lauantai 25. toukokuu 2019

Pienten vihreiden valintojen puolesta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa. 


 

HEIPPULI IHANAT

ja mitä mukavinta lauantai-iltapäivää! Te, ketkä seuraatte minua Instagramin puolella tiedättekin, että meillä on vietetty vihreää viikkoa. Tarkoittaen sitä, että viikon ajan olen tehnyt pieniä vihreitä valintoja arkisissa jutuissa. Ja tiedättekö, että sitä mukaan kun olen huomannut, kuinka helppoa on muuttaa kulutustottumuksiaan tai arkisia askareitaan edes himpun verran kohti vihreämpiä arvoja, olen tuntenut sellaista mielihyvää, että tekee mieli jatkaa tällä tiellä.

Eli vaikka suurin motiivini vihreämpiin pikkutekoihin arjessa on tämä rakas maapallo ja sen hyvinvointi, niin kieltämättä porkkanana on toiminut myös se sisäinen hyvä olo. Tiedän, että suurin hiilijalanjälkeni tulee matkustelusta. Mutta pyrin kaikin muun tavoin kompensoimaan hiilijalanjälkeäni nimenomaan arkisilla jutuilla. Paljon ollaan viime vuosien aikana tehty muutoksia kohti vihreämpiä arvoja. Jopa niin paljon, että vaikka lentomatkustammekin jonkin verran, niin Sitran Elämäntapatestin tulos on keskiverto suomalaista pienempi.

Ennen kuin vihreä viikko alkoi, kirjasin ylös 10 kohtaa tulevan viikon ajalle. Sellaisia juttuja, joista osa meillä onkin jo ollut käytössä pidemmän aikaa, mutta osa otettiin käyttöön vasta menneellä viikolla.

🌱 Pyöräilen töihin ainakin kerran viikossa

Työmatkaa mulla on noin 11 kilometriä, autolla yhdeksän. Ja tuo 11 kilometriä koostuu liki 90% ylämäestä. Kotiinpäin toki vastaavasti alamäestä (mikä siinä muuten on, että kotimatkalla on aina ihan jäätävä vastatuuli?). Nyt tein periaatepäätöksen, että kerran viikkoon kuljen pyörällä työmatkan. Tuo rontti puoli tuntia ei tee hyvää pelkästään maapallolle, vaan myös minulle. Työmatkat, kun kulkee pyörällä, on päivän liikuntakiintiö täynnä.

🌱 Kuivatan pyykit mahdollisuuden mukana ulkona

Muistan aikoinani, että meidän äiti kuivatti pyykin aina sään salliessa ulkona. Ihan tuossa meidän nykyisellä takapihalla. Siellä oli monta metriä pyykkinarua, jossa poikkeuksetta aina roikkui kuivamassa pyykkiä. Piharemontin myötä tuo pyykkiteline purettiin ja olen harmitellut, että en saa enää kuivattua pyykkiä pihalla. Kunnes tajusin, että miksen veisi sitä kokoontaitettavaa telinettä, jossa kuivaamme kuivariin sopimattomat vaatteet, pihalle. Tadaa. Pyykit kuivuivat alta aikayksikön lempeässä kesätuulessa. Ainut miinus oli siitepölyn määrä pyykeissä. Mutta se fiilis, että oli käyttänyt kuivausrummun sijaan kesätuulivoimaa, ah!

🌱 Yrttien ostamisen sijaan, käytän hyväksi takapihan anteja

Voi kyllä, pieni gardenista minussa nauttii tuosta pienestä kasvimaasta takapihalla. Aiemmin olen saanut pelkät raparperit kasvamaan ja nyt tuolta pukkaa raparperin lisäksi rosmariinia, minttua, tilliä, retiisiä ja vaikka sun mitä! Tässä päästään jälleen siihen, kuinka mieli myhäilee, kun saa tarjota perheelle itse istuttamiaan yrttejä ja juureksia.

