torstai 16. elokuun 2018

5 x nyt meni hermot

HALLOO!

Kuulkaas, kiitos teidän instastoryn puolella äänestäneiden, nyt on vuorossa juttua niistä pienistä, elämää suunnattomasti hetkellisesti, ärsyttävistä asioista. Tiedättekö niistä sellaisista, jotka joinain päivinä sieppaa enemmän, toisinaan taas vähemmän. Riippuen kai jostain kuun asennoista tuolla taivaalla. Mutta nyt kun olen tämän päivän miettinyt näitä ärsytyskynnyksen ylittäviä asioita olen huomannut jälleen kerran, että elämässä on muuten asiat aika hyvin.

Ainakin siihen nähden, että jos nämä mitättömät pienet jutut saa verenpaineen kohisemaan. Viimeisen 24 tunnin sisällä olen huomannut ainakin viidesti ärsyyntyväni. Menettäväni hermot aivan totaalisesti. Loppujen lopuksi miettinyt, että olikohan se nyt kuitenkaan niin iso asia, että siitä olisi kannattanut ärsyyntyä. Aloitetaan. Olisi muuten kiva sitten kuulla kommenttiboksin puolella, onko teillä yhtä megalomaaniset murheet 😀

1.Käyt suihkussa, hemmottelet vartalosi ihoa nopeasti kuivuvalla silkkisen pinnan jättävällä kosteusvoiteella. Sujahdat kylpytakista lempparifarkkuihisi. Niihin mustiin, joissa on ihan kivasti strechiä (kuvat housut liittyvät tapahtuneeseen). Mutta joissa se hemmetin stretch ei auta tässä tapauksessa yhtään, sillä kiitos tuon kosteusvoiteen et saa farkkuja nostettua juurikaan polven yläpuolelle vaan ne kinnaavat ihoasi vasten. Argh, argh ja vielä kerran argh. Taattu tuskanhiki.

2. Levität ripsiväriä ripsiisi reilummalla kädellä, koska pitäisi olla jo paikassa x. Ripsari asettuu nätisti ja katsot vielä läheltä peilistä työsi tulokset…kunnes aaaatssshiuhh. Maailmankaikkeuden isoin aivastus ja ripsivärit ovat sekä ylä- että alaluomilla. En tiedä teistä muista, mutta itselläni on tapana laittaa ripsari ihan viimeisenä. Pesen sitten näissä tapauksessa koko silmämeikit pois sekä posketkin yleensä. A-r-g-h.

3. Fiilistelet hieman alkavaa syksyä ja pukeudut ihanan lämpimään villatakkiin. Koska kyllähän nyt illasta viilenee. Varmuuden varalta laitat sinne alle vielä valkoisen paitiksen ja koska valkoiset rintsikat ovat kaikki hukassa, pukeudut harmaisiin. Laitat tuosta muhkeasta villatakista ylimmän napin kiinni, niin kukaan ei huomaa läpipaistavia rintsikoita. Lähdet asioille ja jossain välissä kauppakeskuksen ruuhkassa huomaat hikinoron laskeutuvan selkääsi pitkin. Olisipa ihanan viilentävää riisua tuo muhkea villatakki. Jep ja argh.

4. Olet juuri saavuttanut sen tilan juoksussa, jonka takia juoksijat laittavat tossua toisen eteen. Jalat rullaavat kuin itsestään. Hymyilet ja annat vetoapua käsilläsi. Korviin kantautuu Eminemin just se biisi, jossa kertsin melodia antaa toivoa jaksaa lenkin loppuun. Jonka aggressiiviset räppikohdat tsemppaavat jalkoja siinä hieman tuskallisessa ylämäessä. Kunnes kesken ylämäen musiikki loppuu. Huomaat, että joku toinen käyttää Spotifytasi. Painat playta kymmenen kertaa ja käyt hiljaista kädenvääntöä tuon pikkuisen rakkauden hedelmäsi kanssa, että kummalla on oikeus kuunnella. Huomaat vahingossa lopettaneesi juoksun näpytellessäsi viestiä tuolle spotify-varkaalle. Pääsette yhteisymmärrykseen, että koululainen ei nyt kuuntele musiikkia. Lähdet uudelleen juoksemaan ja ne jalat ovatkin yhtäkkiä kuin eriparia. Juoksu ei suju ei sitten yhtään. Kävelet loppumatkan kotiin ja ajattelet, että argh.

