lauantai 13. huhtikuu 2019

Koukussa pohjoismaisiin rikossarjoihin & Viaplay -arvonta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.


 

LAUANTAI-AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Miten teidän lauantaiaamu on sujunut? Usein arjen kiireisyydessä mietin, että ihanaa kun tulee viikonloppu ja saa rentoutua. Kukin meistä rentoutuu tavallaan, mutta itselleni yksi tehokkaimmista rentoutuskeinoista on uppoutua lempparisarjoihin ja -leffoihin. Olemmekin jutelleet täällä blogissakin rakkaudestani Reddingtoniin, tuohon The Blacklistin karismaattiseen hurmuriin. Josta ei oikein ota selvää, mutta jonka seuraamista ei voi jättää kesken.

Meidän perheessä lauantailla on syvempi merkitys kuin vain ensimmäinen lepopäivä arjen jälkeen. Lauantaiaamut kuluvat todellakin relaten;  aamupalan jälkeen on yleensä treffit Reddingtonin kanssa. Padin Viaplay-sovelluksesta klikkaamme usein Blacklistin uusimman jakson rullaamaan jo aamupalapöydässä. Mutta ei kerrota sitä lapsille, sillä ruokapöydässähän meillä ei moisia katsota. Usein siirrymme jossain vaiheessa jaksoa alakertaan katsomaan juonen käänteitä telkkariruudulta.

Vaikka tuo Blacklist on yksi ehdottomista suosikeistani, on rinnalle noussut täysin uusi suosikkigenre. Nimittäin Nordic noir. Pohjoismaiset rikossarjat ovat vieneet minut aivan mukanaan. Alkuun ne tuntuivat jotenkin liian synkiltä. Ehkä ne olivat maisemiltaan myös liian samanlaisia kuin mihin oma silmä oli tottunut. Ihmiset astetta rujompia ja vakavampia. Ainakin verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nordic noir -sarjoissa ei liiemmin näy palmuja tai donitseja. Enkä niitä rehellisyyden nimissä ole kaivannutkaan.

IG storyssa tekemäni pienimuotoisen gallupin mukaan 78% teistä vastanneista on ko. genren kannattajia. 22% vastaajista ei niinkään. Jos vetäisin mutkat suoriksi, niin sanoisin, että 22% vastaajista ei tiedä mitä menettää. Mutta been there – done that. En mäkään ole aina ollut synkän ja maagisen Nordic noir -genren kannattaja. Ennen kuin jäin täysin koukkuun. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa ja se johdattelee teidät Oslon keväisille kaduille, juhlahumuun ja huikean rikossarjan ensi-iltaan. Mutta myös Viaplayn huikeaan Nordic noir -tarjontaan.

Ennen kuin kerron teille tarinaa tämän postauksen kuvien takana ja kerron uudesta suosikkisarjastani, haluan jakaa teille omat suosikkini Viaplayn Nordic noir -sarjoista. Ensi kosketukseni Nordic noir -rikoksiin sain kirjojen kautta. Muistan ahmineeni Maria Wernejä kirjojen ja äänikirjojen kautta, kunnes huomasin, että Viaplaylta löytyy viisi kautta Anna Janssonin kirjoihin pohjautuvia Maria Wern -jaksoja. Vaikka taustajuoni elää koko ajan, niin jokaisessa jaksossa on oma selvitettävä murha- tai katoamismysteerinsä. Mikäli ette ole vielä päässeet ihan sisälle Nordic Noir -genreen, niin Maria Werneista on hyvä aloittaa. Ne ovat vielä aika ”kevyttä” katseltavaa.

