perjantai 18. tammikuun 2019

Muutama oivallus perjantaihin

HEISSUN!

Perrrrrjantai on taas täällä 🙂 Eikä mikä tahansa perjantai vaan poikkeuksellisen ihana perjantai. Ollakin, että tappelin tuossa tietokoneen kanssa toista tuntia, on tämä perjantai erityisen hyvä. Johtuen osin oivalluksista, joita olen päivän mittaan tehnyt. Tiedättekö, että tämä ihmisen elämä on sillä tavalla kyllä varsin kiehtova, että sitä kehittyy koko ajan. Kehittää itseään koko ajan. Tietoisesti, mutta myös tiedostamattaan.

Rapsakkaan ilmaan aamulenkille lähteissäni tsuumailin maisemia ikään kuin linssin läpi. Lenkkipolun varrella olevan jäätyneen lammen päällä leijaili aivan höyhenenkevyt usvapilvi. Sellainen, että jos olisi puhaltanut sinne suuntaan, niin pilvi olisi hajonnut. Pilven yläpuolelta nousi puiden takaa aurinko. Hetken mietin, että kaivan kännykän pussukasta ja ikuistan maiseman. Kunnes, tulin tulokseen että ei kaikkea tarvitse ikuistaa muistikortille. Riittää, kun ne ikuistaa verkkokalvolle. Silmät kiinni laittaessani näen edelleen tuon näyn. ID

Jatkoin lenkkiä ja pääsin järven rantaan. Pispalanharjua ei näkynyt. Edessä oli sumupatsas. Aurinko paistoi jo ylempää, viistosti niin että sumupatsaan keskellä kimalteli lumikiteitä. Tässä kohtaa jo pysähdyin ja mietin, että nyt on pakko ottaa kuva. Aivan pakko ottaa kuva. Kunnes tajusin, että on asioita, joita on hyvä pitää vain itsellään. Kaikkea ei tarvitse jakaa jonkun kanssa.

Jossain vaiheessa puhelimeni tilttasi, kiitos kahdeksantoista pakkasasteen ja hetken harmittelin, että mitäs nyt sitten. Hyvä biisi oli jäänyt kesken. Jatkoin juoksemista ja huomasin, että se sujuu hienosti ilman taustahälyäkin. Välillä on hyvä olla ihan vain omien ajatusten kanssa. Vaikka ei niissä ysärihiteissäkään, jotka alkulenkistä tahdittivat askelta, mitään väärää ollut.

Myöhemmin lähdin vielä koiran kanssa järven rantaan lenkille ja sain kuin sainkin otettua muutaman yllä olevan kuvan. Silläkin uhalla, että kännykkä tilttasi taas ja kotiin tullessa jouduin liottamaan oikean käden sormia monta minuuttia lämpimän vesihanan alla. Keitin kahvit ja istuin miehen tuomien sisustuslehtien pariin hetkeksi. Persikkaista, pinkkiä, okraa ja kultaista. Niitä olivat lehtien sivut täynnä. Niitä oli myös taivaanranta täynnä tänään aamulenkillä 

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


2 Responses to “Muutama oivallus perjantaihin”

  1. Johanna V sanoo:

    Juurikin tuon saman asian, että jokaista maisemaa eikä auringolaskua tarvitse kuvata saatikka jakaa somessa, oikein päätin tämän vuoden alussa ja ah miten ihanan helpottavaa, kun voi ”vaan” nauttia maisemasta. 😊 ja syödä kauniin ruoka-annoksen ravintolassa ilman kuvaamista. Elämä on paljon yksinkertaisempaa. Nautitaan upeista talvimaisemista ja kivaa viikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Heipap Johanna

      ja eikös olekin ihana oivaltaa tuo, että kaikkia ei tarvitse jakaa? Se on jotenkin niin vapauttavaa. Olla ilman kännykkää kädessä ja nauttia näystä 🙂

      Nautitaan, ihanaa lauantai-iltaa ja viikonloppua ♥

Kommentoi