🌱 Nautin valoisista kesäilloista, ilman sähköllä tuotettua valoa

Kuinka ihanaa sitä onkaan napsaista sähkölamppu päälle pimenevässä kesäillassa. Minä olen aiemmin ollut se, joka pitää kaikki valot päällä (noh, poislukien kattolamppuja) ja mies on mennyt perässäni ja sammutellut noita. Menneellä viikolla meillä ollaan eletty ihan pimeässä. Ainakin niissä huoneissa, joissa ei oleilla. Jotenkin olen aiemmin pitänyt sitä kodikkuuden mittarina; ihanaa, kun joka huoneesta kajastaa valoa. Nyt olen nauttinut siitä hämärän hyssystä, jonka kesäillat saavat aikaan.

🌱 Syön kasvispohjaista ruokaa ainakin viitenä päivänä seitsemästä

Aika hyvin meidän perheessä on omaksuttu lihattomat ruokapäivät, mutta vihreän viikon aikana olen panostanut myös kasvisruokapäiviin. Ei lihaa, ei kalaa. Maitotuotteita olen mahdollisuuksien mukaan korvannut kasvispohjaisilla. Kroppa kiittää ja luonto kiittää. Nykyaikana, kun on saatavilla kattavasti vaihtoehtoja liha- ja maitovalmisteille, niin en näe ainuttakaan syytä, miksei meillä jatkossakin pitäydytä viidessä kasvisruokapäivässä / viikko.

🌱 Asetan huonekohtaiset lämmöt minimiin ja nautin auringon tuomasta lämmöstä

Maalämmön asetukset on nyt laitettu minimiin. Niin lämmityksessä kuin veden lämmityksenkin suhteen. Ja hei, meillä oli parhaimmillaan tuolla yläkerrassa 27 astetta huoneilman lämpö alkuviikon helteillä, joten eipä siinä juuri lämmitellä tarvitse :) Syksyisin ja talvisinkin viihdyn paremmin viileässä sisäilmassa kuin lämpimässä.

🌱 Otan puhelimen laturin pois pistokkeesta aina käytön jälkeen

Tämä pienen pieni juttu, joka on myös paloturvallisuuden kannalta ehdoton. Meillä on kuusi laturia ja tuntuu, että niistä kaikista roikkuu aina tyhjä johto. Eli silloin kun ei ole laitetta latauksessa, niin töpselit pois seinästä.

🌱 Yritän kerätä kukkien kasteluveden sadevedestä

Mökillä meillä on kertynyt tänä keväänä sellainen iso sininen (jep, ruma kuin mikä :D) saavillinen sadevettä. Siitä otamme löylyveden ja kasvien kasteluveden. Kotona meillä ei ole oikeein ränniä, jonka alle laittaisin saavin (en sinistä tosin), mutta jo tuo pieni määrä sadevettä talteen kerättynä tekisi luonnolle hyvää. Sen sijaan, että lorottaisi vesijohtovettä menemään.

🌱 Tilaan viikon maitokaupparuoat kotiinkuljetuksella ja säästän eurojen lisäksi autolla ajokilometrejä

Meillä on ollut kauppakassisysteemi käytössä jo monta vuotta. Siitä lähtien, kun se lanseerattiin. Sen sijaan, että noutaisin viikon ruokatarvikkeemme muovikasseissa kotiin, olen viime aikoina tilannut ruoat pahvilaatikoissa kotiin tuotuna. Maksaa muutaman euron enemmän, mutta laskin, että plussalle jäädään. Luontokin tykkää, kun ei tarvitse suhata joka päivä kauppareissuja. Lisäksi hävikki on pienentynyt huomattavasti viikkomaitokauppakäytännön käyttöön oton jälkeen.

🌱 Viivyn suihkussa maksimissaan pari minuuttia päivässä

Myönnän, että olen ollut joskus suihkussa lutraaja. Nykyään suihkussa tulee kyllä käytyä päivittäin, mutta sen sijaan, että nauttisin pitkän kaavan mukaan lämpimän veden alla, hoitelen pesutoimenpiteet nopeasti ja viileällä vedellä. Hiukset ja kroppakin nauttivat viileästä vedestä enemmän kuin tuosta liki kuumasta vedestä, jota aiemmin käytin.

