tiistai 30. lokakuu 2018

Kotitoimistolla

HEPSKUKKUU!

Tällä kertaa en toivota aurinkoista päivää, vaan tyydyn toteamaan, että voihan pimeys. Ihana hämärä, joka laittaa kyllä meikämandoliinin kuvaustaidot todelliseen tulikokeeseen. Tänään on ollut parin kamppiksen kuvaukset ja koska en tajunnut eilen (aurinkoisena!) päivänä vilaista säätiedotusta, niin tässä sitä sitten ollaan. No mutta onneksi jalusta pelastaa jo aika paljon, vaikkei sekään ihmeitä tee. En tykkää käyttää mitään valaistusta kuvauksissa, muuta kuin luonnonvaloa, joten sekin tuo tiettyjä haasteita.

Aika usein multa kysytään, mitä mä teen näinä kotitoimistopäivinä. Millainen päivä mulla on kotona. Se riippuu todella paljon päivästä. Kuten kerroin niin tänään olen kuvannut pari juttua ja mikäli kuvaukset vaativat järjestelyitä, niin toki ne tulee tehtyä ensin. Mikäli kyseessä on ruokakuvaukset, niin ruoanlaittaminen, esillepano ja kuvaaminen saattaa napsaista puolikin päivää. Itse kun en ihan vähällä itseäni ruokakamppiksissakaan päästä, niin yleensä tulee ahnehdittua aika suuritöisiä juttuja :) Kuvien käsittelyä ja kirjoittamista. Sähköposteihin ja kommentteihin vastaamista. Päivätyötöitä. Kotitoimistopäivät ovat ihanan monipuolisia! ID

Mutta, kotitoimistopäivien iloja, niiden kiireistäkin kiireisimpien, on se, että voin samalla laittaa pesukonetta pyörimään, hoitaa koulukuskauksia ja tehdä iltaruoan valmiiksi. Käydä myös lenkillä kesken päivän, kuten tänään. Se tietää vaan sitä, että mikäli kotitoimistopäivän aikana tulee tehtyä muita juttuja kuin niitä töitä, niin sitten töitä tehdään ilta. Kotitoimistopäivinä en tunne käsitettä ”office hours”, vaan töitä tehdään niin kauan kuin niitä on. Ok, no jossain välissä toki vihellän pelin poikki ja laitan pillit pussiin.

Tänään ehdin tanssimaan jopa mattorumbaa kotitoimistopäivänä; työhuoneen matto meni takan eteen, takan edestä matto keittiöön (nukkamatto keittiössä…uhka vai mahdollisuus? :D) ja sitten toin yläkerrasta rullalla olevan maton työhuoneeseen. Tykkään, että sopii hyvin puunvärisen pöydän ja tuolin kanssa. Toisella puolella työhuonetta on aivan päinvastainen tunnelma harmaan nojatuolin myötä. Tiedättekö, että se kesällä kertomani tapettivillitys on saanut taas uudelleen siivet alleen ja haaveilen joka huoneeseen jotain kaunista, vanhan talon tyyliin sopivaa kuviotapettia. Mutta sitten mietin, että sopivatko nämä meidän tekstiilit kuviotapetteihin…ettei tule liian sekavaa? Tai taulut?

Jos aloittaisi tapetoinnin työhuoneesta. Tekisi siitä sellaisen hämärän hyssyn ja tunnelmallisen kirjastohuoneen. Enää ei puutu kuin se kirjahylly ja sitä tänne ei kyllä saa mahtumaan. Mutta toisaalta, koko perhe ”lukee” tänä päivänä kirjansa äänikirjoina, joten ehkä kirjastohuoneen tarkoituksena olisi olla paikka minne mennä kuuntelemaan äänikirjoja. Istua tuon pehmeän nojatuolin syleilyyn ja heittää jalat rahille 

Nyt hetkeksi kone kiinni ja iltaruoan pariin. Se on kyllä niin, että tavan kotiruoka on parasta. Tänään vuorossa lasten toiveesta nakkisoppaa. Sekä uunituoretta ruisleipää. Ehkä pitkästä aikaa otan lasillisen jääkylmää maitoakin. Ne tutut ja turvalliset rutiinit, tuoksut ja maut nousevat arvoon arvaamattomaan näin hämärän hyssyssä. Tuovat sitä jotain valoa elämään, jota muuten ei päivän mittaan ole näkynyt. Ehkä lohdutustakin, vaikkei mieli sitä tällä hetkellä kaipaakaan :)

TIISTAITERKUIN,

PS. näyttäisi siltä, että tuo peililiukuovi olisi aivan likainen – vaikkei se ole! Hämärän hyssy saa kuviinkin rosoisuutta. Halusin sitä tai en ;D


Kommentoi