tiistai 22. toukokuu 2018

Arjen ryhtiliike & hektisyyden selän katkaiseminen

HEIPPA IHANAT!

Hei ja ihan ensinnäkin täytyy taas kerran kiittää teitä; kiitos että olette siellä ruutujen toisella puolella ♥ Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita jätätte niin tänne blogiin kuin Instagramiin ja Facebookiinkin. Saan teiltä hurjasti vertaistukea ja sellaista jotain selittämätöntä energiaa. Vaikka en kenellekään toivo arjessa väsymistä, niin silti tieto, että ei tämä vuodenaika ole helpoin mahdollinen muillekaan saa omankin olon hieman paremmaksi. En olekaan yksin asian kanssa. Aika moni meistä kamppailee hektisen elämän kourissa. Ja totta tosiaan sen kanssa, että iltaisin ei kerta kaikkiaan malta mennä nukkumaan, kun haluaa ottaa tästä ihanuudesta eli Suomen kesästä kaiken ilon irti (mutta ei syytetä tästä Suomen kesää, ettei se vaan karkaa minnekään :D).ID

Eilen työpäivän jälkeen istahdin sohvalle miettimään, että mikä tässä mun yhtälössä mättää. Miksi en yhtäkkiä enää jaksakaan arjessa niin hyvin kuin aiemmin ja miksi viimeisten parin viikon aikana olen ajautunut suoritusmoodiin. Taustalla on tällä hetkellä tilanne, joka on hieman stressannut minua, mutta josta en voi avautua blogissa. Tiedättekö sellainen ylimääräinen pikkuinen pomppu matkaan, joka vaikuttaa moneen ihmiseen. Lisäten työtaakkaani tai ainakin sitä henkistä vastuuta.

Mikä oikestaan onkin ollut se ykkösjuttu, minkä takia olen ollut viime aikona niin väsynyt. Konkreettisia työjuttuja on ollut paljon, mutta sen lisäksi olen sellainen ihminen, joka tekee helposti ajatustyötä 24/7. Ellei pääse nollaamaan aivojaan. Ellei pääse siihen ihanaan tilaan, jossa on tilaa unelmille. Työpäivien lisäksi olen tottakai halunnut kuvata materiaalia blogiin ja kirjoittaa blogia. Enkä vain kaupallisia yhteistyöjuttuja, vaan niitä ihan tavallisia postauksia. Tämä on mun henkireikäni. Mutta blogin kirjoituksen ja blogiin liittyvät jutut olen parin viikon ajan tehnyt pääsääntöisesti viikonloppuisin ja iltaisin. Tuossa pikaisesti laskin, niin viime viikolla työtunteja tuli 63. Joista sunnuntaina seitsemän.

Joten ihan ekaksi mun täytyy priorisoida ajankäyttö arjessa. Ei enää niitä pitkälle venyneitä iltoja, jossa työpäivän jälkeen vietän klo 19.00-23.00 tietokoneen äärellä. Siinä samalla missaten perheaikaa. Mikä taas osaltaan aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Ja kun koneen laittaa kiinni klo 23.00, niin sehän tarkoittaa sitä, että ennen unillemenoa tarvitsee vähintään muutaman tunnin omaa aikaa. Minä, joka aiemmin olen mennyt nukkumaan kympin uutisten jälkeen, kukun tätä nykyä hereillä vielä puolen yön tuolla puolen. Ei hyvä, ainakaan ajatellen niitä aamuja, kun kello soittaa kuudelta.

Olen päättänyt katkaistakseni tämän tietynlaisen työnarkomanian sillä, että rajoitan iltatöiden tekoa kolmeen iltaan viikossa. Silloinkin tietokoneaika rajoittuu kahteen tuntiin. Pyhitän lauantain täysin vapaapäiväksi ja sunnuntaina saan istua tietokoneella maksimissaan pari tuntia. Tiedän, että saan olla onnellinen kun on kaksi työtä ja töitä mitä tehdä. Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli. Se kun rakastuu työntekoon sen kustannuksella, että oma hyvinvointi kärsii. Huomaan plärääväni myös sähköpostia (kolme tiliä, joista yksi blogin tili, yksi oma työtili ja yksi tuo päivätyöni myynnin spostitili) kymmenen minuutin välein. Sähköpostia en jatkossa enää katso klo 20.00 jälkeen kuin kerran. Ja vaikka katsoisin, niin vastaaminen saa odottaa seuraavaan aamuun.