Yllä olevien lisäksi tulee monen monta asiaa mieleen, joissa petrata luonnon hyväksi. Insta Storiesissa tekemän gallupin pohjalta sain teiltäkin huiman paljon kivoja vinkkejä. Pyykkietikan käyttö, kierrätys (kirpparit ovat ♥), kuukuppi, sähköauton käyttö, kestopussit hedelmille ja vihanneksille, hybridiautoon vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen niin astioiden kuin pyykkienkin suhteen ja kimppakyytien käyttö. 

Näiden lisäksi ajattelin kertoa vielä yhden vinkin, näin nautiskelijan näkökulmasta:

🍷 Evergreen -luomuviinit ovat luonnollisesti viininystävän helppo vihreämpi valinta.
Silloin kun nautiskelen lasillisella viiniä ja juustolautasella, on viini luomua ja juustot mahdollisuuksien mukaan vegaanisia. Tai ainakin lähituottajilta ostettuja luomujuustoja. 

Evergreen -luomuviinit ovat laadukkaita ja maukkaita viinejä, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Punaviinit helposti mielletään talviviineiksi, mutta Evergreen Touch of Nature Monastrell Organic 2018 luomupunaviini menee loistavasti myös kesän grilliruoan kaverina, piknikillä tai laiturin nokassa auringonlaskua katsellessa. Se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkahilloinen, kirsikkainen, hennon mustikkainen ja männynhavuinen.  

Punaviinistä on saatavilla myös kätevä hanapakkaus Evergreen Organic Merlot 2018 ja tämän vihreän viikon aikana on maukkaaksi todettu myös Evergreen Sauvignon Blanc 2016, joka sekin on pakattu litran PET-pulloon. Itselleni tuli uutena tietona, että PET-pullot ovat ekologisempia kuin lasipullot; PET-muovipullot ovat 100 % kierrätettäviä ja niiden valmistusprosessissa kuluu paljon vähemmän hiilidioksidia kuin lasipullojen. PET-muovipullot ovat myös lasipulloihin verrattuna huomattavasti kevyempiä ja siksi niiden kuljettamisesta aiheutuva hiilijalanjälki on puolet pienempi.

Käykäähän tutustumassa Evergreenin  sivuihin. Sieltä löytyy myös muiden vaikuttajien pieniä vihreitä vinkkejä!

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja!

 


torstai 09. toukokuu 2019

Yllätä äiti ihanilla aamiaisherkuilla!

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.


 

HEIPPAHEI IHANAT! 🌸

Äitienpäivä on nurkan takana tuota pikaa ja täytyy myöntää, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän äitienpäivä minulle merkitsee. Mitä enemmän takana on vuosia äitinä, niin sitä vahvemmin tunnen olevani äiti. Äitienpäivä on yksi suosikkijuhlapäivistäni. Silloin kun lapset olivat pieniä heräsin äitienpäivän aamuun yleensä aikaisin. Aivan liian aikaisin ottaen huomioon sen, että en saanut nousta muuta perhettä ennen ylös.

Sängyssä pyörin ja hyörin kuunnellen kilistelyä ja kolistelua keittiössä. Kunnes kahvin tuoksu kiiri makkariin ja tiesin, että pian täytyy esittää nukkuvaa. Ottaa vastaan herätykset ja uniset halit. Söpöimpiä äitienpäivämuistoja on ehdottomasti lasten päiväkodissa askartelemat kortit ja pienin kätösin tekemät muistamiset.

Yksi äitienpäivien kohokohdista on aamupala koko perheen kesken. Se, kun saa istua valmiiseen pöytään. Kaupallisen yhteistyön myötä Maldonin kanssa tulin jakamaan teille muutaman herkun, joita ainakin itse mielelläni söisin äitienpäivänä aamiais- tai brunssipöydässä. Äitiyttäni minulla on ollut kunnia juhlia jo monena äitienpäivänä, mutta Maldon-suola on ollut juhlissa mukana jo hurjan monta vuotta aiemmin. Voitteko nimittäin kuvitella, että Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti! Sitä valmistetaan yhä Englannin Maldonissa samoin perinteisin käsityömenetelmin, jota on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi.

