perjantai 01. helmikuun 2019

Kiitos, kun näytit tien ♥

HEIPPAHEI IHANAT

ja hei kannat kattoon, helmikuun eka ja viikonloppuakin on jo näkyvissä 🙂 Olin kirjoitellut teille luonnosta siitä, miten tammikuu kohteli minua hyvin. Todella hyvin. Sitten avasin tänä aamuna Me Naiset aamupalapöydässä ja luin Mariela Sarkiman huikean jutun siitä, kuinka on ollut viime syksystä asti tipattomalla. Löysin tekstistä erittäin paljon yhtymäkohtia. Tämä blogitekstini sai hieman uudenlaisen lähestymisen.

En koe, että alkoholi olisi ollut ikinä minulle ongelma. Vaan olen noudattanut kotona opittua ”viina on fiksujen juoma” -mantraa. Paitsi opiskeluaikoina, kun aika monet sunnuntait meni aivan hukille. Ei sitä silloin tajunnut, että jos pystyy nousemaan ylös vasta iltakuudelta ja aamupalaksi tuolloin iltakuudelta maistuu Mexicana -pitsa jääkylmän kokiksen kanssa, niin kroppa ei voinut hyvin. Pitkään uskoin, että krapula kertoo siitä, että on ollut kivaa. No juu, silloin en tajunnut sitä, että kivaa voi olla myös ilman krapulaakin. 

Viime syksynä puhuttiin monesti miehen kanssa perjantaimyyssipunaviinilasi kädessä, että tämä tissuttelu on ihan turhaa. Mutta siitä oli tullut tapa. Kun perjantai-iltana tuli töistä kotiin ja teki ruokaa, niin viinilasillisen juominen tuli jo liki selkärangasta. Ja kun perjantaina avattiin punaviinipullo, niin se tiesi sitä, että lauantainakin otettiin lasilliset. Usein tuosta perjantaina avatusta pullosta riitti vielä sunnuntai-illan lasillisiinkin. Jossain vaiheessa syksyä huomasin sen, että ihan yhdenkin viini/skumppalasillisen jälkeen olo on todella pökkelö seuraavana aamuna. Päätä särki ja huomasin itsessäni piirteitä, joista en tykännyt. Siitä leppoisasta minästä tuli hyvin usein tuollaisina aamuina pahantuulinen. Enkä tiennyt miksi.

Lokakuussa istuttiin iltaa isolla ystäväporukalla, syötiin niin maan taivaallisen hyvää ruokaa ja kolisteltiin (terkkuja sinne kolistelukavereille) shamppanjalla. Seuraava päivä oli hirveä. Vaikka sitä tuli juotua kuitenkin maltilla, pitkän kaavan mukaan ruokaillessa. Ilman sen kummempaa humalatilaa. Kampesin itseni dageneftereissäni olohuoneen sohvalle ja vaikersin olotilaani. Sydän pamppaili ja happi oli heikko. Pitkästä aikaa vihasin itseäni. Ei tämä ole se äiti, jonka haluan lapsieni näkevän, mietin. Voi kuinka tuolloin halusin olla se äiti, joka lähtee intoa puhkuen lasten kanssa ulkoilemaan.

Kroppani ei ole koskaan kestänyt alkoholilajeja sekaisin. Eikä isoja määriä alkoholia, omalla mittapuullani. Isolla määrällä tarkoitan jo neljää tai viittä annosta. Vuoden aikana tuollainen määrä on tullut juotua pari kertaa. Mutta siinäkin on ollut pari kertaa liikaa ainakin meille, keille tulee siitä huono olo. Jos rakastaa itseään ja omaa hyvinvointiaan voisi kuvitella tekevänsä kaikkensa, että kroppa ei kärsisi.

Punaviinilasillinen talvi-iltana rentouttaa, en sitä kiellä. Mutta loppuvuodesta minua alkoi hieman jopa ahdistamaankin ajatus siitä, että tarvitsenko mä todellakin sen punaviinilasillisen rentoutuakseni perjantai-iltana. Olinko kuitenkin riippuvainen? Tammikuu osoitti sen, että en ollut riippuvainen. Onneksi. Yhtään kertaa ei ole tehnyt mieli sitä punaviinilasillista. Eikä mitään muutakaan alkomahoolia. Tipaton ei loppunut eilen tammikuun myötä. Olotila on kuulkaas liian hyvä siihen, että palaisin perjantai-illan lasilliseen. Ajatukseen siitä, että rentoutuakseni tarvitsen lasillisen punaviiniä.

