torstai 19. marraskuun 2020

Flunssakauden taklausvinkkini


Kaupallinen yhteistyö: Marli Vital


 

HEIPPA TORSTAIHIN IHANAT!

Eletään sitä kuuluisaa pimeää flunssavuodenaikaa, jolloin ammennetaan kesällä mielikuviin varastoidusta auringosta lämmittäviä säteitä. Ja hei jos oikein hyvin tähän pimeään kauteen on asennoitunut, niin kenties siellä on voimavarana sisäinen aurinko, jonka loistoa ei marraskuukaan himmennä. Ollakin, että tänä vuonna koko syksy ja tämä marraskuu on tuntuneet jotenkin ilmojen puolesta siedettävimmiltä kuin aiemmin, eikö?

Kaupallisen yhteistyön myötä Marli Vitalin kanssa tulin kertomaan teille mun vinkkini pimeän kauden taklaamiseen ja vastustuskyvyn buustaamiseen. Suurta osaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä mulla näyttelee henkinen hyvinvointi. Otollisin aika flunssapöpölle on tulla vierailulle silloin, kun stressi laukeaa. Muistan tämän jo ihan lapsuudesta, sillä sairastin yleensä joulu- ja kesäloman alut. Siinä yksi syy, minkä takia pyrin tekemään kaikkeni, ettei olotila lipsahda stressin puolelle. Miten vaalin henkistä hyvinvointiani ja vastustuskykyäni pimeään aikaan?

☀️ Ihan ensimmäinen keinoni on luopua taistelusta pimeää aikaa vastaan ja kohdistaa energiansa siihen, mitä kivoja juttuja elämässä on meneillään. Uskon siihen, että saamme sitä, mihin keskitämme energiamme. Sen sijaan, että murehtisin ja märehtisin marraskuun pimeyttä, hekumoin ajatuksella siitä, kuinka sielu ja mieli rentoutuu kynttilänvalossa fiilistellessä. Käännyn ehkä vähän sisäänpäin ja nautin siitä, että mulle on annettu tämä kausi, kun luvan kanssa saa hidastaa ja kuulostella omia tuntemuksia.

☀️ Mun kroppani reagoi herkästi siihen, miten ja millä sitä ruokin. Ravinnolla on aikamoinen vaikutus henkiseen hyvinvointiini. Ikään kuin keho viestisi pimeänä flunssa-aikana siitä, että se tarvitsee rakennus- ja suoja-aineita flunssapöpöjä vastaan. Terveellinen, monipuolinen ruokavalio tukee vastustuskykyä muun muassa sen takia, että monipuolisen ruokavalion avulla jaksan paremmin enkä ole niin altis flunssapöpöjen invaasiolle.

☀️ Siinä missä kroppa huutaa näin pimeään aikaan terveellisen ruokavalion perään, huutaa se myös välillä sallittuja herkkuja. Jos pieni pala suklaata tai joulutorttu on se, mitä tekee mieleni, niin sen itselleni sallin. Elämä ei voi olla liian kurinalaista, varsinkaan näinä pimeinä aikoina. Tee asioita, joista nautit. Se on mun mottoni elämässä ylipäätään ja sen merkitys korostuu silloin, kun ulkopuoliset olosuhteet eivät välttämättä ole optimaalisimmat jaksamisen kannalta.

☀️ Henkisen hyvinvointini, jaksamisen ja sitä kautta vastutuskyvyn ylläpitämisen kannalta myös liikunta näyttelee merkittävää osaa. Mulla on jo vuosikausia marraskuu toiminut parhaimpana juoksukautena. Iltaisin töiden jälkeen lähden välillä pienelle viiden kilometrin hölkälle. Lätäköitä vältellen ja ihmiskatoa ihmetellen. Kun on tuon puolisen tuntia juossut pimeässä, on ihana tulla kotiin. Sisältä katsottuna pimeys ei näytä niin pimeältä lenkkien jälkeen. Liikunnan vastavoimana toimii riittävä lepo, josta tulee pidettyä myös syksyisin enemmän huolta.