Tanskalainen Dicte houkuttelee myös. Tanskalainen elämänasenne, ihana Århus ja kauniit sisustukset. Niin ja ne murhat. Todella monipuolinen ja ajatuksia herättävä sarja. Tein IG Storyn puolella vähän galluppia teidän suosikkisarjoistanne ja ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Silta. Tiedättekö, miten meidän ekalla kerralla kävi, kun katsoimme Silta -sarjaa? Katsoimme reilut viisi minuuttia ja totesimme, että onpa masentava ja hämärä ohjelma. Silloin emme tienneet, että niinhän ne pohjoismaiset rikossarjat vähän ovatkin. Ei näkynyt pepsodenttihymyjä tai turhallista small talkia. Vaan sitä itseään, karua ja konstailematonta pohjoismaista sielunmaisemaa. Aurinko harvoin paistaa ja yhtä harvoin näkee ihmisten hymyilevän.

Nordic noir -sarjojen juju piileekin ehkä juuri siinä; vaikkemme (toivottavasti) murhiin samaistukaan, niin samaistumme niihin luonnekuvauksiin, joita ruudun välityksellä saamme. Tulee tunne, että hei – nää on mun ihmisiä. Just tällä tavalla mäkin asiaan suhtautuisin. Sarjat antavat myös selkäpiitä karmivia kylmiä väreitä, mikäli sellaisia kaipaa. Itse olen vähän pehmo ja usein heitän kädet silmille jännän paikan tullen. Tirkistelen sormien välistä ja kiitän onneani, että tuki ja turva istuu siinä vieressäni sohvalla.

Nyt keväällä Viaplay räjäytti potin parin Viaplay alkuperäissarjan kanssa. 1.3. alkoi kriitikoiden ylistämä tanskalainen rikossarja Kylmäveriset Tappajat. Joka on meillä katsomislistalla, mutta jonka pariin emme ole vielä ehtineet. Viime torstaina alkoi Viaplayn alkuperäistuotantosarja Wisting, jonka tiimoilta matkasin ihanan ystävän ja kollegan Emilian kanssa sarjan ensi-iltaan Osloon. Tietämättä lainkaan, millainen tapahtuma oli kyseessä, laittauduimme juhlatamineisiin hotellilla kaikessa rauhassa. Kävelimme Sentraleniin, lyhyen matkan päähän hotelliltamme, jossa Wisting-tilaisuus pidettiin. Siinä samalla ihastelimme Oslon kaunista arkkitehtuuria.

Sentralenin sisäänkäynnin punainen matto johdatti sisään tilaisuuteen kuin Hollywoodissa konsanaan. Silmä näki kauniita, laittautuneita ihmisiä. Hymyileviä ihmisiä, joita kaikkia yhdisti ainakin yksi asia. Nimittäin intohimo Nordic noir -sarjoihin ja halu juhlistaa Wistingiä. Wisting -rikosromaanit ovat Norjalaisen Jørn Lier Horstin kirjoittamia ja niihin perustuva Viaplayn alkuperäissarja on yksi Norjan suurimmista draamatuotannoista. Vaikken juurikaan norjalaisia näyttelijöitä tunne, niin sarjan päähenkilöä esittävä Sven Nordin oli kieltämättä jostain tuttu.

”William Wisting on työteliäs rikostutkija, joka uhraa kaiken – jopa perhe-elämänsä – työnsä vuoksi. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vaimo on muuttanut pois. Sarjan alussa joulurauhaa uhkaa Norjan rikoshistorian laajin sarjamurhatapaus. Samaan aikaan Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla.”
/ Viaplay

ID

Nautimme Emilian kanssa tilaisuuden juhlahumusta ja suussa sulavista cocktail-paloista. Poppareista ja lasillisesta kuplivaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaan FBI-takkeihin sekä valkoisiin kuolemansyyn tutkijoiden haalareihin. Koko tilaisuus oli niin hienosti järjestetty! Punaiselle matolle olisi saanut mennä kuvattavaksi, mutta me siirryimme suoraan takavasemmalle tarkkailemaan ihmisiä. Tv-kameroita, salamavalojen räpsintää ja puheensorinaa.

