maanantai 10. kesäkuu 2019

Kesän luottoherkku

MOIKKAMOI!

Tsiisluiis, mikä viikon aloitus; viikko alkoi pommiin nukkumisella. Tiedättekö, että sain elää 43-vuotiaaksi koetakseni moisen sykettä koko päiväksi nostattavan asian. Huh, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sen verran traumat jäi, että harkitsen vanhan ajan vekkarin ostamista ;)

Kuten viime viikolla kerroin, niin rakastan kestittää kesävieraita. Ex tempore -kesävieraita sekä niitä, keiden kanssa sovitaan etukäteen. Kun on tunti aikaa vieraiden tuloon, sitä on niin halutessaan yllättävän luova. Mulla on tapana pitää pakkasessa aina yksi murotaikinapohja ja yksi suolainen piirakkapohja. Jääkaapistakin löytyy usein joko turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. Kananmuniakin. Kookossokeria ja ceyloninkanelia kuivakaapista ja takapihalta raparperia. Raparperit voi korvat omenalla, mustikalla, mansikalla, vadelmalla tai vaikkapa viinimarjoilla.

Kesän luottoherkku nopeisiin lähtöihin on jo vuosikaudet ollut puolessa tunnissa valmistuva raparperipiirakka. Kun on saanut murotaikinapohjan sulatettua mikrossa, niin sillä aikaa uunin lämpö on kivunnut tarvittaviin lukemiin. Piirakan ollessa uunissa sitä ehtii siivota ruokapöydältä ja keittiön tasoilta rojut kaappeihin, pyyhkiä vessan peilin ja hanan kiiltäväksi ja huutaa tyttöjä hakemaan vaatekasansa rappusista (mikä siinä onkaan, että tuohon rappusten alapäähän kertyy aina jos jonkinmoista roinaa, joka on matkalla yläkertaan? :)).

Puolessa tunnissa ehtii kattamaan pöydän, hakemaan ojan pientareelta luonnonkukkia ja sutaisemaan vähän aurinkopuuteria poskeen. Oikomaan sohvatyynyt, järjestämään eteisen kenkäkaaoksen ja laittamaan kahvin tippumaan. Vaikkei meillä tänään ihan näin nopeaa lähtöä illan vieraiden kanssa ole, niin silti mieli teki raparperipiirakkaa. Tuo kookossokeri tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle niin ihanan kinuskisen maun. Suosittelen kokeilemaan. Meillä ei ole löytynyt pitkään aikaan valkoista sokeria kaapista, joten tytötkin ovat oppineet käyttämään kookossokeria.

Olen tainnut joka kesä jakaa tämän saman reseptin täällä, mutta niin paljon on tullut uusia lukijoita vuosien varrella mukaan, että jaetaanpas uudelleen:

Kesän luottopiirakka

1 piirakkapohja (murotaikina)

Täyte
1 kermaviilipurkki
1 kananmuna
1 dl (kookos)sokeria
kanelia
hedelmiä, marjoja tms.

-painele piirakkapohja vuoan pohjalle
-pilko hedelmät/marjat, ripsottele päälle kanelia
-sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri ja kaada raparperien päälle
-paista 180 asteessa kiertoilmalla uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tänään löysin jääkaapista myös vaniljarahkaa, joten kermaviilin kaveriksi laitoin sitäkin vajaan purkillisen. Vähensin hieman kookossokerin määrää, sillä tuo rahka oli makeutettua. Mutta hei, nyt niitä vieraita ja sitten illemmalla pyykki- ja imurointitalkoita. Sellaisia arkisia juttuja, jotka nekin tuntuvat kesällä jotenkin tosi kivoilta. Nimim. ikuinen kesä olis kiva ;)

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 09. kesäkuu 2019

Marian pieni positiivisuuskurssi, osa 1

HELLUREI IHANAT

ja sangen suloisia sunnuntaiterkkuja! Tultiin kotiin mökiltä puolen päivän jälkeen ja ihan ekana avattiin joka ikinen ikkuna, annettiin oven olla selkosen selällään ja nautittiin ristivedosta. Aika nopsaa tuo hieman tunkkainen ja varsin lämmin ilmamassa karkasi ikkunoista ulos.

Olen saanut vuosien varrella postaustoiveita siitä, miten tulla positiivisemmaksi ihmiseksi. Tämä postaus on ollut työn alla piiiitkään, ajatuksen tasolla. Sillä kuten olen kertonut, niin asia on kohdallani eri; olen syntynyt positiiviseksi ihmiseksi. Mutta voiko perusnegatiivinen ihminen muuttua positiiviseksi? Mun mielestä voi. Kehittämällä mieltänsä, ajatustapaa ja ennen kaikkea tiedostamalla ne asiat, jotka elämässä on hyvin. Uskon ja hartaasti toivon, että jokaisella meistä on elämässä edes joku asia hyvin. Aika usein nuo hyvät asiat voivat jäädä huomiotta, silloin kun pääkopan on vallannut negatiivisten ajatusten armeija.

Olen tehnyt tässä pientä empiiristä tutkimusta eräällä lähipiirini henkilöllä ja huomannut, että vaikka ihminen on pohjimmiltaan kuinka positiivinen, niin negatiivisten ajatusten ja huomioiden ääneen sanominen voi muodostua tavaksi. Niin paljon, että tietyissä tilanteissa sitä unohtaa nauttia niistä hyvistä asioista, kun vaan velloo niissä asioissa, joissa on omasta mielestään epäkohtia.