5. Vedät peiton korvillesi, käännät tyynystä sen viileämmän puolen ja huomaat, että sulla onkin vielä vessahätä. Ajattelet, että kyllä se lirtsilortsinen siitä aamuun asti jaksaa odottaa. Nukahdat ja heräät keskellä yötä. On pimeää. Katsot kelloa ja se  näyttää 04.03. Pakko käydä vessassa. Laitat hieman valoa, ettet vahingossa astu lattialla nukkuvan koiran päälle. Vessassa räväytät kaikki valot päälle sen yhden pienen yövalon sijaan. Et pysty pitämään kirkkaudelta silmiäsi auki, mutta saat asiasi hoidettua. Palaat samaa tietä sänkyyn mitä tulitkin. Onneksi astut varovasti, sillä huomaat että koira on vaihtanut nukkumapaikkaa ja astut melkein sen päälle. Vedät peiton takaisin korville ja alat miettimään seuraavan päivän ohjelmaa. Kello 05.18 mietit, että pitäisköhän nousta kahvinkeittoon, kun uni ei tule. Kellon soidessa huomaat just nukahtaneesi sikeään uneen. Argh.

Hei, näiden valossa kaikki on oikein hyvin eikö? Tästä lähtien käyn vessassa ennen kuin nukahdan, pistän valkoisen paidan alle valkoiset rintsikat, kuuntelen juostessa vain äänikirjoja, niistän nenäni ennen ripsarin laittamista ja en rasvaa jalkojani suihkun jälkeen, mikäli aion pukea kireät housut. Kas näin, enää näiden kanssa ei mene hermot 😀 Kuinkas siellä sujuu?

TORSTAITERKUIN,

PS. ja hei te, ketkä annoitte äänenne ”Lapset & sokeri” – postaukselle, niin sitä tulossa sitten kyllä myös lähipäivinä!


18 Responses to “5 x nyt meni hermot”

  1. Anu sanoo:

    Anteeksi nyt Maria, mutta ihan hihittelin täällä itsekseni, voin niin tunnistaa aika monesta kohdasta omia ärtymyksen aiheita. Tässä jonain vuonna pyöräilin töihin ja kesken matkan musiikki katosi, isäntä halusi kanssa kuunnella Spotifyn kautta, joten hankin meille perhetilin, siihen saa 4 vai peräti 5 kuuntelijaa, joilla kaikilla voi olla omat suosikkilistat jne. eikä se ihan maltaita maksa sekään, kaikki voivat paremmin 🙂

    • Maria sanoo:

      Moi Anu

      ja hei ei tarvitse pyytää anteeksi 😀

      Ihanaa, että muillakin on näitä samoja ärsytyksen aiheita kuin mulla ♥

      Kiitti vinkistä, täytyy tutustua tuohon perhetiliin…ennen kuin hermot taas menee ;D

      Ihanaa perjantaita! ♥

  2. Kirsi sanoo:

    No siis ainakin Tampereen liikenteessä menee ( minullakin ) hermot ihan joka päivä, vaikka olen tietoinen näistä ”väliaikaisista” ( onko monta vuotta kestävät kestotietyöt väliäikaisia?? ) muutoksista. En pääse töihin enää mitään reittiä niin ettei siellä olisi päättyviä kaistoja, aitarakennelmia joiden takaa ei näe mitään ja muita kivoja yllätyksiä. Juu, first world problems, mutta kieltämättä alkaa kohta sylettää nämä liikenne(epä)järjestelyt. Ja eikun kohta auton nokka kohti kotia, muutamat pienet ärräpäät ratin takana päästäen 🙂

    • Maria sanoo:

      Moi Kirsi

      ja hei ihan sama juttu; just laitoin eilen tuonne IG storyy siitä, että autoilu ja Treen keskusta ei ole tällä hetkellä toimiva yhtälö! 😀 Jos mä saisin päättää niin Hämeenkatu takaisin autoille (ymmärrän kyllä ekologiset yms pointit) ja sassiin! Jo ihan keskustan liikkeiden yrittäjien takia koen myötätuskaa…eihän kukaan vapaaehtoisesti lähde tuonne keskustaan!