Sitten tuli aika siirtyä itse saliin katsomaan ennakkonäytöksenä sarjan ensimmäinen jakso. Ennen ennakkonäytöstä pääsimme hieman sisään sarjaan haastatteluiden myötä. Vaikka sarjan näyttelijöitä ja kirjailijaa haastateltiin norjaksi, niin silti sieltä pystyi poimimaan sanan tuolta ja sanan sieltä. Yllätyksekseni jopa ymmärsin jotakin. Oli hienoa nähdä kaikki sarjan näyttelijät samalla lavalla. Yhtäkkiä sitä tajusi, kuinka iso produktio oli kyseessä ja kuinka kiitollinen sitä sai olla, että pääsi juhlistamaan sarjaa paikan päälle.

Mitkä vaikutelmat ensimmäinen Wisting-jakso antoi? Jos olisin voinut taputtaa encorea ja saada sen avulla sarjan toisen jakson näytettäväksi, niin olisin sen tehnyt. Ensimmäisen jakson jälkeen sielu kaipasi lisää Wistingiä. Onneksi toista jaksoa ei tarvinnut kauaa odottaa, nimittäin Viaplay starttasi sarjan torstaina kahdella ensimmäisellä jaksolla.

Arvonta

Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Arvontaan osallistuminen on helppoa; kerro tämän postauksen kommentiboksissa, mitä sarjoja sinä katsoisit Viaplayn kautta ja olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika loppuu lauantaina 20.4. klo 12. Arvonnan säännöt löytyvät täältä

Yllä olevasta trailerista pääsee hiukkasen jyvälle siitä, mistä Wisting kertoo. Kannattaa siis katsoa se ensi hätään! Mikäli muuten leffasuositusta kaipaatte lauantai-iltaan, niin Viaplayn valikoimiin tuli maaliskuussa  ihanaakin ihanampi A Star is Born! Meillä viikonloppu jatkuu nyt Blacklistin ja iki-ihanan Reddingtonin merkeissä, sillä Wistingin kanssa on treffit taas ensi torstaina. #VIAPLAYVIIKONLOPPU, ihanaa laatuaikaa Viaplayn parissa jatketaan illalla Bohemian Rhapsody -leffan merkeissä. Mielellään sitä istuisi telkkarin ääressä koko lauantain, mutta huomiset tyttöjen sukulaissynttärit tarkoittavat sitä, että sohvannurkan sijaan kutsuu keittiö :)

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Kaunis kiitos vielä kerran Viaplay Suomi ja ihana Erika unohtumattomasta reissusta 


perjantai 29. maaliskuu 2019

Maailman suurin kynttiläillallinen


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa


 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Kuinka moni teistä aikoo viettää huomenna tunnelmallista iltaa kynttilänvalossa? Sieluni silmin haluan nähdä mahdollisimman monen sammuttavan turhat valot, istuvan kasvisruoan äärelle ja nauttivan tunnelmasta. Vain tunnin ajan, ilmaston puolesta. Huomenna kello 20.30-21.30 järjestettävä Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma. Se on maailman suurin  kynttiläillallinen, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua ruoan ilmastovaikutuksista.

Vaikka valot sammutetaankin, niin Earth Hour ei ole ensisijaisesti sähkön- tai energiansäästötempaus. Vaan symbolinen ele, jonka avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta. Tänä vuonna keskiössä on erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. Minä sain kunnian kehoittaa teitä lukijoita osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa. 

Meillä on ollut puhetta paljonkin kasvisruokailusta täällä blogissa. Te lukijat olette olleet korvaamattomia sparrauskavereitani matkallani kohti kestävämpiä ruokavalintoja. Jos joku olisi kysynyt minulta pari vuotta sitten, että voinko jättää viikottaiset jauhelihapaketit kaupan hyllylle ja alkaa tekemään perheelleni pääosin kasvisruokaa, olisin katsonut suu auki hämilläni ja pudistellut päätäni. Tietämättäni, että kahdessa vuodessa meidän perheen ruokailutottumukset ovat ottaneet aimo harppauksen kohti ilmastoystävällisempiä valintoja.