Alla empiirisen tutkimukseni aineistoa eiliseltä. N kuvaa tuota lähipiiriini kuuluvaa rakasta pikkunaista ja P kuvaa erästä meidän perheen nimeltä mainitsematonta positiivaria ;)

N: ”Miks me nyt lähetään mökille, kun eihän me keretä siellä edes olemaankaan kuin yksi yö?”
P: ”Ihanaa, yksi yö mökillä vastaa kuukauden lomaa tropiikissa. Mieli ja sielu lepää. Ja se mökkisänky…ai että!”

N: ”Kattokaa nyt säätiedotusta, sinne on luvattu ukkosta ja sadetta ihan koko illaksi!”
P: ”Voi miten tunnelmallista! Ihanaa, josko ilmakin vähän viilenisi. Kesämyrskyt ovat niin ihania.”

N: ”Nonni, nyt sit alko sataan ja ukkostaan…voidaanko laittaa kesähuoneen ovet kiinni?”
P: ”Kuunnelkaa tuota ropinaa kesähuoneen kattoon ja hei näittekö tuolla salaman? Vitsit, että Suomen luonto on kaunis – näin myrskysäälläkin. Nautitaan nyt tästä hetkestä.”

N: ”Mitä, se vesi oli niin himputin kylmää eikä lämmintä vaikka te lupasitte.”
P: ”Jes, vihdosta viimein saa laittaa villasukat jalkaan. Enpäs olisi uskonut. Ihanan viilentävää tuo vesi.”

N: ”Mä en ainakaan pelaa korttia, kun häviän kuitenkin.”
P: ”Hih, osaan niin kuvitella sen murskatappion, jonka jälleen tulen kärsimään. Mutta hei, ei se voittaminen ole tärkeintä vaan se, että saadaan viettää aikaa yhdessä.”

N: ”Samperin hyttyset, mä listin teidät kaikki!”
P: ””Miksi sinä etelän mies tyttö huijot, mikset käytä Ohvia?” :D

Välillä paras tapa suhtautua negatiivusuuteen on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus on taas ihan hyvä muistuttaa siitä, että jokaisesta hetkestä usein löytyy ne kultareunatkin.

Korostan vielä sitä, että empiirinen tutkimukseni perustuu tosiasioihin ja ääneen lausuttuihin sanoihin. Vuoropuhelun henkilöt haluavat säilyttää anonymiteettiudensa. Sen takia nimiä ei mainita. Edes tekaistuna. Tämän jutun kuvatkin ovat kuvituskuvia eivätkä liity mitenkään tarinaan. Sillä kuvista huokuu se onni ja positiivisuus. Luonnon keskellä on hyvä päästää irti negatiivisuudesta ja ammentaa positiivisuutta 

SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 07. kesäkuu 2019

Fredagsmys!

HIPSHEI

ja ah, viikonloppu on täällä! Tykkään olla kesäisin toimistolla. Ja varsinkin nämä kesäperjantait on jotenkin leppoisia. Tänään taustalla jytisi niin Volbeatin uusin kuin Martti Servon Viikonloppu. Puhelimen päässäkin oli usein ihminen, jonka äänestä kuulsi tietynlainen perjantaifiilis.

Näillä keleillä sitä toivoisi olevansa mökillä, mutta suuntaamme sinne vasta huomenna miehen tultua kotiin työreissusta. Tyttöjen keskenkin oltaisiin voitu lähteä, mutta jotenkin nuo salamat sääennustuksessa ei houkutelleet. Musta on tullut vanhemmiten hieman arka. Aiemmin rakastin ukkosta ja salamoita. Nyt rakastan enää vain ukkosta. Ainakin, jos sitä on ukkosilmalla tuolla saaressa, josta ei ihan heti kannata lähteä vesille ukkosilmalla.

Tyttöjen (kahden oman plus yhden bonus) kesken vietettiin perjantaimyyssejä ja pitkästä aikaa grillasin meille vartaita. Mikä siinä onkaan, että nuo helppoakin helpommat vartaat aina unohtuu? Ne on muuten ihan älyttömän hyviä tarjottavia isommallekin seurueelle; pilkkoo vain ainekset kulhoihin ja kukin saa tehdä oman vartaansa. Meillä tehtiin vartaita vähän semmosella ”tyhjennetään jääkaappi” -otteella. Aika kivoja (lue: jänniä ;) makuyhdistelmiäkin saatiin aikaan.

Kasvisvartaat
kesäkurpitsaa
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
fetamurua
öljyä+hunajaa

Kanavartaat
broitsun maustamatonta rintafilettä
päärynää
paprikaa
bbq-kastiketta

Halloumivartaat
halloumia
persikkaa

Ja hei, kuka sanoi, että vartaita pitää aina grillata? Toissaillalta jäi vähän antipastoaineksia, joten tein niistä pikkuvartaita, jotka söimme sillä aikaa kun pääruokavartaat paistuivat grillissä :) Lisäksi grillitomaatteja, salaattia ja patonkia. Mitä teillä bruukataan laittaa vartaisiin? Meillä muuten lisäksi tehtiin tytöille muutamat lihapullavartaat, mutta sitten tuli mieleeni, että voishan vartaisiin sujauttaa vaikka tofua tai nyhtispulliakin.

Seuraavaksi sauna päälle ja saunan jälkeen kellarin viileyteen katsomaan hetkeksi ohjelmia. Viime yönä nukuttiin miehen kanssa kellarissa ja siellä on vielä toistaiseksi ihan inhimillisen viileää. Ainakin viileämpää kuin tuolla yläkerrassa peltikaton alla. Yläkerrassa näyttäisi olevan tällä hetkellä 29,8 astetta ja kellarissa reilu seitsemän astetta vähemmän. Joten kellariin saa peitot ja tyynyt jäädä ensi yöksikin. Silti en valita. Rrrrakastan tätä hellettä. Nyt helleillan hipsuttelulle takapihalle ja kukkia juottamaan. Ihanaa! 🌸

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA,