maanantai 03. syyskuu 2012

Kuutamokuivatut tomaatit ja vuohenjuustopasta

Hyvää iltaa! 

Sen aamupuuron ottaminen takaisin ruokavalioon on tuonut mukanaan ihan älyttömän hiilarihimon. Mutta en valita, täysjyväpasta vuohenjuustokastikkeella kuutamokuivattujen tomaattien kera maistui täydelliseltä. Pitkästä aikaa. Tänään iski himo toiseen boikotissa olleeseen ruoka-aineeseen nimittäin perunaan ja sitä myötä nakkisoppaan. Kuuma nakkisoppa tuoreen ruisleivän ja kylmän maidon kanssa upposi niin hyvin, että taidan syödä sitä huomennakin. Mutta tässä siitä pastasta ja kuutamokuivatuista tomaateista kuvia (nakkisoppa ei ollut ihan niin kuvauksellinen ;):
Kuutamokuivatut tomaatit

esim.kirsikkatomaatteja
suolaa
kuivattua basilikaa 
öljyä
Lämmitä uuni 100 asteeseen. Aseta tomaatit leikkauspuoli ylöspäin öljytylle vuoalle, ripsottele päälle oliiviöljyä, himpun verran suolaa ja kuivattua basilikaa. Nosta vuoka uuniin. Laita uuni pois päältä ja anna muhia yön yli.


Tomaateista tulee näin valmistettuna aivan älyttömän mehukkaita ja maukkaita. Niitä laitan usein myös salaattiin tai leivän päälle. Suosittelen kokeilemaan. Vaivaton ja helppo tapa saada terveellistä lisuketta ruoalle.
Vuohenjuustokastikkeen teen nykyään siitä kolmion muotoisessa pakkauksessa olevasta Chavroux-vuohenjuustosta (oliskohan se jotain tuorejuuston tyyppistä…ainakin levittyy kivasti leivän päällekin), aurinkokuivattutomaattituorejuustosta ja 4% kermasta. Hiukka suolaa eikä muita mausteita kaivata. Al denteksi keitetty täysjyvä pasta sekoitetaan kastikkeen kera ja tomaatit heitetään sinne sekaan tai päälle. Raastettua parmesania vielä kylkeen, niin avot. 
Täytyy todeta tästä hiilarihimosta sen verran, että alan lipsua tuosta vhh-dieetistä. Mutta en muista että olisin viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut yhtä energinen kuin nyt pariin kolmeen päivään. En myöskään muista, että juoksulenkeillä olisi löytynyt yhtä paljon tehoja kuin nyt. Liekö sattuman kauppaa, mutta tällä hetkellä heivaan hetkeksi tuon vhh-dieetin pois ja keskityn syömään terveellistä kotiruokaa ja karkkeja karkkipäivänä. Saas nähdä miten biksukunnon käy :)
Nyt unelle, meillä onkin 
koululaisen kanssa huomenna kasin aamu ! :)



sunnuntai 02. syyskuu 2012

Biksukuntoon-projekti; liikunnasta + juoksumusiikista

Moikka!

Olen saanut pari kivaa sähköpostia liittyen tuohon Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik)-projektiin. Ja lähinnä pyydettiin lisätietoa liikuntapuolesta. Mutta myös ruokailuista. Tässä nyt ensin lisää liikunnasta. Parin viime viikon liikunnat ovat olleet juoksupainotteisia, mutta heti huomenna ajattelin ostaa kuukausikortin salille. Sen jälkeen viikon liikunnat tulisivat olemaan näin:

1) kuntosali (alakroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
2) kuntosali (yläkroppa) + matkat juosten (yht. noin 4 km)
3) lyhyt, kovatempoinen juoksulenkki (noin 5 km; 30 mins)
4) pitkä, matalasykkeinen juoksulenkki (noin 12 km; 90 mins)
5) pitkä sauvakävelylenkki sykkeellä 140 (noin 14 km; 120 mins)
6) vaihtoehtoisesti joko spinning 60 mins tai juoksulenkki (noin 10 km; 60 mins)
Ja yksi lepopäivä. Haluan korostaa, etten todellakaan ole mikään alan asiantuntija, enkä tiedä onko ylläoleva combo ensinnäkään mahdollinen, mutta kaiken järjen mukaan tuntuu ihan tehokkaalta. Ja em. suoritusten tulee olla jaksotettuna niin, että esimerkiksi kuntosalipäivien välissä on sauvakävelylenkki. Lisäksi oon sitä mieltä, että jos ei jonain päivänä tunnu siltä, että jaksaa juosta niin sitten ei juokse. Lähtee vaikka jumpalle. Sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että jos on väsypuhkipoikkitrött eikä vois vähempää juokseminen kiinnostaa, niin silloin ei kannata lähteä lenkille. Ainakaan mulla siitä ei tule yhtään mitään. 
Tuolta Biksukuntoon 212 päivässä (klikklik) löytyy kesän liikkumiset elokuun 19.päivään asti ja tässä sen jälkeiset pari viikkoa:
Venytelty on liki joka päivä, vähintään 15 minuuttia vaikkei niitä nyt ole kirjattukaan tuohon taulukkoon. Mä oon ehkä maailman laiskin venyttelijä (ja kankein ;), mutta mitä enemmän venyttelee, niin johan alkaa joustamaan! 
Sykemittarista: sitä pidän vain sauvakävelylenkeillä, sillä muuten syke huitelee liian matalalla. Sauvakävelylenkeillä pyrin pitämään keskisykkeen 140 molemmin puolin. Nyt täytyy alkaa panostaa sykkeiden tarkkailuun ja alkaa pitämään sykemittaria myös juoksulenkeillä. 
Juoksumusiikista: kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Välillä iskee suomipop, toisinaan kuuntelen countrya. Parilla viime kerralla soittolistalta on kuulunut mm. alla olevia kappaleita:
Nyt laittaman päikky- ja kouluvaatteet valmiiksi sekä blinien paistoon. 
Palailen kommenteihinne taas myöhemmin :)
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa toivotellen,