Se on fakta, että yksi merkittävimmistä arkipäivän ilmastoteoista on se, että vähentää lihan syöntiä. Suomessa syödään  lihaa 81 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Tuo luku on ihan mielettömän suuri. Varsinkin kun sen kääntää niin, että keskimäärin yksi ihminen syö yli 1,5 kiloa lihaa viikossa. Ja vielä kun ottaa huomioon heidät ketkä eivät syö lihatuotteita lainkaan, niin todellisuudessahan tuo luku on vielä isompi henkeä kohden.

Ruoka muodostaa viidenneksen hiilijalanjäljestämme, saman verran suurin piirtein kuin liikenne. Itse koen, että eettisemmät ruokavalinnat ovat arjessa niitä, joissa on helpoin tehdä muutos. Tuoreen tutkimuksen mukaan punaista lihaa pitäisi syödä korkeintaan kerran viikossa.

🌿 Miksi lihansyöntiä sitten pitäisi vähentää?
Selkärankaisten villieläinten määrä on romahtanut viimeisten 40 vuoden aikana. Villieläinten elintila vähenee erityisesti siksi, että maapinta-alaa tarvitaan yhä enemmän kasvavan lihantuotannon tarpeisiin. Jos osa lihantuotannon maa-alasta käytettäisiin kasvisravinnon tuottamiseen, säästyisi maapinta-alaa. Yhteensä noin 60 prosenttia ruoan ilmastovaikutuksista aiheutuu alkutuotannosta. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten suurin osuus ilmastovaikutuksista liittyy eläinperäisen ruoan tuotantoon.

🌿 Miten sitten kuuluisi syödä?
Helpoin tapa vähentää ruokavalionsa vaikutuksia ympäristöön on korvata osa lihasta kasviksilla. Itse olen radikaaleja muutoksia vastaan, mutta suosin sellaista pikkuhiljaa hyvä tulee -meininkiä. Ainakin meidän perheessä se on tuonut tulosta. Pikkuhiljaa ajan saatossa olen ujuttanut perheen ruokalautasille enemmän kasvisruokia. Jättänyt jauhelihapaketit kauppaan ja keksinyt vaihtoehtoisia, korvaavia ruokia. Kuinka helppoa on tehdä esimerkiksi spagetti bolognese pelkästään tomaattikastikkeella, ilman sitä jauhelihaa. Chili con carne, chili sin carnena. Lisätä jauhelihan asemasta ruokaan vaikka papuja. Grillikauden koittaessa grillata lihan sijaan kasvisnyyttejä. Grillimakkaran sijaan kasvisnakkeja. Syödä kalaa, joka on vastuullisesti kasvatettu. WWF:n kalaoppaasta löytyy kattavasti tietoa asiasta.  Oppaan suosituksia seuraamalla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, ettei maailman meriä kalasteta tyhjiksi.

Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että itse jätin lihansyönnin taannoin pariksi vuodeksi. Olin silloin myöhäisessä teini-iässä ja yhtäkkiä huomasin siirtyneeni vallan kasvisruokavalioon. Tiedostamatta sen kummemmin asiaa. Meillä esikoinen seuraa osin äitinsä jalanjälkiä. Tällä hetkellä ei syö punaista lihaa juuri lainkaan. Enkä ole sitä äitinä tuputtanutkaan. Toki alkuun haasteena oli turvata kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden saaminen, mutta nyt kun sekin asia on kunnossa, niin en voi muuta kuin olla tyytyväinen lapseni tekemästä valinnasta. Eikä kyse alunperin ollut mistään muusta kuin siitä, että ei vain tykännyt lihan mausta. Ei tiennyt tyttö siinä vaiheessa, kuinka ison palveluksen luonnolle tekee.

