maanantai 12. helmikuu 2018

Ravintoasiaa; olenko mä ihan ulapalla?

MOIMOI MAANANTAI!

Saako lähteä heti näin viikon alusta hieman skeptisesti ja pohdiskellen liikkeelle? Piti kirjoittelemani teille kuvissa näkyvien herkullisten minttukookos-verigreippien reseptiä ja alkuviikon turinoita, mutta aamusta kampaajan pöydän äärellä istuessani eksyi käteeni lehti nimeltä Vegaanikeittiö. Hyvä lehti täynnä iiiiihania reseptejä. Mutta yhdellä aukeamalla törmäsin väitteisiin, joita aloin pohtimaan kampaajakäynnin jälkeen. Jälleen kerran aloin ylipäätään pohtimaan, että mikä näissä ravintosuosituksissa oikein mättää. Välillä sanottiin, että kananmunat on ehdoton ei. Sitten sanottiin, että kananmunia saa syödä kuin viimeistä päivää. Ne ovat katsokaas alkuruokaa. Kuulemma.

Kuka kertoo sen, että kaikkien ravintoaineiden käyttäminen on ok, kunhan sen tekee kohtuudella. Vai kuvittelenko omassa päässäni sen, että kaikkea saisi nauttia kohtuudella omaan terveydentilaansa nähden. Jos on korkea kolestroli, niin tottakai silloin pitää huolehtia siitä, ettei kolestrolia lisääviä ruoka-aineita syö mielin määrin ja sitä rataa.

Näistä lehdessä olleista väitteistä en muista kuin kolme ja saa korjata mikäli ne muistan väärin, mutta jotenkin näin ne menivät:

Kananmunien syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi.

Punaisen lihan syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi.

Maitotuotteiden käyttäminen aiheuttaa syöpää.

Mihin on joutanut se järjen ääni, joka kertoo, että kun lautasen täyttää lautasmallin mukaan terveellisellä kotiruoalla, niin sillä jo selviää hyvin pitkälle? Jos kananmunien ja punaisen lihan syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi, niin miksei kananmuna- ja jauhelihapakettiin tule varoitusta asiasta? Jos maitotuotteiden käyttäminen aiheuttaa syöpää, niin miksi maitotuotteiden pakkauksissa ei ole tästä mainintaa? Eli ketä uskoa alati vaihtuvien ravintosuositusten mukaan? :) Meidän iskä väitti, että hänellä iski 1 tyypin diabetes siinä vaiheessa, kun muutti maalta kaupunkiin opiskelemaan ja vaihtoi lehmän maidon jalostettuihin maitoihin. Tiedä häntä, kuinka oikeassa on, mutta joku järjen ääni itsellänikin sanoo, että liiaksi prosessoitu ja lisäainepitoinen ruoka ei ole hyväksi. Mutta edelleen jaksan ihmetellä esimerkiksi tuota kananmunaa. Varsinkin jos kyseessä on luomukananmunat, niin tappaako niiden syöminen yhtälailla kuin tupakointi, sillä eihän niihin kananmuniin nyt ole lisätty mitään eikä niitä ole määräänsä enempää kanaemo voinut prosessoida (eli hautoa)?

Itse syön kananmunia (välillä varmasti liikakin), punaista lihaa (nykyään kohtuudella) ja maitotuotteita (aina rahkasta luomu punaiseen maitoon), pyrin välttelemään sokeria ja alkoholia. Vatsani kestää viljoja, joten syön leipää vaikka se aina välillä vatsaani turvottaakin. Veriarvoni ovat hyvät, joten pääasiassa syön sen mukaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tähän ikään mennessä, kun on tullut havainnoitua omaa kroppaa, olotilaa ja niiden suhdetta syötyihin ruokiin, tietää mikä toimii ja mikä ei toimi. Eilen illalla ystiksien kanssa vedetiin navat täyteen gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta herkkua. Suolaista ja makeaa vohvelia ja olo oli euforinen. Tänään huiskautin uuniverigreippeihin vähän inkkarisokeria eikä sekään pöllömmältä maistunut. Iltaruoaksi on luvassa suussasulavaa lasagnea. Kohtuudella sitäkin.