☀️ Keho-mielilajit kuten pilates ja jooga auttavat itselläni keskittämään ajatukset pois muusta kuin pimeydestä. Pimeys ei tunnu joogatunnin jälkeen enää yhtään hassummalta. Sitä tulee jotenkin hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi. Tietää, että marraskuu nyt on yleensä pimeä kuukausi ja sekin on ohimenevää. Pyrin nauttimaan myös marraskuun pimeydessäkin hetkessä elämisestä ja toisaalta siitä, että onhan tämä nyt aika ainutlaatuista, että meillä on marraskuu, joka jakaa mielipiteet. Välillä teen pilatesta ja joogaa kotona, mutta tuolla pilatesstudiolla hellin hyvinvointia myös ihmisillä ympärilläni. Syksyllä tulee muutenkin pidettyä enemmän huolta ihmissuhteista. Eikä suotta, ovathan ne hyvinvoinnin kannalta merkittävässä asemassa.

☀️ Suurimpana ilostuttajana ja merkittävimpänä hyvinvoinnin lähteenä mulle toimii ympäri vuoden luonto ja metsä. On todettu, että luonnon mikrobit vahvistavat vastustuskykyämme. Luonnossa mieli lepää ja stressihormonit vähenevät. Sitä tulee imettyä luonnon ihanuutta jokaisella aistilla. Tuoksutettua syksyisen metsän tuoksut silmän levätessä kaikessa kauniissa. Vaikkei puissa olisi edes lehtiä ja ilma olisi muutenkin harmaa, näyttäytyy metsä silti kauniina. Puun halaaminen tuo jotain tuttua ja turvallista tunnetta. Juurruttaa. Metsän keskellä sitä tuntee olevansa osa tätä kaikkea. Metsä on kasvanut siellä jo ennen minua, joten tunnen suurta kunnioitusta tuota vihreää kultaa kohtaan.

Metsän antimet näin syksyisin osallistuvat myös vastustuskyvyn parantamiseen ja suojaamiseen. Rakastan marjastaa ja sienestämisestä haaveilen. Vastustuskykyä buustaa myös omaan makuuni varsin syksyinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C -vitamiini. Juon lasillisen yleensä aamupalan yhteydessä ja se yksi lasillinen sisältää jo 60% päivän C&E -vitamiinitarpeesta. Tämä juoma on mun mielestä sen suojaavan vaikutuksen lisäksi aivan älyttömän hyvää. Sellaista aikuiseen makuun sopivaa. Ei lainkaan liian makeaa, vaan ihanan hapokasta. Ja aidon makuista. Juomassa maistuu rosmariini, puolukka ja karpalo oikein sopivassa suhteessa.

♥ mehujuoman sisältämät E&C -vitamiinit suojaavat soluja hapettumisstressiltä
♥ C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä
♥ rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja

Tuotteen kartonkipakkauksen alkuperä on vastuullisesti hoidetuissa metsissä, sillä pakkauksessa käytetään FSC-sertifioitua kartonkia ♥ Olen muuten ottanut tavaksi ottaa mun aamun kollageenijauheenkin tämän Marli Vital -uutuusmehujuoman kanssa, sillä tuo C-vitamiini tehostaa kollageenisynteesiä.

Miten te taklaatte pimeää flunssakautta? Vai elättekö sen läpi sen kummemmin taklailematta?

ILOA JA ENERGIAA VIIKKOON TOIVOTELLEN,

 


maanantai 19. lokakuun 2020

Ahmi kasviksia! 3 x suussasulava kasvisruoka


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.


 

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Aloitetaan viikko ahmimalla kasviksia. Instagramin puolella seuraavat ovatkin huomanneet, että olen viime viikkojen aikana kysellyt teiltä kasvistarinoita ja -muistoja. Kiitos kaikille niitä jakaneille, siellä on ollut ihania tarinoita kasvisten ympäriltä. Meillä on ollut myös joka viikolla eri teema kasvistarinoissa. Nyt tulin tekemään yhteenvedon teemaviikon kasviksista ja resepteistä, joita olen kokkaillut teidän äänestämien kasvisten pohjalta.

