keskiviikko 28. marraskuu 2018

Joulun aikaa, joulun taikaa…

HEIPSUN!

Tiedättekö, että joka ikinen vuosi tämä joulun odotus on ihanaa, mutta sitä varjostaa kuitenkin yksi asia. Nimittäin se, että tiedän, että joulu ei ole kaikille sitä vuoden helpointa aikaa. Ja surkuttelen heidän puolestaan. Myös minulla on takana monta joulua, jolloin on ollut vaikea virittäytyä joulun tunnelmaan. Kun joulumielen sijaan siellä rinnassa on ollut puristava möykky. Äidiltä löydetty melanooma, iskän jalan amputoiminen, iskän kuolema, äidin aivokasvaimen aggressiivisuuden paljastuminen ja aivokasvaimen leikkaus, jonka jälkeen äiti ei ikinä palannut itsekseen. Siksi äidiksi, jonka tunsin.

Muun muassa kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet vain vajaa viikko ennen joulua. Itse asiassa viitenä vuonna liki peräkkäin. Yksi joulu oli välissä, kun säästyimme huonoilta uutisilta. Niinä vuosina joulu olisi helposti jäänyt itseltäni viettämättä. Ellen olisi ollut niin vahvasti sitä mieltä, että joulu on lasten juhla ja lasten eteen sitä taikoo esiin vaikka millaisen joulufiiliksen. Oma joulufiilikseni perustuu pitkälti lasten joulun odotukseen, innostukseen ja jännitykseen.

”Joulussa ei ole mitään hyvää.” lauseen kuultuani erään ihmisen suusta aloin jälleen surkuttelemaan sieluni syövereissä sitä, että miksei kaikilla lapsilla ole oikeus jouluun. En tarkoita lahjakasoja vaan sitä lämmintä tunnetta, mikä joulusta tekee joulun. Yhdessäoloa, lautapelejä, yöpukuhipsutteluja keskiyön tunteina keittöön kinkkumaistajaisiin ja mantelin löytämistä riisipuurosta. Sen sijaan, että äiti tai isä olisivat ihan kuutamolla koko joulun ja lapsi joutuisi peloissaan sulkeutumaan huoneeseensa.

Kurja oli kuulla, kuinka lapsena koetut huonot muistot varjostavat tuota vuoden ihaninta juhlaa vielä aikuisiälläkin. Olisi helppo sanoa, että kyllä se joulumieli sieltä tulee, kun vaan heität negatiiviset muistot romukoppaan. Ihmismieli on siitä jännä, että vaikka se pyrkii suojelemaan unohtamalla tapahtuneita kurjuuksia, niin on tiettyjä asioita, jotka ovat voineet jättää niin suuren arven tuonne sielun syövereihin, että joulu ei tule ikinä tuntumaan joululta.

Sen takia tunnen jopa vähän syyllisyyttäkin siitä, että itse pystyn helposti heittäytymään joulun aikaan, joulun taikaan. Lapsuuteni joulut olivat ihania ja lämpimiä. Ja vaikka tässä välissä on ollut hirmuisen vaikeita jouluja, niin silti tunnen, että ne lapsuuden jouluina sydämeen tallennetut muistot kantavat niinäkin vuosina, kun joulu ei syystä tai toisesta ole tuntunut kovin jouluiselta. Joten yritetäänhän tehdä tänäkin jouluna lapsille mieluisia joulumuistoja? ♥ Sellaisia, jotka kantavat läpi elämän!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


8 Responses to “Joulun aikaa, joulun taikaa…”

  1. Hanna sanoo:

    Jälleen kerran olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse ihmettelin teininä, kun äitini sanoi ennen joulua, että ei hänellä ole niin väliä miten joulua vietetään, kunhan siitä tulee lapsille kunnon joulu. Ja niin me serkkukatras vanhempinemme keräännyimme joka joulu isovanhempien luo yhteiseen viettoon. Meille lapsille ne joulut oli parasta ja se on se joulu mikä löytyy omasta sydämestäni. Nyt ymmärrän myös äitini lausahduksen. Itse voisin hyvin käpertyä hiljaiseloon vaikka hyvän kirjan kanssa, mutta omille lapsille haluaa antaa SEN joulun <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Hanna

      ja hei me kyllä ajatellaan aika samanlaisesti asioista ♥ :)

