sunnuntai 09. heinäkuu 2017

Lomapuuhasteluja

HEIPPAHEI!

Joku viisas on sanonut, että loma on ihmisen parasta aikaa. Yhdyn tähän täysin. Tosin olen kyllä vakaasti sitäkin mieltä, että arki on ihmisen parasta aikaa. Näin lomalla toki tuntuu, että just nyt on se paras aika. Kuuluun siihen koulukuntaan, joka ei juuri välitä mitä keliä kesälomalla on. Se kun on niitä juttuja, joihin emme pysty vaikuttaa. Sen takia olemme kehitelleet tässä vuosien varrella mieluista lomatekemistä, jota tehdä myös sadekelillä. Mistä tuli muuten mieleeni, että niin aurinkoisena kuin tämä sunnuntai valkenikin, niin tuossa oli juuri parin tunnin pätkä, kun sataa ripsotteli ja oli kylmä. Niin kylmä, että kaivoin villasukat jalkaan :D 

Päikkärit. Tämä on oman lomapuuhastelulistani top 1. Ollut jo monet vuodet. Harvoin sitä arjessa tulee annettua itselleen lupaa päikkäreille, mutta lomalla – hei jos siltä tuntuu, niin peitto korviin :)

Palapelit. Eikä mitkään heittämällä tehtävät palapelit vaan sellaiset vähän haastavammat. Palapeli, jonka voi levittää huolella olkkarin pöydälle ja jatkaa sitä aina kun siltä tuntuu. Note to self: liika taivas palapeleissä on hieman liian haastava. Kuten myös valkoinen Taj Mahal.

Korttipelimatsit. Aivan parhaita. Me ollaan parin vuoden ajan läiskitty porukalla räväytystä. Joka myös vissiin shanghaina tunnetaan. Pitäisi muistuttaa mieleen taas ristiseiska ja muut klassikot.

Lukeminen. Aijettä. Olen täysin nyt hurahtanut tuohon Letto-lukulaitteeseen, mutta yhden kirjan jouduin ostamaan pokkarina, kun sitä ei Lettoon saanut. Edelleen jatkan Fjällbacka -sarjan lukemista. Aloitin sen silloin maaliskuussa Thaimaassa ja veikkaan, että saan ko. sarjan loppuun syksyllä.

Saunominen. Aamusauna, päiväsauna ja iltasauna. Puusaunan lempeitä lämpöjä ei voita mikään. En tykkää olla kovin kovissa löylyissä tai saunassa kerrallaan kovin pitkään, joten vilvoittelutauot saunan terassilla kuuluu omaan saunomisrituaaliini. Jääkylmän vissylasin kanssa.

Syöminen. Syöminenhän on aina hyvä vaihtoehto eikö? :) Lomalla ruoanlaitto mennään joko sieltä missä aita on matalin (makkarat avotulelle) tai sitten nysvätään ruokaa vähän pidempään. Tälle ekalle lomaviikolle meillä on ruokalistalla savustettua kalaa, pulled porkia, sitruunaista broileria, hampurilaisia ja kyllä, yhdelle päivälle myös grillattuja makkaroita.

Kaikenlainen nysvääminen. Tiedättekö, kukkien laittaminen, kakun koristeleminen, paikkojen kunnostaminen. Sellainen mukava puuhastelu ilman kiristävää vannetta otsalla. Omaan ja muiden viihtyvyyteen panostaminen.

Leipominen. Mun ja tyttöjen yhteinen harrastus. Meillä esikoinen leipoi tänään mutakakun sillä aikaa, kun itse olin suorittamassa tuota lomatekemisten kunkkua (ks. kohta yksi). Mutakakun kuuluu olla sisältä juuri tuollainen valuva. Vain vaniljajäde puuttui, muuten makuelämys hipoi täydellisyyttä 

Nyt pilvet onneksi kaikkosivat, joten takaisin ulos kirjan kanssa. Ehkä se on kuulkaas taas se kultainen keskitie, ei aurinkoa ilman sadetta. Ei nautintoa ilman hieman kärsimistä. Elämä ottaa ja antaa, mutta pääasia, että balanssi säilyy ja osaa joka hetkestä nauttia 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 08. heinäkuu 2017

Huolta ja helpotuksen huokaisuja

HEI HELLUREI IHANAT!