Aloitetaan käänteisessä järjestyksessä eli viime viikon teemasta. Jokaista kasvisruokaa sulostuttamaan valitsin Apetina-juuston, joka toimii oivana kaverina kasviksille tuoden täyteläisyyttä ja makua ruokaan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.

Resepti oudoimman/tuntemattomimman kasviksen ympäriltä.

Kyselin teiltä oudointa/ tuntemattominta kasvista ja vastauksia tuli aina fenkolista latva-artisokkaan ja mustajuuresta retikkaan. Alla muutamia tarinoita oudoimman kasviksen ympäriltä:

”Mummo teki lantusta kukkoo. Lapsena en meinannut millään käsittää, miten lantusta saa kukon.”

”Retikka. Entinen avomies laittoi sitä wokkiin ja oli kyllä hyvää. Hyvää myös raakana.”

”Fenkoli. Luulin, et kauhea hienhaju, kun mies sitä keitti.”

Yhdessä tarinassa törmäsin kasvikseen, joka oli itsellenikin aivan outo. Nimittäin juuripersiljaan. En ollut koskaan edes nähnyt moista ja oli positiivinen yllätys huomata, että se on tämän hetken satokausikasvis. Myös ruusukaalista pyydettiin reseptiä ja koska itse en ole juuri ruusukaalinkaan kanssa ollut tekemisissä, niin päätin yhdistää samaan reseptiin sekä juuripersiljan että ruusukaalin.

Juuripersilja-ruusukaaligratiini

100 g Apetina Pala juustoa
300 g juuripersiljaa
noin 8 ruusukaalia
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
1 rkl hunajaa
tuoretta timjamia

-kuori juuripersiljat ja lohko ne pitkuliaisiksi paloiksi
-puolita ruusukaalit
-pienistele valkosipulin kynsi ja kuullota sitä oljyssä uunin kestävällä paistinpannulla
-lisää juuripersiljat ja ruusukaalit
-paista noin 10 minuuttia, kunnes ne alkaa rusehtumaan
-murustele kasvisten päälle Apetina juustoa
-paista uunissa ylätasolla grillivastuksen alla, kunnes juusto alkaa hieman rusehtumaan
-mausta hunajalla, mustapippurilla, sormisuolalla ja tuoreella timjamilla

 

ID

Resepti rakastetuimman kasviksen ympäriltä

”Miehen tekemät uunipaprikat. Ne saavat sukat pyörimään jaloissa!”

”Porkkanatikut dipattuna on meidän herkkuruokaa niin arkena kuin juhlana.”

”Kaali. Kaikissa muodoissaan. Varsinkin mummon tekemä kaalilaatikko.”

Tiedättekös, että suurimmalla osalla teistä on sama rakkaus tomaattiin kuin itsellänikin. Ei ole tomaatin voittanutta. Se menee pelkältään välipalana, leivän päällä että kaikenmoisessa ruoanlaitossa ja leivonnassa. Toiseksi rakastetuin kasvis oli porkkana, mutta koska siitä teimme reseptin värikkäimmän kasviksen kohdalla, niin valitsin viikon teemakasvikseksi tomaatin. Myös syksyn kultainen kasvis kaali sai ääniä. Kaali on meilläkin käytössä viikoittain. Niin keitossa, laatikossa kuin salaatissakin. Mutta ei ole tuon tomaatin voittanutta!

Tällä kertaa valmistin tomaatista välimerellisiä juusto-tomaattibruschettoja. Bruschetta nauttii rapsakasta, valkosipulilla sivellystä leivästä, välimerellisen juuston maustamasta tomaatista sekä hivenestä makeutta balsamicon myötä.

