perjantai 11. tammikuu 2019

Vuoden eka fredagsmys

HEIPPATIHEI JA ILTAA TALOON!

IG Storyn puolella näittekin tänään Marian, joka on yhtä hymyä. Usein olen yhtä hymyä, mutta tänään siihen hymyyn oli aihetta jotenkin vielä enemmän. Nimittäin niinkin yksinkertainen asia, kuin tuo aurinko ja pakkaspäivä. Kävelylenkki, joka sai posket punoittamaan ja joka teki muutenkin niin hyvää, että tämä hyvä olo ei hevillä tästä häviä.

Ei, mikäli tulevasta viikonlopusta tulee niin kutkuttavan kiva ja jännittävä kuin mitä luulen siitä tulevan. Stay tuned ja tsekatkaahan insta tuossa myöhemmin illalla! Viikonloppu potkaistaan käyntiin hyvällä ruoalla ja uusimman sarjakoukutuksen muutamalla jaksolla. Sen Blacklistin jälkeen koukututtiin ihan täysin Suitsiin. Aluksi mietittiin, että näinköhän on liian ”lakimaailmaan” perustuva meille, mutta ei. Ihana sarja tuokin ja kohta on jo toka kausi katsottuna. Sen kanssa samaan aikaan katsomme kyllä Blacklistiäkin, jonka uuden kauden jaksot ilmestyy aina lauantaisin. Tietää, että joka lauantai-illalle tästä parikymmentä viikkoa eteenpäin, on tunti laatuaikaa Resslerin ja Keenin kanssa ;)

Tammikuun ensimmäisen perjantaimyyssin kruunaa kaikille tuttu, mutta tällä kertaa lihattomana meidän iltaamme sulostuttava nachovuoka. Punaisen lihan vähentäminen on ollut agendassamme pari vuotta ja mielestämme olemme siinä hyvin onnistuneet. Täysin emme ole punaista lihaa (vielä) valmiit jättämään, mutta melko usein punainen liha tulee korvattua jollain muulla. Kuten tänään Härkiksellä. Maissilastut korvasin ruisnachoilla. Ranskankerman tilalle valitsin kasvipohjaisen vaihtoehdon. Juustoa en lähtenyt korvaamaan, sillä vaikka tammikuussa skarpataan, niin eihän sitä koko palettia tarvitse uusiksi laittaa! Pienetkin teot ratkaisevat.

ASTETTA TERVEELLISEMPI NACHOLAUTANEN

1,5 pussia ruisnachoja
1 prk Kidneypapuja
1 pkt Härkistä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
50 g luomugoudajuustoraastetta
tacosalsakastiketta
-kuori ja pienistele sipulit, paista niitä muutama minuutti öljyssä
-levitä uunivuoalle puolet nachoista
-ripsottele päälle sipuleita, Härkistä, papuja, juustoraastetta ja salsakastiketta
-toista toinen samanlainen kerros
-laita uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi
-tarjoile tomaattiavokadosalaatin, ”ranskankerman” ja korianterin kera

Tomaattiavokadosalaatti
1 avokado
miniluumutomaatteja
pieni punasipuli
chiliä
pilkottua korianteria
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
-pienistele avokado, tomaatit ja punasipuli
-sekoita ainekset sekaisin ja levitä uunista tulleen nacholautasen päälle tai tarjoile erillisenä

Niin hyvä tuli nachovuoasta, että korvasimme sillä iltaruoan. Joka muuten tuli syötyä tänään ajoissa. Onneksi iltapalaksi jäi vielä vähäsen tuota herkkua:) Nyt koiralenkkiä, saunaa, Suitsia ja sitä rataa. Leppoisaa perjantai-illan viettoa ja aikaisin nukkumaan menemistä. Huomiselle messuilua (stay tuned part 2), ulkoilua ja hyvinvointia.
Aikas kiva viikonloppu edessä – toivottavasti sielläkin  ♥

PERJANTAI-ILTATERKUIN,


torstai 10. tammikuu 2019

Satokauden keitto: samettinen maa-artisokkakeitto

HELLUREI TORSTAIHIN!

Toivoitte jälleen ruokapostauksia alkuvuoteen ja ilomielin vastaan tähän toiveeseen; ruokapostausten tekeminen kun on itsellenikin kovin mieluisaa. Mulle on piintynyt tietty tapa tehdessäni ruokaostoksia netissä; ensin kurkkaan aina mitä järjestelmä ehdottaa kauden satokausikasviksiksi ja klikkailen sieltä ostoskoriin kasviksia, jotka on pop juuri kyseisellä hetkellä. Vähintään kerran viikossa meillä on tätä nykyä ruokaa, jossa on käytetty kauden kasviksia, mutta yleensä noita löytyy aika moneltakin aterialta. Sen lisäksi, että rakastan kasviksia, tekee tieto siitä että pienillä valinnoilla auttaa tätä maapalloamme, mannaa sielulle. Miksen siis valitsisi satokauden kasviksia, kun siihen on mahdollisuus?

Tammikuussa meillä syödään aika paljon maa-artisokkaa. Lempeää ja samettista kasvista, josta en ollut vielä muutama vuosi sitten valmistanut itse mitään. Onneksi otin härkää sarvista ja tutustuin tuohon ruokareviirimme laajennusosaan, juurekseen nimeltä maa-artisokka. Meillä lapset muuten eivät ole mitään fanaattisia kasvissosekeittofaneja, mutta maa-artisokan maku on niin lempeä, että se maistuu. Kuopukselle varsinkin, mutta kyllä esikoinenkin sitä syö.