Itse tykkään lihasta, mutta olen opetellut tykkäämään vielä enemmän kasvisruoista. Tiedän, etten todellakaan elä kaikin puolin ilmastoystävällisesti. Suurimpana syntitaakkanani on se, että haluan matkustella ja nähdä maailmaa. Sen takia koen, että minun on pakko jotenkin kompensoida siitä luonnolle koituvaa harmia muilla valinnoillani. Arjessa tämä näkyy eniten ruokaan liittyvissä valinnoissa. Viime vuosien aikana olen kasvisruokapäivien lisäksi kiinnittänyt erityistä huomiota ruokahävikkiin. Kuuliaisesti olen tehnyt, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, viikon ruokalistan valmiiksi ja tilannut ruoka-aineet sen mukaan. Tämä on ollut huikea keino välttää ruokahävikkiä.

Kauppatilausta tehdessäni tulee aina ekana tsekattua kauden kasvistilanne. Tuo käyttämäni kauppakassipalvelu on siitä ihana, että sivuvalikosta löytyy kauden kasvikset, josta ne on helppo klikkailla ostoskoriin. Maitoa en käytä enää lainkaan, vaan kahvin joukkoon lorautan kauramaitoa. Nauttimani jugurtitkin ovat pääosin kasvispohjaisia. Se, mikä nykyaikana helpottaa kasvisruokailuun siirtymistä on kauppojen runsas valikoima korvaaville tuotteille.

Meidän perheessä vietettiin kynttiläillallista etukäteen. Iltana, jolloin ulkona tuuli ja puhisi. Kylmyys puski puutalon nurkista sisään ja sytytimme takan. Samalla, kun takka toimi lämmityksen lähteenä kokkasimme kynttiläillallisellemme siellä valkosipulileipää sekä grillasimme kasvisnakkeja ja maissia. Tein hedelmäisen salaatin, jonka koristelin siemenillä. Hedelmäisen salaatin kruununa toimi maaliskuun satokausihedelmistä valikoitu mango. Valkosipulileivän  tekeminen itse on helppoa ja lopputulos on suussa sulava. Leiväksi käy ihan mikä tahansa vuokaleipä, tällä kertaa meillä käytettiin ranskanleipää. Leipä siivutetaan ja siivut voidellaan kasvispohjaisella margariinilla. Siivuille levitetään puristettua valkosipulia ja lopuksi leipä kasataan kokoon. Laitetaan lämpöä kestävään vuokaan ja grillataan joko takassa tai grillissä.

Näytetäänkö siis huomenna yhdessä valomerkkiä ilmaston puolesta? Hei ja muistakaahan tägätä jakamiinne Earth Hour -tunnelmakuviin #EarthHourSuomi. Itse ainakin aion mielenkiinnosta katsoa muiden tunnelmointikuvia. Hyvistä teoista tulee hyvä mieli, ei siitä pääse mihinkään ♥ Käykäähän tsekkaamassa Earth Hour Facebook -tapahtumasivut sekä WWF:n Earth Hour -sivut, joilta löydätte rutkasti lisäinfoa tapahtumasta!

TUNNELMALLISTA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 24. maaliskuu 2019

Maailman tärkeimpiä asioita ♥

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Unicefin kanssa


 

Kuulen ulko-oven kolahtavan ja heleä ääni huikkasee moikat työhuoneen ovelta. Kuulen tutun äänen, kun reppu tippuu lattialle ruokapöydän viereen. Siihen samaan paikkaan, johon pian mytyksi jää myös ulkotakki, lapaset ja pipo. Jääkaapin ovi käy ja välipalan kanssa taiteillaan ruokapöydän ääreen. Reppu- ja takkimytyn yli harpaten. Hymyilen itsekseni tuolle näylle, nousen työtuoliltani ja käyn kyselemässä kuulumiset. Niin kuin jokaisena päivänä koulun jälkeen. ”Miten koulupäivä meni?” Silmät innosta kiiluen pikkuisempi alkaa kertomaan koulupäivästään. Ystävistään, välitunneista ja siitä miten matikankoe meni. Jälleen kerran pari vikaa tehtävää olivat tuntuneet jotenkin vaikeita.

