maanantai 12. marraskuu 2018

Lasten kanssa ravintolassa

HEI HELLUREI IHANAT!

Toivottavasti siellä vietettiin rakkaudentäyteinen isänpäivä ♥ Kun on itse saanut isäkseen maailman parhaimman isin ja lapsilleen myös maailman parhaimman isin, niin ei voi muuta kuin olla sangen kiitollinen. Vaikkei sitä omaa isiä enää ole ollutkaan täällä seuranamme viimeiseen viiteen vuoteen, niin ne 38 vuotta, jotka sain maailman parhaimman, ankarimman, rakastavimman ja luotettavimman iskän kanssa viettää, kantavat kyllä loppuelämän. On mistä ammentaa vuosien varrella. Ja se, jos mikä on ihanaa!

Eilen kävimme syömässä ravintolassa oman perheen kesken ja laskun maksettuani ystävällinen tarjoilija halusi antaa vielä erityismaininnan hyvin käyttäytyneistä lapsista. Aluksi menin hämilleni. Ajattelin, että eiköhän nyt tuollaiset 11- ja 13-vuotiaat osaa ravintolassa (ja muutenkin!) käyttäytyä. Kunnes tajusin, että ei se välttämättä aina näin ole. Vaikka sitä on välillä aivan hurjan epävarma äitiydestä, niin sitten onneksi välillä tulee näitä äitiyden tähtihetkiä. Tietää tehneensä jotain oikein. Tietää, että se kukkahattu ei ole turhaan ollut päässä.

Meillä on lapset otettu ruokaravintolaan mukaan ihan pikkuvauvoista asti. Ravintolaillallisen ajaksi ei ole tarvinnut viedä lasta hoitoon. Ellei sitten ole ollut treffi-ilta ;) Aina silloin tällöin sitä kuulee vanhempien suusta ”No ei sitä Pekkaa voi ravintolaan mukaan ottaa…viedään mieluummin hoitoon, niin on kaikilla mukavampaa!” Mutta mitäs jos se pikku-Pekka haluaisi mukaan sinne ravintolaan. Haluaisi oppimaan, että miten siellä käyttäydytään. Itse olen sitä mieltä, että kyllä maailmaan itkua ja kiukuttelevia lapsia mahtuu. Mutta pää punaisena lapselle ravintolassa huutavia vanhempia ei välttämättä mahdu. Joten se pikku-Pekka on ehkä syytäkin jättää kotiin, mutta ei sen takia, että pikku-Pekka ei osaisi käyttäytyä. Vaan sen takia, että vanhemmalla on kenties paha päivä, eikä pinna veny.

Silloin kun meillä nämä esiteinit olivat pikkuisia, ei ollut tabletteja tai älypuhelimia mitä antaa ravintolassa lapsen käteen viihtyvyyden takaamiseksi. Usein meillä oli mukana Muumien luukkukirjat. Ja niihin tyytyivät. Toki on varmasti niitäkin kokemuksia, että sitä on otettu lapsi syliin ruokailun ajaksi, mutta aika kultaa muistot. Kuten tapana on. Voi olla, että jälleen tässäkin asiassa kukkahattutätiyteni heittää vähän volttia, mutta ne on ne pöytätavat, jotka pätevät. Niin kotona kuin ravintolassakin. Ruoan kunnioittaminen. Jos kotona katsoo sormien läpi ruoan lattialle heittämistä, niin mistä se lapsi tietää, että sitä samaa ei saisi harjoittaa ravintolassa. Väsyneenä äitinä sitä helposti lipsuu tietyistä käytöstapojen vaalimisista kotioloissa. Vain huomatakseen, että sen edestään löytää.

