lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

 


keskiviikko 24. huhtikuun 2019

DIY -minikasvihuone

HEI HELLUREI!

Pysytään vielä tämä päivä pihalla. Heh, olokin on vähän sellainen. Pihalla oleva nimittäin. Tiistaiaamut on jokseenkin olleet tahmeita ja eipä se kroppa tänä aamuna erottanut keskiviikkoaamua tiistaiaamusta. Vaan tahmeaa oli. Pikkuhiljaa alkaa onneksi silmä aukeamaan 😉

Eilen illalla räpsin kuvia tuolla meidän ”kasvimaasektorilla”. Kolme minikasvihuonetta jaksaa edelleen ihmetyttää itseäni. Tai lähinnä se niiden sisältö. Kasvit ovat edelleen hyvissä voimissa ja tomaatti on jopa pukannut pariin päivään hirmuisesti uusia raakileita. Tomaatin ostin talvella ja se on ollut tähän asti sisällä. Ihan kivasti se sisällä antoi satoa, mutta nyt tuntuu, että sato on triplaantunut.

Pitkään haaveilin oikein kunnon kasvihuoneesta (Emilian kasvihuoneen inspiroimana), mutta vielä tällä hetkellä ei sellaiseen rahkeita ole. Siihen asti opettelen tätä kasvien kasvatuspuuhaa ja harjoittelen pienemmässä mittakaavassa.

Meillä jäi autokatoksen rakentamisesta lautoja yli ja niistä oli tarkoituksena rakentaa lavakauluksenomaiset kehikot. Mutta sitten huomasin Plantagenissa valmiita 60 x 80 cm (saatavilla oli myös isompiakin) kehikoita. Ne olivat valmiiksi mustaksi petsattuja / öljyttyjä.  Toisena päivänä jälleen alan liikkeessä käydessäni huomasin, että kehikoihin myytiin myös hallasuojia, jotka tekevät kasveille pienimuotoisesti kasvihuoneolosuhteet. Suojelevat liialta auringolta, sateelta ja mahdollisilta yön pikkupakkasilta.

DIY -minikasvihuoneeseen tarvitset:

🌿 kehikon/istutuslaatikon
🌿 suodatinkangasta
🌿 2 rautakaarta
🌿 hallasuojakankaan

Huomasin vasta jälkikäteen, että tämän kokoisiin kehikkoihin olisi myyty valmiina suodatinkangasta, mittojen mukaan tehtynä. Ostin kuitenkin isomman rullan, koska tarvetta on enemmänkin. Tuli edullisemmaksikin tuo isompi määrä 🙂 Toki lisäksi tarvitset minikasvihuoneeseen multaa ja istutettavia. Meillä kasvaa yhdessä laatikossa valmisyrttejä, toisessa mansikoita ja herneitä ja kolmannessa yritän idättää sellaisia yrttejä, jotka vaativat kylmäidättämisen. Esimerkiksi laventeli.

Olen miettinyt, että pitääkö yrttejä / mansikoita / herneitä lannoittaa tai ravita jotenkin? Yrttimullan laitoin päällimmäiseksi kerrokseksi istutustlaatikoihin, mutta sen lisäksi – onko jotain yrttiravinnetta?

Huomaan, että tässä vaiheessa gardenistaelämää täytyy vähän toppuutella itseään. Ihana olisi ostaa sitä ja tätä, mutta eivät nuo pihan kasvit mitään kovin edullisia. Lisäksi olen vielä niin vasta-alkajan kengissä, että hämärän peitossa on monivuotisten ja yksivuotisten yrttien / kasvien ero. Ei olisi pöllömpää tarttua äidin vanhaan puutarhakirjaan ja tutustua aiheeseen 🙂