      Tsemppiä ja ihanaa perjantaita ♥

  3. Anna sanoo:

    Levähtäneisiin ripsareihin toimii ainakin mulla (kun joka aamu tulee leviteltyä vähän sinne sun tänne ympäri silmänympäryksiä…) vanupuikko, jolla kevyesti pyyhkimällä/”raaputtelemalla” nuo karanneet ripsarit saa pois kunhan antaa niiden ensin pikku hetken kuivahtaa iholle! Ja nimenomaan kuivalla vanupuikolla.

    • Maria sanoo:

      Moikka Anna

      ja kiitos vinkistä ♥

      En tiedä kuka meidän vanupuikot hukkaa, mutta aina kun ostan uusia, niin niitä ei vain löydy mistään, kun pitäisi 😀 Täytyykin antaa ripsarin kuivahtaa ennen vanupuikolla ottamista…yleensä kun saan ne leviämään iholla kahta kauheammin 🙂

      Kivaa perjantaita! ♥

  4. Seijahannele sanoo:

    Aivastelu kriittisenä hetkenä on valitettavan tuttu ilmiö. Mutta en poista silmämeikkiä kokonaan vaan ainoastaan sotkeentuneet kohdat silmämekinpoistonesteeseen kostutetulla pumpulipuikolla. Toimii mikäli rajaukset pysyvät (about) siisteinä ja luomiväri on nudea.

    • Maria sanoo:

      Moi Seijahannele!

      Hei kiitos sinullekin vinkistä ♥

      Täytyy ostaa uusia vanupuikkoja (meillä hukkuu ne aina johonkin) ja kokeilla niillä…on jotenkin turhauttavaa pestä koko silmämeikit pois 😀

      Ihanaa perjantaita! ♥

  5. H sanoo:

    -joku tuhannen köröttelijä aamulla jonoa vetämässä, kun on kiire töihin
    -joku armas on vaihtanut autoradioni kanavaa;kuuntelen aamuisin classicia ja radion haku ei sitten uusiksi helposti löydä juuri tätä kanavaa
    -pöytään lämpiämään jäänyt leipärasva, juusto ja maito
    -sukkien parit hukassa
    -just ne väärän väriset rintsikat
    -perheen teinit ovat vieneet shampooni yläkerran suihkuun ja ehdin kastella hiukset, ennen kuin huomaan

    Tässä näitä arkisia ärsytyksen aiheita 🙂 🙂 Huvittavia samalla. Huomaa, että oikeastaan oman elämän ongelmat on kovin pieniä…Onneksi!

    • Maria sanoo:

      Heippa H

      ja allekirjoitan jokaisen noista kohdista…niin hermoja raastavia asioita 😀

      Varsinkin tuo pöytään jäänyt margariini, juusto ja maito. Jokapäiväinen näky, kun tulen töistä!

      Just näin, oman elämän ongelmat on kyllä pieniä näiden valossa ♥

      Kivaa perjantaita ♥

  6. Maria sanoo:

    On paljon asioita jotka ärsyttää mutta lopulta niille voi nauraa. Mutta eräs asia saa minut todella vihaiseksi, nimittäin kassajonossa liian lähelle tulevat. Joko tönitään kärryillä tai jos on ilman kärryjä, tullaan niin lähelle et tunnen sen hengityksen niskassa. Otan askeleen eteenpäin ja kuin magneetti se seuraa perässä. No sitten tullaan maksamiseen, taas sama et liian lähellä. Kerran olen joutunut sanomaan kun en uskaltanut näpytellä numeroa kun toinen seisoi niin lähellä siinä. Super ärsyttävää.
    Toinen on ne ihmiset jotka ei osaa päättää missä kohtaa tietä he kulkee, seilataan reunojen välillä. Se ei ole niin vaikeaa noudattaa liikennesääntöjä.
    Kannatan tuota spotifyn perhepakettia ehdottomasti.

