ai pojat, että se oli hyvää. Eikä voinut väittää etteikö olisi täyttänyt! Kvinoasta on tullut hiljaksiin yksi tämän hetken suosikeistani. Eikä vähiten sen takia, että löysin kaupasta valmiiksi keitettyä kvinoaa, jonka lämmittäminen mikrolla tai pannulla onnistuu käden käänteessä. Muukin perhe on onneksi tykästynyt kvinoaan. Sillä korvataan usein couscous, jota taitaa tulla meillä kaikilla jo korvista ulos. Niin paljon olemme lohicouscoussalaattia syöneet :)

LÄMPIMÄT TOFU-KVINOAKULHOT
2:lle

1 pkt Thaimaustettuja tofukuutioita
2 x 125 g Heti valmis -kvinoaa
puolikas kesäkurpitsa
kaksi tomaattia
yksi avokado
ruohosipulia
chili-korianterikuivamaustetta
chili-limekuivamaustetta

Kastike
1 sitruunanmehu
loraus öljyä
loraus omenaviinietikkaa
suolaa

-ruskista tofukuutioita pannulla oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää pilkottu kesäkurpitsa ja kvinoat
-lämmitä viisi minuuttia ja sen jälkeen lisää kuutioitu tomaatti
-pyöritä molempia kuivamausteita muutama kierros pannulle
-sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle
-lusikoi kvinoa-tofuseos annosastioihin ja leikkaa sekaan ruohosipulia
-tarjoile avokadon kanssa (ja salaattilehtipedillä niin kuin minä)

Iltaruoaksi meillä syötiin sunnuntaiselta jäänyttä täysjyväriisiä ja currykanakastiketta. Ilman kanaa tosin :D Eli korvattiin kana Mifu curry-hunajasuikaleella. Tämä onnistuu myös loistavasti Hälsans Kök fileesuikaleista. Joista muuten valmistin taannoin suussasulavaa kasvispestospagettiakin

Oletteko te huomanneet, että kasvisruoka tekee hyvää? ♥ Ylipäätään terveellisesti syöminen tekee hyvää. Ja tässäkin on tärkeää sen balanssin löytäminen. Kohtuudella kaikkea. Mutta hei, tänään(kin) on ihana päivä; saan nimittäin fiilistellä luvan kanssa joulua. Nyt virittelemään jouluvaloja, joululauluja ja kuusen oksia. Sitten kaupan kautta kotiin tekemään jouluisia ruokia erästä kampanjaa varten. Ah, autuus! 

KIVAA PÄIVÄÄ SINNEKIN TOIVOTELLEN,


maanantai 05. marraskuu 2018

Hyvä Vuosi 2019 & arvonta

*postauksen kalenterit saatu

HEIPSKUKKUU IHANAT

ja mitä mainiointa alkanutta viikkoa! Hyvinvointi on ollut täällä blogissani kantava voima viimeisten vuosien aikana. Aina siitä lähtien, kun ehkä hieman kantapäänkin kautta tajusin, että elin elämää, jossa olin kyllä onnellinen, mutta jossa kroppa alkoi viestittämään, että elintapoihin pitää tulla muutos. Selässä todettiin nivelrikkoa, korva lakkasi kuulemasta ja leukanivelet olivat jatkuvasti jumissa aiheuttaen päivittäistä päänsärkyä. Vaikka henkisesti olin onnellinen, niin kroppa viestitti, että sillä ei ole kaikki hyvin.

Ratkaisevinta elintapojeni muutoksessa oli nimenomaan se, että osasin tulkita itseäni ja tarpeitani. Aiemmin olisin vain lisännyt liikuntaa. Kuormittavaa liikuntaa. Sellaista hakkaavaa juoksua, joka olisi rasittanut selän nivelrikkoa lisää ja jonka aikana olisin ollut koko keho jännittyneenä kuin viulunkieli.

Tajusin, että oma oikotieni onneen on lepo, lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan. Lopetin juoksulenkit hetkeksi kokonaan. Ne, jotka muutenkin kiireisessä elämänvaiheessa saivat olon tuntemaan siltä, että rentoutumisen sijaan tuli juostua oravanpyörässä. Kelloa ja aikaa vastaan. Sen sijaan kävelin pitkiä lenkkejä rasvanpolttosykkeellä. Jätin napit korvilta ja musiikin sijana keskityin kuuntelemaan luontoa. Hengitystäni ja itseäni.