lauantai 01. syyskuu 2012

Syksyn ensimmäisenä aamuna (+puurohimotus)

Aurinkoista syksyn ensimmäistä huomenta!
Liekö aivoistani vapautunut työstressin laukeamisen jälkeistä kapasiteettiä vai mitä, mutta nyt blogipostauksia tulee näemmä kuin sarjatuotantoa. Toivotaan, että jatkuu koko syksyn tätä rataa. Kertokaa sitten, kun liika alkaa olemaan liikaa postauksien määrän suhteen ;)
En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka tärkeitä hiljaiset aamut mulle on. Se tunne, kun muu perhe nukkuu ja saa itse nauttia aamiaisen rauhassa. Tänä aamuna mies lähti jo kukonlaulun aikaan golfkentälle (terkkuja vaan :), joten itsekin heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Lapsilla onneksi uni riitti kahdeksaan, joten omaa aikaa kahvikupin juomiseen ja lehdenlukemisen riitti yllinkyllin.
Puuro. Kaurapuuro. Siihen on tullut ihan hirmuinen himo. Silloin puolitoistavuotta takaperin, kun aloin vhh-dieetin korvasin aamupuuroni turkkilaisella ja maustamattomalla jugurtilla. Mutta nyt niitä tulee jo korvista. Ollakin että niiden kanssa nauttimani lisukkeet vaihtelivat päivittäin. Nyt olen parina aamuna syönyt kaurapuuroa. Ei pikahiutaleita vaan ihan kunnon Elovenasta pitkään hauduttamalla keitettyä puuroa. Ihan parasta itsetehdyn omppuhillon ja maitotilkan kanssa. Jostain syystä mulle ei uppoa aamuisin leipä. Se tuntuu liian kuivalta ja rouhealta. Ja lämmin puuro rauhoittaa näin kylmentyvinä syysaamuina mukavasti.
Muistan jo lapsuudestani, kuinka sunnuntai-illat olivat puuroiltoja. Sunnuntaisaunan jälkeen yleensä nautittiin mannapuuroa. Ja jos oikein onni suosi niin suklaamannapuuroa. Nam. Näin aikuisiällä kaurapuuron lisäksi lempipuuroni on ehdottomasti ruispuolukkapuuro. Helmipuuroa tulee harvoin tehtyä, mutta huomen aamulle suunnittelin  sitä aamiaiseksi. 
Tein omppuhilloja pari viikkoa takaperin ja viimeistä purkkia viedään. Ennen kuin loput omenat tippuvat maahan pitää tehdä lisää hilloa talven varalle. Omenahillon tekemiseen käytin hillomarmeladisokeria – hillosta tulee vähän tuhdimpaa tavaraa. Jostain luin, että kaneli sopisi hyvin omppuhilloon. Taidan valmistaa erän myös kanelilla maustettua hilloa.
Syksyn tulon huomaa myös siitä, että alkaa kaipaamaan täydennystä takkapuihin. Ja haaveilee niistä illoista, kun takassa rätisee tuli ja ulkona sade piiskaa ikkunoihin. Tänään lähdemmekin täydentämään halkovarastomme maalta. Toiveissa on, että löytäisimme hyvän kätkön valmiiksi pilkottua ja tarpeeksi kuivaa koivuklapia. Jos ei löydy niin en pistä puutöitä (varsinkaan klapikoneen käyttöä) pahakseni. Saa olla ulkona ja samalla hyötyliikuntaa. Voi olla, että jokunen sienikin löytyy klapien hakumatkalla :)
Lauantaiterkuin 
(blogikärpäsen piston saanut ;),
PS. parit tunnustukset on vielä noutamatta ja pariin haasteeseen 
(sähköposteista puhumattakaan) vastaamatta, mutta kaikki ajallaan :)