Ja sitten kun on saatu järkeistettyä työtuntien määrä, panostan siihen, että viimeistään yhdeksältä olen rauhoittunut iltaunia varten. Käynyt lenkillä ja suihkussa. Niin, että nukkumassa olisin viimeistään klo 22.30. Tai 23.00 :) Pääasia, että yöunta tulisi vähintään seitsemän tuntia. Niinä iltoina, kun olen tullut lenkiltä ysin jälkeen huomana käyväni kierroksilla. Eli raskaammat juoksulenkit on pakko ajoittaa aamuun/alkuiltaan. Ja hei, oletteko huomanneet, että jos elämä on liian hektistä, niin kroppa ei nauti raskaasta urheilusta? Mä olen käynyt viimeisen viikon aikana neljä kertaa reippaalla tunnin lenkillä (keskisykkeellä 142). Nauttinut siitä huomattavasti enemmän kuin juoksulenkeistä.

Nuo kävelylenkit ovat olleet niitä, joilla olen päässyt siihen ihanaan tilaan, jossa aivot nollautuvat. Minun kohdallani aivot nollautuvat aika usein blogipostausta jäsennellessäni pään sisällä. Eli maltillista urheilua eikä mitään repivää ja liikaa sykettä nostavaa. Myös aamuiset kahvikuppimeditaatiohetket ovat loistaneet poissaolollaan viimeisen parin viikon aikana. Sillä elämäni ekaa kertaa olen alkanut torkuttamaan eikä aikaa aamurauhoittumisille ole ollut. Ei hyvä juttu tämäkään, mutta johtunee täysin siitä, että menen nukkumaan aivan liian myöhään.

Eikös kaikissa ongelmissa lähtökohta ole se, että myöntää ongelman? Hei, olen Maria ja olen parin viikon ajan polttanut kynttilää molemmista päistä. Näin. Nyt se on sanottu ja nyt on aika muuttaa nuo sanahelinäni tuossa yllä teoiksi. En inhoa mitään niin paljon kuin sitä hektistä olotilaa. Sitä, kun tulee sammuteltua tulipaloja ja vaikka multitaskingissa hyvä olenkin, niin rajansa kaikella. Mulla on huomenna kotitoimistopäivä ja arvatkaas mitä ajattelin tehdä? Nukkua päikkärit, käydä kävelyllä ja leipoa raparperikaurapaistosta. Työn lomassa. Se on se onni tässä yrittäjyydessä kotipäivinä; saa painaa töitä niin paljon kuin haluaa, mutta toisaalta saa myös päättää koska niitä painaa. Jos päivällä tulee rotjailtua niin sitten ilomielin teen töitä illalla. Pääasia, että työt tulee tehtyä!

Kuvien kesäiseen salaattiin viitatakseni; tein viime viikolla miehelle ja mulle aivan älyttömän hyvän lounassalaatin pinaatista, parsakaalista, tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja aurajuustosta. Päälle loraus balsamicoa ja kylkeen maalaisleivän viipale ja avot! Kesä on ihana, myös lautasella. Nyt vain tosiaan pitää hieman himmata tahtia ja alkaa nauttimaan tästä ajasta.

TIISTAI-ILTATERKUIN,


8 Responses to “Arjen ryhtiliike & hektisyyden selän katkaiseminen”

  1. Nanna sanoo:

    Minä määrään sut nyt rauhoittumaan! Ihan mahoton duracell olet
    Pitäisköhän sun ruksata kalenterista pari päivää yli ja tulla tänne meillepäin perheen kans visiitille niin minä passaan ja sinä rentoilet Voitais vielä pyytää yks hulttio perheineen tuolta Kokkolan seudulta messiin.
    Kiitos kivasta uudesta salaattivinkistä!
    Halit ❤️ Ja muista ottaa lungisti.