Suolalla on todellakin väliä. Vaikkei suolaa saakaan liikaa ruoanlaitossa tai leivonnassa käyttää, niin olen sitä mieltä, että pieni ripaus suolaa kuuluu myös makeisiin leivonnaisiin. Tasapainottamaan makeutta ja tuomaan makua. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Meillä on Maldon-suola päivittäisessä käytössä. Niin arjessa kuin juhlassakin. Sitä löytyy pienestä messinkisestä morttelista lieden viereltä. Siitä otan hyppysellisen ja maustan ruoat. Maldon on niin hyvä suola, että sitä ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin edullisempaa suolaa. Pienempi määrä riittää. Muistan vielä ajan, kun Maldon -suolaa ostettiin harvoin ja käytettiin vain erityislaatuisissa tilanteissa. Kunnes huomasin, että tuon suolan avulla ruoanlaittoni nousi uusiin ulottuvuuksiin.

Lähdin suunnittelemaan herkkuja äitienpäivän aamuun sillä kulmalla, että mitä itse haluaisin nauttia tuona juhlahetkenä.  Kuin varkain terveellisemmät herkut ovat tulleet olennaiseksi osaksi ruokavaliotani viimeisten parin vuoden aikana. Herkulliset chia-siemenpatukat ja omenapaistokselle maistuva tuorepuuro veisivät ainakin tämän äidin kielen mennessään. Kyytipojaksi hieman vaniljalta maistuvaa kahvia. Kenties myös yksi croissant ihanan pirteän lime curdin kera. Tuoreita marjoja ja nauravia lapsukaisia pöydän äärellä. Suuren suuri kiitollisuuden tunne ja onnellisuus harteilla. Hymy huulilla.

Yleensä olen tehnyt chian siemenistä välipalapatukoita, mutta voi jösses, että tämä kehittelemäni resepti sopi loistavasti myös aamupalapöytään. Olemaan se pieni makeampi herkku, johon päättää aamupala. Sellainen herkku, joka saa ottamaan vielä yhden santsikupillisen kahvia ja nauttimaan suloisen äitienpäiväaamun tunnelmasta.

HERKULLISET CHIA-SIEMENPATUKAT
10 kpl

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
0,5 dl raakakaakaota
0,5 dl chian siemeniä
0,5 dl sokeroimatonta maapähkinävoita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
1-2 tl Maldon Merisuolaa

-sulata maapähkinävoi, kookosöljy ja hunaja kattilassa miedolla lämmöllä
-sekoita sekaan kaurahiutaleet, kookoshiualeet, raakakaakao ja chian siemenet
-vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele taikina sen pohjalle
-lisää 1-2 tl Maldon Merisuolaa
-laita pakkaseen tekeytymään noin tunniksi
-leikkaa patukoiksi (10-12 kpl)
-säilytä patukoita jääkaapissa tai pakkasessa

Oli aika, että söin tuorepuuroa enemmän kuin laki sallii. Niin paljon, että tuorepuuron nauttimiseen tuli tauko. Nyt se on jälleen ollut arkiaamujeni pelastaja. Nopeudessaan yliveto, herkullisuudessaan myös. Äitienpäiväksi kehittelin samettisen tuorepuuron, jossa maistuu lapsuuden kauraomenapaistos. Tässä on jotain lohdullista, sellaista että se sopii juurikin äitienpäivän ihanaan aamuhetkeen.

OMENAPAISTOKSEN MAKUINEN TUOREPUURO
2:lle

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 makea omena
3 dl mantelimaitoa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 taatelia
ripaus Maldon Merisuolaa

-sekoita kaurahiutaleet, pesty ja kuutioitu omena, mantelimaito, jugurtti, pienistellyt taatelit (joista kivi poistettu),
kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa keskenään
-anna tekeytyä seuraavaan aamuun ja nauti esimerkiksi pähkinöiden kanssa.