      Samat sanat olen aikoinaan äitini suusta kuullut, mitä sinä omalta äidiltäsi. Eikä meidänkään äiti koskaan mitään joululahjoja osannut sanoa. Rauhaa ja rakkautta, sitä toivoi ♥

      Ihanaa perjantain aattoa ♥

  2. Seija sanoo:

    Olen täysin samaa mieltä! 🎄 Joulu on♥! Meidänkin talo paukkuu liitoksistaan kun yhdeksän henkeä tulee joulun viettoon… On kolme pientä poikaa. ♥ Olen miettinyt sitä… Se on joulun rakkauden jakamista yhdessä… Olen jo tehnyt ruokia pakkaseen.♥ Aivan ihanaa aikaa. Toivotaan kaikille terveyttä♥
    tänään olen kommentoinut jo kolme kertaa.. Kiitos siis ihanasta blogista. Tänään olen toipunut väsymyksesta. Loma alkaa♥🎄

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Seija

      ja hei ihanaa, kun kommentoit – kiitos kaunis ♥♥♥

      Teillä tulee talo olemaan täynnä ihanaa joulumieltä :) Se on todellinen aarre ♥

      Terveyttä, sitä toivon minäkin kaikille!

      Hei, ihanaa lomaa teille, nauttikaa ja muistakaa levätä ♥
      PS. juuri katsoin facebookista, että Luostolla ainakin sataa ihan kunnolla lunta – jihuu pian sitä on koko Lapissa :)

  3. Marjo sanoo:

    Taas niin samaa mieltä kanssasi. Äidin kuolemasta tänään kolme vuotta, muistan joulun odotuksen tuolloin – kauhunsekaisin tuntein. Joulun tunnelma vei kuitenkin voiton ja meillä oli sydämellinen joulu. Tänä jouluna saan opiskelijalapseni kotiin, toisen Milanosta, toisen hiukka lähempää. Sydän on pakahtumaisillaan tästä onnen tunteesta. Ihanaa joulun odotusta Sinullekin ja perheellesi!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Marjo

      ja voih, siellä myös joulun alla menetetty tärkeä ihminen ♥
      Onneksi aika auttaa ja joulut helpottavat vuosi vuodelta, mutta eihän se ikävä koskaan hellitä. Eikä sen tarvitsekkaan.

      Ihanaa, saat lapset kotiin. Se on varmasti muuten sitten joskus meilläkin se paras joululahja; saada lapset kotiin viettämään joulua kanssamme :)

      Kiitos ja ihanaa joulun odotusta sinne teillekin ♥

  4. Katja sanoo:

    Rakastan joulua ja haluankin aina jo näin marraskuussa aloittaa pikkuhiljaa hyvän tunnelman tuonnin kotiin ja puutarhaan. Anoppini on perheessämme se ihminen, joka on onnistunut hieman murentamaan tuota hyvää fiilistä. Hän nimittäin inhoaa joulua ja se ehkä kantautuu hänen omasta karustakin lapsuudestaan. Mutta hän siis jaksaa aloittaa jo hyvissä ajoin omat tarinansa siitä miten inhoaa joulua ja miten turha koko juhla-aika oikeasti on jne. Parhaimpina vuosina hän on kehitellyt jonkinlaisen typerän ”riidan” ja tämän seurauksena viettänyt joulun yksin kotonaan tulematta esim. meille aattona. Nämä hänen riitansa ovat aika yksipuolisia, koska emme ole ikinä hänen kanssaan mistään oikeasti riidelleet. Hän lähinnä keksii jonkin ihme asianlaidan ja riitelee lähinnä itsensä kanssa. Suuttuu sitten kaikille(huom. joululle) ja kiukuttelee pyhien yli. Onneksi nyt vanhemmiten en enää pahoita omaa mieltäni hänen häröilyistään, vaan nautin joulusta täysillä : )

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Katja

      ja ihanaa, että sielläkin on aloitettu jouluun virittäytyminen ♥

      Voi ei tuota anoppiasi :( Kurjaa, että hänellä on joulusta pahoja muistoja. Mutta toisaalta, ei sen takia kannattaisi latistaa toisten joulumieltä.

      Ihana tuo, että hän suuttuu joululle :D

      Ihanaa joulun odotusta, nautitaan joka hetkestä ♥

Kommentoi