Huomiselle sitten luvassa jotain ihan muuta kuin pihajuttuja! Silmänruokaa sisätiloissa. Kesän odotusta myös. Siitä kun ei tässä vaiheessa vuotta pääse mihinkään.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


maanantai 21. tammikuun 2019

Jatkuva viikonlopun tai loman odottaminen kuluttaa ihmisen loppuun

HEIPPAHEI

maanantaihin ihanat! Näittekö aamulla superkuuta? Mä missasin sen, mutta rippeet näkyi koulukyydityksiä hoitaessani. Aikasmoinen kuun molluska möllötti taivaanrannassa 🙂

Viime viikolla juteltiin stressistä ja tämän päiväinen aihe liittyy osin siihen. Niihin kamaliin maanantaihin tai mihin tahansa päiviin, kun jatkuvasti odottaa seuraavaa viikonloppua tai lomaa. Lomaa, joka aika useasti väijyy vasta kuukausien takana. Varsinkin syksyn pimeillä lomaa odottaessa. Aika monasti kun seuraava loma on vasta helmikuulla oleva talviloma. Yhtäkkiä sitä huomaa, että kesäloman rentouttavat rippeet ovat kadonneet ja sitä on hypännyt sisään sellaiseen oravanpyörään, josta ei ole ulos pääsyä. Muuta kuin pysäkin nimeltä loma, sattuessa paikalle.

Ei ole kerta tai kaksi, kun olen aikoinaan miehelle maanantaiaamuna kellon soittaessa todennut, että ”Olispa viikonloppu.” tai  ”Ensi viikonloppuna sitten nukutaan pitkään.” Tietäen, että se viikonloppu kyllä sieltä tulee, mutta ensin olisi työviikko handlattavana. Tuolloin huomasin, että jatkuva viikonlopun tai loman odottaminen haittaa elämää hurjan paljon. Vie ilon hetkessä elämisestä ja niistä pienistä asioista nauttimisesta.

Ei elämän kuulu olla sellaista. Ainakaan mun mielestä. Tuolloin pohdin pitkään, että olenko väärällä alalla. Eikö yrittäjyys ollutkaan mua varten, kun en nauttinut maanantaiaamuista. Kunnes tajusin pari seikkaa.

Viikonloppuna on osattava palautua. Tämä on niin tärkeää. Kun painaa viikot töitä eikä välttämättä kroppa palaudu arjessa jaksaakseen työtaakkaa, on viikonloput järjestettävä niin, että on aikaa palautumiselle. Viikonlopun palautumisen tehosta kertoo mun mielestä loistavasti se, miten maanantaiaamuna suhtautuu herätyskellon soittaessa. Tai oikeastaan jo se, että hyökyykö se sunnuntaiolo sunnuntai-iltana päälle vai ei. Kun olen hyvin palautunut en tunne sunnuntaioloa. Sellaista negatiivista sunnuntaioloa, leppoisan rauhallista sunnuntaioloa kylläkin 🙂

Asenne ratkaisee. Lauantaina hihittelin itsekseni, kun meillä oli aikamoinen savotta miehen kanssa. Tehtiin lumityöt tulevan autokatoksen tieltä ja toinen siinä jotain mumisi ja puuskutti. Tuolloin mietin, että asenne ratkaisee. Itselle tehdään  ja ilman lumenluontia työmiehet eivät pääsisi pystyttämään autokatosta. Sama se on maanantaipäivien kanssa. Se nyt vain on sellainen juttu, että jos tässä elämässä haluaa pärjätä taloudellisesti, niin on pakko tehdä töitä. Se ei ole maanantain vika, että se on joutunut keskelle ristitulitusta; työviikon ekaksi päiväksi. Ainakin meillä, ketkä tehdään yksivuorotyötä arkisin.

Senpä takia ei ole mitään nokan koputtamista maanantaille. Kun kääntää asian niin, että ”Ei vitsit, miten onnekkaita ollaan, että tänä maanantainakin meillä on mahdollisuus lähteä töihin!” asia muuttuu täysin. Itse olin työtön aikoinaan hyvin pienen ajan, mutta muistan noiden kuukausien aikana olevan epävarmuuden. Ja loppujen lopuksi jo sen tietynlaisen alemmuuden tunteen….enkö kelpaa minnekään? Neljät psykologiset testit kahteen viikkoon ja vihdosta viimein tärppäsi. Sen jälkeen maanantaina töihin lähtö on ollut kokolailla ihanaa!