Luontokuvaaja Nurmi on ollut taas vähän vauhdissa, pahoitteluni kukkakuvatulvasta :) Terkkuja möksältä. Onneksi pääsimme lähtemään, sillä eilen aamulla näytti vielä siltä, ettei välttämättä uskalla lähteä. Ihmettelin koiraa, joka herätti jo anivarhain. Oli levoton. Ihan kuin jotain vailla. Söi aamuruokansa ja käytiin pariin otteeseen ulkona. Punki ja tunki ihan iholle. Vinkui. Sitten alkoi oksentamaan. En edes tiedä, miten niin pienestä voi tulla niin paljon ulos. En edes ehtinyt hätiin ajoissa vaan nyt taitaa kaksi mattoa ja yksi sohva mennä kaatikselle…

Tuon jälkeen käveli hoippuvin jaloin keittiön pöydän alle. Ei ottanut kontaktia, läähätti vain ja tuijotti eteensä. Tässä vaiheessa mietin, että nappaan koiran kainaloon ja hurautan eläinlääkäriin. Päätin kuitenkin soittaa sinne ensin. Pyysivät tarkkailemaan, mutta jos vointi ei ala paranemaan tai jos se huononee niin ei muuta kuin sinne. Tunnin verran majaili istualteen siellä pöydän alla. Vähitellen lopetti läähättämisen, mutta silti oli kuin muissa maailmoissa. Lopulta lähti hitaasti, mutta varmasti kohti vesikippoansa ja joi. Meinasin purskahtaa itkuun pelkästä helpotuksesta.

Sain kuin sainkin houkuteltua toisen pienelle lenkille, sillä piti varmistaa, että ne taannoiset struviittikiteet olleet palanneet pahempina takaisin. Eivät onneksi olleet, vaan hienosti nosti jalkaa. Kovin voipunut toinen oli koko päivän ja vain nukkui. Kuitenkin ”äidin vaisto” sanoi, että kyseessä oli onneksi vain vatsatauti. Iltapäivästä otin puheeksi mökillelähdön ja tsudum, toinen singahti pystyyn ja tuulikaappiin valmiiksi odottamaan.

Ihmeparantuminen ja kenellä nyt ei näin tapahtuisi, kun ottaa puheeksi mökin :D Nyt siis kaikki hyvin, mutta on se huoli toisista ihan hirmuinen. Sitä mieltä olen, että lasten ja koiran kanssa ei voi olla liian varovainen ja kun vaisto sanoo, että kantsii lähteä lääkäriin niin silloin on syytä lähteä.

Tämä lauantai on mennyt jotensakin eilisestä toipuessa. Se huoli tai lähinnä helpotuksesta huokaiseminen sai kovin voipuneen olon. Mutta mikäs tässä lomalla ollessa, näitä tällaisiakin päiviä toki saa olla. Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoitteluni, että niihin vastaaminen kestää. Huomenna, kun häädämme miehen sunnuntaigolfille, niin otan kommentit työn alle :)

