MOIKKU!

Hei jälleen on pakko nostaa hattua teille pienten, valvottavien lasten vanhemmille. Miten nuo ajat on jotenkin jo unohtanut? Viime yönä ei valvottanut lapset, vaan tuo pieni hauvavauva. Jep, se reilu kaksivuotias karvainen ”vauva” 😀 Nukutusaineiden poistuminen kävi jotenkin tosi hitaasti, vaikka tällä kertaa sai herätyspiikin ell:ssä ennen kuin lähdimme kotiin. Jalat kun ei kantaneet lainkaan. Kotona onneksi illalla päästiin jo ulos tarpeille, mutta yöllä….huh. Jossain vaiheessa lakkasin katsomasta kelloa jokaisen itkun kohdalla. Itkuinen pöllämystynyt koira on jotain, mille en osaa tehdä muuta kuin paijata. Onneksi se auttoi aina vähän aikaa. Aamulla en muista olinko herännyt kuusi vai kymmenen kertaa. Mutta tänä aamuna – kaikki oli hyvin ja itkuista ei ollut tietoakaan. Tobylla oli se sama oma valpas katseensa ja virtaa riitti hienosti jo aamulenkillekin. Toim. huom. hänellä, ei minulla.

Mielen päällä on jo pitkään pyörinyt asia, jota olen väläytellytkin täällä kertovani. Nimittäin lapset ja sokeri. Kaakaota aamulla, välipalaksi ja illalla. Aamupalaksi puuropussi, jossa on valkosuklaata tai vaihtoehtoisesti mysliä, joka menisi karkista. Välipalaksi sellainen pieni rahka, johon on uponnut varmastikin kymmenen sokeripalaa. Kaupasta jätskit aivan liian usein ja lähikaupan karkkilaareista muutama karkki ohi mennen pussiin, vaikkei karkkipäivää olisi vielä näkyvissäkään. Tähän se meni kesälomalla. Eikä siinä mitään, kesällä saa herkutella. Elämässä ylipäätään saa herkutella, mutta silloin kun herkuttelusta johtuva energiapiikki alkaa käydä niin herkuttelijan kuin kanssaihmistenkin hermoille, niin on syytä viheltää peli poikki.

Huomasin heinäkuun lopulla, että lapset eivät osanneet rauhoittua. Nipisteltiin, tönittiin tai muuten vain kiusattiin toista. Tuolla iällä – meidän isot tytöt! Pidettiin sen päiväistä älämölöö ihan hölmöillä jutuilla, että monta kertaa piti pyytää rauhoittumaan. Sitten tokaisin, että annan teille x määrän rahaa, jos olette elokuun sokerilakossa. Hiljaisuus. Syvä hiljaisuus. ”Kiinni veti.”

Lupailemani summa ei järin suuri ollut, mutta sellainen, että molemmat ottivat homman tosissaan. Ensimmäisen viikon välttelivät sokeria täysin. Yhtäkkiä meillä ei muuten kulunut maitoakaan, sillä eivät juoneet kaakaota. Aluksi mietin, että kuvittelenko vain, mutta jo parin kolmen päivän kuluttua meillä oli rauhallisempaa. Lapset olivat silminnähden seesteisempiä ja hyvinvoivia. Toiselle piti antaa särkylääkettä, sillä neljäntenä päivänä iski julmettu päänsärky. Tuo vaivahan on itselleni tuttu sokerittoman tammikuun myötä. Molemmat tytöt ovat saaneet yhdet vapautuspäivät, kun on ollut herkkuja tarjolla ystävien luona. Koulun aloituspäivänä pikkuisempi söi muutamia makeisia ja isompi söi taas yökylässä ollessaan parit namit.

