keskiviikko 24. lokakuu 2018

Nykyajan kirous; kärsimättömyys

HEIPSUN IHANAT!

Tiedättekö mitä…sen lisäksi, että olen huomannut näin keski-iän kynnyksellä (no hemmetti, keski-iässä eikä missään kynnyksellä :D), että sitä ei ole ihan enää niin energinen kuin esimerkiksi kolmekymppisenä, olen huomannut itsessäni täysin uuden luonteenpiirteen. Musta tuntuu, että se piirre ei kyllä ole ikäsidonnainen, sillä olen havainnut samaa luonteenpiirrettä myös tuossa jälkikasvussani. Minusta on tullut kärsimätön. Aivan tajuttoman kärsimätön. Ja ai että inhoan sitä tunnetta. Aina olen kyllä ollut sellainen ”kaikki heti tänne nyt” -ihminen, mutta aiemmin odottelu ei ole häirinnyt. Se ei ole ollut sellainen asia, jolla vaivaisin päätäni.

Syytän osaltaan tätä nykymaailman menoa kärsimättömyydestäni. Tiedättekö, kun esimerkiksi telkkarisarjojen katsominen on nykyään niin helppoa. Pystyy katsomaan viisi kautta yhtä sarjaa Netflixistä. Silloin kun haluaa. Pahintahan on tämän jälkeen koukuttua Bacheloretteen tai Ensi treffit alttarilla -ohjelmiin. Koska niitä sä et näe koko kautta etukäteen netistä tai mistään. Mulla on nyt kuukauden ilmaiset jaksot Ruutu + ja Cmoresta, mutta ei, silti en näe koko kautta vaan aina seuraavan viikon jakson. Ja kun se ei kuulkaas enää riitäisi. Pitäisi nähdä heti ja nyt kenet tuo ihana Jenny valitsee tai miten käy Rosan ja Eetun. Samaistutteko tähän tuskaani? Onneksi kyse on näinkin pienestä tuskasta :)

Toista se oli siihen aikaan, kun joutui aina oikeasti viikon odottamaan perjantai-illan Dallasta eikä silloin nähnyt edes sitä yhtä jaksoa etukäteen mistään. Koska ainoa hifistelylaite mikä meillä kotona tuohon aikaan telkkarin lisäksi oli, oli sellainen kaksipesäinen ghettoblaster, jossa pystyi jopa nauhoittamaan kasetilta kasetille. Kelaamaan eteenpäin tai taaksepäin etsiessään sitä oikeaa kappaletta. Niin paljon, että nauha usein venyi ja vanui. Toista se on nykypäivänä. Spotifyssa ja Youtubessa sä saat kuunneltua just heti ne kappaleet, mitkä haluat. Ilman kelaamisia. Ilman venymisiä ja vanumisia.

Kärsimättömyyttä aiheuttaa myös se,  että jos saan viestin enkä ennätä siihen heti vastaamaan. Jos esimerkiksi olen auton ratissa. Tämä on toisaalta sellaista käänteiskärsimättömyyttä, sillä ajattelen vastapuolen ihmettelevän, että miksi en vastaa heti, kun kuitenkin näkee, että olen viestin lukenut. Tuskastun tietäen, että se toinen odottaa siellä vastausta. Tai kuvitellen, enhän mä voi sitä tietää. Itse olen samanlainen. Huomatessani, että viestini on luettu, ihmettelen jos en saa vastausta samantien. Vaikka tiedän, että se vastapuoli varmasti vastaa, kun ehtii.

Viime aikoina kärsimättömyyteni on kohonnut sfääreihin myös hitaan kotinetin ansiosta. En tiedä, miksi tuo lagaa, mutta se tekee sen juurikin silloin, kun olen kirjoittanut pitkän pätkän ilman tallennuksia. Tietokoneruutu herjaa huonoa yhteyttä ja heittää näyttöön harmaan ruudun. Lasken sekunteja siihen kun yhteys palautuu. Tuskanhiki valtaa kärsimättömän. Yhteyden palautuessa usein osa tekstistä puuttuu. 

Elämä on varsin helppoa nykyisin, kiitos osin tietoteknillisten oivallusten. Mutta kolikon kääntöpuoli on mielestäni se, että kun kaikki on heti saatavilla, niin sitten ei osata enää odottaa. Itse en ainakaan osaa. Yritin selittää itselleni tässä yksi päivä netistä erään yrityksen yhteystietoja etsiessäni ja jälleen nettiyhteyden pätkiessä, että olisinko valmis palaamaan puhelinluettelon keltaisiin sivuihin? Niinpä, ehkä en. Eli ei auta muuta kuin opetella kärsivällisyyttä ja olla onnellinen niistä elämää helpottavista välineistä :)