Tee arjestasi mieleistä. Jos arki on jatkuvasti pakkopullaa, niin en ihmettele, että viikonlopun tai loman odottaminen on ainoa henkireikä. Omilla valinnoilla pystyy aika pitkälle vaikuttamaan siihen, millaiseksi arki muotoutuu. Tiedän, että on ruuhkavuosia, lasten harrastusrumbaa, deadlineja ja sitten vielä pitäisi kotikin pitää siistinä. Mutta hei, viittaan edelliseen eli tuohon asenteeseen. Kun ottaa asenteen, että aika aikansa kutakin ja vielä tulee hetki, kun makaan töiden jälkeen sohvalla, niin pelkkä ajatuskin helpottaa.

Elämä on pitkä aika siihen, että koko ajan odottaa jotain. Viikonloppua tai lomaa. Kesää tai joulua. Aina sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta kyllä se taitaa olla sittenkin niin, että jos ei malta pysähtyä hetkeen, niin elämä kuluu vinhaa vauhtia ohi siinä odotellessa.

IHANAA MAANANTAITA & ALKANUTTA VIIKKOA 

PS. ja hei, joku voi siellä ruudun toisella puolella nyt ajatella, että hyvä se on kotitoimistolta huudella tällaisia maanantaihin. Kuten sanottua, niin elämä on täynnä valintoja. Yksi onnistuneimmista valinnoistani (ja joista saan olla kovin kiitollinen molemmille työyhteisöilleni ) elämässä on tää mun työkuvio. Kaksi työtä, jotka ovat täysin erilaisia. Mutta jotka ah, täydentävät toisiaan niin mukavasti. Elämän laatua nostavasti, jopa 🙂


tiistai 15. tammikuun 2019

Toivepostaus: vanhan talon kokonaisvaltainen remontti

HEI HELLUREI

ja oikein hyvää tiistaipäivää! Olen saanut parikin postaustoivetta tuosta meidän tähän kotitalooni tekemästämme varsin mittavasta remontista. Kiitos myös lukuisista sähköposteista liittyen aiheeseen. Teidän vanhoista taloista haaveilevien kanssa on ollut ihana jakaa myös tuolla sähköpostin puolella ajatuksia. Puolin ja toisin.

Jotkut ovat kyselleet, että jos olisimme tienneet kuinka laaja remontista loppujen lopuksi tuli, niin olisimmeko ryhtyneet puuhaan. Nyt kun remontti on ohi (autokatosta ja kivetystä lukuun ottamatta), niin olemme hurjan onnellisia tässä kodissa. Mutta täytyy sanoa, että emme ehkä olisi lähteneet puuhaan, jos olisimme ennalta tienneet kuinka mittava ja kallis projekti oli. Tuolla rahalla olisimme rakennuttaneet kokonaan uuden kodin.

Mutta tämän lapsuudenkodin tunnearvoa ei voi oikein rahassa mitata. Tai sitä, että jos emme olisi tähän muuttaneet, niin olisimme kuitenkin joutuneet muuttamaan, sillä en olisi tuossa tien toisella puolella asuessani halunnut nähdä vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiini. Kaikkien niiden surullisten tapahtumien jälkeen, joita olimme parin vuoden aikana kokeneet. Niiden, joiden takia lapsuudenkotini oli yhtäkkiä tyhjillään.

Remontin vaikein osuus oli tietysti tämän kolmikerroksisen talon tyhjentäminen. Vanhempani olivat aikamoisia hamstereita eikä konmaritus ollut käsitteenä tuttu. Tavaraa oli vinttejä ja autotallia myöten paljon. Aika paljon sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja jota ei raaskinut heittää pois tai laittaa kiertoon.