Muutaman kerran ostimme kaupassa jätskit, joissa ei ollut juurikaan sokeria. Tytöt valittelivat viikon sokerittoman jälkeen niiden maistuvan liian makeille. Toissa lauantaina mökille mennessämme lupasin, että saivat ottaa vähän suklaata. Yhteistuumin ostimme mökkikaupasta valkosuklaata. Voitteko kuvitella, että se ei juurikaan tehnyt kauppaansa? Hetken mietin, mitä sille tekisimme, kunnes keksimme leipoa valkosuklaamustikkamuffinsseita. Ah, niin hyviä. Sokeria en lisännyt valkosuklaan lisäksi juuri ollenkaan, mutta mustikoita senkin edestä. Jauhoista korvasin puolet ruisjauholla, mutta ehtaa voita en korvannut millään. Miehen kanssa nuo söimme, sillä tyttöjen mielestä nekin oli liian sokerisia.

Nyt kun ovat vältelleet (siis aivan omasta halustaan) sokeria kolmisen viikkoa, niin eivät edes kaupassa pyydä jäätelöä tai herkkuja. Yhtenä iltana herkkuhammasta alkoi kolottamaan ja teimme rahkaa. Palkitsevinta mun mielestä tässä on se, että lapset huomaavat sen hyvän olon kehossaan. Sen kun energiaa riittää pitkin päivää ja sen, kun on nälkä. Helposti kesän naposteluiden takia kunnon ruokaa tuli naahittua muutama hassu lusikallinen. Ja siitä puolen tunnin kuluttua jompikumpi tuli keittiöön notkumaan ja kysymään, mitä on ruoaksi ;D

Luin tässä taannoin Aamulehdestä, että Nokian kaupungin päiväkodeissa oli laitettu herkut pannaan. Siis ne karkit ja leivonnaiset, joita tuodaan syntymäpäiviksi päiväkotiin. Lisäksi hillot oli korvattu soseilla. Mun mielestä tämä on rohkea veto. Mutta samalla myös satsaus lasten tulevaisuuteen. Toki kotona syötävät herkut näyttelevät varmastikin suurta osaa, joten se olisi meidän vanhempien vastuulla hoitaa asia niin, että sokeri ei ota elämästä liian isoa siivua.

Tiedän, että itse olen ollut asian suhteen aivan liian lepsu äiti. Olen itse syönyt vuosikaudet terveellisesti ja arjen pääosin ilman sokeriherkkuja. Silti olen sivusta katsonut, kun nuo kaikkein tärkeimmät mättäävät sisäänsä tuota huumeitakin koukuttavampaa ainetta. Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäiviä, mutta eipä lapset nyt ennen tätä kesälomaa mitenkään ahmimalla ahmien sokeria ole syöneet. Tänä kesänä tosin vasta havahduin siihen, kuinka paljon päivän aikana saavat ns. piilosokereita sellaisita ei karkeiksi luokiteltavista jutuista. Sokerin terveysvaikutuksista en ole tainnut lukea ainuttakaan positiivista tietoa, saa korjata jos olen väärässä 🙂

Onko siellä otettu korjausliikkeitä lasten ruokailu/herkuttelutottumuksiin kesän jäljiltä?

Hei, nyt karataan miehen kanssa työpäivän jälkeen kohti mökkisaunan lämmitystä. Kolmanneksi pyöräksi otetaan kyllä tuo karvainen kaveri mukaan ♥ Onneksi ensi viikonloppuna pääsee viettämään venetsialaisia koko viikonlopuksi. Vähiin käy kuulkaas nämä mökkiviikonloput taas ennen kuin kääräistään mökki talviteloille. Yksi kysymys mulla olisi vielä tähän loppuun; mihin tämä aika oikein menee? 

OIKEIN ENERGISTÄ TIISTAI-ILTAA,

PS. koska en kehdannut laittaa tähän hieman sokerivastaiseen postaukseen kuvia niistä valkosuklaamustikkamuffinsseista, niin mennään viime syysloman reissukuvilla. En muista olenko näitä kaikkia aiemmin tänne laittanut, mutta ah, että nyt on ikävä Los Angelesin lähirantoja, Malibua ja Hermosaa ♥