Maldonin kanssa olen aiemminkin tehnyt yhteistyötä;  herkulliset sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut ja suussa sulava piparimokkapalakakku ovat todiste siitä, että Maldon suola taipuu moneen. Päivittäisessä käytössä meillä on tavallinen Maldon Merisuola, mutta varsinkin kesäisin tykkään käyttää Maldon Savustettua Merisuolaa.

Se tunne, kun ottaa sormien väliin hyppysellisen suolakiteitä, ripottelee ne hiljaksiin pannulla porisevan ruoan pinnalle. Tässä vaiheessa tulee aina tunne, että en haluaisi sekoittaa ruokaa. Katson, kun kiteet hiljalleen sulavat. Meditaatiota tuokin, tavallaan.

Rakastan tuota vanhaa äidiltäni perittyä messinkistä morttelia ja sitä, kun se on täynnä luonnollisia, lisäaineettomia suolakiteitä. Se on kovin kaunis. Mutta kovin kauniita on myös kaupoista löytyvät Maldonin suola- ja pippurimyllytkin. Niitäkin kehtaa pitää työtasolla käden ulottuvilla!

HERKULLISIN ÄITIENPÄIVÄODOTUSTERKUIN,


torstai 25. huhtikuu 2019

Kerro minulle kesästä!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.


 

Kerro minulle kesästä! Siitä lapsuuden kesästä, jolloin suu maistui mansikalle. Kun avoimesta ikkunasta kuului linnunlaulu. Kun kesätuuli leyhytti verhon tanssimaan hiljalleen. Kerro minulle kesästä, siitä lapsuuden kesästä, kun vasta illalla pestiin tahmeat jäätelötahrat suupielistä. Kun peiton alta pilkisti kymmenen multaista mukulaa. Kun nenänpielet täyttyivät pisamoista ja kun iholla oli auringon jättämä lämpö. Kerro minulle kesästä, kehoitti pikkuisempi eräänä huhtikuun aurinkoisena päivänä. Kerroin mökkikesistä Teiskossa järven rannalla. Terttu-mummun ja Jussi-papan kanssa vietetyistä kesäpäivistä.

Heinäkuun helteisistä päivistä mökin verannalla, josta oli huikeat näkymät Näsijärvelle. Jonka pirttipöydän ääreen katettiin joka aamu, iltapäivä ja ilta keltavalkoinen Arabian astiasto. Tassista, jolle pappa kaatoi kahvia. Sokeripalasta, jonka asetti hampaiden väliin ja jonka läpi ryysti tassille kaatamaansa kahvia. Kerroin myös siitä, kun mummu opetti minut viisivuotiaana juomaan kahvia. Välillä ryystin papan oppien mukaan kahvin tassilta. Samalla kulmieni alta ylös katsoen. Saaden tuimakatseisen pohjanmaalaissyntyisen partasuun hieman virneeseen. Silmiin lämmön, jota harvoin näkyi.

Kuinka paljon muistoja, niin kesästä kuin vuoden varrellakin, tehdään ruokapöydän äärellä? Meidän perheessä niitä tehdään paljon. Katamme kauniisti, myös arkena ja istumme nauttimaan. Edes pieneksi hetkeksi. Arjen kultareunoja – niitä ovat nuo hetket. Suurta osaa arjen herkullisimmissa hetkissä näyttelevät kauniit astiat. Kun minulta kysyttiin halukkuutta yhteistyökampanjaan Arabian kanssa ja nimen omaan Arabian Huvila -sarjan kanssa, en epäröinyt hetkeäkään. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.

