torstai 08. toukokuu 2014

Haastan sinut liikkumaan!

Moikka murut!

Olen niin onnellinen – ehdin kuin ehdinkin eilen lenkille. En pitkää lenkkiä juossut, mutta sen verran että sai puuskuttaa ja tuli kunnolla hiki. Endorfiinitankkausta lyhyessä ajassa. Edes se, että juoksin tuon meidän lähilammen ympäri (n. 4 km) kolme minuuttia hitaammin kuin vielä pari kuukautta sitten saa mua lannistumaan. Sillä nyt on se kynnys taas ylitetty. Kynnys lähteä liikkumaan kolmen viikon tauon jälkeen. Lähti apina selästä ;) En muistakaan, että mulla olisi ollut ihan näin pitkää aikaa liikuntataukoa viimeiseen kolmeen vuoteen. Eikä tule kuulkaas enää olemaankaan! Eilen lenkin jälkeen intouduin pitkästä aikaa tekemään kahvakuulalla, lankkuja ja kyykkyjä. Olo oli ja on euforinen!

Nämä kolme viikkoa, kun en ole urheillut olen ollut ihan älyttömän väsynyt, syönyt miten sattuu, syönyt housun kauluksen mukaan liian vähän, kärsinyt uniongelmista ja lisäksi ihokin on taas alkanut reagoimaan. Joten toivottavasti tämä elämä tästä taas tasaantuu niin, että löytyy se liikkunnan ilo ja aikaa liikkua. Hei, jos sä olit silloin yhtä kiireinen (muka kiireinen) kuin mä, kun facebookissa kiersi kyykky- ja lankkuhaaste niin otetaanko täällä blogin puolella haasteet uudelleen? Mä ainakin haastan juuri sut mukaan, sillä seuraavat kolmekymmentäpäivää mä kyykytän ja lankutan :D

Kyykkyhaasteeseen voit käydä nappaamassa ohjeet täältä, mutta perusperiaate on se, että aloitetaan vaikka 30 kyykystä ekana päivänä. Joka päivä kyykkyjen määrää lisätään viidellä kappaleella. Joka 5. päivä on lepo, mutta silloinkin lisätään kyykkyjä 5 kpl. Eli lepopäivän jälkeisenä päivänä kyykkyjä lisätään 10. Mä kyykkäsin eilen tuon 30 kyykkyä, mutta olisi enemmänkin mennyt. Muistetaan vaan tehdä liikkeet puhtaasti. Vaikka sitten erissä pitkin päivää. 

Lankkuja mä olenkin harrastellut aina silloin tällöin ja joskus talvella meni ihan kivuttomasti 1,5 minuutin lankku. Eilen minuutti tuntui jo tutisuttavan. Tein kolme kertaa minuutin lankun. Mutta nyt aloitan lankkuhaasteen alusta. Ohjeet lankkuhaasteeseen löytyy täältä. Talvella koin, että ihan jo lankuttamallakin saa vatsalihakset slimmiksi. En juurikaan tehnyt muita vatsalihaksia kuin salilla vatsarutistuksia (laitteessa) ja sitten lankkuja. Mä nääs inhoan niitä perinteisia vatsalihasliikkeitä. Johtuen siitä, että teen ne varmastikin väärin, kun mulla tulee niskat niin kipeäksi :)
Lankutusta, kyykytystä ja juoksentelua. Niistä on mun toukokuu ja toivottavasti kesäkin tehty. Mökillä kun ei hirveästi juoksennella kuivalla maalla, niin ajattelin ostaa sellaisen vesijuoksuvyön. Onko kokemuksia sellaisesta? Lisäksi otetaan lomalla pyörät mukaan ja lähdetään pyörälenkeille läheiseen kansallispuistoon. Yhdistetään siihen samalla se geokätköily, johon muu perhe on ihan hurahtanut. Ehkä mäkin joku päivä :)
Lankutuksen, kyykytyksen ja juoksentelun lisäksi ajattelin panostaa taas venyttelyyn. Se jäi talvella ja kevättalvella ihan paitsioon ja sen huomas. Jalat olivat (tai ovat) ihan tönköt ja juoksu ei kulkenut niin hyvin kuin venyttelyjen jälkeen. Mulla ei ole juurikaan ollut tapana venytellä ennen juoksua…mutta en tiedä pitäiskö. Ainakin ehkä vähän verrytellä. Mä kun kimpaisen juoksuun saman tien ulko-oven suljettuani sen kummempia alkulämpöjä ottamatta.
Miten on, lähdetkö mukaan lankku- ja kyykkyhaasteeseen (kysyy kuvassa oleva lenkin punoittama bloggari)? Ja te, jotka olette jo tehneet nämä kyykky- ja lankkuhaasteet niin olisi kiva kuulla kokemuksia. Jostain muistan lukeneeni, että ainakin kyykkyhaaste muokkasi ihan silmin nähden peppua ja jalkoja. Sitä odotellessa :)
Hei, nyt vielä vähäsen töitä tälle päivälle. Meillä tehdään toimistolla remppaa (ihan itse tehdään) ja odotan, että saan tänään siivota loput remppapölyt pois. Josko saisin vielä nuo pari miehenkörilästä innostumaan muun suunnittelemasta ”lounge”-tyylisestä neuvotteluhuoneesta ja starttaamaan pakettiauton nokan kohti Ikeaa…chances of that happening? Slim to none :D
Torstaiterkuin,
PS. niin ja tosiaan, lisäsin ne salaatti yms. ohjeet sinne viikon takaiseen postaukseen…ettette ihmettele, missä ne viipyy :)