Itse olen sitä mieltä, että lapset voi ottaa mukaan moneen juttuun. Ihan pieninäkin. Jopa sinne ravintolaan. Lapset eivät ole este mennä myöskään hienompiin ravintoloihin, mutta itse vanhempana olen käyttänyt tässä maalaisjärkeä. Lyhyeksi jääneet päikkärit, puhkeava kulmahammas ja fiini ravintola eivät ehkä ole toimiva yhtälö. Tärkeimpänä koen sen, että itse vanhempana hyväksyy sen, että toinen on vielä pieni ja opettelee asioita. Toisaalta koen, että rajat on tehtävä selväksi ja pidettävä johdonmukaisuus mukana. Annettava myös positiivista palautetta ja kehuttava. Kaikista ruoka-aineista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia pitää ainakin kerran maistaa. Ja vaikkei tykkäisikään, niin senkin voi esittää nätisti ilman kakomisia ja yököttelyitä. Varsinkin siellä ravintolassa. Ugh. Kukkahattutäti on nyt puhunut :D

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


12 Responses to “Lasten kanssa ravintolassa”

  1. Ihana tähtihetki!
    Meilläkin lapset on aina kulkenut treffejä lukuunottamatta ravintolassa mukana. Harvinaista herkkuahan se on, ja luulenkin että se on ollut heille myös hienoa ha erityistä ja ovat myös käyttäytyneet hyvin senkin johdosta.
    Kotonahan se jo määräytyy miten ruokapöydässä ollaan, ja että syödäänkö yhdessä vai millä tavoin.
    Ihanaa uutta viikkoa!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Tiina

      ja kiitos ♥ Tytsyt ja iskä nauttivat tähtihetkestä (itse myös) :)

      Juuri näin, ne kodin yhteiset ruokahetket ja ruokapöytäkäytös kantaa pitkälle myös tulevaisuudessa – kodin ulkopuolellakin!

      Kiitos ja sinne myös ♥

  2. Olipas hyvä postaus! Meillä lapset 1v, 4v ja 6v ovat mukana ravintolassa. Meillä lapset tykkää käydä ulkona syömässä ja eilen isänpäivänä olimme isänpäivälounaalla Varjolan tilalla ja meni oikein hyvin :) Mielestäni lapset pitää ottaa mukaan ravintolaan, se on myös heille elämys ja perheen yhteistä aikaa. Ihanaa viikkoa!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Elina!

      Voi kiitos – ja hei ihana kuulla, että teillä pääsi pikkuiset myös ravintolaan mukaan ♥

      Sehän se juuri onkin, että ravintolakokemus on pikkuiselle suuri elämys. Poikkeaa niistä arkirutiineista ja tuo sen myötä vähän vaihtelua :)

      Kiitos ja sinne myös ihanaa viikkoa ♥

  3. H sanoo:

    Sama homma, lapset otetaan ilman muuta mukaan ravintolaan.
    Palkitsevaahan se vanhemmalle on, että on luotto lasten käytöstä kohtaan.

    Oma kokemus on, että lapset voi yleensä viedä paikkaan kuin paikkaan, jos etukäteen evästää lapset ohjeilla, (välttyy yllätysten tuomilta jumeilta.)
    Ja ainakin yrittää valmistautua sopivalla ajoituksella (tyytyväiset, riittävästi ennalta nukkuneet ja syöneet lapset ja aikuiset;)
    Toki lapsilla on erilaisia vaiheita ja osa hommaa onkin, että tunnistaa, ettei nyt ole otollinen hetki/vaihe mennä hampurilaispaikkaa edemmäs :D
    Kyllä tässäkin kehu ja kannustus palkitaan ja arjessa tehtävä työ käytöstapojen osalta. Erityislapset tietysti ovat oma lukunsa haasteineen.
    Itsellä 5lasta ja tilanne se, että kyllä me sinne ravintolaan voidaan rennolla mielellä mennä ;)

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan H

      ja juuri näin – ihana kuulla, että teilläkin lapset otetaan mukaan ravintolaan ♥

      Valmistautuminen on kaikki kaikessa ja se, että on ne yhteiset pelisäännöt selvillä. Ylipäätään käytöstavat auttavat tässä ravintola-asiassakin paljon :)

      Välillä se Hesen autokaista on kova juttu meilläkin ollut – ennakointi on todellakin tarpeellista ;D

      Kivaa alkanutta viikkoa sinne ♥

  4. Jm sanoo:

    Juuri näin! Muistan ikuisesti kun menimme ravintolaan esikoisen ollessa 2 v ja toinen ehkä pari kk, ja kuopus heräsi juuri kun saimme ruoat eteen ja halusi olla vain sylissä. Vuoron perään sitten söimme ja toinen viihdytti kitisevä vauvaa. Siinä vähän anteeksi pyydellen katselin kanssaruokailijoita kun naapuripöydässä vanha rouva tuli luoksemme ja sanoi hymyillen että ”muistakaa että elätte nyt elämänne parasta aikaa” <3 Tuo kommentti jotenkin pysäytti ja muistutti että näin todellakin on :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Jm

      ja hei ihana tuo vanha rouva ♥ Totta joka sana!

