sunnuntai 30. heinäkuu 2017

Vinkit tunnelmalliseen valokuvaukseen & alekoodi

HEIPPAHEI IHANAT!

Vihdosta viimein minulla on ilo ja kunnia toteuttaa teidän kovin toivomanne valokuvausvinkkipostaus kaupallisen yhteistyön myötä Olympuksen kanssa. Konkreettisin esimerkein ja niin, että te vähemmänkin valokuvanneet saatte postauksesta jotain irti. Aloitetaan ensin omasta valokuvaustaustastani. Perustin blogini loppuvuonna 2009 ja näin jälkikäteen ensimmäisten vuosien pokkarilla otettuja kuvia katsoessani en voi kuin todeta, että kehitys on ollut huima. Ensimmäisen järkkärini ostin vuonna 2012. Se oli ihan toimiva, mutta painoi hurjan paljon ja vei tilaa laukussani. Ei tehnyt mieli ottaa tuota järkkäriäni mukaan joka paikkaan.

Vinkki! Kikkaile kameran väriasetuksilla. Yleensä kuvaan neutral -asetuksella, mutta auringonlaskuun sopii vivid tai shade kuvausasetus, joka saa kuvasta kauniin lämpimän! 

Valokuvauksen suhteen koin aimo harppauksen eteenpäin syyskuussa 2014, kun sain testiin ensimmäisen Olympukseni. Pienen, kauniin ja sisustukseen sopivan Olympus PEN E-PL6 -minijärkkärin. Yhtäkkiä huomasin, että kamera kulki mukanani kaikkialla eikä edes Suomen hämärtyvät ja varsin tunnelmalliset syysillat, pimeistä talvi-illoista puhumattakaan, olleet este valokuvaukselle. Innostuin myös ruokakuvauksista ja sitä myötä ruoanlaitosta. Muu perhe, varsinkin mies, kiitti ja kumarsi vaimon viihdyttyä paremmin keittiössä ;) Keväällä 2016 sain testiin  Olympuksen OM-D E-M10 -kameran ja tuntui, että valokuvaukseni meni kertaheitolla astetta ammattimaiseksi. Aloin kuvaamaan kuvat ”raakakuvina” RAW-muotoisena. Pikkuhiljaa siirryin kameran A-asetuksesta, jolla saa määritellä itse aukon ja valotuksen, kohti manuaaliasetusta, joka antaa kuvaamiselle täysin vapaat kädet. 

Tämän kampanjan myötä olen testannut kuukauden päivät tuon aiemman kamerakaverini päivitettyä versiota Olympuksen OM-D E-M10 Mark II -kameraaSe jatkaa aiempien Olympusten voittokulkua ja musta tuntuu, että kuvien laatu on vielä parempi kuin aiemmin. Mikäli mahdollista. Huikea tehopakkaus pienessä koossa. Painoa vaikuttavalla metallirunkoisella rakenteella on vain 390 grammaa. Katseen kestävä ja klassiset muodot omaava kamerakaveri, joka mahdollistaa tämän ihanan työni tekemisen. Vaikka kuinka tykkäänkin, että monivivahteinen ja sujuva teksti rikastuttaa blogipostauksen, niin kyllä blogipostauksen suuri osa tulee visuaalisesta ilmeestä. Valokuvista.

Nyt kun ollaan saatu kamera-asiat selvitettyä, niin on luonnollista siirtyä valokuvauksen erittäin tärkeään osa-alueeseen eli objektiiveihin. Olympus M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittilinssiä tai muitakaan zoomattavia objektiiveja en käytännössä käytä lainkaan. Tykkään kuvata kiinteän polttovälin objektiiveilla. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että niissä ei ole zoomia. Mitä pienempi polttoväli, niin sitä enemmän kuvaan mahtuu. Kautta aikain suosikkiobjektiivini on ollut Olympuksen valovoimainen 45 mm f/1.8 -objektiivi.

Tehän tiedätte, että rakastan kuvia, joissa saa fiilistellä. Tämä on juurikin se fiilisobjektiivi. Suuren valovoiman ja ensiluokkaisen linssitekniikan ansiosta se on ihanteellinen sellaisiin kuviin, joihin haluaa kauniin epäterävän taustan ja voimakkaan kontrastin. Suosikkiobjektiivillani kuvaan suurimman osan ruokakuvauksistani, mutta myös potretteihin ja luontokuviin se on aivan lyömätön. Silloin kun en halua kuvata ihan yksityiskohtia tämän suosikkiobiskani kanssa, saan ottaa muutaman askeleen taaksepäin, jotta kaikki tarvittava mahtuu kuvaan. Pieni vaiva kuitenkin kuvan laatuun nähden.