Maa-artisokkaa voisi paistaa uunissakin, mutta yleensä se pääsee meillä sosekeittoihin. Joskus se näyttelee pääosaa, jolloin sivuosassa on peruna tai porkkana, mutta se ajaa loistavasti asemansa myös sivuosaroolissa. Välillä se saa kaverikseen kermapurkin tuomaan lisää samettisuutta ja välillä sipuli ja valkosipuli tuovat keittoon potkua. Tällä kertaa mennään helpoimman kautta, ilman turhia krumeluureja.

SAMETTINEN MAA-ARTISOKKAKEITTO

500 g maa-artisokkaa
1 iso jauhoinen peruna
vettä
suola
valkopippuria

tarjolle
fetajuustoa
tuoretta timjamia
öliiviöljyä
jyvänäkkäriä

-kuori peruna ja maa-artisokat, lohko ne
-lisää ne kattilaan ja täytä kattila kylmällä vedellä siihen asti niin paljon, että perunat ja maa-artisokat peittyvät
-keitä noin 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja tarjoile murustetun fetajuuston, tuoreen timjamin, oliiviöljyn ja jyvänäkkärin kanssa

Fetajuuston poisjättämisellä tästä saa vegekeiton helposti! Tosin silloin kannattaa keittoon lisätä kaurakermaa tms. jotta keitosta saa vielä samettisemman. Joskus olen muuten tehnyt sen virheen, että olen maustanut maa-artisokkakeiton itämaisesti. Chiliä ja korianteria lurahti liikaa. Ei sopinut, en tykännyt, vaikka muuten tykkäänkin itämaisista mauista. Maa-artisokan maku on jotenkin niin herkkä, että sen kanssa en turhia lähtisi kikkailemaan!

Ruokapostausten lisäksi toivoitte myös perjantain perinteisiä! Näin tammikuun kunniaksi perjantai-iltaa tulee ilostuttamaan herkullinen, mutta astetta terveellisempi perjantaimyyssiruoka.
Sen äärellä nähdään huomen illalla; siihen asti heipat! ♥ 

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 09. tammikuu 2019

Tyttö, jonka ei koskaan pitänyt kävellä

”Tämä lapsi ei tule koskaan kävelemään.” Neuvolalääkärin sanat kaikuivat kolkossa vastaanottohuoneessa. Tytön äiti purskahti itkuun. Isän suu vääntyi hieman ja pää nyökkäsi kuin tiedoksi siitä, että lääkärin sanat olivat vastaanotettu. ”Sehän nähdään.” tytön isä sanoi lääkärille. Kätteli kohteliaasti ja poistui huoneesta.

Seuraavalla viikolla tytön kotiin tuli jumppari. Jumppaamaan tytön lihasjäykkyyttä pois. Viikko toisensa jälkeen jumpparin tullessa tyttö makasi selällään silmät jumpparia tapittaen. Kädet ja jalat tikkusuorina jäpittäen. ”Lihasjäykkyys ei anna periksi” Jumpparin käynnit lopetettiin tuloksettomina.

Tytön äiti surkutteli tilannetta, mutta tytön isä ei luopunut toivosta. ”Noista silmistä huokuu sisu ja päättäväisyys. Tyttö varmasti vain vierastelee vieraita ihmisiä ja jännittyy.” Tytön isä koitti luoda toivoa tytön äitiinkin.

”No tässä iässä vauvat yleensä jo konttaavat.” sanoi lastenlääkäri seuraavalla käynnillä. Tytön äiti vaipui syvemmälle epätoivoon. Asia konkretisoitui tytön isällekin, kun heidän kotiinsa ilmestyi lasten pyörätuoli. Tuo pyörätuoli pidettiin visusti piilossa tytöltä. Jonka silmät edelleen viestivät, että periksi ei anneta.

Eräänä kauniina keväisenä päivänä tyttö ryömi sohvapöydän äärelle ja ponnisti itsensä seisomaan. Otti tukea pöydästä ja oli voitonriemuinen ilme silmissään. Tuon päivän jälkeen tyttö nousi pystyyn aina kuin mahdollista. Lääkäri ei ollut uskoa silmiään, mutta ei silti luonut toivoa lapsen vanhempiin. Jalkojen lihasjäntevyys on liian jäykkä kävelyyn. Tarvitaan laajempia tutkimuksia kesän jälkeen, ellei mitään edistystä tule.

Yhdeksäs kesäkuuta, tytön isän syntymäpäivänä, 10 kuukauden iässä tyttö uskalsi päästää otteensa sohvapöydästä. Otti muutaman askeleen ja pyllähti pepulleen. Pelästyi, kun äiti alkoi kiljumaan. Onnesta. Ryömi takaisin sohvapöydän äärelle, kampesi itsensä ylös ja jatkoi harjoituksia.

Tuosta päivästä lähtien tyttö on tiennyt, että tuli elämässä eteen mitä esteitä tahansa, niin niistä selvitään. Päättäväisyys ja sisu paistavat silmistä vieläkin. Tyttö tietää, että mikä tahansa on mahdollista. Sanoivat muut mitä tahansa.

Tänään tuo tyttö, jonka ei koskaan pitänyt kävellä, kävi lounastauolla hiihtämässä. Hikinoro selässä valuen ja posket punoittaen nautti liikkeen tuomasta hyvästä olosta. Mietti itsekseen suksia jaloista poisottaessaan, että voi kunpa voisi nyt näyttää sille lääkärille, että tässä on se tyttö, jonka ei koskaan pitänyt kävellä. Leveä hymy kasvoillaan käveli autolle, ajoi kotiin ja istui koneen äärelle. 

Antoi sormiensa tanssia näppäimistöllä ja kirjoitti tarinan toivosta. Aina on toivoa, muistakaahan se 

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,