lauantai 16. joulukuu 2017

Lauantain leppoisat & uusvanha ruokapöytä

MORO VAAN HEI!

Tiedättekö kun on niitä päiviä, että tuntuu siltä että paletti ei ihan pysy kasassa. Sillain hyvällä tavalla. Tänään on sellainen päivä. Aamusta pari tiukkaa työtuntia ja sadan kirjoitusvirheen korjauksen jälkeen lopulta tehty työ. Just ennen h-hetkeä. Hervoton stressinpurkukikatuskohtaus ja sitten kohti kuusimetsää. Kikatusta, kun kuuset (veljen perheen kuusi ja meidän) sidottiin auton katolle. Hurmurikummipojan kanssa takapenkillä jänskätystä, että tippuukohan ne tielle. Kananmunan valkuaisten erottelua niin, että sydän meinaa pysähtyä kesken kaiken. Kulhoon valuvan keltuaisvanan pelastamista viime hetkellä ja täydellisen marenkikranssin laittamista uuniin. Have a holly jolly Christmas -biisin laulamista Michael Bublen kanssa ja yksi keittiön työtasolla päätään touhuilleni pyörittelevä pyjamapäiväläinen. Miehen kanssa kikatellen sohvalla nautitut päiväsumpit samalla Netflix-sarjaa katsellen.

Ihana, ihana, ihana lauantai, joka vain paranee iltaa kohden. Pian kohti ihania ystäviä ja glögittelyä. Illalla kuusen koristelua ja kodin koristelemista kohti joulua. Ja hei, mikäs tässä koristellessa nyt kun viimeinenkin väreiltään epäsopiva huonekalu on verhoutunut mustaan. Eilen käsittelin tuon ruokapöydän. Kerran tartuntapohjamaalilla ja kaksi kertaa mustalla kalustemaalilla. Nyt kelpaa. Senkki ja pöytä mätsää toisiinsa. Toinen vähän himmeämpi kuin toinen, mutta tuo kivaa jännitettä, kun eivät ole samasta puusta veistetty. Pöydän alle sopii tuo äipän aikoinaan ostama itämainen matto erittäin hyvin. Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta. Vielä pitäisi ostaa pari taljaa tuoleille, joilla taljoja ei ole.ID

En halua sanoa, että koti on nyt valmis, sillä eihän se koskaan sitä tule olemaan :) Mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että ei tarvitse heilutella maalisutia vähään aikaan. Tänä iltana, jos vain saadaan aikaiseksi, niin vaihdetaan olohuoneen sohviin päälliset. Jos ei jakseta, niin sitten käännetään tyynyt vain puhdas puoli ylöspäin.

Nyt marenkikranssi pois uunista ja rocky roadin tekoon. Mä niin rakastan tätä joulunalusaikaa ♥ Vaikka niin pimeää onkin, että kuvaustaidot ovat koetuksella (varsinkin, kun ei jaksa käyttää jalustaa). Saa kuulkaas kääntää valotus- ja kirkkauspykälät kuvankäsittelyohjelmassa kaakkoon :D

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. jep, kyllä se valkoinen pötkylä pöydän alla on meidän Tobyn luu. Tuo on hänen salainen piilopaikkansa, minne roudaa kaikki herkut 


lauantai 09. joulukuu 2017

Rakkaudesta mustiin huonekaluihin & musta senkki

…tai vaihtoehtoisesti Paint it black part 17!

HEIPSUNKEIPSUN IHANAT

ja superihanaa lauantai-iltaa! Tanssin joulunäytöstä ja ruokailua veljen perheen kesken. Niistä on tämä lauantai tehty tähän mennessä. Luvassa vielä sohvaröhnötystä miehen kanssa ja erään kirjan loppuun  lukemista. Illan vaativin tehtävä on pitää tulta takassa ja saada pitsapohja kohoamaan just täydellisesti. Ei huono lauantaiksi, eihän ?

Eilen vähän olin sitä mieltä, että mitenköhän mun ja öljyvahan käy tuon ruokahuoneen senkin kanssa. Kuten kerroin, niin suutarin lapsella ei ole kenkiä; puupuhtaalle puulle (käsittelemättömälle siis) tarkoitettu tuote ja yli-innokas maalari, kun eivät ole ihan paras yhdistelmä silloin, kun tietää, että käsiteltävä kohde on jollain käsitelty. Mutta kun edes olisi tiennyt millä :) Lakkaa siinä ei ollut, mutta ehkä joku kylläste tai vaha. Senpä takia ihan varovasti sutaisin vaahtomuovisudilla ensiksi senkin toiseen kylkeen. Öljyvaha ei paennut, joten mitään silikonimömmöä senkin pinnassa ei ollut. Hyvä juttu. Sitten vähän isompi sutaisu sudilla ja helpotuksen huokaus siinä vaiheessa, kun huomasin, että senkin pinta imee öljyvahan sisäänsä.

Ekan kerran imi tuotteen sisäänsä täysin. Väristä tuli tummanruskea. Suutarin lapseen vedoten en malttanut odottaa toisen käsittelykerran kanssa vaan aloitin samantien sieltä senkin kuivasta (lue: siitä kauiten kuivuneesta) päädystä. Kahden kerran jälkeen senkki oli jo ihana. Musta, mutta joistain paikoin rusehtava kuulsi omaan silmääni. Vedin samantien kolmannen kerran ohuelti. Ja hei, älkäähän kokeilko tätä kotona vaan lukekaa käsittelyohjeet purkin kyljestä ;) Antakaa minkä vaan maalituotteen kuivaa rauhassa ennen uusintakäsittelyä. Suutarin lapsella hommaan meni aikaa reilu tunti. Koska oli malttamaton. Illalla senkki oli jo täysin kuiva ja sai päällensä lamput sun muut koriste-esineet. Käsittelyn myötä senkin kaikki ”kauneusvirheet” tai rosoisuudet tulivat ihanasti esille. 

En tiedä mistä tämä rakkauteni mustiin huonekaluihin juontaa juurensa. Eikä mihin tahansa mustiin huonekaluihin vaan tällaisiin hieman rouheisiin. Ruokapöydän tartuntapohjamaali ja valkoinen kalustemaali odottavat vielä inspiraatiota. Jotenkin ehkä tekisi mieleni sutaista pöytäkin mustaksi. Mutta sitten kun se on kertaalleen vedetty tartuntapohjalla ja kalustemaalilla valkoiseksi saa sen kyllä mustaksi helposti. Eli ehkä huomenna sitten sellaista proggista! Jännä juttu muuten, miten kuva vääristä tuon senkin ja ruokapöydän välisen mitan…näyttäisi, että siinä on tosi vähän tilaa vaikka todellisuudessa siinä taitaa olla liki metri.

Nyt kädet taikinaan! Mitään peruspitsaa meillä ei taideta tänään tehdä, vaan haaveissa olisi tehdä päärynä-aurajuusto-pinjansiemenpitsaa sekä ehkä vuohenjuusto-punajuuri-rucolapitsaa. Ehkä yhden kulman voisi täyttää kinkulla ja ananaksella. Jotta lapsetkin saavat syötävää ;)

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 04. syyskuu 2017

Maanantain helppo & herkullinen lounas

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.

Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen :)

Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.

Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos ;) Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.

LOUNASPASTA

puoli pussia kikhernepastaa keitettynä

1 rkl vihreää pestoa
8 kirsikkatomaattia
muutama lastu parmesan juustoa
tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥

Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai :D

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,