Pyysimme remontista tarjouksia neljältä eri yritykseltä, joista yksi sanoi heti kättelyssä, että eivät tarjoa, sillä kustannukset nousevat niin korkeaksi. Emme valinneet edullisinta, onneksi vaan näin jälkikäteen voimme todeta, että emme olisi parempia remppamiehiä voinut saada. Päädyimme teettämään mittavan remonttimme Kokokoti Oy:llä, sillä heillä oli eniten kokemusta vanhojen talojen remontoinnista. Asiat sujuivat alusta alkaen kuin rasvattu ja noiden 10 kuukauden aikana, kun remppamiehien kanssa olimme tekemisissä liki päivittäin, mietimme usein, mikä säkä olikaan käynyt, että just meille valikoitui parhaimmat tyypit ikinä remontoimaan tulevaa taloamme!

Remonttifirman kautta saimme osaavan rakennusarkkitehdin piirtämään suunnitelmiemme mukaan piirrustukset ja tekemään lupapaperit kuntoon. Kellarissa tarvitsimme myös rakennusinsinöörin apua kantavien rakenteiden suunnittelussa. Pankin puolesta meillä oli tuttu virkailija, jonka kanssa sovimme laina-asiat kuntoon.

Alla olevissa kuvissa ensin makuuhuonettamme rempan jälkeen ja sitten lähtötilannetta.

Kun talo oli saatu tyhjennettyä yläkerran ja kellarin osalta alkoi remontti lokakuussa 2016. Kattavassa kuntotarkastuksessa oli todettu priimakunnossa oleva talo yhtä poikkeusta lukuunottamatta; kellarin nurkassa olleen saunan, jota ei oltu enää käytetty moniin vuosiin, nurkasta löytyi kosteusvahinko. Salaojat oli aikoinaan huonosti tehty, joten siinä missä itse ajattelin, että päästään heti sisähommiin, aloitettiin remontti salaojien kaivamisella. Ne tehtiin pieteetillä, kerralla kuntoon. Samaan aikaan sisällä kellarissa purettiin seinät niin pitkälle kuin pystyi ja lattia purettiin kokonaan. Saunan nurkkaa kuivateltiin huolella ja sillä aikaa yläkerrassa tapahtui.

Vanha sauna, joka oli rakennettu vintille, wc-tila ja vaatehuone purettiin ja myös meidän makuuhuoneesta purettiin yksi vinttiä vasten ollut seinä, jotta saimme laskevan katon. Kuopuksen huone rakennettiin kylmään vinttiin, joten lämmöneristykset tehtiin huolella. Kuopuksen huoneeseen asennettiin myös ikkuna tuomaan lisää valoa. Yläkerrassa purettiin kaikista huoneista lattiat ja seinät. Tehtiin koolaukset uusiksi ja rakennettiin kaikki alusta. Makuuhuoneeseemme jätettiin takkavaraus, sillä se oli viime vuodet toiminut takkahuoneena, vintille rakennetun saunan vieressä.

Alin kuva: kylmä vintti, johon rakennettiin kuopuksen huone
Toka alin kuva: tilasta purettu pois vanha sauna, vaatehuone ja kylppäri meidän vaatehuoneen ja kylppärin tilalta

Se, mikä lämmitti mieltä oli remppamiesten ihastelut siitä, kuinka hyvin talo oli rakennettu aikoinaan ja kuinka hyvin siihen oli tehty remontteja vuosien varrella. Meillähän äidin iskä teki remontin aikoinaan vuonna 1982 muuttaessamme tähän taloon. Hyvää työtä pappa oli tehnyt ja kunnioittanut vanhan talon elämää. Varsinkin sitä, että ei ollut sulkenut talon hengittävyyttä pois väärillä materiaaleilla ja remontointiratkaisuillaan.

