lauantai 20. huhtikuu 2019

17 vuotta sitten tänään

HEIPPA IHANAT

ja leppoisaa lankalauantain iltaa! Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Mutta eilen ja tänään olen muistellut. Tuntenut jälleen suuren suurta kiitollisuutta. Onnea, rakkautta ja lämpöä. Tasan 17 vuotta sitten tänään, juurikin näihin aikoihin mulla oli perhosia vatsassa. Ihan hemmetin paljon. Päälläni oli mustat housut ja kireä valkoinen v-aukkoinen paita 3/4 -hihoilla. Ovikello soi ja hetken mietin, että pitäiskö sittenkin olla avaamatta. Tietäen, että en siihen pysty.

Avasin oven ja näin kirkkaan siniset silmät, joihin olin edellisiltana langennut. Vihreän kauluspaidan, joka mätsäsi hieman punertaviin hiuksiin ja parransänkeen. Khakihousuihin ja valkoiseen hymyyn. Olin sulaa vahaa. Sukat pyöri jaloissani niin paljon, että en muista tuosta illasta juuri mitään. Sen muistan, että paistamani sisäfilepihvit onnistuivat täydellisesti. Että valkosipuliperunat sulivat suussa ja tuon uuden tuttavuuteni mukanaan tuoma punaviini sai posket hehkumaan.

Jossain vaiheessa iltaa muistan ajatelleeni, että miten voi mennä niin yksiin jonkun kanssa jutut. Samat haaveet ja samanlaiset perhetaustat. Yhtä hölmöt jutut, vaikka toinen vaikuttikin näennäisesti paljon fiksummalta kuin minä ;) Se edellisillan ensivaikutelma hieman sakukoivusmaisesta jääkiekkoilijanrentusta (ja hei tämän sanon hyvällä, pilke silmäkulmassa) muuttui kertaheitolla. Sakukoivusmainen jääkiekkoilijarenttu oli just sellainen tapaus, jota mä olin kaivannut. Parissa edellisessä suhteessa olin seilannut himourheilijan ja antiurheilijan välillä. Päättänyt, että sinkkukesän tavoitteena on löytää jotain siltä väliltä.

Vielä edellisenä päivänä olin haaveillut elämäni ekasta sinkkukesästä miesmuistiin. Jotenkin ne haaveet yhtäkkiä muuttivat muotoaan. En kaivannut sinkkukesää, en todellakaan. Enkä ole totisesti tuon illan jälkeen kaivannutkaan.

Lankalauantain kunniaksi mä lähden seuraavaksi tuon hieman sakukoivusmaisen exjääkiekkoilijarentun kanssa naapuriin lasilliselle. Sen jälkeen luvassa Muuttuvaa labyrinttiä ja Otriota lasten kanssa. Joista toisella on vähän sitä porkkanansävyä hiuksissaan. Toisella kauniin kirkkaat siniset silmät. Just sellaiset, jotka sieltä luhtitalon kakkoskerroksen kaksioni oven raosta tasan 17 vuotta sitten tänään ystävällisesti katsoivat 

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,


16 Responses to “17 vuotta sitten tänään”

  1. JonnaG sanoo:

    Ihana❤ Happy anniversary!

  2. Sari Riekkola sanoo:

    Onnea teille <3

  3. Paljon onnea teille. Aivan ihana kirjoitus. Puhut aina niin kauniisti miehestäsi ja teidän suhteestanne. Onnea edelleen tuleville vuosille.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Ritva ♥♥♥

      Toisen kunnioitus ja siten kauniisti puhuminen on mulle tärkeää :)

      Ihanaa maanantai-iltaa!

  4. Susa sanoo:

    Ihana toi teijän tarina ❤️ Onnea!
    Meillä tuli viime kuussa 23 vuotta täyteen ja tänä kesänä ollaan oltu 19 vuotta naimisissa. Uskomatonta miten nopeasti vuodet vierii!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Susa

      ja kiitos ♥♥♥

      Oih, siellä myös oltu kauan yhdessä :)

      Aurinkoista maanantai-iltaa!

  5. Sanna sanoo:

    Onnea❤

  6. Rita sanoo:

    Onnea!

  7. Riina sanoo:

    On hienoa, miten kauniisti miehestäsi aina kirjoitat! On paljon paljon yleisempää (Suomessa) valittaa aviomiehestään ihan julkisestikin kuin olla onnellinen ja tyytyväinen hänestä. Ehkä tässä näkyy tyytyväisyys/tyytymättömyys OMAAN itseen ja elämään…?

    Kiva seurata puutarhaprojektiasi kotonanne!

    Mansen seuduille ollaan tulossa lomailemaan lähiaikoina. Ihan jännä, miten kaupunki on taas muuttunut ja myllerryksessä mm. ratikkahankkeen takia. Rakas opiskeluajan kaupunki, jossa kiva välillä käydä :) Jos on vinkata jotain hyvää (uutta) ravintolaa, kahvilaa tai paikkaa muuten, kiitos ja kumarrus :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Riina

      ja voi kiitos ♥

      Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä naisia, jotka jaksavat valittaa miehistään ystäville ja julkisesti. Ei tulisi mieleenikään. En tiedä onko kyse kunnioituksesta, mutta jotenkin näen, että kunnioitan niin paljon tuota rakasta, että miksi menisin mollaamaan häntä. Varsinkaan, kun mitään mollattavaa ei ole :D

      Jes, vähän jännittää, mitä tuosta puutarhasta tulee, mutta eiköhän se(kin) siitä ;)

      Oih, tervetuloa Manseen! Hämeenkatu on nykyään ihan kamala, kiitos ratikkatyön. Mutta siinä Koskipuistossa on kiva kahvila (Pella’s Cafe) ja Laukontorilla on saunaravintola Kuuma. Jos on nättiä keliä, niin Kuuman terassilla on kiva istuskella. Ruokakin on ollut hyvää sen muutaman kerran, kun olemme käyneet. Ratinan Periscopen terassi on myös kiva ja kehuvat myös ruokaa :)

      Ihanaa 2.pääsiäispäivän iltaa!

  8. -A- sanoo:

    Ihanaa vuosipäivää teille kahdelle. :) Me olemme mieheni kanssa olleet vuoden vähemmän yhdessä kuin te. Ja enpä tuota parempaa kumppania itselleni voisi toivoa. Ihanaa pääsiäistä teille ja paljon aurinkoa päiviinne. :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa A

      ja kiitos kaunis ♥
      Ihanan kauan tekin olette olleet yhdessä ja hei, vielä ainakin tuplasti edessä yhteistä aikaa. Näin haluan uskoa!:)

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne!

Kommentoi