perjantai 26. lokakuun 2018

Käykö teille koskaan niin…

ID …että huomaatte työpaikan pihassa, että roskapussi on repsikan jalkatilassa? Se, mikä piti tiputtaa roskikseen jo kotipihassa.
…että otatte ison hörpyn lasista, jossa ajattelette olevan vissyä ja huomaattekin, että se on vettä?
…että lataatte juuri ennen nukkumaanmenoa kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi ja matkalla sänkyyn alatte kuuntelemaan, että mikä siellä keittiössä porisee?
…että ajattelette itseksenne jotain juttua ja saattekin hervottoman kikatuskohtauksen julkisella paikalla?
…että heitätte heviosastolla kurkut ostoskärryyn, lähdette hakemaan mandariineja ja huomaatte, että vieras ihminen lähtee ostoskärryjenne kanssa jatkamaan matkaa? Tai niiden kärryjen, joiden luulitte olevan teidän.
…hoilotatte hyvää biisiä liikennevaloissa ja huomaatte viereisen auton repsikan paikalla olevan hymyilevän teidän soolollenne?
…että löydätte itsenne kotipihasta, kun olisi pitänyt kurvata kotiin kaupan kautta?
…että ajatuksissanne laitatte kätenne pakkaseen ja hapuilette sitä pussia, missä herkut sijaitsee, mutta herkun suuhun laittaessanne huomaattekin, että se on koiran lihapulla?

Juu ei minullekaan, mutta kaverin puolesta vain kyselen ;D Mietittekö koskaan, että kuinka tylsää elämä olisi, jos ei välillä tulisi näitä tällaisia sattumia? Jos se olisi tasaisen harmaata ja tylsää ilman mitään mokailuja? Mä viihdytän päivittäin itseäni (ja ympärillä olevia ihmisiä) mokailemalla ja päästämällä sammakoita suustani. Osaan olla toki korrekti, kun tilanne sellainen on, mutta muuten annan elämän viedä. Elämän suola on se, että osaa nauraa itselleen eikä ota elämää liian vakavasti.

Alunperin piti laittaa teille tänä iltana ne perinteiset eli ruokapainotteiset fredagsmysit, mutta esikoinen sai päähänsä pitää tänään ystävilleen yön yli kestävät Halloween-bileet, joten Marian Bistro on varattu. Sitäpaitsi juniori kysyi, että voitaisko me pitää kaksistaan Posse-katsomoa, ostaa sipsejä ja dippiä. Harvoin sitä tulee vietettyä laatuaikaa jommankumman lapsen kanssa erikseen. Tai syötyä sipsiä ja dippiä. Joten illalla kannetaan kuopuksen herkut eli Kartano -sipsit ja Broadway -dippi yläkertaan ja tehdään maja pikkuisemman sängylle. Telkkari päälle ja lötkötellään jouluvalojen loisteessa villasukat jalassa.

Siihen asti, kunnes mies tulee kotiin ja alkaa perjantai-illan vietto aikuisten tapaan. Se ei kyllä eroa juuri muiden iltojen ohjelmasta, sillä luvassa on muutama jakso sitä samaa sarjaa, johon ollaan koukututtu (Blacklist) ja ehkä lasi punaviiniä sekä muutama raakasuklaapallero pakkasesta (tällä kertaa pitää olla tarkkana, ettei käsi käy koiran lihapullapussilla…) ♥

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Halloween ja perjantaitunnelmia päivittyy illalla varmastikin tuonne Insta Storyn (atmarias) puolelle 🙂

 


6 Responses to “Käykö teille koskaan niin…”

  1. Savukala puuttui viime jouluna pöydästämme: siika oli matkannut väärässä ostoskärryssä johonkin toiseen joulupöytään…

    Meille ei sentään ole (vielä, kopkop) käynyt kuten ystävälleni, joka pakkasi muutossa jätesäkillisen vaatetta hyväntekeväisyyteen ja toiseen mustaan säkkiin kaikki perheen kengät. Kuten arvata saattaa, väärinpäinhän säkin menivät ja perheen kenkävarasto uusiksi. Samaisessa perheessä päätyi myös kassillinen likaisia kestovaippoja vahingossa pesukoneen sijasta roskikseen, mistä en voinut olla heitä aina muistuttamatta, että he ovat ymmärtäneet kestovaippojen käyttötarkoituksen aivan väärin =D

    Rahallisesti nämä menetykset ovat olleet heille aika kallis paukku, heille kun on sattunut kaikenlaista isompaakin. Mutta näistä pienistä sattumista olen aina lohduttanut, että hauskoille ihmisille sattuu ja tapahtuu, eihän se olisi elämää, jos ei siitä jäisi jotain kerrottavaa…

    • Maria sanoo:

      Heipsan Ei-Leen

      ja hei voi ei, voin vain kuvitella tuon tilanteen siian kanssa 😀

      Auts, ystävällesi sattuneet erheen muistuttavat vain, että ”tekevälle sattuu” 😉 Mutta ihan jo taloudellisestikin ajatellen ovat kyllä olleet iso menetys.

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  2. Sari Riekkola sanoo:

    Hahaa, no kyllä käy, monesti! 🙂
    Usein tulee mokailtua ja usein myös jaan mokailujani, niin, että työkaverit ym. tutut saavat makeita nauruja toilailuistani. Hyvä, että osataan nauraa itselle!
    Kiva postaus tämä tälläinen.

    Mahtia perjantaita teille <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Sari

      ja hei ihana kuulla, etten ole ainoa 🙂

      Ja kiitos, välillä sitä on tarve tehdä näitä hömpänpömppäpostauksia 😀

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  3. Sanna sanoo:

    Käy ja usein.Just tässä taannoin lähdin tarrapaplari takaraivossa töihin:)ja kun asuttiin helsingissä,huomasin seisovani roskapussi kädessä bussipysäkillä.Kiiressä unohdin heittää roskikseen.
    Usein myös hihittelen itsekseni,kun mieleen muistuu mehukas juttu:)

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja hei ihanaa, että joku muukin lähtee tarrapaplari hiuksissa ulos. Mä kerran huomasin autossa, että mulla nökötti tuossa etuosassa sellainen 😀

      Hihii, tekevälle sattuu 🙂

      Ihanaista alkanutta viikkoa ♥

Kommentoi