Tammikuu ohjeisti mua lempeästi tekemään pitkän tähtäimen, kenties loppuelämän, muutoksia elintavoissani. Se kannatteli, vaikkei pahoja päiviä juurikaan ollut. Eilen teki ensimmäisen kerran mieli vaniljawieneriä. Hetken verran. Juuri ennen lounasta. Lounaan syötyäni himo oli kateissa. Sitä on oppinut itsestään melko paljon tammikuun aikana. Siitä, että mulla on selkärankaa, vaikka joskus muinoin olenkin tuon asian suhteen tituleerannut itseäni ameebaksi 😉 

Elämään on tullut perjantailasillisen jättämisen jälkeen hurjan paljon enemmän sisältöä. Rentoutuskeinoja, joista en olisi aiemmin osannut edes haaveilla. Pilatespallosta on tullut henkireikäni. Siinä missä myös inkivääri-sitruuna kombuchasta. Eikä mistään fiinistä viinilasista juotuna vaan ihan ronskisti pullon suusta. Rentoutuskeinoina toimii tanssihetki tyttöjen kanssa, Taki taki rumban tahtiin. Ja ne ihanat aamulenkit koiran kanssa, kun muu maailma vielä nukkuu. Ilman jyskytystä päässä.

Sitä, kuinka kauan tämä jatkuu, en osaa sanoa. Tiedän vain sen, että en halua kaataa suustani alas mitään sellaista, joka ei tue hyvinvointiani. Jos mieli tekee, niin toki voin nauttia lasillisen silloin tällöin. Se on osa sitä lempeyttä. Olla ottamatta, jos siltä tuntuu. Mutta nauttia, silloin kun on sen hetki. Jos mieli tekee. Helsinki-Vantaalla lähtötunnelmissa kuplajuomaa. Valkoviiniä hikoilevasta lasista parvekkeella samalla katsoen, miten aurinko painuu Andamaanienmeren taakse. Mimosan Toscanan kukkuloiden takaa nousevan auringon kunniaksi.  Mökillä laiturilla yhden kylmän oluen samalla, kun ongenvapa painuu pinnan alle. Täyteläisen punaviinin miehen paistaman pihvin kanssa. Kunhan siitä ei tule tapa. Asia, jota odottaa ja joka tuntuu rentoutuskeinojen kuninkaalta.

Musta tuntuu, että olen loppuelämän matkalla jonnekin, minkä määränpäätä en tiedä. Tiedän vain sen, että olen oikealla tiellä.

Mistä tietää, että on oikealla tiellä? Siitä, kun on niin hyvä olla, että varpaat kipristyy onnesta ja suu on ainaisessa hymyssä. Siitä, kun illalla nukahtaa samantien, kun laittaa pään tyynyyn ja aamulla herää levänneenä. Kun odottaa enemmän perjantain pitkää juoksulenkkiä kuin perjantaimyyssilasillista. Kiitos tammikuu, kun näytit tien 

Mut nyt me jatketaan perjantain puuhasteluja tuon mun karvaisen personal trainerin kanssa, joka muuten onkin aikamoinen linssilude. Oli syvässä unessa sohvalla, kun aloin tekemään pilatestreeniä takan edessä. Niin vain punkesi ihan viereen köllötelemään ja venyttelemään. Voikaahan hyvin, nauttikaa, olkaa lempeitä itsellenne, ulkoilkaa, syökää hyvin ja mikä tärkeintä, muistakaa levätä. En tiedä mitä viime yönä on tapahtunut, mutta tuo mun kelloni väitti, että olen nukkunut vain 41 minuuttia. Whaaat…ehkä luotan kuitenkin tähän virkeään olotilaani ja siihen, että omien laskusuoritusteni mukaan unta tuli 8,5 tuntia 😀

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

 


22 Responses to “Kiitos, kun näytit tien ♥”

  1. Sahrami sanoo:

    Tekstisi herätti kovasti ajatuksia. Itse alkoholittomassa perheessä ja ympäristössä kasvaneena, minulle on aikustuttuani ollut suuri järkytys kuinka isoa roolia alkoholi monen työssäkäyvän, tavallisen suomalaisen elämässä näyttelee. On kyse juhlasta, matkoista tai tavallisen viikonlopun odotuksesta niin odotuksiin liittyy alkoholi jollain muotoa. Haluaisinkin haastaa ihmiset pohtimaan, että voiko juhlia olla ilman sitä? Ja perjantai- ja lauantai-illan nautintoakin on olemassa ilman viinilasillista. Kiitos, siis suuri kiitos, tästä kirjoituksesta! Tällaista kaipaisin yleisessä keskustelussa paljon enemmän.