tiistai 07. tammikuu 2014

I am in charge of how I feel and today I am choosing happiness

Heikunkeikun,

ihana kamala arki on jälleen täällä! :) Toisaalta niin suunnattoman turvallista ja tuttua. Työpäivät ja niitä rytmittävät viikonloput. Harrastuksineen kaikkineen. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja toisaalta helpottavat ihan hirmuisesti selviämistä arjesta. Mulla tosin vaikuttaa arjesta selviytymiseen suunnattomasti myös se, että tuo pyhäkolminaisuus; lepo, ravinto ja liikunta, ovat balanssissa keskenään. Aluksi ajattelin kirjoittaa vain siitä, että kuinka tuo ravinto vaikuttaa koko elämiseen. Mutta kaiken tämän synkeän tammikuun keskellä vois katsoa asiaa vähän laajemmalta kantilta.
Multa kysytään myös täällä bloginkin puolella aika ajoin, että mistä ammennan positiivisuuteni tai mikä saa jaksamaan. Kyllähän se on niin, että suurin vaikutus on sillä, että positiivinen elämänasenne on syntymälahja. Vuosien varrella sitä on oppinut käyttämään hyväksi erilaisissa kriisitilanteissa. Sen tiedostaminen, että itse on vastuussa omasta onnellisuudesta, on jo puolivoittoa. Ei voi syyttää muita siitä, että elämä välillä potkii päähän. Me ihmiset osaamme olla ilkeitä, kateellisia ja puhua pahaa selän takana. Yleensä jätän tuollaiset ihmiset omaan arvoonsa ja koitan kuitenkin kohdella heitä kaikesta huolimatta ystävällisesti. On olemassa myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa, jotka kuitenkin saavat positiivisimmankin ihmisen laivan keikkumaan. Mulla oli aikoja, että valvoin öitä työasioiden takia. Pitkän aikaa meni, ennen kuin tajusin, että esimerkiksi markkinatilanne on niiden asioiden piirissä, joihin en pysty vaikuttamaan. Kuten myös tuo ikuinen marinan aihe sää. Juu, nyt on synkkää ja lumetonta, mutta mitäs jos kuitenkin yritettäis olla onnellisia ja iloisia siitä, että jossain vaiheessa kuitenkin se kevät sieltä kolkuttelee? Tilanne on mikä on, joten koitetaan tehdä siitä kuitenkin olosuhteiden puitteissa paras mahdollinen. 
Viime aikoina olen huomannut, että sen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustalla on ravinnolla ihan älyttömän suuri vaikutus. Omalla kohdallani suurempi kuin levolla ja liikunnalla. Kolme-neljä vuotta takaperin tein ruokarempan ja juu, kyllä siitä aina toisinaan lipsutaan, mutta sitten taas päästään nopeasti oikeille raiteillekin. 38-ikävuoteen mennessä olen todennut, millainen ravinto sopii mulle parhaiten. Ja se on kasvispainotteinen. Tykkään kyllä liharuoistakin, mutta punainen liha tekee raskaan olon. Kalaa ja kanaa tulee syötyä 3-4 päivänä viikossa. Pari päivää on ihan pelkästään kasvispainotteisia ja ehkä yhtenä päivänä syön punaista lihaa. Tämä toimii mulla, ei välttämättä muilla. Ihan superfood-hifistelijäksi musta ei olisi, mutta viime kesästä mukana matkannut MSM-jauhe sai mielipiteeni näitä ”jauhemaisia” superfoodeja kohtaan muuttumaan (tosin edelleen olen sitä mieltä, että kotipakkasesta löytyvät mustikat ja vadelmat ovat superfoodeja parhaimmillaan!). Olkapääkipu, joka vaivasi juoksulenkkien jälkeen hävisi tuon MSM:n jälkeen ja muutenkin olo on energisempi. Tällä hetkellä syön MSM:ää 1 rkl päivässä. Vuodenvaihteesta mukana on kulkenut myös maca-jauhe. Ajattelin sen tuovan helpotusta tähän himpun verran surullisempaan aikaan. Ja liekö kiitos sen vai taas tämän positiivisen luonteen, niin kohti valoa mennään :) Goji-marjat ovat kuuluneet aamupalaani ja smoothieni pian vuoden päivät. Joku voi väittää, että maistuvat pahoilta, mutta mun suuhun maistuvat kyllä äärimmäisen hyviltä.
