torstai 22. marraskuu 2018

Varastinko sinulta tunteja omaan kalenteriini?

HEIPSUTIRALLAA!

Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?

Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.

Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? :)

Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.

Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.

KIIREETÖNTÄ JA IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


6 Responses to “Varastinko sinulta tunteja omaan kalenteriini?”

  1. Rita sanoo:

    Kiire todellakin on korvien välissä, siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Arjen organisointi ja järkeistäminen auttavat kovasti vähentämään kiireen tuntua. Ja aikaa on kyllä lähes aina sille, mille sitä haluaa olevan. Ja onpa useasti niin, että lyhyessä ajassa saa paljonkin aikaiseksi, jos on ihan pakko :)

    Mun on pitänyt monesti kysyä sulta sitä, että harrastaako teidän lapset säännöllisesti jotain? Itselläni tällä hetkellä suurin aikasyöppö on lasten harrastuksiin kuljettaminen. Mielelläni heitä kuljetan, mutta en edes halua laskea siihen käytettävää aikaa. Täytyy vain miettiä, että aikansa kutakin. Vielä tulee sekin aika ettei tarvitse ketään mihinkään viedä.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Rita!

      Sehän se pitkälle on tuo priorisointi, mikä arjessa pelastaa! Juu, mä olen parhaimmillani pienen paineen alla – yllättävästi sitä löytyy tehoja deadlinen lähestyessä ;)

      Meillä on onneksi tällä hetkellä sellainen tilanne, että vain toinen harrastaa ja sekin harrastus on kerran viikossa. Muuten kyllä kuskailen päivittäin sinne sun tänne, kouluun ja koulusta kotiin, mutta harrastuskuskausrumba on minimaalinen. Toki silloin kun oli kolmena iltana viikossa harrastukset niin ajoitin itsekin niin, että kävin vaikka sitten juoksulenkillä sillä aikaa. Tai sitten vuorottelimme kuskauksissa miehen kanssa. Mutta totta, meillä ei vie tällä hetkellä harrastuskuljetukset kuin pienen osan yhdestä päivästä, joten senkin takia sitä aikaa liikenee muihin juttuihin. Lähinnä koiran hoitamiseen :D

      Iloista torstaita ♥

  2. -kata- sanoo:

    Noin päin en asiaa ole ajatellut. Mutta kun koira kuolee, hetken aikaa on kauheasti ylimääräistä aikaa – ja kun aika kuluu, yht`äkkiä se ylimääräinen aika on kadonnut.
    Tämän huomasin aikoinaan, kun rakas koirani kuoli. Samaa ovat sanoneet koiransa menettäneet ystäväni.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Kata

      ja näinhän se varmasti onkin, että sitä ylimääräistä aikaa sitten vasta onkin :´(

      Mutta siis tarkoitin postauksessa lähinnä sitä, että en tiennyt ennen koiraa, että minulla olisi 15 tuntia ylimääräistä viikossa, jonka siis kulutan tuon karvaisen kaverin hoitamiseen :) Eli yhtäkkiä löysin kiireen keskellä 15 tuntia koiralle. Mikä toki on ihana asia ♥

      Kivaa torstai-iltaa sinne ♥

  3. Inka sanoo:

    Ihana postaus! Täälläkin aikaa löytyi oikein mukavasti pienelle cottonpojulle. Aurinkoisia kävelylenkkejä sinulle ja Tobylle!

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan Inka

      ja voi kiitos ♥

      Sinä siis ymmärrät täysin, mistä puhun :) Nuo puuvillapallot saavat kummasti kalenterin tyhjenemään ja ovat todellisia hyvinvointibuustereita :)

      Kiitos ja sinne myös ihania pakkaslenkkejä (ihanaa, kun ei tarvitse enää olla koko ajan tassu/masupesulla :)) ♥

Kommentoi