*postaus sisältää mainoslinkkejä

ILTAA IHANAT!

Tiedättekö, että en inhoa montaa asiaa, enkä tätäkään asiaa varsinaisesti inhoa, mutta se, mikä saa mut näkemään punaista on toimimattomat laitteet. Lähinnä tietokoneet ja/tai puhelimet. Latasin tuossa taannoin uusimman päivityksen puhelimelleni ja kas, sen jälkeen en ole pystynyt päivittämään mitään sovelluksia tai edes lataamaan uusia. Niin paljon olen asiaa nyt googletellut ja harmistukseni lukenut, että tuo taitaa olla uusimman versiopäivityksen yksi haittapuolista. Joillain ihmisillä ei sovellukset vaan enää päivity/lataudu. Great. Uuden ohjelmistöpäivityksen myötä tähän voisi saada ehkä parannuksen, mutta kaikista viisainta on palauttaa varmuuskopio, jonka on ottanut ennen tuota versiopäivityksen asennusta. Tarkoittaa omalla kohdallani varmuuskopiota 26.6.2018. Sanomattakin selvää, että ketuttaa.

Nyt tuo palauttaa parhaillaan varmuuskopiota, mutta siinä menee kesän ajan kuvat. Onneksi on Instaan tullut päivitettyä ne tärkeimmät. Puuh. Toivottavasti nyt toimisi sitten. Näen meinaan jo kauhuskenaarioita siitä, että mulla on joku asiakkaan kanssa sovittu yhteistyö eikä Instagram enää avaudu 😀 Pieniähän nämä murheet, puhelimella pystyy kuitenkin soittamaan ja vastaanottamaan puheluita. Eikös se se puhelimen tarkoitus olekin olla? 😉 

Puhelimesta sohvapöytiin. Meillä on ollut tuo äidin ja iskän vanha Ikean Liatorp olohuoneessa muutostamme asti. Nököttänyt tuossa paikallaan, jossa se on nököttänyt viimeiset viisi vuotta. Heti muuton jälkeen ajattelin, että en pidä siitä. Mutta olen oppinut tykkäämään siitä. Ehkä se on hivenen maalaisromanttinen tämän hetken makuuni, mutta se on kaunis. Kunnes mies kysyi yksi ilta, että olenko huomannut, että meidän sohvapöydän alataso on murtumassa kahtia hetkellä millä hyvänsä. Kyllä, siellä on iso poikittainen railo tuossa alalevyssä. Kuka käski täyttää tuon alatason sisustuslehdillä…

Kuitenkin nyt eletään ehkä sitä vaihetta, että uusi sohvapöytä olisi tarpeen. Tämän voisi viedä mökille, missä se saisi viettää eläkepäiviään ilman lehtipinon painavaa taakkaa. Mökillähän meillä on jo saman sarjan tv-taso. Toisaalta rakastan tuota valkoisuutta, mutta miksi mieleni halajaa silti mustaa sohvapöytää. En missään nimessä haluaisi olohuoneesta liian tunkkaista. Siellä kuitenkin on jo musta vitriini ja piano. Näin sohvien ollessa vastakkain tilaan menisi myös suorakaiteen muotoinen sohvapöytä, mutta koska sohvat vaihtunevat taas jossain kohtaa l-muotoiseen asentoon, niin pöydän tulee olla joko pyöreä tai neliskanttinen. Liatorpin mitat ovat 93 cm x 93 cm. Se on melkein maksimi, mitä tuohon tilaan menee sohvien ollessa vastakkain.

Mikäli sohvat ovat kulmikkain, vähän niin kuin l-muodossa, niin tuohon keskelle sopisi iso pyöreä pöytä. Aivan kuten tuo musta Big George -sohvapöytä. En tiedä miksi, mutta omaan silmääni tuo Big George -sohvapöytä näyttää aika päheelle myös mattametallisena. Pöydän halkaisija on 110 cm, joten se on ihanan iso. Voi olla, että se menisi myös sohvien keskelle, sillä tuossa on tilaa siirtää sohvia vielä etäämmälle toisistaan. Korkeuttakin tuolla pöydällä on liki yhtä paljon kuin nykyisellä. Tykkään, että sohvien ollessa vastakkain on kiva, että pöytä on ainakin samalla tasolla kuin millä sohvilla istutaan. Tuo valkoinen Holste -sohvapöytä on aivan unelma, se olisi vielä kymmenen senttiä halkaisijaltaan enemmän. Siinä kuitenkin on miinuspuolena, että se jää korkeudeltaan noin 10 senttiä sohvien istumiskorkeuden alle. Olisiko se teidän mielestä hölmönnäköistä? Ei ehkä silloin, kun sohvat ovat kulmikkain, mutta tuntuu, että sohvien ollessa vastakkain pöytä uppoisi sinne väliin 🙂 Myös hinta on tässä kyllä kipurajan yläpuolella…

Hitahana hämäläisenä olen syttynyt nyt vasta marmorikantisiin pöytiin. Mutta kun niitä tuntuu vain olevan niin monella. Tuo upea mustamarmorikantinen Jim -sohvapöytä toisi ihanaa arvokkuutta olohuoneeseen. Tuohon mummun kruusaillut korkeat kynttilänjalat päälle ja muutama taideteos lisää seinälle. Tässä halkaisija on vain 80 cm, joten pelkään että jää liian pieneksi. En tiedä miksi, mutta tykkään reilunkokoisista sohvapöydistä. Lisäksi tämän kaunokaisen hinta on myös vähän yläkanttiin siinä missä korkeus on alakanttiin. Mikäli Rakel -sohvapöydällä olisi hieman enemmän halkaisijaa kuin 79 cm, niin kallistuisin sen puoleen. Muotoilun lisäksi miellyttää hinta. En tiedä, mikä tuossa marmorikantisessa Jim -sohvapöydässä kiehtoo. Onko se tuo, että nuo jalat ovat mustat? Kuitenkin, sekin on ehkä aavistuksen liian pieni halkaisijaltaan.

Huomaatteko muuten, että melkoisen ihastunut olen noihin mustiin esittelemiini pöytiin? Tällä hetkellä eniten silmääni miellyttää Big George, mustana. Vaikka se on musta, niin se on kuitenkin aika siro, eikö? Ja tuossa kollaasikuvassa sopii niin nätisti valkoisen sohvan eteen. Kuva sai mut haaveilemaan sinertävästä matosta ja sinertävästä keramiikasta. Koska päätin olla ostamatta lainkaan syysvaatteita tänä vuonna (sitä yhtä beigeä neuletta ei lasketa), niin eikös sitten saa ostaa sillä rahalla jotain muuta? Vaikka sohvapöydän 😀

IHANAA SADEILTAA TOIVOTELLEN,

PS. tänään oli niin hirmu pimeää töiden jälkeen, että ei valo riittänyt kuvailla teille syysgarderobiani. Uusi yritys huomenna myyntikokoustelupäivän jälkeen 🙂