HIPSHEI JA HUOMENTA IHANAT!
Sellaista verkkaista, hissuttelevaa sunnuntaiaamua vietellään meidän kotona. Tytöt söivät aamupalat jo aiemmin, joten miehen ollessa koiran kanssa lenkillä paistoin pitkästä aikaa meille pannarit. Ohjetta niihin täällä. Lisäksi tein energiapommismoothien kookosvedestä, banaanista, macasta, tyrnimarjasta, porkkanasta ja kurkumasta. Vaaleapaahtoisen kahvin joukkoon lisäsin mitallisen vaniljanmakuista kahviaromia.
Se, mikä tämän sunnuntaiaamun oikeastaan kruunasi olivat nuo syntymäpäivälahjani. Minulta minulle. Kauniit Kerafiikan Sysi-kahvikupit ja -lautaset. Meillä äiti aikoinaan osti keramiikkaa sieltä sun täältä. Ja nimenomaan suomalaista keramiikkaa. Yleensä niitä sellaisia harvinaisia, kultaakin kalliimpia eriä. Enkä nyt puhu rahasta sanoessani kultaakin kalliimpia. Ihan vain kannustaakseen suomalaista käsityötä. Kotona pikkutyttönä usein join aamukaakaoni sellaisesta oranssivihreästä keraamisesta kahvikupista, jonka tekijää en enää muista. Rosvo-Rudolfin äärellä. Sittemmin omaan kotiin muutettuani minulla oli yksi äidin ostama beigenvärinen keraaminen kahvimuki, josta join aina kahvini. Sunnuntaiaamuisin punapipoisen ja -poskisen Jacques Cousteaun seurassa.
Joten voisi sanoa, että tämä keramiikkarakkauteni on periytynyt geeneissä. Taannoin somen maailmassa näin ensimmäiset Kerafiikan Henriikan työt ja se oli ehkä rakkautta ensi silmäyksellä. Tehän tiedätte mieltymykseni tummiin sävyihin kattausastioissa. Nämä kauniit, sisältä lasitetut Sysi-mukit ja nuo ulkopinnaltaan lasitetut leipälautaset on dreijattu niin taidokkaasti. Kuppi sopii niin pienempään kuin isompaankin käteen. Keramiikka on myös sangen katseen kestävää. Näitä voisi oikeastaan tuijotella koko päivän. Pannarit söimme lapsuudenkodistani asti mukana kulkeneilla lasilautasilla. Ei näitäkään joka päivä vastaan tule, joten ehkä nekin ovat sitä kultaakin kalliimpaa valmistuserää.
Näin jo muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että olen 110% tyytyväinen itseltäni saamaani syntymäpäivälahjaan. Enkä vähiten sen takia, että olen hurjan tyytyväinen siihen, että sain kannatettua suomalaista työtä. Suomalaista pienyrittäjää. Se on kuulkaas ihan hirmuisen tärkeää ♥
SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,
Nuo on aivan ihania!<3 Meillä oli täällä Lahdessa, satamassa heinä-elokuussa sellainen käsityöläisten myyntitapahtuma, ja noita Kerafiikan astioita, mutta erityisesti yhtä maljakkoa kävin hypistelemässä kahdesti. Just silloin ei ollut varaa sitä hankkia (vaikka mieli olisi tehnyt ihan hirveästi), mutta otin käyntikortin talteen, ja sieltä just varmistin, että kyse oli tosiaan samasta tekijästä.
Olen niin samaa mieltä siitä, että meidän pitää enemmän tukea kotimaista käsityötä ja pineyrittäjyyttä! Oikaise, jos olen väärässä, mutta käsitöistä joutuu muistaakseni pulittamaan normaali alvin, esim. taiteesta ei..? Oli miten oli, ainakin vähemmän arvokkaissa käsitöissä tuo alv on aika kohtuuton. Meillä on aivan mielettömän innavatiivisia ja lahjakkaita käsityöläisiä vielä Suomessa, mutta jotain tarttis tehdä, sillä pian meille tarvii tilata tekijät aina halpatyömaista, jos käsityönopetus - ja koulutus ajetaan alas, ja yrittämisestä tehdään liian raskasta. UGH!;D
Ihanat astiat ja niin kauniit kuvat!<3 On pitänyt kommentoida miljoonasti viime aikoina, mutta kun ei ennätä, niin ei ennätä.:/
Oikein ihanaa uutta viikkoa Maria!<3
Heippa Taina,
ja eikös olekin ♥ Ja se, että näiden ostamisesta ei tule sitä sellaista morkkista kuin joistain ostoksista 😀 Tietää tehneensä hyvät kaupat sisimmissään.
Mä en ole kanssa varma noista alveista, mutta jos näin on, niin pitäisi kyllä keksiä jotain verohelpotuksia käsityöläisille. Olen niin samoilla linjoilla sun kanssasi. UGH ♥
Kiitos vielä kerran ja hei ei hätiä, ne on nämä ruuhkavuodet 😀
Ihanaa viikkoa sinnekin ♥
Tosi kauniit astiat 🙂
Hei kiitos Anna ♥
Olen erittäin tyytyväinen ostokseeni 🙂 Aamukahvi maistuu näistä kupeista vaan niin hyvälle.
Kivaa viikkoa! ♥