Vinkki! Kuvaa aina luonnonvalossa, mikäli suinkin mahdollista.

Vinkki! Välillä hämärään vuodenaikaan kuvattaessa suurennan ISO-arvoa, jotta saan kuvaan tarpeeksi valoa. Jalusta on tällöin paikallaan, ettei kuva tärähdä.

Vinkki! Tunnelmaa ruokakuviin saat rouheilla tekstiileillä, luonnonkukilla sekä rustiikkisilla astioilla.

Vinkki! Viistosti ikkunasta yhdestä suunnasta tuleva valo tuo ruokakuviin taianomaista tunnelmaa.

Aika usein sisustuskuvia tulee otettua 25 m f/1.8 -objektiivillä, johon mahtuu taas hieman enemmän kuvaan kuin tuohon suosikkilinssiini. Reilu vuosi takaperin ostin 17 mm f/1.8 ja sillä saa jo ihan mukavan laajan kulman kuviin sisällä mutta myös ulkona. Esimerkiksi New Yorkin kaupunkikuvissa tämä linssi oli ihan ykkönen. Kampanjan myötä sain testiin elämäni ensimmäisen macro-objektiivin Olympus M.Zuiko digital ED 30mm 1:3.5 MACRO –objektiivin ja nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että ensirakkauteni 45 mm f/1.8 on tuntenut ehkä olonsa hieman syrjäytetyksi viime aikoina. Sillä tuo pienikokoinen nopeasti tarkentava macro-objektiivi on vienyt sydämeni. Sillä saa loistavia yleiskuvia ja sen lisäksi pääsee ihan mielettömän lähelle kuvattavaa. Miettikää, tuolla macro-obiskalla saa 1,4 cm pituisen kohteen täyttämään koko kuva-alan.

Vinkki! Testaa eri objektiiveja samasta kohdasta. Alla olevissa kuvissa ensin olen ottanut kuvan 30 mm -objektiivilla, jotta saan rantakallionkin kuvaan. Toisessa kuvassa näkyy, miten kuva rajautuu vaihdettaessa 45 mm -objektiiviin.

Haluaisin tässä vaiheessa jakaa teille kolme neuvoa, jotka omasta mielestäni ovat valokuvaukseni perusta ja kantava tukipilari. Palataan lisää tuonnempana niihin tunnelmallisiin kuviin ja siihen, miten vangita tunnelma kameran välityksellä.

♡ Mikäli satsaat laadukkaaseen järjestelmäkameraan, niin opettele käyttämään sitä. Ei ole oikein mitään turhempaa kuin se, että käyttäisi kameran automaattiasetusta, kun mahdollisuudet olisi paljon parempaankin. Itse opettelin järkkäreiden käytön tuolla A-asetuksella ja sillä kuvaan edelleen, jos on vähän kiire. Mutta useimmiten tulee kuvattua M eli manuaaliasetuksella, jossa saa säätää itse kaikki mahdolliset säädöt. Niin, mitkä säädöt? Mikä f-luku, ISO tai valotus/suljinaika? Kerrataan nämä nopeasti, mutta esimerkiksi Emilia selitti omassa postauksessaan nämä hienosti, joten kannattaa käydä katsomassa sieltä lisätietoa.

F-luku eli aukko: määrittää kuinka paljon valoa pääsee objektiivin läpi pääsee eli tämä vaikuttaa suoraan kuvan valoisuuteen. Lisäksi aukko eli f-luku on se, joka näyttelee suurta osaa fiiliskuvissa. Tunnelman luomiseksi epäselvä tausta on mielestäni usein se juttu. Eli mitä suurempi aukko (pienempi f-luku)l niin sitä sumeampi tausta. Objektiivit, joissa päästään f/1.8 -lukuun ovat siis omiaan fiiliskuviin. Mutta kuten totesin, niin eipä tuo macro-objektiivin f/3.5 huononna kuvan tunnelmaa lainkaan.