    • Maria Maria sanoo:

      Voi ystävä ihana ♥

      Mä pakkaan kimpsut ja kampsut ja perheen autoon ja suunnataan sinne Nannan täyshoitolaan :D Ja juu, Kokkolan hulttio mukaan myös ♥

      Olehan hyvä, ollaan kuulolla ♥♥♥

  2. Kaura sanoo:

    Ihana värikäs salaatti! Niin sopiva kesäiseen kattaukseen. :) Nyt kannattaa nauttia kesäilmoista, ja olla mahdollisimman paljon ulkona. <3 Mukavaa viikon jatkoa, ja muistetaan ottaa rennostikin. :)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Kaura ♥

      Se on jännä, miten tuo salaatin värikkyys saa jo käymään sen kimppuun :D

      Sanos muuta, nyt on se aika vuodesta kun nautitaan kesästä (toki hoidetaan työt siinä sivussa) eikä ressata ♥

      Ihanaa keskiviikkoa!

  3. Susa sanoo:

    Ihan samoilla ajatuksilla mennään täälläkin… Aloitin kirjoittamaan kommenttia jo aiempaan postaukseesi, mutta en saanut sitä loppuun. Kertonee siitä, että kynttilän molemmat päät on pitkälle poltettu myös täällä. Mietin viikonloppuna terassilla miksi olen joka vuosi tässä samassa tilanteessa, aivan ylikierroksilla käyvä ja umpistressaantunut. Siinä tilassa, jossa aika ei millään riitä töihin, koti- ja pihahommiin sekä harrastuksiin ym. ym., mökistä puhumattakaan. Kaikki mitä tekee tuntuu menevän pieleen ja vähän pienempikin vastoinkäyminen saattaa nostaa kyyneleet silmiin ihan yllättäen. Perimmäinen syy taitaa olla tämä perfektionistin luonne, joka paahtaa eteenpäin to do-listan kanssa eikä anna periksi eikä ainakaan pyydä apua. Koska hei, kyllähän mä nyt nää itsekin hoidan. On se kumma ettei tämän ikäisenäkään osaa hellittää ja olla itselleen armollisempi. Viikonloppuna terassilla auringossa maatessani hämmästyin hetkellistä hyvää oloani ja vannoin sen jatkuvan, kunnes taas tänään huomasin fiiliksen kiristyvän. Mua rasittaa myös tuo sama 24/7 ajattelu vaikka istuisi sohvalla telkkua katsomassa. Siksi on parempi lähteä treeneihin, siellä ei ainakaan ajatus kulje! ;) Mutta kai tämä tästä taas kesän edetessä rauhoittuu ja ainahan on pieni mahdollisuus, että mekin joskus vielä opitaan ottamaan iisimmin ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Hei Susa

      ja voi ei, mä lähetän täältä sinne sellaisia voimia että pääset pois tuosta ilkeästä stressitilasta ❤

      Mulla auttoi, ja auttaa, joka kerta se, että otan päivän, kun ”laitan pääni kuntoon”. Eli teen ajatustyötä niistä asioista, jotka stressaa. Sillä elämässä on nyt niin paljon kaikkea, niin tuntuu, että pää räjähtää.

      Just toi että haluaa kaiken tehdä itse. Sama vika rahikaisella ;)

      Juu, nyt otetaan iisisti ja nautitaan kesästä ❤

  4. Miina sanoo:

    Näin toukokuussa mulla ainakin stressikäyrä nousee siitä että koululaisilla on harva se päivä jotain erikoisohjelmaa ja retkiä, ja niihin littyviä asioita on niiiiin paljon!! Eväitä, bussirahaa, aikatauluja, kevätjuhlan rekvisiittaa, vie sinne ja hae tuolta…Ei vaan meinaa perässä pysyä. Kivahan se on että sattuu ja tapahtuu mutta kun tän mutsin muisti on muutenkin ihan ylikuormitettu… ;)

    Itsellä töitä riittää ja työreissuja, ja kotona olis pihanlaittoa, matonpesua, kesäloman suunnittelua ja lomareissujen varailua..Mutta miksiköhän näistäkin pitää ottaa stressiä; voisko vaan hengitellä syvään ja luottaa siihen että asiat järjestyy pienemmälläkin vouhkaamisella…

    Aurinkoista ja RENTOA loppuviikkoa! :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Miina!

      Ja hei toi on muuten yks, joka stressaa…niin paljon muistettavaa jo koululaistenkin osalta, että kääk :D

      Kyllä, voi hengitellä syvään – asiat kyllä järjestyy ❤ Ja se on jännä, miten kiireaikoina ne kivatkin jutut tuntuvat stressaavan.

      Mutta nyt otetaan uusi vaihe kehiin nimeltä rento kesä ❤❤❤

Kommentoi