    Henkilökohtaiseen alkoholiin suhtautumiseeni vaikuttaa myös se että olen yhden veljeni menettänyt viinalle ja alkoholismille. Ehkä senkin vuoksi suhtautumisena alkoholiin on hyvin negatiivinen. En voi sietää koko ainetta, mutta parhaani yritän ja opetella sietämään sitä muiden käyttämänä. Tykkään silti, kun joku päättää vähentää sen käyttöä!

    • Maria sanoo:

      Heippa Sahrami

      ja hei ihan alkuun, olen syvästi pahoillani veljesi puolesta ♥ Minulla ei ole ollut lähipiirissä ketään, kuka olisi mennyt alkoholin houkutuksen mukana, mutta voin vain kuvitella kuinka raskasta se on.

      Varmasti selittää juurikin negatiivisen suhtautumisesti alkoholiin. Ja se on aivan ymmärrettävää.

      Meillä kotona viina oli viisasten juoma, enkä koskaan nähnyt kumpaakaan vanhempaani humalassa. Pikkutyttönä sitä välillä mietti, että voi kun meidänkin äiti ja iskä välillä hölläisi. Luulin, että silloin kotiintuloajat sun muut olisivat höllempiä. Näin jälkikäteen olen hurjan kiitollinen siitä, että sain elää ”selväpäisten vanhempien” lapsena.

      Ihanaa lauantai-iltaa sinne ♥

      • Sahrami sanoo:

        Kiitos Maria ❤ asian kanssa oppii vähitellen elämään, vaikka välillä viha iskee voimalla ja toisella hetkellä taas pohjaton suru. Suurinta suru on veljeni lasten ja puolison puolesta, jotka ovat joutuneet kestämään vielä pahempia asioita kuin minä.

        Tuohan olisi ihailtavaa, että kaikki pystyisivät tuohon ”viina on viisasten juoma”-ajatteluun ja toimimaan myös sen mukaisesti. Valitettavan paljon Suomessakin sairauksia, kuolemia ja rikoksia tapahtuu alkoholin vaikutuksesta ja siksikin olen päätynyt siihen että elämä on parempaa ilman sitä. Mitään en menetä, kun en muusta edes tiedä.

        Aurinkoista sunnuntaipäivää ja kiitos ihanasta blogista! Tätä on ilo ja toisaalta usein myös koskettava seurata. Aina herättää ajatuksia ❤

        • Maria sanoo:

          Hei Sahrami,

          näin se on, että viina on petollinen aine, jos ei sitä käytä oikein 🙁

          Kiitos sinulle ja oikein aurinkoisia talvipäiviä ♥

  2. Anna-Maria K sanoo:

    Ymmärrän ihan täysin nämä mietteet. Sillä tiellä minäkin 🙂 Halauksia viikonloppuun! ❤️

    • Maria sanoo:

      Heippa ihana

      ja hei nyt kun kommentoit, niin muistankin lukeneeni sun blogista taannoin samasta aiheesta. Se on totta, että jos alkoholi (jopa se lasillinenkin!) saa huonon olon aikaan, niin se on turhaa. Parhaimmilaanhan lasillinen rentouttaa mukavasti. Mutta koskaan ei voi tietää, mikä rypälelaatu saa huonon olon jo lasillisenkin jälkeen, niin parempi nauttia harkiten 🙂

      Ihanaa viikonloppua sinnekin ja hei masuasukille myös ♥

      • Anna-Maria K sanoo:

        Kyllä vaan, allekirjoitan. Lasillinen silloin tällöin on ok mullekin, etenkin kivassa seurassa mutta humalaa tai minkäänlaista pöhnää ei ole tehnyt mieli hetkeen. Tosin nyt ei tule juotua yhtään, leijonanpoikasesta johtuen 😀 Kiitos! <3

        • Maria sanoo:

          Grr, leijonanpoikanen kuulostaa hyvälle ♥

          Täällä yksi leijona on sitä mieltä, että paras horoskooppi, minkä ikinä voi saada ;D

          Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  3. Iukku sanoo:

    Suosittelen tutustumaan Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito-kirjaan. Hän on perehtynyt juomakulttuuriimme. Itse olen kasvanut perheessä, jossa äidillä ja isäpuolella on alkoholiongelma. Heidän alkoholismin takia oma suhtautumiseni alkoholiin on aika kriittinen. Itse en juo, kuin pari kertaa vuodessa lasin kuohuviiniä, en pidä yhtään humaltumisesta. Voin olla juomattakin. Jostain syystä tämä on ihan hirmuinen ongelma kaikille muille, kuin itselleni.
    Mua häiritsee se, että monissa blogeissa ja instassa alkoholi tuntuu olevan todella suuressa roolissa. Kirjoittajat eivät taida sitä itse huomata. On outoa, että perheen äiti valittelee FB elämänsä rankkuutta ja ilmoittaa viinilasin kuvan kera, kuinka on sen ansainnut…Ja tämä toistuu useamman kerran viikossa.
    Ei ole tarkoitus saarnata. Pohdiskelen vaan. Kiva, että liikunta on elämässäsi suuressa roolissa, voi kun itsekin löytäisin sen ilon.

    • Maria sanoo:

      Moikka Iukku

      ja kiitos kirjavinkistä, kuulostaa hurjan mielenkiintoiselle opukselle ♥

      Erittäin hyvää pohdiskelua, kiitos siitä! Se juuri onkin, että someen itsekin olen usein laittanut viinilasin kuvia. Kuukausi menty ilman sellaisia kuvia ja vielä jatkuu 🙂

      Meillä vanhemmat joivat erittäin vähän ja äiti valitteli samaa, että yhden lasillisenkin jälkeen oli huono olo seuraavana aamuna. Joten voipi olla, että tämä on vähän ”sukuvikakin”, että näin vanhemmiten ei enää kestä alkoholia. Tai sitten kyse on rypäleistä, hormoneista ja kuun asennoista.

      Oih, toivon sinne liikunnan iloa 🙂

      Mukavaa viikonloppua ♥

  4. Marja Ruohorinne sanoo:

    Hei, hyvä kirjoitus tipattomasta, täällä ihan sama homma, olo mitä parhain,ja nykyään on kuulemma trendikästä juoda ja nauttia alkoholittomia juomia. Huomenna serkkutapaamisessa meksikolaisen ruuan kera nautin alkoholitonta olutta ja seurustelujuomana alkoholiton viini lasi. En halua humaltua enkä myöskään ikävää päänsärkyä. Tästä on hyvä jatkaa

    • Maria sanoo:

      Moikka Marja!

      Mä en ole oikein vielä löytänyt hyvänmakuisia alkoholittomia juomia, siis viinejä sun muita, joten olen pitäytynyt vissyssä/limppareissa. Mutta ehdottomasti on pakko kokeilla alkoholittomia kuohareita ja olutta. Eräs lukija vinkkasi Lehtikuohu -nimisestä kuohuvasta. Sitä ajattelin koklata ekana 🙂

      Sama juttu tuon humaltumisen kanssa…sitä ei kaipaa sitten yhtään!

      Ihanaa viikonloppua ja serkkutapaamista ♥

  5. Kristiina K sanoo:

    Ihan samoja olen tänään miettinyt. Tammikuu ollaan mekin molemmat olleet tipattomalla ja hyvin on mennyt. Tänään sitten nyt kun on jo helmikuu niin avattiin päivällisen kanssa punaviinipullo. Nautin sitä 1,5 lasillista, mutta mitä, se ei tuntunut ollenkaan kivalta. Minua harmitti että ollenkaan edes maistoin kun yhtä hyvin olisin voinut olla ilman.Nyt mielessä käy ajatus kokonaan alkoholista luopumisesta. Tähänkään asti en ole pahemmin väkeviä maistanut kuin joskus nuorempana ja juopumustilaan asti en yleensäkään juo, joten se ei ole tässä se ongelma, vaan pikemminkin juuri tuo että viikonloppuna ”kuuluu” juoda viiniä ruoan kanssa, vaikka sitten vain vähän.
    Mieheni ei kuitenkaan ole valmis jatkuvaan tipattomaan ja silloin tuntuu vaikeammalta itsekään olla ilman.

