keskiviikko 02. tammikuu 2019

Elämän suuri rikkaus, jota itselläni ei ole

HEI HELLUREI!

Tervetuloa arki ja tervetuloa uusi vuosi! Täällä on herätty jo anivarhain etätoimistopäivään ja siinä missä ajattelin näiden välipäivien olevan rauhallisia, niin ainakin toistaiseksi on riittänyt vipinää :) Tämä päivä on hyvä etätoimistopäivä senkin takia, että tulee oltua näillä näkymin visusti tietokoneen äärellä; jo perinteeksi muodostunut peijakkaan lomaflunssa alkoi uudenvuoden aattona kurkkukivulla ja kylmillä väreillä. Eilen saapui sellainen ärsyttävä nuha, joka piti yön hereillä. Joten tämä päivä otetaan iisisti kannettava sylissä peiton alla sohvalla.

Uusi vuosi vastaanotettiin rauhallisesti. Syötiin nachopeltiä ja blinipannukakkua. Poksuteltiin muutama paukku, iloittiin tähtisadetikkujen loisteesta ja jaksettiin jopa valvoa vuodenvaihtumiseen asti. Kerrankin :)

Tässä pian viikon olen taas sivusta ihastellut tuota serkkujen bondausta. Miettinyt, että kuinka onnekkaassa asemassa nuo ovat ollessaan niin läheisiä. Ihan kuin sisaruksia. Ilman sitä sisarusten kinastelua. Itselläni ei ole lainkaan serkkuja, joten olen kasvanut tähän serkusasiaan vasta omien lasten myötä. Toki läheisiä välejä edesauttaa se, että tytöt (ja hurmurikummipoika) ovat olleet tiiviisti tekemisissä heti syntymästään asti ja kasvaneet yhdessä. Aluksi asuimme vajaan sadan metrin päässä toisistamme ja edes tuo veljen perheen muuton myötä tullut välimatka ei ole saanut serkuksia erilleen. Tänä päivänähän serkusten välissä on jopa viisisataa metriä :D

Täällä pohjoisessa vain seinä erottaa serkukset toisistaan ja se saa aikaan sen, että iltaisin viettävät aikaa lautapelien äärellä. Päivisin suhailevat menemään mäessä keskenään. Yöt ovat vielä toistaiseksi nukkuneet eri mökeissä. Tämä laatuaika tekee serkuksillekin hyvää; kotona kun eivät juuri tänä päivänä ehdi viettämään aikaa.

Voin vain kuvitella, kuinka tiiviinä tuo tyttönelikon ystävyys jatkuu mitä enemmän kasvavat. Neljä tyttöä, noin vuoden ikäeroilla. Ei todellakaan ollut suunniteltu juttu, vaan suuren suuri onni ja siunaus. Itse asiassa kaikki serkukset (kaikki ne, joita meidän lapsille on siunattu) ovat todellakin rikkaus  Sellainen rikkaus, jota itselläni ei ole. Mutta rikkaus, jonka olen onneksi osannut ehkä kompensoida ystävien avulla. Niin, että en koe jääneeni mistään paitsi.

Silti en voi muuta kuin olla onnellinen noiden punaposkien puolesta, jotka mulle tänne mökille lähettävät viestiä rinteestä :)

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


2 Responses to “Elämän suuri rikkaus, jota itselläni ei ole”

  1. Marja sanoo:

    Hyvää alkanutta vuotta koko teidän perheelle sinne pohjoiseen ღ Pakko kommentoida tätä sillä jaan tismalleen samat ajatukset ja tuntemukset. Itselläni kun ei ole sisaruksia ja myös vanhempani ovat molemmat ainoita lapsia niin minulla läheisimmät sukulaiset ovat pikkuserkkuja… eipä tuo ole ikinä haitannut – paitsi että sukumme on todella pieni. Ja toki jaan ihan yksin huolen ja vastuun omista vanhenevista vanhemmistani.

    Mutta voi mikä ihana rikkaus onkaan ollut se, että mieheni veli vaimoineen sai kaksospojat tasan kaksi kuukautta ennen meitä! Vaikka nuo serkukset nyt ovatkin pahimmassa teini-iässä, ovat he silti tietynlainen nelikko. Ja toivottavasti tuo yhteys säilyisi heidän välillään aina ღ Jakavathan nuo serkukset keskenään vielä kaksosuudenkin autuuden ja ongelmat :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa ihana

      ja hyvää alkanutta vuotta sinnekin koko poppoolle! ♥

      Meillä on myös paljon pikkuserkkuja (ihania sellaisia), mutta ne serkut puuttuvat. Hei meillä sama juttu, suku on niin pieni ja pienenee valitettavasti koko ajan.

      Onneksi teilläkin on siellä tytsyille serkkuja. Ja mikä säkä vielä että kaksoset!! :) Double trouble ;D

      Ihanaa torstaita sinne ♥ ja yritetäänhän nyt treffata pian uusiksi!

Kommentoi