Välimerellinen juusto-tomaattibruschetta
2:lle

4 hapanjuuri/maalaisleipäviipaletta
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 pkt (150 g) Apetina Original Välimerellinen juustopala
3-4 tomaattia
mustapippuria
tuoretta basilikaa
tummaa balsamicokastiketta

-valele leipien molemmat puolet oliiviöljyllä
-paista 180 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes leipä alkaa rapsakoitumaan
-ota leivät pois uunista ja hiero niiden pintaan valkosipulin kynttä
-aseta leivän päälle murusteltua Apetina-juustoa ja pienisteltyjä tomaatteja
-mausta mustapippurilla, tuoreella basilikalla ja balsamicolla

Resepti värikkäimmän kasviksen ympäriltä

Värikkäin kasvis sai ehdottomasti eniten kasvistarinoita. Mielenkiintoisin näistä oli raitajuuripuuro. Sellaista en ole koskaan kokeillut ja mikäli en ihan väärin muista, niin eipä raitajuurta ole koskaan tullut laitettuakaan. Paprika, munakoiso ja tomaatti saivat myös paljon ääniä, mutta ylivoimaisesti eniten ääniä sai porkkana. Ja hei, en yhtään ihmettele – tuo hyväntuulisen värinen kasvis on yksi oma suosikkini myös.

”Porkkanamixistä tehty raaste ilahduttaa ruokapöydässä. Siihen vielä rusinoita joukkoon, niin lapsetkin tykkää.”

”Munakoiso ehdottomasti ihan jo värinsä takia.”

”Kirkkaan punaset ja keltaset tomaatit. Menee sellaisena naposteluun.”

Paahdettuna porkkanasta tulee ihanan makea. Paahdetun porkkanasalaatin kruunasi murusteltu Apetina-juusto sekä pistaasipähkinät, jotka toivat myös purutuntumaa salaattiin.

 

Paahdettu Porkkanasalaatti

5 porkkanaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja pippuria
loraus hunajaa

-laita uuni lämpiämään 225 asteeseen
-pese ja kuori porkkanat, leikkaa ne noin 10 cm pituisiksi ohuiksi paloiksi
-aseta porkkanat uunipellille ja kierittele niitä oliiviöljyssä, lisää suolaa ja pippuria
-paista uunissa noin 20-25 minuuttia välillä käännellen, kunnes porkkanat alkavat vähän ruskistua

Salaatti
65 gr babypinaattia
5 luumua
1 dl keitettyä kvinoaa
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 pkt (150 g) Apetina Original Välimerellinen juustopala
tuoretta minttua

-sekoita pinaatti, jäähtyneet porkkanat ja keitetty kvinoa keskenään ja aseta salaattilautaselle
-lisää pienistellyt luumut ja murusteltu juusto
-kaada päälle kastike ja koristele pistaasipähkinöillä sekä tuoreella mintulla

Kastike
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
loraus hunajaa
tuoretta minttua
suolaa
-sekoita aineet keskenään

Jos haluatte jakaa postauksen kommenttiosiossa kasvistarinoitanne, niin mielelläni niitä kuulisin lisääkin 🙂 Mä rakastan kasviksia ja tämän kampanjan myötä inspiroiduin kokeilemaan uusia kasviksia. Sellaisia, joita olen kenties aiemmin kartellut tuolla hevi-osastolla. Täyteläisen Apetina-juuston kanssa ne oudoimmatkin kasvikset saavat tutumman kosketuksen ja ovat sitä myötä helpommin lähestyttävissä. Ja toisaalta ne entuudestaankin tutut kasvikset nousevat täyteläisen juuston kanssa uuteen loistoon

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 13. syyskuun 2020

Syystervehdyksiä & kiireisen kummitädin pelastus


Kaupallinen yhteistyö: Posti & Indieplace


 

SULOISTA SUNNUNTAITA!

Te varmaan muistatte mun uuden harrastuksen, sen jonka kesällä aloitin? Olen ilahduttanut kortilla ystävää valtameren tuolla puolen. Olen toivotellut koulunaloitustsemppejä rakkaille kummitytöille ja rakkaalle kummipojalle ihanaa esikoulutien aloitusta. Se hyvä mieli, mikä korttien lähettämisestä on tullut on jotain, jota ei voi kuvailla. Se tulee kokea. Tämä postaus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Sen verran ruosteessa olin tuon uuden harrastukseni kanssa, että minulle sattui pieni kömmähdys. Jonka Posti korjasi niin ihanasti, että tippa tuli linssiin. Viime kuussa katsokaas kirjoittelin kortit kummitytöille ja -pojalle. Kirjoittamisen jälkeen halusin kiirehtiä korttien kanssa, joten lähdin kiikuttamaan ne samantien lähimpään postilaatikkoon. Heräsin seuraavana aamuna ajatukseen, että että olinkohan muistanut tarkistaa rakkaan kummityttöni osoitteen osoitekirjasta (jep, sellainenkin on tullut hankittua uuden harrastukseni myötä). Enkä muistanut yhtään. Sitten, kun kummityttömme äiti, rakas ystäväni laittoi korttikyselyyni tiedon, että kortti ei ole vielä saapunut, olin jo aivan varma. Kiireinen kummitäti oli ollut vähän huolimaton. Ostin uuden kortin kummitytölle ja olin aikeissa sen lähettää, kunnes sain viestin, että kortti oli mennyt perille. Pelkällä etu- ja sukunimellä.

