lauantai 02. kesäkuu 2018

Tunteiden vuoristoradassa ilman päätepysäkkiä

ILTAA IHANAT!

Ja ihanaa kesälomaa teille, ketkä kesälomalaitumille tänään kirmasitte. Vaikka itselläni kesäloma ei siinnä vielä näköpiirissä, nautin silti siitä, että nuo raskaan työn raatajat, pienet koululaiset pääsivät vihdoin lomille. On ollut kuitenkin aika pitkä lukuvuosi. Paljon ollaan tehty töitä koulun eteen porukalla, mutta hurjan määrän ovat myös tytöt itse tehneet huippuhyvien arvosanojensa eteen. Olemme kyllä kertoneet, että rakastamme, vaikkei koulumenestystä tulisikaan. Meidän silmissä omat on aina omia. Silti mukava yllätys oli, että tuo alakoulun päättävä esikoinen sai stipendin koulumenestyksestään. Sellaisella keskiarvolla, joita ei meidän vanhempien todistuksissa koskaan nähty.

Aamulla kokoonnuimme tuon vanhan puukoulun pihapiiriin viettämään kevätjuhlaa. En muista toista kevät- tai joulujuhlaa, että olisin ollut niin herkillä. Nieleskelyä, niiskuttelua ja vuotavia silmäkulmia. Lopulta annoin kyynelten virrata poskille, sillä eihän siinä ole mitään hävettävää. Ehkä se oli tuo alakoulun päättävän lapsen  vanhemman rooli, kauniit puheet, ekaluokkalaisten lähtölaulu kutosille ja Suvivirsi, mitkä herkistivät. Kun stipendien saajien nimet luettiin, niin padot aukesivat. Tuntuu, että koko elämäni olen matkannut tunteiden vuoristoradassa. Ollut herkillä milloin mistäkin, mutta tuossa hetkessä mietin että kuinka ihanaa on liikuttua ilosta.

Toisaalta myös haikeudesta. Se kun oli meidän äiskä, kenelle kuuluu iso kiitos siitä, että opetti tytöt siihen, että läksyt tehdään aina ekana koulusta tullessa. Niinä ekoina kouluvuosina lapset eivät tarvinneet iltapäiväkerhoja, vaan heidän iltapäiväkerhonsa oli mummula. Kuten omassa lapsuudessani, niin myös tuolloin lapset istuivat keittiön pöydän äärellä niin kauan, että läksyt oli tehty. Ja tarkastettu. Kuulusteltu viimeisen päälle mummun toimesta. Omassa lapsuudessani meillä oli äidin äiti se, kuka patisti tekemään ne läksyt. Sama kaava siis toistui meidän lasten kohdalla. Vaikken sitä omassa lapsuudessani osannut arvostaa, niin näin jälkikäteen se on yksi parhaimmista opeista, jonka olen elämän varrelle saanut. Se, että jotkut, välillä ikävämmätkin, asiat kuuluu hoitaa pois alta ennen hauskanpitoa.

Tunteiden vuoristorataa, sitä tämä herkän ihmisen elämä tuntuu olevan. Mutta tiedättekö, en laita sitä lainkaan pahakseni. Välillä on ihan hyvä vähän itkeskellä, nieleskellä suolaisia kyyneleitä ja olla räkä poskella. Sitten taas tulee se hetki, kun tulee kikatettua pissat housussa ja jälleen pyyhittyä niitä kyyneleitä poskilta. Elämä on tunteiden vuoristorataa, mutta ei siinä suhteessa, että toivoisi vuoristoradan kyydin loppuvan. Tätä haluaa lisää. Kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjassa, niitä ala- ja ylämäkiä, korkkiruuveja ja jopa niitä kovin puhdistavia kyyneliä 

LAUANTAI-ILTATERKUIN,


11 Responses to “Tunteiden vuoristoradassa ilman päätepysäkkiä”

  1. Kauniisti kirjoitettu. Koululaiset ovat ansainneet kesälomansa, pitkä vuosi takana. Ihastuttava mekko kuvassa :)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Merimiehen vaimo ❤

      Sanos muuta, hyvillä mielin heille lomansa suo :) Täällä ollaankin jo ihan kesälomatunnelmissa, eikä ole kuulemma kiirettä ulkoa sisälle :D

      Kiitos, tytär itse valitsi sen ❤

      Suloista sunnuntai-iltaa!

  2. Kaura sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu <3 Kaunis kesätyttö :) Hyvää viikonlopun jatkoa! :)

    • Maria Maria sanoo:

      Hei kiitos kaunis Kaura jälleen ❤

      Hänestä on kasvanut yhtäkkiä tuollainen nuori nainen ja tämä äiti on siitä ihan hämillään…mutta se vissiin kuuluu tähän elämään :)

      Suloista sunnuntai-iltaa (jo toistamiseen toivotan :D) ❤

  3. Hertta sanoo:

    Mikä ihana kaunotar! Ja onnea stipendistä, kyllä nyt kelpaa viettää kesää :)

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitti Hertta ❤

      Hän on kyllä niin superkaunis, onneksi myös sisältäkin :) Ja kiitos onnitteluista, stipendi tuli ”ihan puskista”, mutta voi, kuinka nostikaan meidän kaikkien ja varsinkin tuon pikkuisen epävarman kutosluokan jättävän mieltä :)

      Suloista sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa ❤

  4. Tanja sanoo:

    Moi ja onnea isosiskolle hyvästä todistuksesta+stipendistä. Tyttö on niin nätti!
    Pikkusiskolle myös onnea ja ihanaa kesää.

    Fiksuista vanhemmista ei voi tulla kuin fiksuja nuoria :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkamoi Tanja

      ja hei kiitos ❤

      Tytöt ja me vanhemmat lähetellään sinne kesäterkkuja ❤

      Heh, kiitos – kaikki krediitit meille vanhemmille ;D

  5. -A- sanoo:

    Täällä odotellaan vielä hetken ennen lomille kirmaamista. Ja paljon onnea esikoiselle stipendin johdosta! Äidin (ja isän) rooli ei ole se helpoin, tunteiden vuoristorataa ja niitä kyyneleitäkin, joskus huolta ja murhetta, iloa ja onnea. Niin ihanaa ettei pois vaihtaisi. ☀️

    • Maria Maria sanoo:

      Moikku A

      ja kiitos onnitteluista ❤

      Sehän se onkin, että päivääkään en minäkään pois vaihtaisi, vaikka onhan niitäkin päiviä, että vuoristorata menee liian jyrkkää alamäkeä eikä tunnu kivalta :D

      Toivottavasti sielläkin kirmaillaan pian kesälaitumille ❤❤❤

  6. Sanna sanoo:

    Onnea tytölle sekä vanhemmille! Omani sai myös stipendin, tosin ei koulumenestyksestä vaan oppilaskunnassa vaikuttamisesta ja koulun eteen tekemästään työstä.
    Erikseen pyydettiin että vanhemmat taputtaisivat vasta kun kaikkien nimet on sanottu mutta oman lapseni nimen kuullessani unohdin pyynnön tyystin Jotenkin sitä niin liikuttui että muuta ei ollut enää mielessä :D

Kommentoi