Kauniit, suunnittelija Heini Riitahuhdan suunnittelemat astiat vievät minut samantien ajatuksissani niihin lapsuuteni mökkikesiin. Arabian taideosastolla työskentelevä Heini Riitahuhta on tunnettu keramiikkataiteilija ja muotoilija. Arabialle Heini on suunnitellut tuotteita vuodesta 1998 alkaen. Suunnittelija on kiinnostunut vanhoista koristelumenetelmistä ja pehmeästä jäljestä, joka yhdistää monia Arabian tuotteita.

Vaaleanpunasävyinen Huvila-koriste jatkaa Arabian Rakastetut kuviot -sarjaa. Herkkä, vaaleanpunainen koriste on saanut inspiraationsa unelmista, unista ja lapsuuden kesistä mummolassa. Käsivarapiirrolla tehtyyn Huvila-koristeeseen on tuotu pehmeyttä kahdella kauniilla värillä. Syntyi koriste, jossa on ripaus menneitä aikoja ja vanhojen Suomi-filmien tunnelmaa. Koristeen kukkasen esikuvana on toiminut villiruusu.

Huvila-astiasarjaan kuuluvat Suomi 100 mukikokoelmasta tuttu 0,3 l muki, joka on mielestäni oikein hyvänkokoinen siinä mielessä, että menee niin kahvin- kuin teenjuojallekin. Myös mansikkamehun juomiseen oli oikein oiva. Sarjasta löytyy kahta eri kokoa lautasia, joista pienempi 19 cm lautanen menee mukin parina vaikka kakkulautasena. Isompi, 24 cm lautanen toimii toki ruoka- ja tarjoilulautasena, mutta meillä se toimitti myös kakkuvadin virkaa. Kuinka hyvälle maistuikaan kevään ensimmäinen mansikkapavlova!

Kauniista Huvila-kulhoista maistui tuona huhtikuun iltapäivänä jäätelö ja mansikat. Sen jälkeen myös aamupuuro. Valoisat kevätaamut ja nostalginen puurokulho ovat olleet minun aamujeni herkkuhetkiä viime aikoina. Huvila-sarjaan kuuluu myös nostalgisen muodon omaava tarjoilualusta. Sen muoto on identtinen aiemmin tuotannossa olleiden Arabian tarjoilualustojen kanssa. Kaunis litran vetoinen Huvila-kannu houkuttelee sisuksiinsa kesäistä tuoreista mansikoista mehustettua mehua, mutta se menee myös loistavasti maljakkona.

Istuimme rauhassa perheen kesken ruokapöydän äärellä ja juttelimme keväästä. Kesän odotuksesta ja meidän molempien vanhempien kesämuistoista. Mutta myös niistä muistoista, joita lapsilla on muodostunut kesistä. Toivottavasti meidänkin lapset pystyvät joskus kertomaan omille lapsilleen rakkaita kesämuistoja. Niitä muistoja, kun istuivat aikoinaan mummun ja vaarin kanssa keittiönpöydän äärellä.

Tuossa samassa kohtaa, jossa nykyinen ruokapöytämme sijaitsee. Kun vaari oli käynyt hakemassa Tammelantorilta mansikoita ja herneitä. Niistä hetkistä, kun siirtyivät ulos perkaamaan mansikoita omenapuiden katveeseen ja pakastamaan niitä talven mansikkakiisseleitä varten. Kun naapurin koira tuli omin luvin vierailulle mummulan pihaan ja sai nuolla lasten jäätelökulhot.

Mietin, mitkä ovat sellaisia tuotteita, joita muistan lapsuudestani. Ja joita meillä vieläkin käytetään. Arabian astiat ovat ehdottomasti sellaisia tuotteita. Arabia kun kattaa koko elämän, arjen ja juhlan. Minulle, kenelle kauniisti kattaminen on puoli ruokaa ja rakas harrastus, tulee Arabia kulkemaan rinnalla koko elämän ajan. Se on kuin ystävä, joka mukautuu uusiin elämänvaiheisiin ja tilanteisiin. Ystävä, joka piristää ja ystävä, joka muistuttaa niistä juurista. Muistoista, joihin kerta kerran jälkeen palaa. Varsinkin näin kesän kynnyksellä 

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,