Kellarin saunanurkan kuivatusoperaation jälkeen kellarissa päästiin rakentamaan seinäpintoja ja lattiaan vaihdettiin sorat, murskat yms ja valettiin betoni. Sitä ennen laitettiin koko kellarin lattiaan lattialämmitys, joka lämmittää koko kellarin. Autotallin iso nosto-ovi poistettiin ja seinä muurattiin umpeen. Pikkuhiljaa tuosta autotalli- ja varastotilasta alkoi hahmottumaan meidän tuleva television katseluhuone bistroineen. Myös vanhan saunan tilalle rakennettava uusi sauna alkoi hahmottumaan.

Yläkerran makuuhuonetilat alkoivat myös näyttämään lähes jo valmiilta, kun seinät ja lattiapinnat oli rakennettu. Siellä päätimme mennä kymmenisen vuotta sitten uusituilla vesikiertoisilla pattereilla lämmityksen suhteen, paitsi kylpyhuoneeseen (se, mikä toimii kodinhoitohuonetilana) asennettiin lattialämmitys.

Keskikerroksessakin tapahtui kuin varkain. Kylppäri purettiin myös raakileeksi ja rakennettiin alusta. WC-istuimen paikka vaihdettiin ja  vanha suihku purettiin. Tässä vaiheessa remonttia siirryttiin jo miettimään säilytysratkaisuja. Säilytysjärjestelmiä pohdimme pitkään ja päädyimme neljään huoneeseen asennettaviin Elfa-järjestelmiin. Neljään huoneeseen päädyimme myös asentamaan liukuovet, joista osaan laitettiin peililiukuovet.

Alla keskikerroksen wc jälkeen ja ennen 🙂

Olimme päättäneet jo remontin alussa luopua öljylämmityksestä ja siirtyä maalämpöön. Talvella takapihalle porattiin sitä varten tarvittavat ”kuilut” ja vanha öljysäiliö poistettiin pannuhuoneesta. Maalämpöön liittyvät pömpelit (by the way, huomaatteko mun erittäin asiantuntevan otteen näihin teknillisempiin juttuihin 😉 ja lämminvesivaraajat sijoitettiin kellariin erilliseen tekniseen tilaan.

Materiaalivalintoja tuntui olevan paljon. Näin jälkikäteen muistan sanoneeni ääneen: ”No, laitetaan seinät valkoisella maalilla ja tapetoidaan sitten myöhemmin.” Jep, seinäthän ovat vieläkin valkoisella maalilla yläkerrassa 🙂 Miehen kanssa olimme yksimielisiä kaikista materiaalivalinnoista. Ja oikeastaan mies luotti aika pitkälti minun valintoihini, sillä oli aika paljon reissussa rempan aikana eikä ehtinyt juuri kierrellä materiaaleja katselemassa.

Kevättalvella oli aika alkaa lähteä kilpailuttamaan keittiöitä. Tarkoituksena oli niistäkin pyytää monta eri tarjousta, mutta tuossa vaiheessa remonttia alkoi olla jo aika väsynyt kaikkiin valintoihin. Joten kun saimme ekasta keittiöfirmasta suunnitelmieni mukaan tehdyn virallisen suunnitelman ja  budjettiimme sopivan tarjouksen, niin se lukittiin. Toimitus lukittiin toukokuun alkuun.

Vaikka jossain vaiheessa (itse asiassa montakin kertaa) rempan keskellä tuntui, että tämä ei valmistu ikinä, niin lopulta alettiin olla loppusuoralla. Remppamiehetkin oli painaneet pitkää päivää kaksistaan monien kuukausien ajan ja heitä alkoi jo käymään hieman sääliksi, kun olimme tällaiseen projektiin toiset nakittaneet 😀 Vielä viime metreillä yhdessä remonttimiesten kanssa pähkäilimme bistron sisustusta. Tai lähinnä sitä, että millä peittäisimme baaritiskin molempiin päihin jääneet kantavat pystypalkit. Kelo ja Lappi oli ratkaisu siihen. Mietimme, että haluamme tuonne kellariin jotain sellaista, joka on meille tärkeää. Remonttimiehet saivat kuin saivatkin ostettua meille keloa ja saimme palan Lappia kotiimme. Alla olevissa kuvissa ensin lopputulos ja sitten lähtötilanne ja välivaiheet kellarista.