ISO-arvo: joskus on tilanteita, että valo ei vain riitä. Silloin täytyy nostaa ISO-arvoa eli herkkyyttä, joka kameran kennolla on valoa kohtaan. Varsinkin noissa tummanpuhuvissa ruokakuvissani talviaikaan, joudun nostamaan ISO-arvoa, jotta saan kuviin valoa. Siinä täytyy tosin olla tarkkana, ettei kuva mene liian rakeiseksi. Tasapainoilua. Sitä se valokuvaus välillä haastavissa olosuhteissa on.

Valotus/suljinaika: valotus- tai suljinaika määrää sen kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. F-luku määräsi sen, kuinka paljon valoa ja valotusaika kuinka kauan valoa pääsee.

♡ RAW-kuvien kuvaaminen antaa sinulle mahdollisuudet käsitellä kuvia paremmin kuin esimerkiksi jpeg-muotoisten kuvien kohdalla. RAW-kuva on sananmukaisesti raakaversio, jossa on työstön mahdollisuutta huomattavasti enemmän, esimerkiksi liian pimeän tai ylivalottuneen kuvan kohdalla. Joten, mikäli mahdollista, kuvatkaa RAW-kuvia!

♡ Kuvaa, kuvaa ja vielä kerran kuvaa. En edes tiedä, kuinka monta tuntia olen elämässäni kuvannut. Uskon, että periaatteessa valokuvauksenkin oppii vain tekemällä. Toki manuaaleista ja näistä ohjeistani voi olla hyötyä, mutta parhaiten oppii tuntemaan oman kameransa asetukset ja omat kuvausmieltymykset runsaalla kuvaamisella. Nykyäänhän tämä on tehty melko helpoksi, kun ei tarvitse säästellä filmiä. ISO-arvo, f-luku ja valotus/suljinaika vaikuttavat kaikki kuvan muodostumiseen, joten näiden opetteluun kannattaa käyttää aikaa. Kokeile ja kikkaile. Niin mäkin olen tehnyt :) Jo kuvaustilanteessa kannattaa tarkistaa muutama asia kameran säätöjen lisäksi. Se, että kuva on jo kuvattaessa suorassa ja että sen on rajattu niin kuin sen haluaa rajata. Tämä helpottaa myöhemmin kuvankäsittelytilanteessa ja säästää aikaa.

Vinkki! Käytä hyväksesi laskevaa aurinkoa ja kuvaa vastavaloon.

Vinkki! Mitä edempänä taustastaan kohde on, sen kauniimman sumeampi taustasta tulee.

Tunnelmakuvat, oli kyse sitten auringonlaskusta tai perjantaimyyssikuvista ruokineen, ovat omia suosikkejani. Taidan fiilistellä elämää sen joka osa-alueella, myös valokuvauksen suhteen. Kamera on toki se, mikä tekee työn myös tunnelmakuvauksessa, mutta on myös pari muuta huomioon otettavaa tekijää. Onnistuneen tunnelman vangitsemiseen kuviin vaikuttaa:

Oma fiilis. Parhaimmat tunnelmat olen saanut vangittua kuviin silloin, kun itsellä on hyvä olla. Kun hymyilee sisäisesti. Usein perjantai-illan ruokakuvat ovat tällaisia. Raskaan työviikon jäljiltä on helpottunut ja leppoisa olo. Oma fiilis vaikuttaa myös siihen, että kuvaukselle tulee annettua enemmän aikaa. Kuvaaminen ei saa olla pakkopullaa ja sitä se harvemmin onkaan. Leppoisa kesäilta mökillä ja auringonlasku. Fiilis katossa ja sitä myötä kuvat puhuvat puolestaan. Parhaimmillaan hienosti onnistuneesta kuvasta saa niin hyvät kiksit, että juoksulenkkien myötä koettu endorfiinipiikkikin jää kakkoseksi. 

Vuorokauden aika. Eittämättä voin vannoa, että parhaimman fiiliksen kuviin saa joko aamuauringon kajastaessa tai illan pehmeässä valossa. Keskipäivän raaka aurinko ei tee kuville hyvää. Mieluummin kuvaan vaikka talven hämärissä olosuhteissa kuin liian kovassa valossa.

Vastavalo. Varsinkin potrettikuvissa ja luonnon fiiliskuvissa ihan ehdoton. Ilta-aurinko, joka paistaa matalalta on iso etu. Vastavalon avulla kuvaan saa vangittua niin paljon tunnelmaa, että harva kuvausympäristö siihen yltää.