Samalla tavalla kuin alati vaihtuvat ravintosuositukset, olen oppinut kyseenalaistamaan myös jotkut ruoka-aineet, joita terveelliseksi väitetään. Viime viikolla luin lehdestä, että erään painoa tiputtavan naisen paino ei tippunut, koska hän söi liikaa avokadoa ja pähkinöitä. Lehdissähän rummutetaan sitä, että avokado ja pähkinät ovat terveellisiä. Mutta kuka kertoo sen, että tämäkin pitää paikkansa vain kohtuudella syötynä. Hyviä rasvojahan niistä saa, sitä en kiellä. Itse havahduin asiaan lauantaiaamuna miehen kanssa aamupalapöydässä, kun aloin miettimään tuon ”terveyspannukakkuni” terveellisyyttä :D Tuolla kertaa en ollut käyttänyt siihen kookos- tai kaurajauhoa vaan pelkkää mantelijauhoa. Joka ei siis ollut sitä vähärasvaista (jota muuten on kuulemma saatavilla). Jos olisin painonpudottaja, niin tuo pannukakkuni ei olisi ollut kovin terveellinen, sillä rasvaa ja kaloreita siitä kyllä saa yllinkyllin.

Samoin tänään kampaaja-Kristan kanssa sivuttiin aihetta raakakakut. Moni mieltää ne terveellisiksi ja ns. laihdutusherkuiksi. Mutta eihän ne tosiasiassa ole mitään laihdutusherkkuja, jos niitä liikaa syö. Niidenkin osalta oma intressini perustuu siihen, että tiedän raakakakkupalan olevan itselleni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi sen laskiaispullan. Nimittäin lauantaina söin laskiaispullan ja se ei mulle sopinut. Ei sitten yhtään. Kroppa on irtautunut valkoisesta sokerista. Pullan syömisen jälkeen tuli energiapiikki, jonka jälkeinen olotila oli kammoksuttava. Vajaan parin tunnin päikkäreitten jälkeenkin olo oli vielä pöhnäinen. Ja jälleen eilen eli sunnuntaina niveliä särki. En ole ennen kuullutkaan, että sokeri voisi vaikuttaa nivelkipuihin, mutta itselläni se on nyt aiheuttanut parina kertana nivelkipuja. 

Summa summarum, olenko mä ihan hakoteillä, jos sanon lapsille, että vaikka lehtien otsikot huutaa mitä huutaa, ovat keitetyt kananmunat ok syödä silloin tällöin? Että kyllä se kotiruokien kunkku eli jauhelihakastike on myös sallittua? Että juokaa vaan maitoa, jotta luusto pysyy kuosissa? Miten himskatissa sitä taas osaa hoitaa tämän roolin nimeltä äitiys niin, että noista lapsista kasvaa terveitä aikuisia monipuolisen ravinnon avulla? Näillä mietteillä kohti uutta ihanaa helmikuista viikkoa 

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 11. helmikuu 2018

Suloisen sunnuntain top 5

ID HELLOU HELLOU!

Miettikää, kello ei ole vielä kuin noin vähän ja sunnuntai on jälleen näyttänyt parhaimmat puolensa. Sunnuntaissa on paljon hyvää. Muistan silloin joskus ”stressivuosina” stressanneeni koko sunnuntain tulevaa työviikkoa. Käynyt mielessäni tulevan viikon työlistaa ja tuskaillut asioille, joille en mitään mahda. Hienointa elämässäni on ehdottomasti ollut ajatusmallin muutos tai lähinnä sen sisäistäminen, että elämä on tässä ja nyt. Elämä on tänä sunnuntaina just nyt parasta mahdollista. Tämän ajatusmallin avulla sitä oppii nauttimaan pienistä jutuista. Alla tämän sunnuntain top viisi:

