tiistai 26. helmikuun 2019

Kun sydän hymyilee

ILTAA IHANAT!

Kiitos kaunis kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin  Sitä ennen pakko tulla jakamaan ajatuksia, jotka heräsivät tänään illallispöydässä. Jälleen kerran olen nimittäin huomannut, että kun pääsee irti arkiympyröistä, edes hetkeksi, niin kaikki näyttäytyy niin kovin kauniilta. Ne tietyt jutut, jotka arjessa tuntuvat olevan ehkä jopa niitä koetinkiviä, katoavat kuin tuhka tuuleen lomalla.

Tytöt, jotka arjessa tappelevat ihan taukoamatta, ovat kuin parhaita kavereita konsanaan. Kikattelevat ja uivat keskenään. Supsuttelevat ja vetävät yhtä köyttä. Niin ihana on tuota siskojen bondausta sivusta seurata. Toivottavasti pahimmat kränät olisivat nyt takana ja leppoisa yhteisolo jatkuisi kotonakin.

En tiedä onko mahdollista, mutta niin paljon kuin tuota miestäkin jaksan arjen keskellä rakastaa, niin lomalla rakastun aina uudelleen. Ehkä se on tuo lomasänki tai se leppoisampi hän, joka saa sukat pyörimään jalassa. Tai omat vaaleanpunaiset lomabrillit, jonka takaa katselen elämää. Mutta yhtä kaikki en laita lainkaan pahakseni.

Myös maut ja tuoksut tuntuvat voimakkaammilta. Kaikki aistit ovat pinnassa. Ja miksei olisi. Eksoottiset maut ja tuoksut ovat joka nurkan takana läsnä. Auringonlaskutkin näyttäytyvät värikkäämmiltä ja niitä onkin tullut näinä neljänä iltana tuijoteltua ihastellen.

Joten vaikka sanoin, että en kaipaa lomaa, niin tältä kantilta katsottuna loma tekee erittäin hyvää. Etenkin noille tytöille. Vaikka arjessa ja kotiympyröissä elämä on ihanaa, niin kyllä se loma ja pieni breikki arkeen tulee tarpeeseen. Ehkä ne on ne pyykkisulkeiset, arkiruokalistat ja lasten aamuherätykset, joista välillä on hyvä saada taukoa. Vaikkei sitä taukoa edes tunnista kaipaavansa.

Jos onnellisuuden mittarina on tuo pikkuinen, joka hampaita pestessään hoilaa parhaillaan tätä kirjoittaessani, kuinka onnenkyyneleet tippuvat takin kaulukseen, niin onnellisuusmittari on tapissa. Sydän hymyilee – toivottavasti sielläkin ♥ 

TIISTAITERKUIN,

PS. siellä taitaa olla jo aika keväiset tunnelmat, eikö? Tässä aloin haaveilemaan mökkipääsiäisesstä…toivottavasti kevät tulee kohisten! 🙂


2 Responses to “Kun sydän hymyilee”

  1. Joanna sanoo:

    Hei,
    juuri näin. Meilläkin aikoinaan, kun vuokrasimme mökin, tosin koti-Suomesta, sekä talvi- että kesälomille, niin pojat olivat kuin yhdestä puusta veistettyjä. Ikäeroa on 5 vuotta, kotona taistelut maittoi, mutta lomilla oltiin parhaimpia kavereita. Samoin meillä miehen kanssa, ei lomilla kai oikein koskaan edes osannut riidellä tai muuten suuttua. Jotenkin halusi vetää yhtä köyttä, kai se oli se lomafiilis niin päällä ja muutenkin hyvällä tuulella lomalla. Vaikka ei me miehen kanssa kotonakaan pahemmin riidellä. Tulipa taas pitkästi selitettyä täysin yhdentekevää ja selvää asiaa. Mutta viestini on, että ymmärrän tunteesi ja lomafiiliksesi. Niin että nauti nyt siitä lomamiehestäsi !

    • Maria sanoo:

      Heippa Joanna!

      Se on jännä juttu, että kun ei ole muuta ”leikkikaveria” kuin se oma sisarus, niin johan tullaan toimeen 😀 Meillä on tämä kinastelu alkanut vasta vähän aika sitten ja jösses, että se välillä rasittaa 😉

      Ei mekään riidellä juurikaan miehen kanssa ja ikinä ei lomalla riidellä. Kaikki on niin kovin leppoisaa 🙂

      Ihanaa, nautin täysin rinnoin 😀

      Kivaa keskiviikkoa ♥

Kommentoi