Värit. Vaikka trendinä on ollut pitkään valkoiset, kuvat joissa saturaatio on laitettu minimiin, niin itse olen ollut jo pitkään tummanpuhuvien ja osaltaan värikylläistenkin kuvien puolestapuhuja. Niillä saa kuvaan juurikin sitä haluttua tunnelmaa. Vai mitä mieltä olisitte ruokakuvasta, jossa värikkään ja herkullisen salaatin värit olisivat sammuneet? Tai auringonlaskusta, jossa ei näkyisi kullan keltaista tai viileän pinkkiä? Suomen vihreästä kullasta, metsästä, joka näyttäisi surullisen harmaalta? 

Sommittelu. Joka auttaa varsinkin tuossa syväterävyydessä. En sano, etteikö kokonaan terävä kuva voisi olla tunnelmallinen, mutta tietyissä olosuhteissa himmeä tausta (tai muu osa kuvasta) antaa kuvalle juuri sen tunnelman. Mitä edempänä kohde on taustastaan, sitä sumeammalta tausta näyttää. 

Kuvankäsittely. Se välttämätön paha, jonka puolesta puhuja itse kuitenkin olen. Kun kuvaa RAW-kuvia, niin kuvat tulee rakentaa kuvankäsittelyn myötä. Lisätä niihin värit nyt ensinnäkin, säätää valokylläisyyttä, kontrastia, terävyyttä muun muassa. Käytän pääasiassa vain Lightroomia ja olen ostanut muutaman VSCO-filtteripaketin. Pikkuhiljaa olen itsekin opetellut luomaan filttereitä erilaisiin kuviin ja tallentamaan niitä tuonne presetseihin.

Vinkki! Sen sijaan, että sumentaisit kuvan takaosan, yritä sumentaa kuvan etualalla olevat asiat kuten alla olevassa kuvassa.

Olen tämän postauksen kuviin kirjoitellut tietoja siitä, millä objektiivilla ja millä asetuksilla ne on kuvattu. Tätä olette toivoneet pitkään ja pahoitteluni, että vasta nyt sain nämä aikaiseksi. Te, ketkä haette kuviin kaunista hämyisää taustaa, kiinnittäkäähän huomiota tuohon f-lukuun kuvissa. Aiemmin kuvasin melkein pelkästään f/1.8 :lla, mutta olen huomannut, että kun sitä aukkoa hieman pienentää (eli isontaa f-lukua), niin terävyysalue hieman kasvaa, mutta haluttu tausta pysyy epätarkkana. Joissain kuvissa tämä on ihan ehdoton edellytys, ettei mitään tärkeää tai kuvan kannalta oleellista jää terävyysalueen ulkopuolelle.

Valokuvaus on vienyt minut mennessään ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monta kohtalotoveria. Senpä takia minulla on ilo antaa teille alennuskoodi:

Koodilla ”Atmarias” saatte Olympus Shopista kaikista OM-D E-M10 Mark II -kameroista -15% ja 30mm Macro- & 45mm F1.8 -objektiiveista -20% alennusta. Alennus on voimassa 15.8. asti.

Minä, Olympus OM-D E-M10 Mark II -kamerani  ja tuo uusi monipuolinen lemppariobjektiivini eli 30 mm Macro muiden obiskaystäviensä kera tulemme jatkossakin tekemään parhaamme, jotta blogini visuaalinen ilme vastaisi sitä tasoa, johon täällä on totuttu. Aloitteleville bloggaajille antaisin yhden vinkin; satsatkaa kameraan ja satsatkaa myös objektiiveihin. Nyt siihen on hyvä tilaisuus tuon alekoodin ansiosta!

Kiitos kaikille teille ihanille ihan hurjan paljon, kun jaksoitte lukea tämän maratonpituisen postaukseni.  Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Juttua olisi riittänyt vielä lisääkin valokuvauksesta, mutta jatketaan uudemman kerran :)

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


keskiviikko 16. marraskuu 2016

Täydellinen hotelliviikonloppu!

MOIMOI!