Pikkuhiljaa se kroppakin siitä eheytyi. Tuntui, että kun sain itseni fyysisesti balanssiin, henkinen puoli seurasi mukana. Vaikken ollut aiemmin edes tiedostanutkaan, että silläkin saralla olisi ollut työnsarkaa. Itseäni ja luontoa kuunnellen prosessoin niitä kipeitäkin tapahtumia, joita oli vuosien saatossa tapahtunut. Niiden vuosien, kun olin tukka tuulispäänä vipeltänyt siinä oravanpyörässä.

Välillä on pakko pysähtyä, jotta pystyy jatkamaan matkaa eteenpäin.

Tänä päivänä osaan pysähtyä. Koska olen opetellut pysähtymään. Minusta tuntuu, että ensi kertaa elämässä tunnen itseni ja kroppani. Osaan lukea, milloin on tarve pysähtyä. Ehkä se on osa tämän keski-ikäistymisen ihanuuksista, tämäkin asia.

Kerroinkin teille tuossa taannoin laittaneeni arjen aikataulut uusiksi. Juurikin nimenomaan sen takia, että arjen aikatauluttaminen on tuon pysähtymisenkin kannalta elinehtoni. Sen lisäksi, että pidän joka maanantaiaamu itseni kanssa viikkopalaverin, jossa suunnittelen tulevan viikon, pidän huolta, että tuolta kalenteristani löytyy myös ”minä-aikaa”. Aikaa, jolloin pysähdyn. Kirjaimellisesti joko sohvalle tai pysähdyn kesken työpäivän käymään lenkillä. Liikuntasuorituksetkin laitan kalenteriin. En sen takia, että ne tulisi tehtyä, vaan sen takia, että osaisin säilyttää niissäkin kohtuuden.

Tämän vuoden ajan olen nauttinut hyvästä vuodesta. Elämän kaikilla osa-alueilla. Olen täyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, silloin kun olen muistanut. Merkinnyt ylös muistiinpanoja ja haaveita. Rakennellut mielessäni unelmakarttaa. Näissä on apuna toiminut ihanan Fridan Hyvä Vuosi 2018 -kalenteri. Fridan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran varmaan reilut viisi vuotta sitten. Tuon pirteän pulppuavan ihmisen sisältä löytyy hurjan paljon syvyyttä. Valokuvaustaitoja ja kykyä nähdä kaunista jokaisessa asiassa.

Frida lähetti minulle jälleen kauniit kalenterit ensi vuodelle helpottamaan arkeani. Hyvä Vuosi 2019 – viikkokalenteri sisältää Fridan kuvaamia upeita kuvia Suomesta, mietelauseita sekä hauskoja kysymyksiä itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterista ajattelin tehdä perhekalenterin. Sellainen meiltä on puuttunutkin. Siihen voidaan laittaa kaikkien menot ja olla täten paremmin kartalla. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun kiireen keskellä olen odotellut miestä kotiin töistä vain hetken myöhemmin muistaen, että toinenhan on juuri lentokoneessa matkalla naapurimaahan.

Olen päättänyt, että vuodesta 2019 tulee jälleen hyvä vuosi. Aika paljonhan elämän mielekkyys on riippuvainen siitä meidän omasta asenteestamme. Elämästä ei tarvitse eikä kuulukaan nauttia koko ajan. Pääasia, että pitkällä aikavälillä ollaan plussan puolella ja pää pinnan yläpuolella.

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, niin sain myös luvan arpoa teidän lukijoiden kesken sekä Hyvä Vuosi 2019 -viikkokalenterin että Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterin! Eli kaksi kommentin jättänyttä voittaa, toinen seinäkalenterin ja toinen viikkokalenterin. Arvontaan osallistuminen on helppoa:

♥ kerro tämän postauksen kommenttiboksissa kumpi kalenteri sinua enemmän kiinnostaa ja
♥ joku asia, josta tunnet kiitollisuutta juuri tänään.

Arvonta-aikaa on ensi maanantaihin 12.11.2018 klo 23.59 asti.

ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. käykäähän tutustumassa kalentereihin verkkokaupassa! Koodilla ”MARIAS” säästätte postikulut tilatessanne tuotteita :)