maanantai 20. elokuu 2018

Ihmisen paras ystävä

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Piti laittamani teille tänään asiaa lapsista ja sokerista, mutta koska ajatukset ovat täysin tuossa nukutusaineen rippeitä pois vällyjen välissä nukkuvassa karvakorvassa, ihmisen parhaassa ystävässä, niin kirjoitellaan tähän väliin Tobyn sekalaisia kuulumisia. Kun niitä aina silloin tällöin kyselette ♥ Toby tulisi kyllä itsekin niitä kertomaan, mutta tosiaan tällä hetkellä on niin kanttuvei hammaskiven poistamisen jälkeen, että hänestä ei nyt ole siihen tällä kertaa.

Lyhyestä virsi kaunis; Tobylle kuuluu oikein hyvää. Tobysta on kasvanut jo iso poika ja monet pentumaiset papatukset ovat tiessään. Toki on vielä ihan höppänä pikkuinen ja monesta innostuva, mutta tuntuu, että siinä missä vielä puoli vuotta takaperin korvat olivat aina välillä koristeina, ovat ne nyt sitä varten, että niillä kuunnellaan.

Ja tarkasti kuunnellaankin. Osaa jo hienosti lukea äänensävyistä, mikä on meininki. Ulkoillessa on rauhoittunut hurjan paljon siitä, mitä oli vielä keväällä. Silloin kun aristeltiin kaikkia pyöriä, rekkoja, vastaan käveleviä ihmisiä ja koiria. Varsinkin toisia uroksia. Pitkän työn tuloksena ollaan päästy pisteeseen, että osataan kulkea löysässä hihnassa lastenrattaiden ja ihmisten ohi. Varmasti pyörienkin ohi, mutta varmuuden varalta sitä tulee otettua silloin vierelle kävelemään. Muiden koirien kohtaamisen kanssa koulutus on vielä kesken. Tutut koirat eivät aiheuta ongelmia, mutta varsinkin isot ja tummat koirat ovat Tobyn mielestä pelottavia. Vuosi sitten kesällä eräs tuttavuutta tehnyt koira pääsi näykkäsemään Tobya, niin siitä jäi pieni kammo.

Mutta koirien ohitustilanteissakin on jo välillä erittäin hyviä päiviä ja saattaa olla lenkkejä, että ei haukahda kellekään. Koiran kohdatessa on oppinut ottamaan jo kaukaa samantien katsekontaktin minuun ikään kuin hakeakseen hyväksyntää sille, että tilanne on äippäihmisellä hallinnassa. Välillä nätteihin ohituksiin tarvitaan nameja, mutta on niistä selvitty ilmankin. Kapeilla jalkakäytävillä toisen koiran vastaan tullessa ei osaa vielä olla rentona ja saattaa alkaa örisemään. Riippuen vähän millä koolla, värillä ja millaisin signaalein tuo vastaan tuleva koira on varustettu :) Yleensä olen oppinut tunnistamaan kenelle örisee, niin tiedän ennakoida ja tarvittaessa vaikka sitten ottaa kiertoreitin ja olla aiheuttamatta toiselle turhaa stressiä.

Rakastin Tobyn pitkää turkkia ja turkkirotuna tuota Coton de Tulearia itse pidän edelleen. Silti, heinäkuun helteiden ja järvessä kahlailujen myötä turkki alkoi olemaan aika huonossa kunnossa. Kun ei sitä ehtinyt joka välissä kuivaamaan suoraksi, se takkuuntui. Eräänä kauniina iltana otin sakset käteen ja leikkasin turkin alas. Häntään ja päähän jätin pitkän karvan. Tuntui, että koirasta katosi puolet kiloista tuon operaation myötä. Koira ei ollut moksiskaan lyhyestä turkista, mutta itselläni on ollut aikamoinen sopeutuminen. Tällä hetkellä turkkia kasvatellaan takaisin…hitaasti, mutta varmasti. Toisaalta, jos aiemmin viikossa meni noin viisi tuntia turkinhoitoon, niin nyt on jäänyt kolmisen tuntia ylimääräistä aikaa.