Pako Helsinkiin. Kaksin miehen kanssa. Liki 10 tunnin yöunet pehmeissä lakanoissa. Hymyilevä hotellihenkilökunta. Ihana ilta, ihanassa seurassa. Luksusta joka aistille. Sitä meille tarjoiltiin yhteistyössä Restelin kanssa Helsingin Crowne Plaza -hotellissa pari viikonloppua takaperin. Tuon viikonlopun avulla jaksaa kaiken maailman remonttirumbat sun muut. Hengähdyshetki tuli kyllä tarpeeseen. Crowne Plaza Helsinkiin oli helppo löytää, sillä se sijaitsee Mannerheimintien varrella melkein Finlandia-taloa vastapäätä. Keskustan palvelut ovat ihan kivenheiton päässä. Auto majoittui vierailumme ajan turvallisesti hotellin yhteydessä sijaitsevassa parkkihallissa.

Itse yllätyin jo hotellin aulaan astuessani, sillä kiinnitin heti huomiota tunnelmaan, jonkalaista en ollut ennen suomalaisissa hotelleissa aistinut. Siinä oli ripaus aasialaista luksushotellia ja toisaalta jotain hyvin amerikkalaista ja näyttävää. Ihan kuin olisi hurauttanut aikakoneella ulkomaille. Crowne Plaza Helsinki on palkittu useana vuotena kansainvälisesti, mm. Luxury Business Hotel of the Year -palkinnolla, enkä ihmettele yhtään. Sisäänkirjautuessamme panin merkille ihan älyttömän ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan. Jotka taisivat small talkinkin salat. Tässä vaiheessa itse suuntasin Emilian kanssa Bloggers’ Inspiration Day:iin, mutta mies hurautti hissillä ylös huoneeseemme ja lähetti viestin ”Ei voi olla todellista, saimme juniorisviitin.” :)

crowne-plaza-42-of-43crowne-plaza-38-of-43 crowne-plaza-41-of-43 crowne-plaza-36-of-43

Ihan loppuun asti en malttanut päivätapahtumassa olla, sillä sormet syyhysivät näkemään tuon huoneemme. Sama laadukas linja, joka alkoi hotellin aulassa, jatkui hississä, käytävillä ja huoneen oven avattuani en voinut muuta kuin pyöriä hetken ihan hiljaa ja ihastella. Olinko todella Suomessa? Hotellihuone oli aivan ihana ja viihtyisä! Siinä oli erotettu makuutila oleskelutilasta senkillä, jonka päällä oli käännettävä televisio. Mies käänteli telkkaria sen mukaan kuin kuvailin ja jatkoi jääkiekkopelin katsomista milloin mukavalta sohvalta, milloin sängyltä. Kylpyhuone oli tilava ja varustettu kahdella altaalla. Kaksi allasta onkin ihan must tänä päivänä, sen verran kauan tuon miehenkin ”komistusrutiinit” vievät aikaa ;) Mies oli käyttänyt oman aikansa hotellin kuntosalilla, minun ollessa työtapahtumassa. Kehui tuota Forever Kuntoklubia hotellin alakerrassa. Ehkä ensi kerralla myös itse ehdin myös kuntoilemaan.

Hotellihuoneen työpisteestä oli näkymät Helsingin kattojen ylle, aina Linnanmäelle saakka. Jokaisessa hotellihuoneessa on maksuton langaton internet yhteys, ilmastointi, suihku/kylpyamme, tee/ kahvinkeittomahdollisuus, silitysvälineet, kylpytakit sekä Sleep Advantage –uniohjelman lisätuotteet ja -palvelut. Täyttä puuvillaa olevat lakanat, pehmeät ja muhkeat vuodevaatteet, herätystakuu sekä hiljainen vyöhyke. Niin kovasti kuin olisinkin halunnut mennä samantien lepuuttamaan jalkojani kylpyammeeseen, niin tuo muhkea kylpytakki sai vielä hetken odottaa, sillä meille oli varattu neljäksi pöytä hotellin aulan yhteydessä sijaitsevasta ravintola Macusta.

crowne-plaza-4-of-43crowne-plaza-9-of-43 crowne-plaza-8-of-43 crowne-plaza-10-of-43crowne-plaza-work crowne-plaza-11-of-43 crowne-plaza-6-of-43 crowne-plaza-huone

