maanantai 15. lokakuun 2018

Ristiriitaisia ajatuksia matkustamisesta

HEIPPUTIRALLAA IHANAT

ja terkkuja ihanasta, värikylläisestä koti-Suomesta ♥ Täällä on hyvä olla! Vaikkakin viikonloppureissu Kööpenhaminaankin oli enemmän kuin onnistunut ja tuo yksi lempparikaupungeistani näytti taas parastaan. Kööpenhaminasta tai lähinnä Tivolista Halloween-asussaan juttua huomenna tai viimeistään keskiviikkona. Sain myös yllättävän paljon yhteydenottoja Köpis-vinkeistä, joten niitä tulossa tuossa postauksessa myös. Mutta ensinnä taas akuuteimmat. Eli se, mikä on painanut sydämessä jo pidemmän aikaa. Matkustaminen ja sen varjopuolet.

Olen joskus kertonutkin, että meidän perheen yhteinen intohimo on uusien paikkojen näkeminen ja kokemusten kartuttaminen. Kaikki ylimääräinen menee matkustusbudjettiin. Lapsemme ovat ikäisekseen saaneet nähdä ja kokea paljon. Oppineet eri kulttuureista ja toivottavasti sen avulla kasvaneet ymmärtämään, että jokainen ihminen on arvokas. Väriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Varauksetta hymyilleet kaikille uusille tuttaville ja osanneet olla ystävällisiä ja kunnioittavia. Vaikkei yhteistä kieltä ole ollut. Kulttuurien erilaisuuksien ymmärtäminen ja niiden välillä tehtyjen henkisten pääomien vaihto on mielestäni yksi elämän rikkauksista.

Yksi elämän rikkauksista…mutta minkä kustannuksella? Tämän rakkaan maapallomme. Sen planeetan, joka kätkee sisäänsä niin paljon ihanaa. Eläimiä, kasvillisuutta. Luonnon moninaisuutta. Neljä vuodenaikaa meillä, ketkä toivottavasti osaamme niitä arvostaa.

”Istun lentokoneessa ja mietin kapteenin juuri lausumia sanoja…koska Euroopan ilmatila on täynnä, joudumme odottelemaan vielä hetken lähtölupaa. Ilmassa huomaan, että kaartelemme sinne ja tänne. Väistelemme muita koneita ja yritämme luovia reittiä takaisin pohjoiseen. Takaisin sinne Suomeen, jossa ainakin vielä saamme nauttia paukkupakkasista, lumesta ja yöttömistä öistä. Kurkkuani puristaa.”

En tiedä miten sen osaisin sanoa oikeilla sanoilla, mutta yritän. Ajatukset, joita päässäni vilisee ovat varsin sekavia. Jos saisin ne jotenkin ulos siinä muodossa, etten tule ihan väärin ymmärretyksi. Se, että sieluani puristaa johtuu osin siitä, että kerrankin tunnen itseni ihan pirun itsekkääksi. Samalla, kun haluan nähdä ja kokea, istuu olkapäilläni pieni piru, joka saa minut epäilemään, että onko tuo 46 euroa, jonka hyvitin koko perheen lentopäästöistä Kööpenhaminaan minkään väärti. Mitä tuolla reilulla neljälläkympillä muka saan pelastettua? Lentolaskurin mukaan kun koko perheen reissun hiilidioksidipäästöt olivat 1543 kiloa. Ei kuulosta paljolta, jos asiasta ei mitään tietäisi.

Mutta niin minä kuin ehkä suurin osa teistäkin siellä ruudun toisella puolella olette tehneet Sitran Elämäntapatestin ja tiedätte, että summa on aika suuri. Jos keskimäärin yhden suomalaisen hiilijalanjälki vuodessa on 7 300 kg CO₂e. Tuolla meidän Kööpenhaminan reissun lentojen osuudella saisimme ajaa autolla 17 140 kilometriä. Se on aika paljon. Aika hemmetin paljon! 

Tässä päästään siihen ristiriitaan; rakastan matkustamista ja rakastan kokea uusia paikkoja. Mutta koen ihan älyttömän huonoa omatuntoa lentämisestä.