Joku oli Postissa nähnyt vaivaa osoitteen etsimiseen ja kirjoittanut sen korttiin käsin. Suosittelen kuitenkin kaikkia tarkistamaan, että osoite on kirjoitettu selvästi korttiin, jotta Posti saa keskittyä siihen ydinliiketoimintaansa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että itse olin erittäin positiivisesti ilahtunut tuosta ylimääräisestä työstä, joka kortin eteen oli tehty. Vastaanottajasta puhumattakaan. Kiitos Posti!

Kortti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tekstiviestissä. Kortin eteen on nähty vaivaa, siihen on omin käsin kirjoitettu teksti. Liimattu postimerkki, joka jo itsessään välittää tunteen. Mä ihastuin täysillä Postin uusiin Tatu ja  Patu -postimerkkeihin. Postimerkit poikkeavat perinteisistä postimerkeistä muodoillaan ja lisäksi niissä on ihana kuvitus. Mä en ole koskaan tutustunut Tatuun ja Patuun, mutta ihan jo näiden sympaattisten postimerkkien myötä ajattelin tutustua tähän menevään parivaljakkoon. Tatu ja Patu -postimerkkivihko sisältää kuusi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Kertauksena kerrottakoon, että kotimaan ikimerkin tunnistaa merkissä olevasta Suomen kartta -symbolista ja vastaavasti ulkomaan ikimerkin tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. Ikimerkit ovat nimensä mukaisesti ikuisia, riippumatta ostoajankohdasta. Mikäli kortti/kirje painaa alle 50 g riittää siihen yksi ikimerkki, alle 250 gramman kirjeet ja kortit menevät perille kahdella ikimerkillä, alle kilon kirjeet/kortit neljällä ikimerkillä ja alle kahden kilon lähetykset kuudella ikimerkillä. Painavissa lähetyksissä tulee kuitenkin muistaa se, että niiden enimmäiskoko tulee olla 25 x 35,3 x 3 cm.

Palatakseni tuohon kiehtovaan parivaljakkoon, Tatuun ja Patuun, pakko kertoa postimerkkien suunnittelusta vielä se, että tyylinsä mukaisesti Tatu ja Patu ideoivat innoissaan ja huomasivat yhtäkkiä määräajan suunnittelulle olevan käsissä. Näin merkeistä syntyi sellaisia kuin ne nyt ovat. Hullunkurisia, leikitteleviä, ehkä vähän reikäisiä ja hei löytyypä yhdestä merkistä repeämäkin. Tatu ja Patu ovat kuulemma pahoillaan, että merkeistä nyt tuli vähän tällaisia, mutta ne ovat siitä huolimatta ihan virallisia. Tatu ja Patu, älkäähän huoliko – täällä on ainakin yksi, joka on aivan rakastunut näihin merkkeihin! Ja tiedän merkkien saavan hymyn huulille myös kummipojalla, jolle lähetän kortin kysyäkseni esikolun aloituskuulumisia. Kirjoitin myös korttiin, että olisi ihana saada kuulumisia kortin välityksellä takaisinpäin.