Välillä on niitä päiviä, kun tekee mieli syödä kevyemmin. Näinä päivinä korvaan joko lounaan tai päivällisen smoothiella. Tai tarvittaessa molemmat. Joskus myös aamupalan. Suurta osaa ruokavaliossani näyttelee parsakaali (ylläri ;), kukkakaali, tammenlehväsalaatti, lehtikaali, pinaatti, avokado, kananmunat, cashew-pähkinä (ainoa pähkinä, jolle en ole allerginen), ruisleipä ja maustamaton jugurtti. Urtekramin spelttimuroja unohtamatta. Niihin tulee himo ja niitä voisin napsia päivän mittaan pelkältäänkin. Miten joku, joka aluksi maistui niin pahville, voikin aiheuttaa tälläisen addiktion? Rahkan mausta en välitä, mutta smoothieen lisään mielelläni Ehrmannin rahkajugurttia, joka on miedomman makuista. Makeanhimon viikolla tyydyttää jäiset ananaksen ja banaanin palaset. 
En noudata terveellistä ruokavaliota sen takia, että haluaisin laihtua vaan siksi, että siitä tulee oikeasti hyvä olo. Puntarilla olen käynyt viimeksi vuosi takaperin. Paino hilaa kolmen kilon sisällä (58 kg -61 kg). Housun vyötäröstä tietää, koska ollaan menemässä yli. Ja sitten kun ollaan tuolla kolmen kilon vaihtelun toisessa päässä niin senkin tuntee. Onnellisuuteen kyllä kuuluu ravinnon lisäksi tuo liikunta ja lepokin. Mutta liikunnan merkitys vaihtelee; silloin kun muistan (raaskin tai jaksan) levätä niin kaikki on hyvin. Mutta silloin kuin liikunta lähtee lapasesta (niin kuin toissa syksynä), niin kroppa väsyy ja sitä myötä mieli väsyy. Kohtuus kaikessa! Tämän takia olen huomannut, että mulle sopii parhaiten pari juoksulenkkiä viikkoon ja pari kertaa salia. Jos oikein liikututtaa niin ehkä vielä yksi juoksulenkki sallitaan.
Kuten olen aiemminkin todennut, niin hyvinvointi (jos on perusterve) ei ole rakettitiedettä. Kuluta enemmän kuin syöt (jos haluat laihtua). Jos käyt tunnin spinningissä niin vuorokauteen jää vielä 23 tuntia romuttaa se spinningin tuoma hyväolo esimerkiksi roskaruoalla. Omalla kohdallani liikunta ja ravinto kulkevat käsi kädessä. Kun syö terveelliseti tekee mieli liikkuakin usein. Kun liikkuu tuon 4-5 kertaa viikossa niin tekee mieli syödäkin terveellisesti. Ja so what, vaikka sitten välillä repsahtaa pizzaan tai Big Macciin. Siitä on päästävä yli ja taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Jos tänään tuo onnea syödä vihersmoothie, niin tee smoothie. Jos onnenavain on rullakebab, niin ei muuta kuin lähimmälle kioskille. Simple as that! Taustalla kuitenkin on se halu elää terveellisesti. Ainakin mulla. Aamen :D
Hei, iltasella jatkan kommentteihin vastaamistalkoita!
Ja pikapuoliin sitten sitä toista kvartaalikatsausta viime vuodelta. Stay tuned…
Positiivisin terkkusin,