Keskikerroksenhan suhteen emme uusineet muuta kuin keittiön ja kylpyhuoneen; äiti ja iskä olivat remontoineet kokonaisuudessaan kerroksen vuonna 2013 juuri ennen iskän kuolemaa.

Heinäkuussa muutimme uuteen kotiin, vaikkei kellari ollut vielä valmis. Elokuun lopulla potkimme remppamiehet pois, kiitimme ja kumarsimme erittäin hyvin tehdystä työstä. Yhtäkkiä olikin outoa, kun kukaan ei naputtanut vasaralla tai sirkkelöinyt. Oli harvinaisen hiljaista 🙂 Pikkuhiljaa asetuimme taloksi 

Kun sisätilat oli remontoitu, niin oli jo aika siirtyä miettimään ulkopuolisia juttuja. Taas lupapiirroksia ja suunnitelmia. Tuntui, että nyt riittää, enää ei jaksa. Jälleen pankkiin hattu kädessä ja astetta nöyrempänä ulos ovesta. Keväällä ja kesällä 2018 meidän piti saada koko piha tehtyä, mutta autokatos ja kivetys siirtyivät keväälle 2019. Ja hei, juuri tänään saimme sovittua, että autokatos rakentuu maaliskuussa. Kivetys tehdään heti, kun maa on sulanut. Pohjat ja routaeristeet senkin osalta on jo tehty, joten pintatöillä päästää. Ehkä tämä vielä tästä kuulkaas valmistuu tämä meidän remontti.

Yleensähän vanhojen talojen remontteihin sisältyy yllätystekijöitä. Meillä ei onneksi tullut suurempia yllätyksiä. Sivusta seurattuna tuli kyllä todettua, että hirmuisen monta työvaihetta remontissa oli ja siinä missä ajatteli, että remppa koskee sisätiloja, niin toki ulkonakin tehtiin vaikka sun mitä. Muun muassa putkiston uusiminen kadulle asti, kaapeloinnin sun muut.

Remonttikustannuksia ei tullut lisää alkuperäiseen tarjoukseen nähden, muuta kuin meistä itsestämme johtuvia kustannuksia. Jotkut haluamamme asiat päätimme vasta remontin edetessä, mikä tietysti aiheutti lisätyötä ja lisäkustannuksia. Koska toisaalta – kerran kun näin suurta remppaa tehdään, niin miksei tehdä sitä sitten kunnolla.

Se, että meillä on kauttaaltaan tarkastettu ja täysin peruskorjattu koti merkitsee kyllä tänä päivänä paljon. Niin paljon saa lukea surullisia uutisia hometaloista. Terveyden uhalla ei kannattanut laistaa mistään remontin vaiheista, vaan teimme mieluusti tietyt jutut pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti.

No kannattiko? Kyllä, mikäli rakastaa vanhan talon narisevia lattioita. Sitä kohtaa rappusten alla, joka on narissut jo vuodesta 1982. Jos rakastaa huikua, joka pakkaspäivinä käy nurkista. Tunnetta, että sisällä on raikas ilma. Jos rakastaa villasukkaelämää ja mittavia lumitöitä. Kesällä nurmikonleikkuuta ja omenoiden keräämistä. Kyllä, mikäli haluaa vaalia näitiä muistoja, joita tämän talon seinät kantavat sisällään 

TIISTAITERKUIN,

 

PS. täältä löytyy remppapostauksia lisää 🙂


perjantai 14. joulukuun 2018

Jouluista inspiraatiota ja suunnatonta iloa

HEIPPA IHANAT!

