tiistai 09. lokakuun 2012

DIY: glögilasin suojus

Moikka,

katsoin tuossa ensi viikon säätiedotusta ja se joulu (tai ainakin talvi) taitaa tulla nopeampaa kuin uskoimmekaan. Jihuu!! Ainakin päivälämpötilat painuvat nollan alapuolelle joinain päivinä. Joten voipi olla, että pian saadaan ensilumi. Tosin mä vähän pelkään, että kaikki ensi talven lunta varten tarvittavat vesihiukkaset ovat sataneet vetenä alas viimeisen viikon sisään. Hope not!
Eilen multa pyydettiin ohjetta tuolle glögilasin suojukselle, joten illalla kudoin pienen mallikappaleen ja otin vaihe vaiheelta kuvia. Suojushan on erittäin helppo; ihan kuin alkaisi kutomaan villasukan vartta. Mä käytin nyt vanhaa harmaata jämälankaa, josta oli vyötekin kadonnut. Puikkoina mulla oli ihan perus 3,5 sukkapuikot. Toki tuon suojuksen koon (niin korkeuden kuin ympärysmitankin) määrittää se lasi, jossa sitä aikoo käyttää. (pahoitteluni, että ohjeista puuttuuvat ään ja öön pisteet 🙂

Mä vähän innostuin kutomaan, joten mun mallikappaleeseeni tuli pari kerrosta liikaa; ei ole kiva, kun alahuuli ottaa juodessa kiinni tuohon suojaan. Oikeastaan eihän tuon suojan tarvitsisi olla kuin pari senttiä korkeudeltaan; vain sen verran, että se suojaa sormet kuumalta glögiltä.
Illalla, juotuani päivän aikaan kolme glögilasillista, ei enää kuvausta varten glögi maistunut. Joten suojus toimi teelasin suojana. Näinä päivinä, kun en ole töissä, tulee kahvia juotua todella vähän. Töissäollessani yleensä juon päivässä 5-6 kuppia, mutta kotona yhden kupin aamulla ja yhden iltapäivällä. Illasta usein keitämme teetä. Eniten tällä hetkellä mulle uppoo tuo Uskollinen ystävä, jota olen täälläkin jo aiemmin hehkuttanut. 

Silloin toissapäivänä, kun siivoilin kaappeja ja löysin nuo glögilasien suojukset, löysin myös kasan viime talvena valkoisesta massastat askartelemiani kipsisydämiä ja -pipareita. Noitahan voisi käyttää jopa nimilappuina pikkujouluissa, ei pääse sitten glögi/viinilasit sekoittumaan keskenään!
Illalla palaan kera yhden saamistani haasteista, stay tuned! 🙂
Tiistaiterkuin,

maanantai 10. syyskuun 2012

”Tuikkutuunausta” kynttilänvalossa

Kuten varmaan jo tiedätte, niin mä en ole mikään ihan hirmuinen askartelijaluonne. Ainakaan ollut tähän asti 🙂 Mutta, kun törmäsin ihanan Marjan ihanassa blogissa (klikklik) näihin helppoihin ”tuikkutuunauksiin” niin pakkohan niitä oli kokeilla. Mun washi-teipit ovat olleet ihan koristeina, mutta nyt niille löytyi vihdoin käyttöä. Askarreltiin tuikkujen ympärille niitä eilen illalla tyttöjen kanssa. Se oli niin mukavaa puuhaa, että tänään käyn ostamassa uuden tuikkupussin. Aika kului kivasti ja tytöt rauhoittuivat kivaan askareeseen ennen nukkumaanmenoa. Suosittelen!
Musta nyt jotenkin tuntuu siltä, että tänä jouluna ystävät ja sukulaiset saavat tälläisiä tuunattuja tuikkuja joululahjaksi. Hillopurkissa. Kynttilät voi polttaa ja hillopurkin jatkokäyttää 🙂 Lisäksi innostuimme tyttöjen kanssa pyörittämään teippiä pilttipurkkien ympärille. Niistä tuli ihan kauniita tuikkukippoja.
Takkahuone sai verhot (tai yhden sivuverhon) eilen illalla. Reilu sata kuvaa odottaa koneella sorttaamista. Takkahuoneesta tuli juuri sellainen kuin toivoimme; lämminhenkinen ja kutsuva, mutta samalla himpun verran ylellinen,  koko perheen yhteinen paikka, jossa viettää aikaa leffojen ja lautapelien parissa takkatulen lämmöstä nauttien. 
Mukavaa maanantaita toivotellen ♥,


keskiviikko 17. elokuun 2011

Omenakaneliherkku

Heippatirallaa

ja terkkuja sairastuvalta!
Niin siinä vain kävi, että molemmat tytöt sairastuivat nuhakuumeeseen. Toisaalta hyvä, että yhtäaikaa sairastuivat niin ei tarvitse ihan viikkoa potea yhteenmenoon. Mutta kyllä nostan hattua teille kotiäideille. Kyllä töissä pääsee helpommalla 🙂 Kärjistettynä. Ensinnäkään en voi tajuta, että miten kotiäitiaikoinani pystyin olemaan laihiksella tai minkään sortin ruokaremontilla. Jääkaappi, karkkikaappi ja keksikaappi ovat tarpeeksi lähellä. Ja mun itsekurilla ei onnistu olla väsyneenä kahden väsyneen ja krätyisen kuumepotilaan kanssa kotona ilman pientä herkkua. Tänään tehtiin iltapäivän väsyhetkeen (äidin sellaiseen) herkku aineilla, joita jääkaapista löytyi. Ja oikeastaan tämähän voisi ilman pohjaa mennä ihan ok tuohon vähähiilihydraattiseenkin.