1. Jalkahoito
Miksei tätä tule tehtyä useammin? Vanhat lakat pois varpaankynsistä, jalat hetkeksi likoamaan ja raspi töihin. Sain joskus aikoinaan Schollilta sellaisen paristoilla käyvän raspin ja voi pojat – se on unohtunut kaapin perukoille. Mutta nyt kun sen taas muistin, niin se päässee töihin jatkossa useammin. Viimeinen silaus kookosöljyllä ja sitten villasukat jalkaan. Tässä siis istun nyt villasukat jalassa ja annan öljyn vaikuttaa, samalla kun kulmissa on väri :D

2. Täydellinen aamusmoothie
Kolmisen desiä kookosvettä, puolikas banaani ja pari ruokalusikallista Puhdistamon energiasmoothiejauhetta, joka sisältää macaa, tyrnimarjaa, porkkanaa yms. Liekö tuon aamuisen energiasmoothien vai ihan vain sunnuntaipössiksen, mutta energiaa riittää siihen malliin, että pitää itseään vähän topuutella. Ettei katsokaas näin lepopäivänä tule nyt ihan liikaa tehtyä. Mieli halajaa hiihtämään, vaatehuonetta siivoamaan, paperikasoja järjestämään ja koiraa pesemään. Tietäen, ettei kaikkia kuitenkaan ehdi tänään tekemään.

3. Löytyneet uikkarit illan avantouintia varten
Jep, meillä on vielä yhdeksän muuttolaatikkoa purkamatta ja sieltä vihoviimeisestä löysin uimapukuni ja koko perheen naisväen bikiniarsenaalin. Siinä samalla kävin noita yhdeksää muuttolaatikkoa muutenkin läpi ja mietin, että ko. tavaroita tuskin tarvitsee, sillä niitä ei ole nyt heinäkuun jälkeen tarvinnut…Mansen blogikirppistä odotellessa!

4. Ihanat lapset & ex tempore -lounaspitsa
”Äiti saadaanko tehdä pitsaa lounaaksi?” No hei, joskus oli vaihe että vastasin näihin lasten keittiökokeiluihin kielteisesti, sillä tiesin, että itselläni olisi keittiön siivousta edessä. Niin sitä varmaan on tänäänkin, mutta niin kauan kuin lapset haluavat tehdä ruokaa tai leipoa, niin mun mielestä siihen pitää kannustaa. Ja mikä parasta, nauttivat ruoanlaitosta. Me miehen kanssa löffäillään tällä hetkellä kellarissa ja kuunnellaan kikatusta ja sikermähoilotuksia keittiöstä hymyssäsuin. Pian taidetaan päästä lounaalle, tuoksusta päätellen :)

5. Ystävät
Meitä on siunattu monilla ihanilla ystävillä ja vuosi pari takaperin, kun otin missiokseni sosiaaliset suhteet, on ystävien kanssa laitettu kalenteriin tapaamisia enemmän kuin aiemmin. Ei se vaadi kuin sen sopimisen. Helposti arjessa lipsuisi pitkäänkin näkemättä ystäviä. Meillä on sellainen kolmen perheen ystäväporukka, jonka kanssa ollaan nyt viime aikoina sovittu treffejä. Tänään mennään saunomaan ja avantouimaan. Tai kuka uskaltautuu järveen, kuka ei. Pääasia, että saadaan viettää leppoisa sunnuntai-ilta hyvässä seurassa. Jännää tässä ihanassa ystäväpiirissä on se, että ollaan tutustuttu miestemme kautta. Jälleen jaksan ihmetellä sitä, että kuinka ihanaa on, että aikuisiällä löytää hengenheimolaisia. Ihania ystäviä, joiden kanssa voi jutella ihan mistä vaan. Olla vaikka ihan hölmöläisenä, jos siltä tuntuu. Ystävät, joiden kanssa hiljaisuuskaan ei tunnu vaivaannuttavalta.