Vaikkei hurmurikummipoika ihan vielä esikoulussa ole päässyt kirjoittamisen makuun siinä määrin, että kirjoittaisi minulle omin kätösin takaisin, niin uskon, että hän kuitenkin pian jo pystyy lukemaan lähettämäni kortin. Syyskuun alussa vietettiin YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää ja sitä Posti juhlistaa kauniin graafisilla Lukutaito ja lukeminen -postimerkeillä. Arkista löytyy neljä erilaista kotimaan ikimerkkiä. Me suomalaiset otamme usein lukutaidon itsestäänselvyytenä, mutta näin ei ole suinkaan kaikkialla maailmassa. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen ja kouluttamisen. Se edistää suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Tiedättekö, että mä en ole aiemmin edes laittanut merkille sitä, että postimerkeissä todentotta on myös ajankohtaisia teemoja. Iso hatunnosto tästä!

Syksyn uutuutena on myös Pieni haaveilija -merkki, jossa glitteriä ja kimallusta rakastava tyttö kurkottelee innokkaasti ylöspäin. Täytyy myöntää, että tämä taideteos on kaunein näkemäni postimerkki ikinä. Se pääsee koristamaan korttia, jossa lähetän syysterveiset miehen iäkkäälle tädille Turkuun. Meille, keillä on perhe ympärillä on ehkä joskus vaikea ymmärtää, että Suomessa asuu myös aivan liian monta yksinäistä yksinasujaa. Sellaista, jolle päivän kohokohtana voi olla postin tippuminen postilaatikosta. Se odottava tunne, kun kuulee rappukäytävästä postinjakajan askeleet. Kun sulkeutuvan postilaatikon vaimea kolahdus kuuluu yhä lähempää ja lähempää. Kun sieltä oman eteisen lattialta löytyy käsinkirjoitettu tervehdys täynnä tunnetta. Posti on viime aikoina kulkenut useammin Turusta tänne Tampereelle kuin toisinpäin. Nyt on korkea aika saada tähän muutos. Arjen alettua emme ehdi niin usein ajelemaan moikkaamaan Pipsa-tätiä, mutta onneksi on muitakin tapoja ilahduttaa ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


torstai 10. syyskuun 2020

Murea & nopea vartissa valmis arkiruoka


Kaupallinen yhteistyö: Atria ja Indieplace


 

MOIKKA!

Tiedättekö (tai kyllähän mä tiedän, että te tiedätte…) sen tunteen, kun porhallatte tukka putkella kotiin töistä ja vastassa on kaksi nälkää näkevää ja varsin kiukkuista lasta, jääkaapissa valon lisäksi parhaimmat päivänsä nähnyt kaalin känttyrä ja pari porkkanaa. Yrtti, joka ehkä on persiljaa tai korianteria.

Vaikka mä arjen alettua otin taas käyttöön viikottaisen ruokalistan suunnittelun ja viikon ruokaostosten teon kerralla, niin olen jo ehtinyt luistamaan tuosta tavastani. Törmännyt tilanteeseen, jossa olen manaillut suunnittelemattomuuttani arkiruokien suhteen, sillä tuo ruokien suunnittelu on meidän perheessä ollut yksi sujuvan arjen edellytyksistä.

Silloin kun siellä jääkaapissa ei ole kuin valo, niin tulee Atrian uudet Murea & Nopea -tuotteet tarpeeseen. Suomalaista lihaa kypsänä, miedosti maustettuna, pannulla paahdettuna. Valmiina ruoanlaittoon paketin avaamisen vaivalla suoraan omasta jääkaapista. Mä olenkin kertonut teille, että mulla on tietynlainen kruntsulihakammo ja sen takia olen vältellyt monia liharuokia. Ilokseni huomasin, että Murea & Nopea -tuotesarja on nimensä veroinen. Nimittäin erittäin murea. Todella nopeakin siinä suhteessa, että tuotteita ei välttämättä tarvitse edes lämmittää, jos esimerkiksi käyttää niitä salaatteihin tai tortilloihin. Kypsä liha helpottaa huomattavasti arki-iltojen kokkailuja! Artia Murea & Nopea -tuotesarjaan kuuluu kolme tuotetta:

❤️️ Murea & Nopea Miedosti Mausteinen Kana
❤️️ Murea & Nopea Pehmeän Pippurinen Possu
❤️️ Murea & Nopea Miedosti Mausteinen Nauta