”Olen ladannut puhelimelleni FlightRadar -sovelluksen, koska minussa asuu pieni ”air geek”. Rakastan katsoa, mihin ihmiset matkustavat ja kuinka paljon lento kestää. Etsin käsiini miehen kotilennon ja seuraan lentoa. Kun se on lähellä Pirkkalaa, lähden töistä noutamaan toista kentältä. En voi kuitenkaan sivuuttaa sovelluksen ahdistusta lisäävää seikkaa; koko Eurooppa on keltaisenaan koneita. Aasiassa alkaa olla jo yö ja lentoliikenne on selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli vielä pari tuntia sitten. Amerikassa taas herätään uuteen päivään ja lentoliikenne vilkastuu. En uskalla edes miettiä noiden kaikkien ilmassa olevien koneiden hiilijalanjälkiä…”

Ajattelen asian siltä kantilta, että millaisella maapallolla meidän lapsemme ja heidän jälkeläisensä saavat asua. Onko aurinko niin polttava, että luonto pitää huolen omistaan ja suuri osa ihmisistä kuolee ihosyöpään? Jääkö osa maapalloa tulvien alle, kun etelä- ja pohjoisnapa sulaa? Maapallo tulee väistämättä köyhtymään myös eläimien myötä. Miten käy ravinnon, jos vesi on jatkossa kultaakin kalliimpaa eikä rutikuivia peltoja voi kastella?

Onko minun luovuttava lentämisestä vai onko jotain vaihtoehtoisia tapoja, joilla voisin omalla kohdallani pelastaa maapalloa? Jos en ole valmis luopumaan lentämisestä, niin ainakin voin vähentää lentämistä. Viikonloppureissujen sijaan tehdä vaikka yhden pidemmän reissun vuodessa. Senkin suoralla lennolla, ollakin että välipomppujen kautta lentäminen tulee yleensä edullisemmaksi. Jostain muistan lukeneeni, että se on nimenomaan koneen nousu, joka on kaikista haitallisinta maapallolle. Sen takia suosin suoria lentoja. Vaikka ne maksaisivatkin enemmän. Mutta kolikon kääntöpuolena on se, että sitten ehkä tulee reissattua vähemmän, kun ei aina varaa suoriin lentoihin ole. Itse povaan lentohintojen reilua kallistumista tulevaisuudessa…hiilijalanjälki kun on ollut tapetilla niin pitkään, niin uskon lentohintoihin lisättävän jonkin sortin lisän kompensaationa.

Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään houkuttelevat. Haaveissa olisi automatka Norjan pohjoisosiin ja sieltä alas Osloon, Tukholmaan ja takaisin kotiin. Niin, onko aina pakko lentää saadakseen kokemuksia, elämyksiä ja kulttuurinvaihtoa? Ei todellakaan. Usein se vain on ajansäästökysymys. Lentäminen kun on niin paljon nopeampi tapa matkustaa kuin junailu tai autoilu.  Ja jos mennään ihan ääripäihin, niin riittäisikö minulle uusista kulttuureista lukeminen niiden kokemisen sijaan. Omalla kotisohvalla, ilman lentämisen tuomia ilmastohaittoja?

Matkustaminen on toki vain yksi maapalloa rasittava tekijä. Lisäksi on niin monta muutakin asiaa, jossa petrata. Kuten lihansyönti, sähkönkulutus, vedenkulutus yms. Meillä on kaksi lasta, rakkaita ja toivottuja, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat tietoisesti lapsettomia. Lisääntyminen kun on yksi maapallon uhkista. Ja toisaalta, ei ole ihan hakuammuntaa miettiä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttäisi. Jatkossa ajattelin miettiä uudelleen lihansyöntiäni, panostaa vielä enemmän satokausikalenterin kasviksiin ja olla lutraamatta vedellä. Maalämpö meillä jo onkin, joten ehkä sen puolesta saan pienen synninpäästön. Rakastuin taannoin sähköautoon, joten jos niiden hinnat hieman laskisivat ja toimintasäde kasvaisi, niin sähköauto olisi ehdottomasti autovalintani.ID

Sitten taas on se kolikon toinen kääntöpuoli; jos jokainen ihminen lopettaisi matkustamisen, niin miten ne ihmiset, jotka elävät turismista saisivat elinkeinonsa? Se ihana perhe, jonka ravintolassa käymme Thaimaassa syömässä maailman parasta ruokaa, muovituoleilla istuen. Auringonlaskua ja palmuja ihastellen. Miten ne ihanat naiset hierontakojussa Balin rannalla kokisivat uutta kulttuuria, jos emme näyttäisi heille kuvia Suomesta. Lumisesta Lapista ja yöttömästä yötä. Samalla, kun maksaisimme siitä taivaallisesta jalkahieronnasta, annamme heille mahdollisuuden tutustua kuvien välityksellä johonkin, mihin heillä ei muuten olisi ehkä mahdollista tutustua.