Tästä pontta saaden taidankin laittaa whatsupin laulamaan ja sopia treffejä niiden muidenkin ystävien kanssa. Liekö lähestyvä ystävänpäivä vai mikä, mutta jotenkin sitä havahtuu siihen tosiasiaan, että elämä on niin monin verroin rikkaampaa, kun on ystäviä, keiden kanssa jakaa ne elämän ilot ja surut. Mutta nyt tuon bestikseni kanssa hetkeksi vihollisia jahtaamaan (Xbox-pelissä) ennen jäälle suuntaamista. Toivottavasti sielläkin vietellään suloista sunnuntaita 

SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 10. helmikuu 2018

Lauantai-iltana Marian bistrossa

HEIPPAHEI IHANAT

ja leppoisaa lauantai-iltaa Marian bistrosta! Täällä katsellaan toisella silmällä Putousta (ja putoillaan…tänään on näemmä taas sellainen jakso, että tarpeeksi kun on väsynyt niin kaikki naurattaa) vatsat täynnä. Toinen käsi hamuaa jatkuvasti juustohöylää napsaisemaan kulman juustosta, sillä mä olen aivan koukuttunut juustoihin. Mies toi tuliaisina Pohjanmaan kautta ajaessaan Juustoportista erinäisiä juustoja. Niistä avattiin tänä iltana muutama maistiaisiksi.

Tai jälkiruoaksi. Iltaruokana meillä syötiin tänä iltana tomaattivuohenjuustopiirakkaa. Kiitos jälleen teidän ihanien, jotka vinkkasitte tuolla Kaappaus keittiössäni -postauksessa ihanan Pipsan ja Meri-Tuulin kokkiohjelmasta Samassa Liemessä. Yhden jakson katsoin ja totesin, että reseptit ovat juuri sellaisia mariamaisia. Ei turhan kruusailtuja vaan just hyviä. Pari jaksoa on vielä tuota ohjelmaa katsomatta, mutta ne säästin ensi viikon työpäivän aamuihin :)

Vuohenjuustoquiche tehdään kaupan valmispakastetaikinaan, joita meilläkin löytyy aina pakkasesta. Vaikkei ole itse tehdyn suolaisen piirakkapohjan voittanutta, niin silti aika usein tulee valmistaikinaan turvauduttua. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tapani mukaan sitä hieman sovelsin, mutta soveltaminen leipomisessa ja ruoanlaitossa suotakoon!

VUOHENJUUSTOQUICHE

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
kuusi tomaattia
200 g vuohenjuustoa (sellaista kovempikuorista)
1 rkl siemeniä sisältävää Dijon -sinappia

Yrttiöljy
0,5 dl oliiviöljyä
tuoretta timjamia, basilikaa ja lehtipersiljaa
2 valkosipulia
mustapippuria
suolaa

-kauli piirakkapohja leivinpaperin päällä
-asettele pyöreään uunivuokaan (reunoille ja pohjalle)
-lisää piirakkapohjan päälle sinappi
-pese tomaatit ja siivuta ne ja vuohenjuusto samanlevyisiksi siivuiksi
-asettele ne limittäin piirakkapohjan päälle
-valmista yrttiöljy sekoittamalla pienistellyt yrtit oliiviöljyn kanssa. Lisää kuoritut ja pienesti runnellut valkosipulit, suola ja mustapippurit
-valuta tomaattien ja vuohenjuuston päälle puolet öljystä
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia (huom! itse lisäisin ehkä vielä paistoaikaa, sillä tomaattien neste sai aikaan sen, ettei pohjasta tullut aivan rapeaa)
-sivele loppuöljy piirakan päälle

******************

Ja sitten ei muuta kuin ääntä kohden. Tämä oli hyvää! Pitkästä aikaa tuli tehtyä suolaista piirakkaa ja pitäisikin taas ryhdistäytyä ja tehdä näitä useammin. En edes muista koska olen viimeksi tehnyt suolaisen piirakan munamaidolla. Jotenkin nämä ”kuivemmat versiot” uppoaa meikäläisiin enemmän. Hei nyt telkun pariin. Palataan huomenna kommenttiboksin puolella :)

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,