Pohjan ostin joskus valmiina kaupan jenkkihyllyltä. Graham-pohja tai jotain sinnepäin. Suomenkielinen ainesosaluettelo oli tarrattu juurikin hiilareitten ja kaloreitten päälle, joten olen siinä uskossa, että tämä oli erittäin kevyttä. Tietämättömyys on joskus kuulkaas ihan hyvä asia 😉 Päälle vatkasin Flora Vanillaa ja 0,2% maitorahkaa purkin. Pari teelusikallista makeutusainetta ja kanelia. Joukkoon pilkoin yhden ompun. Meidän pari kolme vuotta sitten istuttamaan omenapuuhun tuli tänä vuonna kolme omenaa. Jei! 🙂

Kahvihetki oli pelastettu. Ja niin äiti jaksoi iltapäivän tehdä tehtäväkirjoja, leikkiä sairaanhoitajaa, lukea kirjoja ja tehdä rannekoruja. Joista tulikin aikas kivat. Isompi mulle ja pienemmän pujotteli Lilia itselleen. 
Aamulla tunsin pienen toivon pilkahduksen siitä, että koska tulen viettämään koko päivän kotosalla niin ehdin lukea taas muutaman päivän blogipäivityksenne ja kommentoida niihin. Ja vastata ihaniin kommenteihinne viime postaukseeni. Silleen rauhassa kahvikupin ääressä. Samalla kun lapset katselevat nätisti lastenohjelmia. Ja kaikkea muuta. Äiti sitä, äiti tätä, äiti silitä, äiti tuu mun viereen. No, sitähän varten me äidit olemme olemassa  Joten huomisen aamukahvitunnin (juu, pääsen töihin ja lapset jäävät mummun hoiviin) ajattelin pyhittää teille. Ja blogeillenne. Syy, miksen nyt ehdi paneutua tähän bloggaamiseen on niinkin tärkeä kuin Luokkakokous Havaijilla (oikein hävettää…). Oon jäänyt siihen aivan koukkuun. Ja se alkaa ihan just, joten…
Kauniita unia!
PS. Kiitos Niina tunnustuksesta ♥ Laitan eteenpäin heti, kun ehdin.  

torstai 14. lokakuun 2010

Kanelisaippua!

Homing- käsite on tullut tänään tutuksi 🙂 Pikkuisella vieläkin kuume huitelee 40 asteen molemmin puolin, mutta silti toinen on jaksanut osallistua aina vähän aikaa kerrallaan isosiskonsa ja minun juttuihin. Sitten taas on silmä painunut kiinni ja uni maistunut. Lilian ensimmäisten päiväunien aikaan (jotka olivat jo kymmeneltä) tehtiin Julian kanssa kahvikanelisaippuaa. Olen jo pidempään haaveillut saippuan tekemisestä. Oikeastaan siitä asti, kun näin Ratulan jakson, jossa tehtiin kahvisaippuaa. Tilasin Lahtisen Vahavalimosta kirkasta saippuamassaa sekä kanelituoksuöljyä. 
Kilon saippuamassa pilkottiin pienemmäksi ja laitettiin vesihauteeseen sulamaan.
Kun saippuamassa on täysin sulanut lisätään 4 mitallista kahvinpuruja ja joitain tippoja kaneliöljyä. Sitten kuuma seos kaadetaan pestyyn litran maitotölkkiin ja annetaan kovettua noin 10-12 h. Tämän jälkeen maitotölkki revitään saippuapötkylän ympäriltä.
Terävällä veitsellä leikataan sopivan kokoisia palasia. Itse testasin saha- ja suoralaitaista veistä.
Ja tottakai testasin saippuan heti ja hyvillä mielin voin todeta, että toimii :)! Kahvinpurut kuorivat sopivassa määrin käsien ihoa ja jotenkin kädet tuntuvat kosteutetuilta. En tiedä johtuuko se tuosta kaneliöljystä, mutta käsiä ei tarvitse heti rasvata niin kuin yleensä käsien pesun jälkeen.
Sukulaiset ja ystävät, nyt silmät kiinni ellette halua nähdä ennalta joululahjaanne 😉 Tämä on NIIN not like me. Entinen Maria menisi Pentikille ja ostaisi lasisen kynttilälyhdyn ja pyytäisi myyjää pakkaamaan sen vielä kauniisti 🙂
Saippuassa on kaiken lisäksi lumoava tuoksu. Harmi, kun en sitä voi tätä kautta teille välittää.
Lisäksi tein pikkusaippuoita piparkakkumuoteilla, mutta niistä ei tullut hyvää kuvaa.
Meillä oli maa valkoisena, kun astuimme illalla koulusta ulos. Ihanaa, pian tulee joulu… meillä leijaileekin jo jouluntuoksu. Kiitos tuon kaneliöljyn, jota vähäsen ”lorahti” liikaa saippuoihin 😀
Tammi-harmistuskin on jo tiessään. Päivällä, kun aurinko paistoi hetken niin huomasin, kuinka paljon valoisammaksi kotimme tuli, kun aurinko pääsee paistamaan liki koko päivän olohuoneeseemme. Tälläin syksyllä ja talvella ihan ok juttu. Ensi kesänä voipi tosin olla kuumat oltavat 🙂