Alunperin ajattelin, että tänä iltana olisi kiva perjantaimyysseillä blogiinkin asti. Mutta koska mies tulee vasta myöhemmin illalla kotiin, niin taidetaan myysseillä sellaisilla ruoilla, joissa ei ole sitä uutuudenviehätystä. Mediaseksikkyydestä puhumattakaan. Perjantaipitsoilla mennään todennäköisesti, joten tähän perjantaihin ajattelin ruokaisten myyssien sijaan tarjota jouluista myyssiä. Eilisen illan tapahtumasta, ihmisistä ja tarinasta inspiroituneena.

Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa työnään, se välittyy hyvin vahvasti ulospäin. Tekemisen riemua ja iloa on ihana seurata. Se inspiroi itseänikin ihan älyttömän paljon. Yhtenä esimerkkinä tekemisen ilosta ja rakkaudesta tekemiseen sain kokea eilen pirkanmaalaisen luovan yhteisön By Pilke:en ihanien naisten kautta jouluworkshopissa*. Kurvasin töiden jälkeen talla pohjassa Pispalanharjulle vanhan keltaisen puutalon parkkiksille, jossa Marja (joka ei esittelyjä kaipaa, vaan tunnette tuon ihanaisen Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjana) minua parkkipaikalla jo odottikin. Nousimme muutamat portaat ylös päin ja saavuimme vanhan talon eteiseen.


Se tuoksu ja lämpö. Kynttilöiden langettama hämyinen valo ja iloinen puheensorina. Astuimme sisään saliin, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu pellavaliinalle kynttilöitä, saksia, rautalankaa ja kauniita jouluisia kasveja. Salin yhdellä seinällä katseenvangitsijana toimi kaunis vanha kaappi. Nurkassa taas kakluuni loi lämpöä. Marja oli aiemmin postannut IG:iinsa kuvan By Pilke:en jouluworkshopista ja innostuin heti minäkin ja ilmottauduin paikalle. Vaikka välillä sitä tuntuu, että kaikki ylimääräinen työpäivän jälkeen pitäisi karsia, niin tätä menoa en onneksi karsinut.

Jo kauan, siis vuosia, olen haaveillut siitä että olisi aikaa ja osaamista tehdä kaunis kranssi. En ole vain saanut sellaista aikaiseksi. Nyt kaikki oli käden udottuvilla. Materiaalit, apu ja inspiraatio. Ja hei, mä osasin tehdä kranssin. Koin suuren suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Vaikein osa kranssin tekemistä oli ehdottamasti henkarin muotoileminen ympyräksi 😉  Mallailujen jälkeen kranssi pääsi pianon päälle. Alunperin suunnittelin sitä takan eteen, mutta sitten mietin, että ehkä tuo varaavan takan lämpö ei ole sille eduksi. Ulkonahan kranssi varmastikin olisi pitkäkestoisin.

Niin paljon eilisestä inspiroiduin, että tänään aloitin päiväni siivoamalla. Joka tapansa mukaan ryöstäytyi käsistä ja nyt on olohuoneessa uusi järjestys. Se viimekesäinen tapettikuumeeni nosti taas tuolla vanhassa hirsitalossa päätään. Kuten myös haave vaaleista lattioista keskikerrokseen. Silloin suuren rempan aikanahan meinasimme vaihtaa tuon ruskean parketin, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Jälleen mieleni kaipaisi vaaleaa lattiaa, joten katsotaan nyt. Aika paljon sai kuitenkin silmäniloa jo siivoamalla.

Nyt pestyt sohvanpäälliset paikoilleen ja sitten vielä pari työtyöjuttua. Huomasin siivotessani, että muutama joululehtikin on vielä lukematta, joten ehkä antaudun hetkeksi sohvannurkkaan fiilistelemään, kun päivä on pulkassa. Edellinen amaryllis kukki ja kupsahti, joten tänään on haettava vielä muutama uusi amaryllis. Mieluiten sellaisia jo vähän auenneita, sillä viikon verran niistä ehdimme nauttia ennen reissuun lähtemistä!

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

* jouluworkshop saatu IG -näkyvyyttä vastaan