maanantai 02. syyskuu 2013

Uusi kuu ja uudet kujeet!

Heipsankeikkaa!

Nyt tulee kuulkaas sitten tekstiä enemmän kuin laki sallii ja kuvia liian vähän. Molempi pahempi ;)

Syyskuu tuli nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Ja sitä myötä jälleen itseään niskasta kiinni ottaminen. Kovasti olette toivoneet taas ruoka- ja liikuntajuttuja. Jälleen kerran totean, että nämä ovat mun (jolla ei ole muuta kuin mutu-tuntuma asiaan) henkilökohtaisesti hyväksi toteamia juttuja. Niin liikunnan kuin ravinnonkin suhteen. Lisää löytyy tuolta ”biksukuntoon” tagin alta. Viime vuonnahan tähän aikaan aloitin biksukuntoon 212 päivässä -projektin tavoitteena se, että itse tuntisin itseni hyväksi bikineissä altaan reunalla hilluessani. Eikä olisi sellaista rantautunut valas -oloa ;) Olimme varanneet tuolloin matkan Thaimaaseen maaliskuuksi. Nyt matkaa ei ole varattu. Vielä! Mutta oman hyvinvoinnin takia elämäntapa kaipaa jälleen remonttia. Tai sanotaanko pientä hienosäätöä, kesän jäljiltä tiedättekös! Sellaista ruokavalion ja liikunnan suhdetta, jolla jaksaa tulevan pimeän kauden. Koska faktahan on se, että jos kaikki maailman ihmiset kävisivät liikkumassa (hikiliikuntaa!) niin monien lääkkeiden (mm. masennuslääkkeiden) reseptien kirjoittamiselta vältyttäisiin. Niin hyvä olo siitä liikunnasta tulee. 
Viime syksynä lähtökohdat olivat erilaiset; olin kotona päivät, joten liikunnalle jäi runsaasti aikaa. Nyt työpäivät verottavat jaksamista ja illat pimenevät. Mutta jos aloitetaan ruokailuista. Kesän aikana totaalirepsahtuksia ei ole tullut vaan ruokailut olen ottanut löysin rantein, mutta silti järki päässä. Liekö tämä löysäranteisuus ja liikunnan väheneminen johtaneet siihen, että vyötärölle on tullut pieni rengas. Sellainen, joka ei ole vielä liian paha, mutta jonka itse tuntee. Kiloja ei tarvitse pudottaa taaskaan, mutta kiinteytyminen keskivartalon osalta on toiveissa. 
Mä olen huomannut, että mun kohdalla tämä tarkoittaa näin kesän jäljiltä makeisten syömisen jättämistä vain lauantaipäiviin, kasvisten lisäystä ruokavalioon ja sitä, että pitää syödä liki parin tunnin välein jotain. Lähinnä siis niitä kasviksia. Ruokavalioni muokkaan helposti muun perheen ruokailujen mukaan. Jos heille on jauhelihakastiketta ja keitettyjä perunoita, niin itse keitän tai höyrytän kastikkeen lisäksi parsakaalia tai kukkakaalia. Peruna ei vaan sovi mulle. Tekee pöhön! Tänään ajattelin pitkästä aikaa keittää koko perheelle riisiä. Sekin voi olla mun kohdalla no no, mutta katotaan miten käy. Se, että mulla on himo seuraaviin ainesosiin helpottaa kyllä tätä ruokaremppaa (musta tuntuu, että voisin elää pelkästään näillä):
* avokado
* lohi
* cashew-pähkinät