Me elämme elämää, jossa koulupäivät rytmittävät arkea. Elämää, jonka viikonloppuja värittää koulukavereiden kanssa kikatus ja sunnuntai-iltojen viime tippaan jääneet kokeisiin lukemiset. Välillä valitetaan kouluaamuina, kun ei jakseta herätä. Fyssa ja hissa tuntuu vaikealta ja kouluruokakin on kuulemma välillä pahaa. Näissä tilanteissa tekee mieli ravistella meidän tyttöjä ja kertoa kuinka onnellisessa asemassa he ovat. Heillä on mahdollisuus käydä koulua. Se tuntuu lottovoitolta, kun ajattelee heitä, keillä ei ole mahdollista koulunkäyntiin. Heitä, keillä mahdollisuudet elää lapsen elämää ovat kovin heikot. Onneksi on järjestöjä, kuten Unicef, jotka tekevät mahdottomat mahdollisiksi. Ihmisiä, jotka omilla toimillaan auttavat. Enemmän kuin osaavat edes kuvitella.

Koulunkäynti pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus. Näin ei valitettavasti aina ole. Kaupallisen yhteistyön myötä Unicefin kanssa pääsin tämän postauksen myötä kertomaan siitä, kuinka arvokasta työtä Unicef maailmalla tekee. Kaiken toimintansa avulla, mutta varsinkin mahdollistamalla lasten koulutuksen. Unicef toimii kaikkialla maailmassa heikoimmassa asemassa olevien lasten puolesta. Tuo YK:n lastenjärjestö huolehtii, että lapsen oikeudet terveyteen, koulutukseen ja suojeluun toteutuvat. Itse kahden maailman rakkaimman tyttölapsen äitinä en näe maailmassa mitään tärkeämpää asiaa kuin lasten hyvinvointi. Lasten terveys ja mahdollisuudet elää lapsen elämää. Kouluttautua ja parantaa siten valmiuksia elää hyvinvoivana ja terveenä tässä maailmassa.

Kuinka paljon enemmän koulutus tuo lapsen elämään? Se on niin paljon enemmän kuin vain opittua tietoa. Harvoin sitä tulee ajateltua asiaa tältä kantilta. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus koulutukseen. Koulussa lapsi oppii lukemaan ja laskemaan, mutta myös paljon muutakin. Koulu antaa vahvan suojan kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan. Antaa lapselle valmiudet huolehtia itsestään sekä sosiaalisen verkoston. Kun tyttöjen koulutukseen satsataan, lasten ja naisten asema ja toimeentulo paranevat merkittävästi (lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).ID

”Panostus lasten ja erityisesti tyttöjen koulutukseen on paras tapa poistaa köyhyyttä.”

Koulutuksesta tulee positiivinen kierre. Hyvä ruokkii hyvää ja lopulta saavutetaan paljon parempi elintaso köyhien maiden lapsille. Tytöt, joilla on mahdollisuus käydä koulua yli seitsemän vuotta menevät myöhemmällä iällä naimisiin, saavat vähemmän lapsia, eivät todennäköisesti menehdy synnytykseen ja kasvattavat terveempiä lapsia. Positiivinen kierre siirtyy myös näiden koulua käyneiden tyttöjen lapsille aikoinaan.(lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).

Vaikka tällä hetkellä maailmassa on enemmän konflikteja kuin koskaan, niin tunnelin päässä on valoa. Työ tuottaa tulosta; yhä useampi lapsi pääsee kouluun. Miettikääs, että vuonna 1990 noin 102 miljoonaa lasta jäi alakoulun ulkopuolelle, mutta toissa vuonna enää 64 miljoonaa lasta ei osallistunut alakouluun (lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).. Lukemahan on edelleen mielettömän suuri, mutta kohisten kohti parempaa mennään.

Haluatko olla mukana auttamassa?