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa. Kampanjan myötä osallistuin 15 minuutin aikahaasteeseen hävikkiä vastaan. En tiedä teidän jääkaapista, mutta meidän jääkaappi kätkee joskus sisäänsä sellaisia ruoka-aineita, jotka jostain syystä unohtuvat sinne kaapin perukoille. Aika usein vihanneslaatikkoon. Silloin on kätsyä, että jääkaapista löytyy myös paketti valmiiksi kypsennettyä laadukasta, suomalaista lihaa. Vihannekset yhdistettynä valmiiksi kypsennettyyn lihaan ovat ei vain terveellinen, vaan myös erittäin helppo arki-illan ruoka. Kaiken lisäksi hävikki vähenee, kun saa ne jääkaappiin jumiutuneet vihannekset käyttöön.

No mitä mä valmistin jääkaapin perukoilta löytyneestä kaalin känttyrästä ja porkkanasta? Itämaistyylisen wokin, johon lisäsin Atria Murea & Nopea kanaa. Wokin tein tosin ilman wok-pannua, mutta syvemmällä paistinpannulla se onnistui hyvin. Vartissa valmista, koko perheelle maistuvaa ruokaa. Se, mikä mureuden lisäksi yllätti oli kanan maku. Kanaa tuli naposteltua suoraan pakkauksesta, sillä se oli oikeasti maukasta. Maun salaisuutena toimii aito kanafondi ja sen kyllä maistaa. Maku ei ollut lainkaan keinotekoinen, vaan sellainen joka maistui ihan kotikeittiössä tehdyltä kanalta. Wokkiin olisi käynyt myös Murea & Nopea pehmeän pippurinen possu tai Murea & Nopea miedosti mausteinen nautakin, mutta tällä kertaa tuli kokkailtua kanasta.

Murea ja nopea kanawokki

1 pkt Atria Murea & Nopea Kana
kaalia
2 porkkanaa
2 kevätsipulia
nuudelilevy
1 cm inkivääriä
puolikas sitruuna
chili- & lime -kuivamaustetta
öljyä paistamiseen
soijaa

-suikaloi kaali, kuori ja suikaloi porkkanat ja siivuta sipulit
-kiehauta vesi vedenkeittimellä ja lisää kulhoon, jossa nuudelit
-paista kaalia, porkkanoita ja sipuleita öljyssä, kunnes ne hieman pehmenevät
-lisää raastettu inkivääri ja kanat
-valuta nuudelit ja lisää pannulle
-mausta sitruunan mehulla, haluamallasi kuivamausteella (mä käytin chili & lime kuivamaustetta) sekä soijalla

murea & nopea

Meillä on tässä viikon sisään ehditty tekemään Murea & Nopea Kanasta myös caesarsalaattia, jossa se toimi loistavasti. Murea & Nopea possu taipuu nopeasti esimerkiksi kastikkeeseen ja Murea & Nopea nauta pääsee meillä jauhelihan nopeammaksi korvaajaksi torstai-illan tacoihin.

Yksi koko meidän perheen suosikkiruoka on pestopasta, johon nimensä mukaisesti tulee pestoa ja pastaa (sekä parmesania, mikäli sitä kaapista löytyy). Mä veikkaan, että seuraavan kerran koklataan tuohon suosikkiruokaan myös Murea & Nopea kanaa. Arkiruokailu on parhaimmillaan just tätä. Monipuolista, helppoa ja herkullista ❤️️ Itse yllätyin, että Murea & Nopea -tuotteissa on niin pitkä käyttöaika pakkauksissa. Eli niitä voi huoletta ostaa jääkaappiin, sillä ainakin näissä meidän tuotteissa oli käyttöaikaa reilu kolme viikkoa ostopäivästä. Pelkkää plussaa kuulkaas. Näin äidin näkökulmasta nuttura löystyi samantien, sillä arjessa on niitä päiviä, että vaikka kuinka haluaisi valmistaa koko aterian itse alusta asti, niin aina ei vain ehdi. Silloin voin ihan hyvillä mielin tarttua siihen tilaisuuteen, että joku on puolestani helpottanut arki-iltojen kokkailuja.