* kananmuna
* parsakaali
* mustikat
* maustamaton luonnonjugurtti
*ruisleipä
Mutta näin alkuun ajattelin taas pitkästä aikaa tsekata oikeat hiilari-, rasva- ja protskumäärät kiloklubin laskurilla, jota joskus aiemmin raskauksien jälkeen käytin avukseni ihan painon pudottamisessa. Kirjasin tämän päivän syömiset sinne jo etukäteen ja nyt näyttäisi tältä:
Kalorimäärä tuntuu verraittain pieneltä, mutta tänään ei ole suunnitteilla pitkää lenkkiä; vain pieni pyrähdys, jos ehdin. Kahdeksan tuntia istun kokolailla tässä tietokoneen äärellä töiden parissa. Kulutusta ei siis juurikaan ole peruskulutuksen lisäksi. Mutta tähän kalorimäärään nähden syön mielestäni aika paljon (ollakin, että omenat ja cashew-pähkinät jäivät kotiin) ja pysyn kylläisenä:
Ruokia en punnitse vaan arvioin ne. (löysin rantein!) Edelliseen listaan tuli muutoksia tuon välipalan lisäksi lounaaseen; hiukkasen mozzarellaa pääsi myös lounaslautaselle. Instagramiin laitoinkin jo kuvan lounaasta. Käykääs katsomassa. Aika paljon saa syödä tuohon kalorimäärään. Lounas oli ehkä keskivertoa raskaampi; yleensä tykkään syödä töissä kevyemmin ja kotona sitten enemmän illallisella.
Näillä mennään, tuossa siis yksi esimerkki ruokailuista. Aamupalaksi vaihtelen ruisleipää, puuroa ja maustamatonta jugurttia. Lounas/illallinen kasvispainotteisesti ja lisänä kalaa + kanaa. Lihaa syön kyllä liian harvoin… Lauantait olen antanut itselleni luvan herkutella. Ja en rankaise itseäni, mikäli herkkuihin viikolla sorrun; sen tuntee omassa olossa jos näin käy ja se käyköön rangaistuksena :)
Lisäravinteita tms vitamiineja ei juurikaan tule syötyä, mutta saako hehkuttaa? Olen syönyt kuukauden päivät Puhdistamon Opti MSM-jauhetta ja se kauan vaivannut juoksijan olkapääkipu on poissa! Aloitin jauheen ihan teelusikallisen pään kokoisella annoksella ja jo kahden päivän päästä kipu oli pois. Nyt otan jauhetta jo ruokalusikallisen päivässä ja kipu pysyy pois. Lisäksi ihon väri on parantunut, hiukset ja kynnet kasvaneet. Olo on hyvä ja energinen! Kertaakaan tämän kuukauden aikana en ole turvautunut juoksulenkkien jälkeen Burana-purkkiin tai tuskaillut yöllä tuon kivun kanssa. Loistavaa :)
Kiinnostaisikos teitä arvon lukijaraati nähdä enemmänkin näitä mun ruokapäiväkirjauksia? 
Ajattelin käyttää tuota Kiloklubia nyt ainakin viikon parin verran taas saadakseni ruokavalion kohdilleen….
Seuraavaksi katsastetaan sitten liikuntajuttuihin (voi olla, että väliin tulee vähän taas sisustusjuttuja, mutta tällä viikolla kuitenkin myös liikuntaa!), nyt loppui kahvitauko ja työt kutsuvat!
Energisin maanantaiterkuin,
PS. ja kiitos haasteista, en ole unohtanut niihin vastata; kuvakulmia ja puutarhajuttuja tulossa myös :)