Ystäväni vuosien takaa kysyi, voisinko kertoa, miten meillä sujuu arki syksyisin koiran kanssa (onnea sinne jo etukäteen omasta pienestä hauvavauvasta ♥ ). Miten pidämme kodin siistinä rapatassun jäljiltä? Tähän tekisi mieleni sanoa, että aina ulkoilun jälkeen käymme suihkuttelemassa jalat ja vatsan alueen, mutta se ei pitäisi paikkaansa. Jokaisen sadekelillä tehdyn ulkoilun jälkeen toki kuivaamme jalat hyvin pyyhkeeseen, mutta vain niiden kaikista rapaisimpien kelien aikaan tulemme sisään suihkun kautta. Jos ihmettelette, miksi meille on yhtäkkiä ilmestynyt viltit suojaamaan sohvia, niin se johtuu siitä, että emme todellakaan yritä suojata sohvia lialta, vaan lähinnä peittää vilteillä likaa, mikä ei pesuissa ole enää pois lähtenyt. Tottahan se on, että kyllä koiran myötä joutuu siivoamaan enemmän kuin aiemmin. Mutta se on taas yksi niistä asioista, joihin on tottunut. Pieni haitta siihen nähden, kuinka paljon tuo pikkuinen karvakorva tuo elämäämme.ID

Turkin lyhentämisen myötä Tobysta on tullut vielä enemmän kainalokaveri. Joka yö nukkuu ihan jommassa kummassa kiinni; jos herään yöllä ja tunnen, että ei ole minun vieressäni, niin on luultavammin mennyt ihan miehen iholle kiinni. Tähän vieressä nukkumiseen on jo niin tottunut, että usein herää siihen tunteeseen, että ”jotain puuttuu” :D

Seurakoira isolla ässällä, kaikessa mukana touhuttava touhutoope ja maailman rakkain. Sitähän tuo ihmisen paras ystävä on ♥ Mutta kuulkaa, nyt tuolta vällykasan keskeltä kuuluu vienoa itkua. Pikkuinen taitaa heräillä, joten nyt täytyy mennä. Palataanhan taas! 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. hirmuisen usein saan muuten kyselyitä Tobyn rusehtavista suupielistä (joskus jopa joku on sanonut, että pitäiskö koiran suupielet pestä :D); se johtunee ruokavaliosta, mutta tällä hetkellä ruokavaliota ei voi muuttaa, että testaisimme mikä tuon punertavuuden aiheuttaa. Tobylla on käytössä virtsakiteitä ehkäisevä ruokanappula.


10 Responses to “Ihmisen paras ystävä”

  1. Mimmi sanoo:

    Moi Maria ja Toby!

    Kommenttia noihin punertaviin/rusehtaviin kuonokarvoihin. Ne rusehtuu lähes kaikilla pisempi karvaisilla koirilla, joilla on valkea turkki. Niihin on omia puhdistusaineita, mutta itse en ole niitä käyttänyt. Mulla on karkeakarvainen jackrussell ja hänellä kans nenukin alta rusehtuu karvat, se ei ole vaarallista ja ihan ’luonnollinen’ juttu tämmöisille karvaisille otuksille mikä Tobykin on! Eli ne ei lähde vesipesulla eikä välttis normilla koirashampoilla (tämä tieto myös muille lukijoille ja ehkä koirattomille ihmisille, jos ihmettelevät)
    Meidän koiralla myös punertaa/rusehtaa silmien alta kun silmät vuotaa kovan tuulen ja kylmien ilmojen takia. Tobylle rapsutuksia

    • Maria Maria sanoo:

      Heippahei Mimmi!

      Ja kiitos selventävästä kommentistasi ♥

      Meillä kasvattaja sanoi silloin aikoinaan, että niillä Coton de Tuleareilla, joilla on vähän jotain muuta pigmenttiä turkissaan, tulee harvemmin näitä punertumia. Tiedä häntä. Ennen virtsakideruokavaliota koklasimme jättää dentastixit pois ja kas, suupielien värjäytymät vaalenivat huomattavasti. Lisäksi nyt kun ulkona on kosteaa, niin tuo kosteuskin tuntuu samaan väriin syvyyttä. Tiedä häntä, mutta vaarallista se ei totta tosiaa ole eikä ole koiraa karvoihin katsominen :)

      Sinne myös rapsutuksia koiruukselle ja ihanaa viikkoa ♥

  2. Sari Riekkola sanoo:

    Nuuskultakin on poistettu hammaskiveä jo kaksi kertaa nukutuksessa, viimeksi nyt heinäkuussa, jolloin kaksi hammastakin jouduttiin poistamaan. Vaikka Nuusku jyrsii luita, hammaskiveä tulee silti.