Siihen, kuinka turismi osaltaan taas pilaa luontoa muutenkin kuin lentomatkojen hiilijalan jäljellä, en halua edes ajatella. Mutta vastuullisena kansalaisena on pakko. Voisinko kuvitella säästäväni luontoa matkustamalla paikkoihin, joita turismi ei ole vielä pilannut? Joiden luonto ei siitä kärsi, että siellä tallustelen paljain varpain. Surullisena luin taas Maya Beachin sulkemisesta. En surullisena sen takia, että paikka suljetaan vaan surullisena siitä, että taas yksi osa luontoa on tuhoutunut. Pari vuotta sitten veneellä ko. paikassa pikaisesti vierailleena voin vain todeta, että paikka oli ihan kamala. Kaukana siitä paratiisirannasta, mikä se joskus oli.

Mietittekö te koskaan näitä asioita? Vaikka olen näennäisesti se huoleton ja positiivinen tyyppi, niin kannan suuresti huolta maapallosta. Sen tulevaisuudesta ja siitä, miten omilla toimillani teen hallaa planeetallemme. Olen monta kertaa todennut, että luonto ja metsä ovat mulle henkireikiä. Paikkoja, joissa ladata akkuja. Joita en missään nimessä haluaisi tieten tahtoen turmella. Sitten kun tähän matkustusnäkökulmaan lisää vielä sen parin viime vuoden aikana esiintyneen pienen lentopelkoni, niin asia voisi olla ihan pässin lihaa. Älä lennä. Se olisi se helpoin vaihtoehto. Aiemmin rakastin lentokenttiä ja lentämistä. Nyt lentokentät saavat mut jotenkin surulliseksi. Se lähdön tunnelma on muuttunut johonkin haikeaan. Lentäminen taas…jotenkin tuntuu, että turbulensseja on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Monesti turbulenssin kourissa mietin, että onko tämä maapallon tapa viestittää, että lopettakaa se lentäminen. Nykyään ihan pienenkin turbulenssin aikana päätän, että en lennä enää ikinä, jos täältä hengissä alas tullaan. Tietäen kuitenkin, että seuraavan matkan lentolippu kuumottaa pian jo taskussa 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


7 Responses to “Ristiriitaisia ajatuksia matkustamisesta”

  1. Elisa-Maria sanoo:

    Minä olen pyöritellyt moneen kertaan samoja aatoksia! Kasvispainoitteista ruokavaliota suosimalla tekee loppupeleissä varmasti isoimman vaikutuksen omaan hiilijalanjälkeensä. Lähellä arkea jatkuvasti tehdyt valinnat kasautuvat kivasi. 🙂 Lisäksi tykkään, niin paljon kuin mahdollista, käyttää matkustellessani busseja ja junia. Joskus lentäminen on tietenkin ainoa vaihtoehto (en ainakaan vielä ole löytänyt toimivaa junayhteyttä Suomesta USA:han, heh).

    • Maria sanoo:

      Moikka Elisa-Maria

      ja hei ihana kuulla, etten ole näiden aatosteni kanssa yksin ♥

      Nyt kun aihe on niin tapetilla, niin pitää olla varovainen, miten asian täällä blogissakin muotoilee 😀 Koska just näin – rakastamme Amerikkaa ja rahkeet (lähinnä aika ja raha) eivät riitä siihen, että sinne laivalla tai junalla (Siperian kautta lautalla Alaskaan? ;)) lentokoneen sijaan matkustaisimme 😉

      Kivaa torstaita! ♥

  2. Elma sanoo:

    Hei ihan sama! Tähän saakka on aina pari, kolme seuraavaa reissua ollut varattuna ja suunniteltuna. Nyt mua hävettää kertoa kamuille, että juu, ollaan lähdössä syyslomalla reissuun. Jotenkin tuntuu, että tähän mun maailmanmatkailuuni on tultava stoppi. Tai ainakin radikaalisti karsittava reissaamista. Ja vaihdettava ölylämmityskattila johonkin muuhun lämmitysmuotoon tai jopa muutettava pois tästä liian isosta omakotitalosta. Kierrättäjä mä oon ollut jo kauan ja punainen liha on ihan yäk! Tää maapallo on pelastettava ja mun vaan täytyy aloittaa sen pelastusoperaatio ihan musta itsestäni. USAn pressa ja kaikki kiinalaiset ja intialaiset tekevät kukin mitä pystyvät, heihin mä en voi vaikuttaa, mutta itseeni voin. Niin säkin voit itsees!