    • Maria sanoo:

      Heipsan Kristiina!

      Musta tuntuu, että mulla kävisi samoin, jos punaviiniä nyt maistaisin. Ei siis maistuisi. Se on jännä, että yleensä tipattomalla tammikuulla on suurin piirtein laskenut päiviä helmikuuhun ja siihen punaviinilasilliseen 😀

      Mulla on ollut samanlainen suhde alkoholiin. Ei humaltumista, vaan viinilasillinen viikonloppuisin ruoan kanssa. Mutta kun se tulee tavaksi ja sellaiseksi tavaksi, joka toistuu joka viikonloppu, niin ajattelin puhaltaa pelin poikki.

      Se on ihan totta, että on vaikeampaa, jos toinen ei ole mukana. Meillähän itse olin sokerittomalla (jatkuu edelleen) ja toisella oli sokerit on -kuuri 🙂

      Kivaa viikonloppua sinne ♥

  6. H sanoo:

    Olen kasvanut myös alkoholittomassa perheessä. Taustalla on äidin suvun miesten ajoittaiset alkoholiongelmat, joiden myötä vanhempani olivat päätyneet elämään elämää ilman alkoholia. Ei meillä alkoholia paheksuttu kummemmin, sitä vaan ei käytetty.
    Näyttää edellisten kommenttien mukaan monella suvun alkoholiongelmat vaikuttaneen alkoholittomuuspäätöksiin.

    No, koska kotona ei alkoholia käytetty, niin ei siitä tullut omankaan elämän osaa. Ei vaan tottunut ajattelemaan väistämättömänä osana hauskanpitoa ja rentoilua, elämä on ollut hauskaa ilman alkoholiakin 🙂
    Ja ompahan jääneet nolot sekoilut tältä osin väliin:D Olen sen verran estoton ja vauhdikas sille päälle sattuessani, että en edes viitsi ajatella, mitä olisin nuoruudessani ehtinyt saada aikaan….

    • Maria sanoo:

      Heippa H!

      Näinhän se on, että aika pitkälti ne kotiolot sanelevat, miten sitä itsekin käyttää alkoholia. Meillä tosiaan äiti ja iskä joivat ”viina on viisasten juoma” -tapaa pitäen eli en koskaan nähnyt heitä humalassa. Ja se on ollut onni.

      Hih, mulla taas on se, että vaikka opiskeluaikoina tuli käytettyä paljonkin alkoholia, niin ikinä ei niin paljon, että olisi liian vauhdikkaaksi mennyt 😀 Mikä on jännä, sillä mulla on tosi…siis tositosi huono viinapää. Mutta ehkä huono olo ehti tulla ennen kuin kerkesi siihen estottomaan tilaan itsensä juomaan 😉

      Elämä on ihanaa ilman alkoholia – mutta en silti paheksu heitä, jotka asiasta ei ole samaa mieltä. Enkä ajatellut soimata itseänikään, jos ja kun vielä joskus lasillisen otan. Sellainen balanssi, se on hyvä 🙂

      Ihanaa viikonloppua ♥

  7. Riina sanoo:

    No, itse en niin vakavasti ota, vaikka välillä alkoholi maistuisikin ja humalassakin olisi – päänsärky hoituu Buranalla eikä sitä aina tarvitse niin tuottava ja tehokas olla, etteikö johonkin väleihin krapulapäiviäkin mahtuisi 🙂 Kukin tavallaan 🙂 Tärkeintä lienee, millaista elämä ja arki ”isossa kuvassa” on. Monasti on mennyt monta viikkoa ilman tipan tippaa alkoholia sen enempää numeroa asiasta tekemättä ja tipattomia kuukausia kenellekään julistamatta. Asiaintilojen vaihtelu kuuluu normaaliin elämään ja eri kausiin elämässä, ei siinä sen ihmeempää 🙂

    • Maria sanoo:

      Ihana Riina

      no näinhän se onkin! Mutta mulla kun ei auta se Buranakaan aina 😀 Se on ihan jäätävä se päänsärky, joka kunnon krapulassa on. Ja se tulee lievempänä välillä jopa yhden lasillisen jälkeen. Se on sellaista ”aivot jumissa” päänsärkyä, joka alkaa jo niskasta.