Koulutus on lapsen paras sijoitus tulevaisuuteen. Itse haluan olla mukana tekemässä mahdottomasta mahdollista. Ihan pikkutytöstä lähtien olen miettinyt, kuinka ihana olisi päästä paikan päälle auttamaan konkreettisesti köyhien maiden lapsia. Auttamistapoja on onneksi muitakin. Koska tässä elämänvaiheessa minulla ei ole mahdollisuutta lähteä paikan päälle, ryhdyin Unicefin kuukausilahjoittajaksi. Enkä näe yhtään syytä, miksi me, keillä siihen on mahdollisuus kääntäisimme selän tältä mahdollisuudelta. Säännöllinen kuukausilahjoitus on tehokkain tapa auttaa maailman lapsia.

Kuukausilahjoittajana lahjoitat 12 euroa kuukaudessa. Tuolla summalla saadaan jo paljon hyvää aikaan. Sillä saa muun muassa koulukirjat ja kynät 30 lapselle. Itse ryhdyin kuukausilahjoittajaksi hetkeäkään miettimättä. Joten jos sinulla on siihen mahdollisuus, niin ryhdy sinäkin. Lahjoitusten avulla Unicef jatkaa arvokasta työtään maailman lasten parissa muun muassa luomalla lapsiystävällisiä kouluja sotien ja luonnonkatastrofien keskelle. Tarjoamalla välineet opiskeluun. Kaiken katastrofin keskellä koulu auttaa lapsia selvitytymään paremmin. Antaa muuta ajateltavaa ja toivottavasti uskoa tulevaan.

    Miten pääset mukaan auttamaan?

    Huomasitko telkkarista reilu viikko sitten tulleen Unicefin Maailman tärkein ilta -ohjelman? Jos et, niin pääset katsomaan sen täältä linkistä. Tuon linkin takaa pääset myös tekemään hyvää. Ryhtymään kuukausilahjoittajaksi. Suosittelen tuon ohjelman katsomista kaikille. Vaikka sydän oli pakahtua surusta pienten ja vähän suurempienkin lasten hädän edessä, niin silti ohjelma antoi toivoa. Tuli aidosti tunne, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Nyt on erityinen syy ryhtyä maailman lasten tukijaksi, sillä tänä vuonna juhlitaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 vuotissyntymäpäivää. Juhlapäivä on virallisesti 20.11. eli vasta loppuvuodesta, mutta juhliin kannattaa osallistua jo nyt. Kuukausilahjoituksen tuoman hyvän mielen avulla.

    Siinä missä meidän koululaiset ovat etuoikeutettuja heräämään joka arkipäivä kouluun ja aika useana aamuna saamaan jopa autokyydin sinne, on tilanne toinen muualla. Silti näen sen toivon ja uskon parempaan alla olevien kuvien lasten kasvoista. Ilon, jota kouluun pääseminen tuo. Ilon ystävistä ja päivien rytmityksestä. Ilon siitä mahdollisuudesta, jonka he ovat saaneet. Kenties keskellä sekasortoista tilannetta, joka kotimaassa vallitsee.

    Tiedättekö, että melkein kuulen luokkahuoneen puheensorinan mielessäni. Kikatuksen välitunneilla. Sieluni silmin haluan nähdä kuvien lasten menevän perheidensä luo koulupäivän jälkeen ja kertovan koulupäivästään silmät loistaen. Vaikka aihe on vakava, niin alla olevia kuvia katsoessani suuni kääntyy väkisin hymyyn. Tulee hyvä mieli toisten puolesta.  (alla olevien kuvien krediitit © UNICEF/UN0152947/Khuzaie)

    Meillä jatkuu sunnuntai-ilta nyt ruokapöydän äärellä kokeisiin luvun merkeissä. Vaikka sitä kiireen keskellä välillä tuntuu, ettei ehtisi auttaa lapsia kokeisiin lukemisien kanssa tai tarkistamaan kotiläksyjä, niin hurjan kiitollinen olen siitä, että mulla on siihen mahdollisuus. Sangen kiitollinen olen myös lasteni puolesta, että heillä on mahdollisuus käydä koulua. Miten on, mahdollistetaanko yhdessä koulutus ja sitä myötä mahdollisuus parempaan elämään myös heille, keillä siihen ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta? ♥ 

    SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,