perjantai 26. huhtikuun 2019

Tää on mun kotini ♥

HEIPPATIRALLAA!

IG:n puolella seuraavat tietävätkin, että meillä oli eilen pikkuista säätöä. Sellaista, joka sai illalla kaatumaan aivan suorilta jaloin sänkyyn. Mutta hei, yksi puhjennut autonrengas, yksi melkein tukkeutunut vessan viemäri ja yksi karannut koira – se on elämää se. Sellaista, joka ehkä vähän sapettaa tapahtumahetkellä, mutta joka saa vahvasti tunteet elämisen ihanuudesta pintaan.

Tähän päälle vielä yksi trampoliiniprojekti. Oletteko koskaan koonneet tramppaa? Meillä on mies koonnut ne pari trampoliinia, joita meillä on ollut ja uskoin lapsia, kun sanoivat, että osaavat koota moisen kaksistaan. Olivathan auttaneet iskää kokoomispuuhissa aiemminkin. Ja katinkontit sanoin minä! Mutta hei, nyt on tramppakin kasattuna tämän päivän pienemmän kaveriyökyläsynttäreitä varten. Yllättävää kyllä, se sopii tuonne tontin nurkkaan täydellisesti. Niin kauan kuin mä muistan, niin tässä pihassa on ollut trampoliini. Se olikin aika tyhjä ilman sitä. Ilman pomppivia ja kikattavia lapsia.
Usein multa kysytään, että kaipaanko vanhaan kotiin. Tuohon tien toiselle puolelle. Olihan se ihana koti ja niin erilainen pohjaratkaisuiltaan ja jopa tekniikaltaan kuin tämä perinteisen kaavan mukaan rakennettu talovanhus. Kaikki valot sai yhdestä napista päälle ja pois. Tai sitten yksittäin päälle ja pois seinässä olevan hallintapaneelin avulla.

Täytyy myöntää, että hieman jännitin viime lauantaina astua vanhan kodin ovesta sisään. Ihanat naapurimme olivat kutsuneet meidät lasilliselle ja tottahan toki me kutsuun vastasimme myöntävästi. Astuin eteiseen ja huomasin, että tuulikaappia oli avarrettu (miksei meillä käynyt tämä mielessä! :)), kaikki wc:t oli uusittu, kuten myös liki kaikkien huoneiden pinnat. Saunaosasto oli ihana ja kodinhoitohuone toimiva.

Siinä sohvalla korkean olkkarin katon alla istuessani katselin keittiön suuntaan. Siitä samasta kohtaa, josta olin katsellut näkymää monta kertaa aiemminkin. Ihastelin avaruutta ja muistelin, miltä tuolla kodissa oli näyttänyt meidän siellä asuessa. Ajattelin, että tuo koti on kerrassaan ihana. 

Mutta tiedättekö, että silti tuolla vanhassa kodissa vieraillessamme tuli tunne, että mun sydän on tien toisella puolella. Tässä kodissa, jota olemme reilun parin vuoden ajan rempanneet. Tajusin, että paljon saisi tapahtua, että tästä pois muuttaisin. En tiedä vaikuttaako se asiaan, että tämä on lapsuudenkotini, mutta nämä nurkat ovat niin rakkaat, että ajatuskin niistä luopumisesta sattuu jonnekin tuonne sisimpään. Tää on mun kotini 

Ja tänään täällä kodissa leivotaan ja siivotaan, viritellään kellariin juhlakoristukset ja juhlitaan pikkuisemman kaverisynttäreitä. Huomen aamulla juhlat jatkuvat ja 14 vuotta täyttävä esikoinen saa synttäriaamiaisen sänkyyn. Tiedossa sankarin suunnittelema päivä eli aamupalaksi röstiperunoita (!) ja sen jälkeen kaupunkikeikkaa. Pienesti shoppailua ja synttärilounasta yhdessä Tampereen legendaarisimmista pihvipaikoista. Ottaen huomioon, että sankari itse ei syö lihaa, niin tämä oli yllättävä valinta 😀

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

PS. postauksen kuvat ovat muuttoamme seuraavalta päivältä, heinäkuulta 2017. Näitä kuvia katsoessani muistan sen pienen epäröinnin siitä, että teimmekö oikean ratkaisun muuttaessamme lapsuudenkotiini. Mutta näin jälkikäteen – tuo on yksi parhaimmista ratkaisuistamme ikinä!

 


6 Responses to “Tää on mun kotini ♥”

  1. Sanna sanoo:

    Itsekkin välillä ihailen uusia,moderneja koteja….Mutta en koskaan raaskisi muuttaa tästä,vanhasta rakkaasta talosta pois.
    Jokapaikan on korjannut ja rakentanut mieheni,täällä on pojat kasvaneet ja rakkaat edesmenneet lemmikkimme nukkuvat ikiunta tuossa omenapuun alla.
    Tämä talo on osa meidän elämäämme:)Minulla vapaapäivä ja vihdoin sataa vettä.Lähden haahuilemaan puutarhaan,omenapuut avaavat kukkansa ihan just!Meidän omppupuut on istutettu 1940,ja kukinta on uskomaton:)

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna!

      Just se, että sitä haaveilee välillä sellaisesta kivitaloista, joissa olisi yksi seinä pelkkää ikkunaa…kunnes tajuaa, että oma koti on just se oikea mulle 🙂

      Oih, teillä on lemmikit siellä vahvasti mukana – ihanaa ♥

      Meille ei tullut sitä vesisadetta! Jouduin kastelemaan nurtsia letkun kanssa, kun piharempan tekijä oli sitä mieltä, että ei ala kasvamaan kunnolla ilman vettä 😀

      Voin vain kuvitella nuo omppupuut – vanhoissa omppupuissa on sitä jotain ♥ Onneksi meilläkin on kaksi 60-luvulla istutettua vielä tontilla.

      Aurinkoista lauantai-iltaa! 🙂

  2. Anna sanoo:

    Teillä on mun mielestä tosi kaunis ja ihana koti <3 Just tommosesta tykkään sisustuksessa, ja samanlailla sisustaisin jos mulla ois tyylitajua sisustamisen suhteen (!)
    Mistä muuten on tuo teidän ihana musta vitriini? 🙂

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos Anna ♥

      Hih, en mäkään juuri sisustusta ole mitenkään suunnitellut. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että kalusteet sopiikin aika hyvin yhteen 😀 Ja menevät mukavasti tänne meidän uuteenkin kotiin!

      Tuo vitriini on ostettu 2004 ja se oli sellaista punaruskeaa puuta (Acazia-sarjaa). Käsittelin sen eka ulkoa mustaksi ja sitten siitä vähän ajan kuluttua sisältä valkoiseksi.

      Aurinkoisia lauantai-iltaterkkuja sinne! 🙂

  3. Anna sanoo:

    Joo, tosi kaunis kyllä tuo vitriini ja muutkin kalustot <3 kiitos ja samoin sinne <3

Kommentoi