      Mä olen tainnut tulla vanhaksi. Meillä äiti sanoi, että varsinkin vanhemmiten joutui jättämään sen yhdenkin lasin juomatta. Tuli huono olo. Eli voi olla joku geneettinenkin juttu.

      Sehän se on, että asiantilat vaihtelee. Mutta mä koen, että silloin kun se perjantaipunaviinilasillinen (omalla kohdallani siis) on enemmän sääntö kuin poikkeus, niin on aika katkaista peli. Koska lauantaiaamuna ei viitsi herätä pökkelöpäänä 😀

      Ihanaa viikonloppua sinne ♥

  8. R sanoo:

    Minä olen ystäväni kanssa lipittänyt pitkin vuotta melkein joka lauantai. Juodaan kuohuviiniä tai siideriä, vaihdetaan kuulumiset ja turistaan milloin mistäkin. Omat vanhempani olivat hyvin maltillisia alkoholin käytön kanssa ja minä taas teini- ikäisenä ja varhaisaikuisuudessa join paljon. Mutta ei se ongelma ollut millään tavalla. Se vaan kuului siihen menoon. Krapulaa en ole aikoihin kestänyt, mutta en ole siitä myöskään kärsinyt. Juominen on hyvin maltillista – kuohuviinistä ja shamppanjasta ei tule minulle huonoa oloa seuraavalle päivälle. Jos taas lasissa on punaviiniä tai valkoviiniä, seuraava päivä menee takuulla piloille. Huonoa omaatuntoakaan en pode, en näe mitään syytä siihen. Enemmän ottaa päähän jos tulee herkkuja syötyä liikaa kuin ottaa pari lasillista kuoharia.

    • Maria sanoo:

      Heipsun R,

      ja ihana lauantaitraditio teillä – kuulostaa, että silloin parannetaan maailmaa ♥

      Meillä on vähän samanlainen tausta; meilläkin äiti ja iskä oli tosi maltillisia (äiti ei tainnut viimeiseen kymmeneen vuoteen juoda lainkaan…), mutta itse olin aika hurja teini-iässä ja vielä opiskeluaikoinakin. Onneksi perheen perustamisen myötä vähän tulin järkiini bilettämisen kanssa ;D

      En minäkään ikinä huonoa omaatuntoa juurikaan koe, paitsi silloin harvoin, kun on päivä mennyt sängyn pohjalla ja lapset haluaisivat tehdä jotain. Viime vuoteen näitä päiviä mahtui yksi ja tuntuu, että siinäkin oli yksi päivä liikaa. Olin niiiiin kipeä.

      Mulla myös puna- ja valkoviinit aiheuttaa tosi huonoa oloa, ihan lasillisestakin. Jostain luin niistä tanniineista sun muista, mutta pitäisi ihan syventyä aiheeseen.

      Lasillinen kuoharia harvoin aiheuttaa päänsärkyä, mutta auta armias, jos kuoharia tulee juotua yhtään enemmän 😀

      Elämästä kuuluu nauttia ja itselleni lasillinen rapsakkaa kuohuvaa silloin tällöin, jos tekee mieli, tulee kuulumaan niihin nautintoihin, joista aion todellakin nauttia täysin rinnoin. Ilman morkkista. Mutta tällä hetkellä kun ei tee mieli edes sitä lasillista, niin on ihan hyvä olla.

      Ihanaa viikkistä sinne ♥

  9. Sansa sanoo:

    Tipaton tammikuu on hyvä niille ihmisille joille alkoholi ei ole ongelma. Alkoholisteille se taas on vain keino hyväksyttää juomisensa ”voin helposti olla kuukauden juomatta, ei minulla ole ongelmaa”. Ja sitten voi taas luvan kanssa juoda. Kuukausi juomatta ei ole temppu eikä mikään, ei oikeasti edes alkoholistille.
    Sinänsä siis ihan humputusta koko juttu. Hyvä siis että osaat ja pystyt itse hallitsemaan alkoholin käyttösi, oli kuukausi mikä tahansa.
    -päihdetyöntekijä

    • Maria sanoo:

      Heippa Sansa,

      näinhän se varmastikin on, mutta muistan jostain lukeneeni että hyvin alkoholisoituneille ihmisillekin tipaton tekee hyvää ja maksa puhdistuu yllättävästi tuon kuukauden aikana. Se toki on eri asia, miten elää ne muut 11 kuukautta vuodesta…

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

Kommentoi