    • Maria sanoo:

      Heippa kaima! 🙂

      Kyllä, sama ärsytyksen aihe täälläkin. Sitten hengitetään niskaan siinä kassajonossa ja tuskaillaan 😀

      Liikenteessähän mulla menee hermot päivittäin, mutta siitä en viitsinyt tuossa postauksessa mainita, sillä sain kerran vähän lokaa niskaani, kun sohaisin aihetta mm heistä, ketkä alkavat hissuttelemaan hitaasti jo puoli kilometriä ennen liikennevaloja ;D

      Kivaa perjantaita! ♥

  7. Hih, tuohan kuulostaa ihan minun jokapäiväiseltä elämältäni. Välillä tulee päiviä, jolloin minulle oikeasti sattuu ja tapahtuu ja kaikki kaatuu päälle: unohdan eväät kotiin, hukkaan tuntisuunnitelmani enkä muista siitä pätkääkään, joten vedän tunnit lonkalta, oppilailla on huono päivä, illalla hybridiautoni ei lähde käyntiin, koska avaimesta on patteri loppu. En ymmärrä suomenkielisen käyttöohjeen tekstistä sanaakaan ja kiukusta itkien soitan miehelleni ja kiroan auton ja käyttöohjeen tekijän sekä kääntäjän vielä päälle. Mieheni rauhoittelee minut ja lopulta saan auton käyntiin, mutta huomaan bensan olevan vähissä. Joudun siis pysähtymään tankkaamaan ja sammuttamaan mooottorin uudestaan… tämä sattumapäivistä helpoimmista. =D

    Mukavampaa päivää tänään ja hyvää viikonloppua <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Ei-Leen

      ja hei ihanaa, että meillä on kohtalotovereita (kuten kommenteista näkyy) ♥ Ei se elämä aina ole helppoa, mutta onneksi on hyvät hermot ;D

      Autojen kanssa mulla menee myös hermot ihan heti, sillä en ymmärrä niistä mitään. Kerran vielä kotona asuessani soitin iskälle, että auto meni rikki, kun jätti mut tielle. Tiesin kertoa, että starttimoottori on hajalla. Tuskailin puhelimeen ja iskä lupasi tulla paikan päälle noutamaan minut. Mistä tiesikin tulla bensakanisterin kanssa. Bensa oli näet päässyt loppumaan 🙂

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua sinnekin ♥

  8. Voi ihanuus, niin tuttua ja aika usein toistuvaa. Hammasta purren meikkien pesuun ja uudestaan alusta.
    Joskus pienet asiat saa todellakin hermot menemään. Niin kauniin syksyistä teillä.

    • Maria sanoo:

      Moikka Marika

      ja hei niin ihana kuulla, etten ole yksin näiden ”maailmanluokan” ongelmieni kanssa 😀

      Mut se ehkä tosiaan kertoo siitä, että elämässä on kaikki niin kovin hyvin, kun menettää hermot niin pienistä välillä. Onneksi tosin hermojen menettämiselle osaa myös nopeasti nauraa ja homma on sillä kuitattu 🙂

      Voi kiitos ja ihanaa viikonloppua sinne! ♥

  9. sanna sanoo:

    Kiitos taas Maria hienosta postauksesta 🙂 Mää teen työtä vaikeavammaisten kanssa ja monesti kanssa kiroon oman elämän asioita , et miksi näin taas. Mut kun meen töihin josta todella tykkään tajuun taas kerran sen asian , et miksi mää valitan mulla on kaikki hyvin. Se on vaan se meiän sisäinen valitus kello kun mättää ja aina kaikki ei voi mennä putkeen 🙂 En sano sitä jotta heillä ei ois hyvin , heillä on 🙂 Mut sitä elämää arvostaa ihan eri tavalla kun näkee tuon toisenpuolen mitä voi olla.

    • Maria sanoo:

      Moi Sanna

      ja hei kiitos ♥

      Nostan hattua uravalinnallesi – tuo on yksi niistä kutsumusammateista ♥

      Sehän se on, että kun kaikki on hyvin, niin sitä hermostuu pienistäkin jutuista…ehkä ehtii kiinnittää niihin liikaa huomiota, kun elämässä on kaikki hyvin 😀

      Kivaa viikonloppua! ♥

Kommentoi