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,


torstai 06. heinäkuu 2017

Pidä itsestäsi huolta

HEI MARIA,

täällä huhuilee sinun kroppasi. Se yksi ja ainoa, joka sinulla on. Juuri se kotisi, jossa sinun on hyvä olla ja jota rakkaudella vaalit. Yleensä. En tiedä, miksi olet mennyt viime aikoina sieltä, missä aita on matalin, mutta oletko huomannut, että minä en ole kunnossa? Mmm, taidat tuntea sen vielä pahemmin kuin minä. Kipupisteen oikean kankkusi päällä. Siinä kohtaa, missä tällä hetkellä on kirkuvan pinkkiä kinesioteippiä. Jos se sinusta tuntuu vähän ikävältä, niin mietipä miltä se minusta tuntuu. Mietipä, miltä minusta tuntui, kun lasersäteet tänään tunkeutuivat sisälleni. Suoraan viimeisen selkärangan nikaman kohdalta. Kun se liki -90 asteinen jääsuihku yhtäkkiä lävisti minut, tuntui etten saa happea. Mutta näin iltaa kohden kieltämättä koen voivani paremmin kuin aamulla. Toivottavasti sinäkin huomaat sen.

Olen hienovaraisesti yrittänyt lähettää sinulle signaaleja kevään ja alkukesän kuluessa. Signaaleja siitä, että tarvitsen hellää huolenpitoa. Ei, enkä nyt puhu siitä ihanan täyteläisestä voiteesta, jota minuun lutraat aina suihkun jälkeen vaan siitä, että minä kaipaan liikuntaa. Minä kaipaan rakennusaineita, joiden avulla voin hyvin. Vihreää ja rouskuvaa. Pirteän punaista ja hapokasta. Tiedän, että sinulla on hylly pullollaan vitamiineja. Sen kuukauden, kun niitä muistit syödä minä myhäilin tyytyväisenä. Minun oli niin kovin hyvä olla. Mutta mitä tapahtui? Äläkä vain syytä kiirettä. Olen huomannut, että se aina niin tehokas ajankäyttösi on alkanut rakoilemaan. Oletkohan haalinut itsellesi hieman liian monta projektia päällekkäin?

Tiedätkö, minä rakastan sinua. Ja tiedän, että sinäkin rakastat minua. Me olemme tiimi. Voidaanko siis sopia, että vastedes pidät itsestäsi parempaa huolta? Osoitat minulle sen, että välität? Meillä on monta yhteistä vuotta vielä edessä. Annan sinulle aikaa elokuun puoleen väliin. Viimeistään silloin edellytän, että ryhdyt toimenpiteisiin meidän suhteen hyvinvoinnin eteen. Haluan, että nautimme jälleen juoksulenkeistä järven rannassa. Että kyllästät minut niillä niin hyvää tekevillä vitamiineilla ja lisäravinteilla. Kasviksilla ja marjoilla. Sen sijaan, että mottosi olisi aamulla ”kahvia koneistoon” olkoon se vastedes ”puurolla puhtaaksi”. Tiedän, että sinulla on tietoa ja taitoa meidän suhteen parantamiseen ja mikäli epäilet omia kykyjäsi, niin voit aina hakea apua.

Kirjahyllyn Pilates-kirjasta ja kuntosalilta. Oletko muuten huomannut kuinka pölyttyneessä tilassa tuo salikassisi on? Jep, toivoisin kantavani sitä siitä elokuun puolesta välistä eteenpäin useammin sinne salille. Miksi annan sinulle siihen asti aikaa? Koska en voi vaatia sinua muuttamaan elintapojasi kerrasta. Koska on niin monta muuttuvaa tekijää ennen sitä. Tiedän, että sinä jos kuka siihen pystyt. Tiedän, että kun yhdessä päätämme, että elokuussa alkaa, niin näin se on. Minä tuen sinua, kun tiedän, että sinä hoidat minua.

Ehkä sinäkin teit tänään jo ennen tätä avautumistani päätöksen voida hyvin. Ethän sinä turhaa olisi vienyt uuteen kotiimme ”karkkilaatikon” täytettä. Toivon, että tuosta yhdestä laatikosta ammennat pian meille uutta voimaa. Koet jälleen sen, miltä tuntuu kun me kaksi ollaan yhtä. Ilman kipuja ja kremppoja. Pidä itsestäsi huolta 

KUNNIOITTAVASTI SINUN,

KROPPASI