Ravintola Macun sisustus oli myös piste iin päälle. Tummaa, luksusta, lasia, tunnelmallisia istuinryhmiä, tulisija. Sama ystävällinen palvelu jatkui myös ravintolan puolella. Sillä aikaa kun selasimme ruokalistaa, maistelimme suussa sulavaa kuohuvaa. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa kaksin ravintolaan! ”Ruokalista henkii tätä päivää rennolla otteella ja viinilistalta löytyy valikoima annoksiin sopivaa temperamenttia.” Allekirjoitan tämän täysin. Alkupalaksi otimme suussa sulavaa kermaista rapukeittoa sekä valkosipuli-rosmariinifocacciaa. Jaoimme annokset, kuten tapanamme on. Pääruoaksi valitsimme molemmat naudansisäfilettä, bataattipyreetä ja portviinikastiketta. Kysyimme henkilökunnalta viinisuositusta ja saimmekin tuon pihvin seuraksi lasilliset niin sopivasti täyteläistä punaviiniä, että hetken olin jo sekaisin, että kumpi täydensi kumpaa; viini ruokaa vai ruoka viiniä :) Kuten aina silloin kun harvoin kaksin olemme reissussa, niin nytkin se valtasi yhtäkkiä. Ikävä lapsia. Jostain kuului iloinen lasten kikatus ja ilokseni huomasimme, että vaikka ravintola oli huipputyylikäs, niin se palveli myös lapsiperheitä loistavasti.

crowne-plaza-3-of-43crowne-plaza-37-of-43 crowne-plaza-macu crowne-plaza-26-of-43 crowne-plaza-28-of-43crowne-plaza-25-of-43 crowne-plaza-24-of-43 crowne-plaza-20-of-43

Ravintolassa olisi voinut istua pidempäänkin, mutta koska olin koko viikon haaveillut vaahtokylvystä, niin syötyämme suuntasimme takaisin huoneeseemme. Kylpyhuoneen valikoimista löytyikin runsaasti saniteettitarvikkeita sekä kylpysuolaa. Koska meillä ei ole kotona kylpyammetta, niin nämä hotellihuoneet, joiden kylppäristä sellainen löytyy ovat ihan meidän perheen suosikkeja. Yleensä ulkomaillakin tällaisen huoneen saatuamme suuntaamme ensimmäisenä ostamaan kylpyvaahtoa, mikä hotellista sitä ei löydy :) Parikymmentä minuuttia rentoutusta kylvyssä ja olin jälleen valmis kohti uusia seikkailuja. Lue; miehen kauluspaidan silitysoperaatiota. Olimme laskeneet sen varaan, että hotellihuoneestamme löytyy silitysrauta ja -lauta ja niinhän sieltä löytyikin. Vielä silityspuuhissakin pohdin omaa illan asuani ja sitä, että kuinka helpolla miehet näissä juhlatilaisuuksissa pääsevätkään. Lopulta tulin tulokseen, että on ihanaa olla nainen, sillä on valinnanvaraa enemmän. Positiivisesti ajateltuna. Nopeasti vielä hiuksiin muutama kihara ja kulmiin kimalletta. Olimme tehneet Emilian ja Emilian miehen kanssa treffit ravintola Macun aulabaarin puolelle ja siitä suuntasimme yhdessä kohti Inspiration Blog Awardseja.

crowne-plaza-1-of-1crowne-plaza crowne-plaza-32-of-43crowne-plaza-34-of-43

Onneksi ikä on tuonut mukanaan myös sen mukavuudenhaluisuuden; hotellin muhkeisiin vuodevaatteisiin sujahdimme jo hyvissä ajoin ja aamulla heräsimme ilman herätyskelloa. Ihanat ystävämme olivat tulossa meidän kanssamme aamiaiselle hotellille. Ennen ystävien tapaamista ajoimme hissillä katsomaan Club-kerroksen Club Loungea, jossa kerroksen asiakkaat voivat mm. hoitaa sisään- ja uloskirjautumisen sekä nauttia syötävää ja juotavaa. Jälleen erittäin kansainvälinen ja viihtyisä tunnelma. Lämmin ja viihtyisä tunnelma oli myös hotellin aamiaishuoneessa. Niin viihtyisä, että en raaskinut juuri kuvia tuota yhtä kuvaa lukuunottamatta ottaa. Aika kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen.

crowne-plaza-18-of-43crowne-plaza-15-of-43 crowne-plaza-16-of-43 crowne-plaza-17-of-43
crowne-plaza-43-of-43crowne-plaza-aula

Juoksuharrastukseen juuri uudelleen hurahtaneena ihastelin uloskirjautuessamme tuota aulassa sijaitsevaa pistettä. Siitä sai virkistäviä juomia sekä hedelmiä ja pystyi tsekkaamaan lähialueen juoksureitit. Ihan mielettömän hyvä palvelu, yleensä kun sitä juoksee vieraassa kaupungissa summa mutikassa. Google mapsin avulla :) Sen verran ihastuin Crowne Plaza Helsinkiin, että eipä tarvitse ensi kesänä perheen perinteiselle Helsinki-reissulle lähtiessä enää pohtia hotellivalintaa. Tykkään, että hotelliloma saa tuoda luksusta kaikille aisteille.