      Sitä itse ehkä nolosteli, jos lapsi/vauva itki julkisilla paikoilla, mutta ei ne muut asiakkaat sitä (toivottavasti) pahalla ota.

      Just sen takia kantsii rohkeasti mennä vaan. Pian sitä huomaa, että se vähän itkuinen vauva on jo niin iso, että syö itse haarukalla ja veitsellä :)

      Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥

  5. Annukka sanoo:

    Meille kävi kerran niin että asiallinen nuori tarjoilija kysyi ruokailun jälkeen maksun hetkellä tiskillä ”onko nuo kaikki teidän lapsia, ihania!” Ja maksupäättelle ilmestyi kysymys että haluanko jättää tippiä. Olisin varmaan jättänyt jos olisi kiinnittänyt lapsiin JOTAIN huomiota ottaessaan tilauksia tai tarjoillessaan ruokaa. Tökerö fiilis jäi hänestä, joskin lapseni tietysti ovat ihania :D

    Kesällä pyytelin laivan buffetissa tarjoilijalta anteeksi monia lautasia mitä suurperheemme jätti jälkeensä. Tarjoilija sanoi: ”Kyllä tämä ei ole sotkua nähnytkään!”
    Heillä ilmeisesti aika korkea toleranssi ihmisten buffet-törkyihin…….

    Tämmöisiä muistoja tällä kertaa :)

    (Olit ilmeisesti jo maksanut ennen kehuja, en sillä kirjoittanut)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikku Annukka

      ja apua, mikä ajoitus :D Vähän kuulosti siltä, että oli ajoitettu kysymys… Meillä onneksi sanoi vasta sitten, kun olin maksanut :)

      Ihana sinä ♥ Buffet-törkyjä jättänevät me aikuiset enemmän (mitä nyt seurasin taannoin viikonloppuristeilyllä aikuisia ja viinihanarallia ;D)!

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  6. Viivi sanoo:

    Kyllä se on näin, että kotiruokapöydästä ne tavat lähtevät. Jos lapset sottaavat ja riehuvat ravintolassa, niin tuskinpa se meno kodin arkiruokailussa on sen kummoisempaa. En millään usko, että lapsille tulee joku ravintolavaihde päälle ja sitten annetaan mennä ja lujaa. Kotona ollaan opeteltu miten syödään ja käyttäydytään ruokapöydässä eikä ravintolakäynnit ole ikinä olleet mikään jännityksen aihe. Viisasta on tosiaan pienten lasten kanssa miettiä ajankohtaa. Ruokaa odotellessa voisivat aikuisetkin jättää kännykkänsä sivuun ja keskittyä lapsen kanssa seurusteluun. Pienelle lapselle voi varata mukaan keskustelua herättävän kirjasen tai pienimuotoisen pöytään sopivan puuhalelun. Minusta ravintolakäynnin tarkoitus on nimenomaan seurustelu ja yhteinen aika, joka voi olla kännykkävapaa. Hyvä ruoka tulee toivottavasti vielä kaupan päälle.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Viivi

      ja juurikin näin ♥

      Tuo ajankohta on niin tärkeää! Kiukkuisena ja väsyneenä on turha mennä ravintolaan. Ei lasten eikä aikuisten :D

      Me laitettiin nyt aina välillä kännykät ravintolassa pois, mutta on se kumma, miten sitä itselläkin sormia syyhyää sitä katsoa ;) Mutta muuten keskityimme keskustelemaan ja se oli ihanaa!
      Hienosti laitoit sanoiksi omatkin ajatukset tuosta seurustelusta ja yhteisestä ajasta.

      Mukavaa alkanutta viikkoa! ♥

Kommentoi