    – Elma –

    • Maria sanoo:

      Moikku Elma

      ja sielläkin kohtalotoveri ♥

      Tää on ihan kamala ongelma, sillä mä rakastan nähdä maailmaa. Mutta mitä se tekeekään maapallolle! Ja hei, samaa olen miettinyt – tarvitaanko me näitä kaikkia neliötä. Ei tarvita. Mutta sitten kun sitä on tullut ehkä liian mukavuudenhaluiseksi niin ei halua luopua siitä, mitä on 😀

      Ihanasti sanottu – itseemme voimme vaikuttaa ♥

      Kivaa torstaita!

  3. Minun periaatteenani on vuosia ollut, että lennän mikäli matka kestää vähintään viikon tai kaksi, ja että korkeintaan yksi edestakainen lento vuodessa. Tämän vuoksi olemme lahjoittaneet tai jättäneet käyttämättä paljon mieheni työn puolesta keräämiä lentopisteitä, jotka olivat vanhenemassa eikä ollut viikoa aikaa matkustaa.

    Pekingissä asumisemme ajaksi eli kahdeksi vuodeksi tosin luovuin tästä periaatteesta – olihan matkustettava kotimaahan isovanhempia katsomaan ja samanaikaisesti mahdollista reissata paikkoihin, joihin Suomesta tulisi paljon enemmän lentomaileja. Nyt olemme taas palanneet vanhaan tapaan. Tosin pannassa ovat myös risteilyt – nehän saastuttavat yhtä paljon kuin lentäminen. Yleensä emme siksi käy laivoillakaan – paitsi tänä vuonna on tämä päätös pyörretty.

    Kyllä ne thaimaalaiset hierojat selviävät ilman kuviasi Suomesta. Netti avartaa heidän maailmankuvaansa siinä missä meidänkin

    • Maria sanoo:

      Moikka Ei-Leen

      ja hei, sinulla on hyvä periaate ollut ♥

      Sehän se on, kun meillekin kertyy miehen työn vuoksi lentopisteitä ja kova halu olisi ne itse kuluttaa ja nähdä maailmaa…mutta tämän maapallon takia se ei oikein ole järkevää 🙁
      Hei, kiitos infosta – en tiennyt että laivat saastuttavat niin paljon kuin lentokoneet. Pitääkin tutustua aiheeseen vielä tarkemmin! Eli risteilyt pannaan myös!

      Näinhän se onkin, mitä hierojista sanoit 🙂

      Kivaa torstaita! ♥

  4. Tanja sanoo:

    Hyvin tuttuja ajatuksia. Pidän matkustamisesta, uusien paikkojen, kulttuurien ja ihmisten kohtaamisesta. Lentäminen on nykyään älyttömän halpaa ja helppoa, mutta sielua kivistää, kun ajattelee, mitä se aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä. Suomi on siinä mielessä sijainniltaan kehno, että lähes aina tarvitsee käyttää joko lentokonetta tai laivaa (joka sekään ei ole hyvä vaihtoehto), jotta täältä pääsee pois. Pohjoisen tai idän kautta kiertäminen ei vain yleensä ole viisasta.

    Me ratkaistiin osittain tätä ongelmaa sillä, että kerättiin parin vuoden matkabudjetit yhteen ja lähdettiin yhdelle pitkälle reissulle. Oltiin kesällä koko perheen (lapset 8 ja 10) kanssa viisi viikkoa Intrraililla Euroopassa. Lennettiin Kööpenhaminaan ja tultiin Tukholmasta laivalla yli. Mutta niillä päästöillä reissattinin sitten koko valtavan pitkä loma ympäri Eurooppaa. Huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin lentää jokaiseen kohteeseen erikseen viikonloppulomalle. Ja reissu oli muutenkin aivan mahtava, jos vain on aikaa pidempään reissuun, suosittelen lämpimästi reilaamista lastenkin kanssa, siinä todella pääsi koko perhe tutustumaan erilaisiin kulttuureihin.

    Ja matkustaessa ei matkustusmuoto ole ainoa, jolla voi vaikuttaa matkustamisen rasittavuuteen luonnolle. Euroopassa lähes kaikkialla vesijohtovesi on juotavaa, ei tarvitse ostaa läjäpäin muovipulloja, valitsemalla kohteet sen mukaan, ettei ne ole turismista kärsiviä vaan turismista hyviä puolia saavia, matkamuistojen ottelua hillitsemällä ja muutenkin tietoisella kuluttamisella siellä reissujaan päällä voi vaikuttaa paljon siihen, miltä reissu kokonaisuudessaan näyttää päästöjen ja luonnon suhteen.

Kommentoi