HEI HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!
Rise and shine :) Eilen illalla töistä kotiin tullessani ja kaaosta hetken katsellessani päätin kuulkaas ottaa täysin uuden asenteen. Tästä lähtien ajattelin katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi pyykkikasaa sohvalla, lasten hujan hajan olevia kenkiä tuulikaapissa, hiekkaa ja havunneulasia eteisen lattialla, tyhjentämätöntä tiskikonetta, petaamattomia sänkyjä, kahvipannuun jäänyttä kylmää kahvia, tiskivuorta tiskipöydällä ja kuivumaan jätettyä leipää leikkuulaudalla. Hei, sehän on vain elämää. Vaihdoin kotivaatteet, laitoin kahvin tippumaan (toki pesin ensin sen aamuisen kahvin pannusta pois), sujautin jalkaani kotitossut etteivät ne havunneulaset ja hiekka pistele jalkapohjiin, siirsin pyykkikasat toiselle sohvalle vapauttaen toisen omaa löhöhetkeäni varten ja päätin alkaa leivontapuuhiin. Tulipas siinä samalla tyhjättyä tiskikonetta osaltaan, sillä leivontakulho oli siellä puhtaana. Pian meillä tuoksuivat jo uunituoreet teeleivät. Niin helppo ja Marian keittiössä harmillisesti pariksi vuodeksi unholaan jäänyt herkku. Oiva vinkki muuten Äitienpäivän aamiaispöytään! Resepti Maku-lehdestä.
TEELEIVÄT
(12 kpl)
2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoa
0,5 tl suolaa
-sekoita keskenään
2 dl maitoa
0,5 dl rypsiöljyä
-sekoita kuivien aineiden sekaan
-muotoile leivinpaperin päälle taikinasta palloja, jotka litistät kämmenellä
-paista 225 asteessa noin 15 minuuttia
-nauti lämpimänä!
*******************************************
Kuppi kahvia, teeleipiä mustikkahillon kera, pari lukematonta lehteä, se pyykkikasasta tyhjätty sohva ja vartti omaa aikaa. Ei siihen enempää tarvittu. Nuttura kireällä olevasta raskaan työn raatajasta kuoriutui hetkessä leppoisa, hymyilevä ja touhukas äiti. Äiti, joka sai silmänräpäyksessä tuon vain hetkeä aiemmin näkemänsä kaaoksen taltutettua. Ilman turhia hampaiden kiristelyitä. Äiti, joka sai viestin perille lapsille, että kengillä ei kävellä sisällä. Silleen kauniisti sanottuna jopa. Ääntä korottamatta. Toimi ainakin yhden illan verran ;)
Muistakaahan, että niiden pyykkikasojen ja sikinsokin tuulikaapin lattialla olevien kenkien takana piilee kuitenkin se ihana kamala arki. Se, mikä pitää tässä elämässä jalat maassa. Vaikka välillä on näissä siivousasioissa nuttura kireällä, niin olen huomannut vuosien varrella tulleeni leppoisammaksi tämänkin asian suhteen. Enää ei leivänmuruset pöydällä hetkauta siinä määrin, että kokee pienimuotoisen slaagin niiden takia. Elämässä kun on niin paljon muutakin tärkeämpää ♥ Se muuten onkin sellainen juttu, josta olen ehkä eniten onnellinen iän karttuessa; asiat ovat saaneet vuosien varrella oikeat mittasuhteet. Pikkujutuista ei jaksa enää stressata. Silloin parikymppisenä, epävarmana opiskelijana, tuli stressattua vaikka mistä. Mietti, mitä muut ajattelevat. Eli elämää osin sen mukaan. Miten mun oletetaan toimivan. Ulkopuolisten paine tuntui jokaisessa tekemisessä. Nyt tuollaiset asiat eivät juuri hetkauta. Tulee elettyä elämää niin, miten minä itse näen parhaaksi. Itseni ja perheeni hyvinvoinnin kannalta. Toki toimia muita loukkaamatta ja muiden tunteet huomioon ottaen. Elämässä on oppinut myös luovimaan. Kiitos niiden kenkäkasojen ja pienten pyörremyrskyjen.
Joten, jos tänä aamuna jää sängyt petaamatta tai leivänmurut pöydältä pyyhkimättä, niin muistakaa että se on vain elämää. Ei voi olla täydellinen. Pääasia, että on onnellinen. Nyt herättelemään lapsukaiset ja suunta kohti päivän askareita!
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
PS. oi ja kuulkaas, se arki muuttui just muutenkin ihanammaksi; saan matkakamuni Karlan tänne Tampereelle ja huomenna treffataan Karlan ja Marjan kanssa. On se kumma, että tarvitaan yksi oululainen Tampereelle, jotta ehtii nähdä pitkästä aikaa myös tuota ihanaa ystävää, joka asuu hirsitalossaan ihan kivenheiton päässä :D