Miltä kuulostaisi miniloma kahdelle näissä mielettömän hienoissa puitteissa? Hei, Crowne Plaza Helsingin FB-sivuilta löytyy kilpailu, jossa voi voittaa miniloman kahdelle. Käykäähän osallistumassa ennen 24.11.2016! Myös Crowne Plaza Helsingin kotisivuilta löytyy kivoja pikkujoulutarjouksia, jotka kannattaa tsekata.

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: RESTELlifie


tiistai 15. marraskuu 2016

Kausikukkaistutus

joulukukka-13-of-16joulukukka-15-of-16 joulukukka-14-of-16joulukukka-16-of-16

HEIPPAHEI,

hihii, kausi sitä ja kausi tätä. Kai ne jo tässä vaiheessa voi olla rehellisesti joulu sitä ja joulu tätä. Pikaisesti tulin esittelemään teille, että meillä on jouluaskartelut alkaneet. Noh, kuvissa tämän vuoden ensimmäinen joulukukkaistutukseni, jonka miehelle kausikukkaistutuksena möin :) Kukkakaupassa käydessäni valtasi ihan ääretön käsillä tekemisen halu. Ainoa miinuspuoli on vain se, että minä ja askartelu tai minkäänsortin näpertely ei tulla toimeen. Tai tullaan, mutta monien ärräpäiden saattelemana. Ei sillä, parina aiempana vuonna askartelemani massatähdet ja -sydämet ovat olleet varsinaista aivot narikkaan puuhaa. Tarpeeksi helppoja, ettei tarvitse tuskailla.

Eipä tämä kukkaistutuskaan paljoa vaatinut; yksi tuollainen minisypressi ja kaksi muuta pikkukasvia (joiden nimen jo autuaallisesti unohdin) pois istutuspurkeistaan, multapaakut rikki ja vähän multaa istutusastiaan. Päälle parit kävyt. Jäkälät unohtuivat tänä vuonna lumen alle, ne olisivat ehkä tuohon myös sopineet. Yleensä on tullut lähempänä joulua tehtyä istutukset hyasinteista ja amarylliksesta. Jälleen tänä jouluna päänvaivaa tuottaa se, että kuinka ajoittaa amaryllisten kukinta juuri h-hetkeen. Ensimmäisen amarylliksen ostin eilen, mutta se kukkinee jo hyvissä ajoin ennen joulua.

En tiedä mikä tämä elämänvaihe on, mitä tällä hetkellä eletään, mutta ne aiemmin mainostamani ruuhkavuodet olivat kuulkaas vielä aika simppeli ja rauhallinen käsite. Tänään pikaisesti töissä käydessäni (siis töissätöissä) sanoinkin veljen vaimolle, että mitenköhän tästä syksystä olisi selvitty, jos en tekisi töitä kotoota käsin ja pääosin joustavalla aikataululla. Elämä on aikamoista sinkoilua sinne ja tänne. Papereiden skannaamista ja kopiointia. Vastapainona ruumiillista työtä sitten myös. Tänä iltana täytyy tyhjätä mummulan vintit, jotta remppamiehet saavat siirtyä myös sinne töihin. Jaksaajaksaa… Ja hei vaikkei täällä blogin puolella olekaan remppajuttuja ollut, niin snäpissä niitä aina silloin tällöin vilauttelen. Tännekin toki remppakuulumisia tulee, jahka se hiivatin bobcat saadaan kellarista pois kuvien tieltä :D

Mutta tähän väliin pikkuisemman kanssa espanjankokeisiin lukemaan. Haasteensa tähän tuo se, että allekirjoittaneen omatoimisesta Este Pais -kurssista on jo tovi aikaa.

IHANAISTA TIISTAITA,

alle

PS. kotimme on nyt myynnissä täällä :)