    Meillä joutuu myös siivoilemaan pienesti joka päivä hauvelin vuoksi. Pieniä ketutuspisuja Nuusku päästelee aina samoihin paikkoihin ja märällä ilmalla jälkiä jää laminaattiin. Mutta niinkuin kirjoititkin, niin se on pientä siihen nähden, kuinka paljon iloa ja hauveli antaa jokaiseen päivään.
    Ja niin, meilläkin Nuusku nukkuu viekussa, tarkemmin sanottuna meidän keskellä :)
    Joskus kun ollaan yötä hotellissa, tapana onkin naureskella, että jotain puuttuu, tuleekohan edes uni? :)

    Ihana Toby siellä, rapsutuksia täältäkin ja mukavaa maanantai iltaa teille <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikku Sari!

      Voi teidän Nuuskua ♥ Meillä todettiin röntgenissä eilen, että Tobylla ei ole yksi hammas lainkaan puhjennut. Sitä ei siis ole edes olemassakaan. Hammaskiveä kuulemma tulee vähemmän jos harjaisi hampaita – me ei olla sitä tehty, mutta nyt kunnostaudutaan ;D

      Ihanat ketutuspisut :D Meillä Toby on pissannut kaksi protestipissaa täällä uudessa kodissa, mutta muuten liruttelut loppui kastraatioon.

      Hih, siellä myös välissä nukkuja! On nää niin ihania ♥

      Rapsutuksia ja ihanaa tiistaita sinne ♥

  3. Sanna sanoo:

    Hän on itse suloisuus!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Sanna

      hän myhäilee tyytyväisenä ja kiittää kommentista ♥

      Onneksi on jo tänään ollut oma itsensä :)

      Kivaa tiistaita ♥

  4. Tuuli sanoo:

    Niin ihana ja fotogeeninen Toby! Minun puolesta voisit kirjoittaa jokaviikkoisen Fredagsmysin lisäksi myös jokaviikkoisen Tobys Torsdag :)

    Nyt oli muuten paitsi söpöt myös ”nopeat” kuvat.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Tuuli

      ja kiitos ♥ Hih, ihana ajatus tuo Tobys Torsdag!!! Sellaisen teen kyllä vielä joskus :)

      Hei ja kiva kuulla, että kuvat latautuivat nopeampaa. Pienensin niitä silloin viimeksi, kun asiasta puhuttiin :)

      Kivaa tiistai-iltaa sinne ♥

  5. Kaija sanoo:

    Ihana suloinen Toby!

    Meillä täällä on hänen kaimansa puolitoistavuotias coton-poikamme Topi, niin samanlainen pikku kujeineen. Mekin leikkasimme turkkia lyhyemmäksi nyt kesäkuumien aikana jotta uinti olisi helpompaa. Takana onkin mahtava kesä mökkeilyn parissa jolloin Topikin sai täysin vapaana nauttia luonnosta (mökkitontin rajojen puitteissa). Talveksi kasvatamme taas turkkiin pituutta eli poika komistuu täälläkin syksyn myötä!

    Tobys Torsdag on kiva idea. Toivottavasti saamme lukea sen aina silloin tällöin.

    Aurinkoista syyskesää!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Kaija

      ja kiitos ♥

      Voi että, teillä on siellä myös pikkuinen vipeltäjä :) Eikös olekin ihanaa, että koiratkin ovat saaneet nauttia kesästä? Tuo vapaana oleminen kun ei oikein täällä kaupungissa onnistu.

      Juu, komeaa talviturkkia odotellessa täälläkin ;)

      Kiitos ja samoin sinne, ihania syyspäiviä ja rapsutuksia Topille! ♥

Kommentoi