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 06. syyskuun 2020

Suussa sulava syysherkku: Omenapiirakka


Kaupallinen yhteistyö: Crème Bonjour ja Indieplace.


 

Kirpsakka syysaamu. Omenan tuoksu. Läpsyttelen kesäläpsyttimissä takapihalle punaposkisten omenien luokse. Aamuaurinko paistaa tähän aikaan vuodesta jo melko matalalta vanhan omenapuun oksien läpi. Tunnen villasukkien kastuvan nurmikon aamukasteesta. Poimin muutamia omenia aamutakin taskuihin ja loput otan mukanani käsissä sisään. Omenasta haukatessani tunnen sen kylmyyden, mehukkuuden ja kirpeyden. Se tuo mukanaan muistoja.

Muistoja niistä syysaamuista, kun lähdin kouluun ja nappasin omppupuusta ompun pyörämatkalle mukaan. Juurikin tuosta samaisesta omenapuusta, joka on ollut lempparini jo pian 40 vuotta.

Meidän syksyyn kuuluu omenat kuin nenä päähän. Monessa eri muodossa. Pakkasesta löytyy omenasosetta sulostuttamaan kirpeitä pakkasaamuja, kauratäytteiset uuniomenat ilahduttavat näin alkusyksystä koko perhettä ja sunnuntain päiväkahville tulee syksyisin leivottua helppoja herkkuja omenasta.

Rakastan perinteistä omenapiirakkaa, mutta kaupallisen yhteistyön myötä Crème Bonjourin kanssa päätin testata täyteläisempää ja juustokakkumaisempaa omenapiirakkaa. Ja kuten tiedätte tyylini keittiössä, niin liian monimutkaista reseptiä en tähänkään herkkuun lähtenyt suunnittelemaan, vaan kehittelin reseptin, jossa yhdistyy rakastamani uuniomenat, juustokakku ja omenapiirakka. Tämä onnistuu tehdä käden käänteessä vaikka sunnuntain iltapäiväkahville.

Omenapiirakka

1 kpl 400 g murotaikina (pakastealtaasta tai itse tehtynä)

Juustotäyte
2 pkt Crème Bonjour -tuorejuusto maustamaton
2 munaa
1 dl sokeria

Omenatäyte
4 omenaa
0,5 dl sokeria
2 tl kanelia
2 rkl vehnäjauhoja

Kauracrumble
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 dl voita
2 tl kanelia

1. Painele murotaikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
2. Sekoita juustotäytteen aineet keskenään
3. Kaada juustoseos piirakkapohjan päälle
4. Pese ja viipaloi omenat, sekoita niihin kulhossa sokeri, kaneli ja vehnäjauhot
5. Lisää omenalohkot juustoseoksen päälle
6. Sekoita voita lukuun ottamatta kauracrumblen ainekset keskenään, nypi joukkoon voi
7. Kaada crumble omenien päälle ja paista piirakkaa uunin alatasolla 180 asteessa noin 55-60 minuuttia
(jos crumble alkaa ruskistumaan liikaa, niin peitä foliolla)

Huom! Anna jäähtyä kunnolla. Tämä piirakka on oikeastaan parempaa vasta seuraavana päivänä jääkaapissa yön vietettyään, mutta jos sunnuntain iltapäiväkahville saapuneet yllätysvieraat kolkuttelevat jo ovella, niin maistuu ilman jääkaappitekeytymistäkin mainiosti 🙂

Meillä tulee käytettyä Crème Bonjour -tuorejuustoja runsaasti eri käyttötarkoituksissa. Maustamatonta Crème Bonjouria käytän leivontaan, mutta aika usein meiltä löytyy Mustapippuri Crème Bonjour -paketti jääkaapista levitettäväksi ruisleivän tai patongin päälle. Valkosipulisella tuorejuustolla taas sulostutan syksyn keittoja ja kanttarellikeiton suurustan Kanttarelli Crème Bonjour -tuorejuustolla. Joulun aikaan tulee usein tehtyä savuporotapaksia ja niiden kanssa poikkeuksetta käytän Crème Bonjour -tuorejuustoa maussa Savuporo.

SULOISTA SUNNUNTAITA,