lauantai 20. heinäkuun 2019

Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa

HEIPSUNHEI!

Viime viikolla tapahtui jotain, joka on saanut mut miettimään. Miettimään, että miksi. Mitä meidän päässä oikein liikkui. Se tapahtui kuin varkain; pitkästä aikaa menin katsomaan nettiin Pirkanmaan mökkitarjontaa. Löytyi yksi helmi. Kotipihasta 32 kilometriä. Hirsisauna isolla terassilla kiinni vedessä. Iso vesistö edessä. Etelään antava näkymä. Mökkitontilta toiselle suosikkigolfkentälle 17 kilometriä, kotikentälle 23 kilometriä. Töihin vajaa 20 kilometriä.

Ajatus laukkasi jo niihin talvipäiviin, kun päästäisiin mökille lämmittämään saunaa. Siihen päämökkiin, joka tontille rakennettaisiin. Moderni, ikkunat järvelle antava kaunis mökki. Sisävessalla ja puhtaalla juoksevalla juomavedellä. Uusilla hirsipinnoilla. Hyvin varustetulla keittiöllä. Jouluista tuolla mökillä ja siitä, kuinka lapset voisivat ajokortit ajettuaan suhauttaa nopsaa kaupungista mökille kesätoistä päästyään.

Mies tuli myöhään kotiin, mutta lähdimme silti ajamaan kohti tuota tonttia. Matkalla mun vatsanpohjaan tuli ikävä tunne. Jo siinä vaiheessa meinasin sanoa miehelle, että käännytään takaisin. Kunnes matkan varrella aloin ihastella maisemia. Suomalainen järvimaisema korkealta katsottuna oli kaunis. Käännyimme mökkitielle. Mökkitietä kesti yli kymmenen minuuttia.  Tuli hieman huono olo mutkittelevasta tiestä. Navigaattori näytti kilometriä, kunnes matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä. Katsoin ryteikköä oikealla puolellani, junarataa vasemmalla puolella. Tonttia, johon ilta-aurinko ei sitten osunut mistään kulmasta. 

Ajoimme ohi tuon tontin, käännyimme ja lähdimme takaisin kotiin. Helpottuneena. Yhtä opettavaa kokemusta rikkaampana. Tajusimme, ettemme löydä mistään tällaista helmeä, joka meille kuin sattuman kaupalla tuli eteen kesäkuussa 2013. Tänne ajaa kotoa sen tunnin verran, riippuen ruuhkasta. Tarvittaessa vain 46 minuuttia. Tänne emme pääse talvella, sillä mökin edessä on virtauskohta ja jäät ovat usein heikot. Se saa arvostamaan ehkä niitä harvempia mökkikertoja vielä enemmän.

Täällä koira saa juosta vapaana ja tänne kutsumattomien vieraiden on hankalampi tulla. Täällä ei ole uudenkarheaa keittiötä, mutta on nuo hirsiseinät, jotka kertovat tarinaa. Saunasta ei pääse suoraan uimaan, mutta pitkospuukäytävää pitkin laiturille on muutama kymmen askel. Tänne paistaa aamusta iltaan aurinko ja joka ikinen ilta tehdessäni pienen tonttikatselmuksen pakahdun onnesta nähdessäni auringon kultaaman varvikon. Puhtaan veden, jonka pinnalle muodostuu värikkäitä timantteja laskevan auringon ansiosta.

Tänä aamuna kävelin laiturille koira vanavedessä kahvikuppini kanssa ja istuin laiturin nokkaan. Katsoin puiden taakse, josta aurinko pikkuhiljaa alkoi pilkottaa. En vieläkään ymmärtänyt, mitä meidän päässä liikkui. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan ymmärtää. Pääasia, että ollaan nyt täällä. Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa. Uskon, että jokaiselle se oma mökki on just se ainut ja oikea. Rakkain kaikista. Täällä tullaan tekemään vielä paljon kesämuistoja ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,


6 Responses to “Ei ole tätä mökkipaikkaa rakkaampaa”

  1. Marita sanoo:

    Oijoi, mikä haksahdus! Minäkin surffailen etuovi.com:ssa eikä sieltä ole löytynyt sellaista möksykkää, joka vetää vertoja pikkuvuokramökilleni. Kun johonkin kiintyy, niin siihen kiintyy…

    • Maria sanoo:

      Moikka Marita

      ja hei sanos muuta. Vieläkin syke nousee, kun miettii tuota haksahdusta 😀

      Teillä on niin ihana tuo mökki ♥♥♥ Se on just näin, että kun johonkin kiintyy, niin vaikea on paremmaksi laittaa!

      Aurinkoisia kesäpäiviä ♥

  2. Riina sanoo:

    ”Eteenpäin elävän mieli” 🙂 Ehkä kyse on vain uusien asioiden katselusta, vaihtoehtojen puntaroinnista. Hyvä, että menitte heti potentiaalista paikkaa katsomaan, niin kuume laski oitis. Joskus pitää ns. käväistä meren puolella kalassa, että ymmärtää, miten makoisia tutun järven kalat ovat 🙂

    • Maria sanoo:

      Heissan Riina

      ja hei juurikin näin…joskus on hyvä käydä katsomassa ja toteamassa että vanhassa vara parempi 🙂

      Eipä tarvitse enää jossitella 😉

      Suloista sunnuntai-iltaa ♥

  3. Sanna sanoo:

    Apua!No onneksi tuo pikku mielenhäiriö meni pian ohitse.Eihän tuon ihanampaa paikkaa/mökkiä juurikaan ole,kuin teidän!
    Mutta niinhän sanontakin sanoo,”joskus on mentävä kauas,nähdäkseen lähelle”.

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja hei äläs muuta sa! Huh, en vieläkään ymmärrä, mitä me oikeen ajateltiin 😀

      Kiitos, tämä on kyllä sellainen henkireikä 🙂

      Suloisia sunnuntai-illan terkkuja sinne ♥

Kommentoi