MOIKS!

Eilen illan suussa teimme paluumatkaa Pisasta talolle kauan. Liian kauan. Motarilta ylösnoustuamme istuimme ruuhkassa ja etenimme viiden kilometrin matkan tunnissa. Villalle oli kymmenisen kilsaa ja meillä kului tuohon matkaan aikaa kaksi tuntia. Pari kertaa katsoimme navista, että otamme oikoreitin; vain todetaksemme reittien olevan dead endejä. Supermarketissa mammat tukkivat käytävät kärryillään ja kassajonoksi valikoitui se hitain. Lopulta, kun pääsimme villaan olo oli aivan ryytynyt (olen muuten erittäin harvoin ryytynyt). Kello näytti olevan jo yli yhdeksän ja iltaruoka oli syömättä. 

Miehet sytytti grillin maisemapaikalle ja laitettiin kasviksia tulemaan. Kanaa ja lihaa. Hunajamelonia ja prosciuttoa. Katoimme pöydän patiolle ja hain tuikkukynttilät sisälle pöytään. Siinä hetkessä tuota näkyä katsellessani kaikki se ryytymys ja väsymys oli yhtäkkiä tipotiessään. Näkymä oli ihana – Toscana on ihana ♥ Le Molinan kylän valot näkyivat grillin takaa ja vähän kauempaa Montecatini Termen valot loistivat valomerenä. Kukkulalla sijaitsevien talojen valot loistivat pimeyden keskellä. Milloin viimeksi olin tuoksuttanut kunnon hiiligrillin tuoksun?

Istuimme pitkän kaavan mukaan ja söimme. Ihan niin kuin Italiassa kuuluukin. Seurueen pienin oli nukahtanut yöunilleen aikapäiviä sitten ja kaksi seuraavaksi pienintä alkoi nuokkumaan pöydän äärellä. Tehtiin suunnitelmia viikon varalle ja päätettiin mennä fiiliksen mukana. Luopua osista suunnitelmista, paikoista joihin on liian pitkä matka.

Niinpä ollaan tänään vain oltu ja nautittu altaalla. Vietetty siestaa lounaan jälkeen tovi täällä ilmastoidussa makuuhuoneessa. Nyt vielä hetkeksi altaalle varjon alle äänikirjan pariin. Illalla villan omistajan ystävän ravintolaan syömään. Mielenkiinnolla odotan, onko siellä oikeasti käytössä ”table cloth fee” 3 euroa / hlö, niin kuin Tripadvisorissa joku tiesi kertoa.  Elämä on täynnä uusia kokemuksia ja tuollainen pöytäliinamaksu tulee ehdottomasti olemaan yksi niistä 😉

TIISTAITERKUIN,