Palataan vielä kuvien muodossa talviunille laitettuun mökkisaareen. Eilisen postauksen kuvat olivat kännykkäkuvia, mutta pakko tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani myös kameralla otettuja kuvia. Päivästä, jolloin ilma oli kaunis. Sumuinen ja harmaa, mutta silti jostain pilviverhon välistä pilkotti aurinko aika ajoin. Tuleva talvi tekee muuten tämän mökkihöperön kärsivällisyydelle mannaa. Ainakin opettaa kohti kärsivällisyyttä, jos ei muuta :)

ILOISTA KESKIVIIKKOA,


6 Responses to “Nykyajan kirous; kärsimättömyys”

  1. Susa sanoo:

    Hui! Välillä menee ihan kylmät väreet siitä miten samaa rataa meidän ajatukset juoksee! Olen huomannut tämän saman ”ominaisuuden” itsessäni ja voi että se on inhottava tunne. Meillä tehtiin remppaa kesällä oikein pitkän kaavan mukaan (ei vieläkään valmis) ja olin todella kärsimätön milloin mistäkin asiasta. Remppamiehet tuli ja meni eikä mikään tuntunut valmistuvan. Kaikki meni pieleen, huonekaluja ym. sai odottaa älyttömiä aikoja. No, tässä tapauksessa kuka tahansa olisi jo menettänyt hermonsa, mutta valitettavasti tunnistan tuon saman kärsimättömyyden pienemmissäkin asioissa. Luultavasti johtuu juurikin tästä nykyajan helposta elämästä ja saatavuudesta. Itsekin tuijotin the Affairin viimeisen kauden sellaisella vauhdilla, että aloin oikein miettiä mihin tässä on niin kauhea kiire. Myös tuon viestiin heti vastaamisen tunnistan paremmin kuin hyvin! Olen sitä mieltä, että älypuhelimet ja some ovatkin todellisia kärsimättömyyden aiheuttajia. En edes ole mikään addikti niiden suhteen, mutta silti huomaan niiden aiheuttavan riippuvuutta ja hermostuneisuutta. Pitäisi varmaan aloittaa joku someton & puhelimeton kausi ja katsoa auttaako… ;)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Susa

      ja hei, se on ehkä tämä, että me (ehkä) eletään samanmoista elämänvaihetta, joka saa aikaan sen, että ”vanhennutaan” yhtä aikaa ja ajatukset ovat telepaattisia :)♥

      Hyviä remppamiehiä on muuten vaikea löytää; meillä kävi säkä nyt tuon ison rempan kanssa, mutta aina ennen on saanut huudella remppamiesten perään!

      Se on just näin, että älypuhelimet ja some edesauttavat tätä kärsimättömyyttä – kun miettii, että kaikki on periaatteessa ns. heti saatavilla, niin siihen on tottunut!

      Joo, someton ja puheliton viikonloppu olisi hyvä idea…mutta en taida pystyä siihen :D

      Ihanaa viikonloppua ♥

  2. MaaritL sanoo:

    Siis juuri muutama päivä sitten mietin samoja asioita! Olen aina ollut vähän kärsimätön luonne mutta tuntuu että nyt vanhemmiten se on noussut ihan uusiin sfääreihin, valitettavasti. Lähinnä itseäni ärsyttää että ärsyynnyn ja olen kärsimätön niin pienistä asioista. Syytän kyllä paljolti tätä hektistä nykypäivää, kaikki on niin helposti ja nopeasti käsillä ettei ihminen meinaa kestää yhtään viivytyksiä. Hyvä esimerkki on että mielelläni katson nykyään seuraamani sarjat joko digiboxilta tallennukselta tai sitten Katsomosta jne, jotta en joutuisi katsomaan mainoksia ja saisin nopeammin katsottua :D Jo on suuret ongelmat :D Hyvää syksyn jatkoa sulle, Maria!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Maarit

      ja hei sama, huomaan ärsyyntyväni helpommin juuri tuon kärsimättömyyden takia. Aiemmin hermot olivat kuin lehmällä :D

      Ja sama mainosten kanssa; aiemmin rakastin mainoksia, mutta nyt vain tulee valittua ne tavat, jossa mainokset saa kelattua tai jossa niitä ei ole.

      Just näin, onneksi on näin pienet ongelmat :)♥

      Kiitos ja sinne myös ihanaa syksyä ja alkavaa viikonloppua ♥

  3. Minna sanoo:

    Kyllä kyllä kyllä. Olisi mukavaa vastata toisin mutta näin se vaan on. Meistä aikuisista ja lapsista on tullut kärsimättömiä, kaikki mulle ja heti meininki on vallannut suomen kansan.. aika monessa asiassa.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippu Minna!

      Näin on käynyt…ja en tiedä onko se hyvä juttu. Toisaalta, tuleeko ihmisistä ripeämpiä esim. työnteossa, kun ollaan niin kärsimättömiä? :D

      Hei, ihanaa viikonloppua sinne ♥ Toivotaan lumisateita (täällä muuten ripsottelee nyt :)!

Kommentoi