lauantai 19. toukokuu 2018

Just sayin’…

IDILTAA IHANAT!

Tänä aamuna köllöttelin sängyssä liki tunnin ennen nousua ylös. Lintujen laulu kuului sisään ihan kuin olisivat olleet korvan juuressa sirkuttamassa. Toiselta puolelta kuulin tuttua unista tuhinaa. Jaloissa karvainen kaveri vaihtoi asentoa ja jatkoi uniaan. Aamukahvilla todistin kahden joutsenen lentoa matalalla noin 20 metrin päästä. Perästä tuli yksi yksinäinen kovasti äännellen. Kuin huutaen, että odottakaa minua.

Laiturilla ollessani katsoin taivaalle valkoista vanaa. Mietin, että varmastikin oli tulossa Tokiosta. Niinhän se olikin, siellä yli 10 000 metrin korkeudessa oli lentokoneellinen täynnä minulle tuntemattomia, matkalla Amsterdamiin. Hymyilin ja mietin, että kerrankin minulla ei tullut matkakuumetta. Tuossa hetkessä laiturilla oli just se kaikki mitä tarvitsin. Ei ollut tarvetta vaihtaa maisemaa.

Esikoisen kanssa sohvalla aurinkoa villasukat jalassa ottaessamme tunsin auringon polttavan kasvojani. Tunsin tuulen purevuuden kylmyytenä. Ihoni reagoi ja oli kananlihalla. Otin esikoisesta mallia ja vedin viltin päälleni. Auringon lämpö kasvoillani pistin silmät kiinni ja nukahdin päiväunille tietäen, että mikään mahti maailmassa ei mua siitä ihan heti herätä. Kukaan ei odota multa mitään tai tarvitse mua mihinkään. Se tunne on välillä erittäin tervetullut.

Miehen kanssa alkuillasta Vain Elämää -jaksoa katsoessani herkistyin Dannyn tulkintaan siitä, kuinka kipeä asia lapsettomuus voi olla. Tunsin piston sydämessäni, sillä olin juuri komentanut tyttöjä, jotka eivät ottaneet sitä nahistelunsa keskellä kuuleviin korviinsa. Tunsin elämänarvojen palaavan kohdilleen tuon kappaleen sanojen myötä. Herkistyin myös Terhi Kokkosen tulkintaan siitä, kuinka elämä ei ole aina helppoa, jos se ei ole taloudellisesti turvattu. Mutta kuinka kuitenkin silloinkin sitä löytää elämässä sen elämässä tärkeimmän kantavan voiman eli rakkauden.

Juuri todistin lasten riemua siitä, kun kuusi joutsenta teki ylilennon mökkimme yli. Koivujen latvojen korkeudella. Ilta-aurinko alkaa laskemaan takavasemmalle ja jännityksellä vielä odotan, millainen auringonlasku tänä iltana saadaan. Auringonlaskut ovat viestejä heiltä, joita ei enää täällä ole. Näin vanhan ajan intiaaniheimot uskoivat. Tuossa on jotain kovin lohdullista.

Elämä, yksinkertainen elämä, on sitä ihmisen parasta aikaa. Kuten myös tämä kesäkin. Vaikka se välillä pakottaisi laittamaan villasukat jalkaan ja kaivautumaan viltin alle – ainakin sitä tietää tuntevansa. Tuntee elävänsä 

LEVOLLISTA LAUANTAI-ILTAA,


6 Responses to “Just sayin’…”

  1. Ihania kuvia – tämä on kyllä se vuodenaika kun ei malttaisi kameraa laskea käsistä ollenkaan.
    Ja itse teksti, juuri tällaisia tuokiokuvauksia ja hetkiä arjesta ja elämästä on niin kiva lukea.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa milla

      ja kiitos ♥

      Sepäs se onkin, kun kaikki on niin kuvauksellista. Kaunista ja vehreää :)

      Eilen tajusin, että ne ovat ne pienet jutut, jotka elämässä ovat niitä tärkeimpiä nautinnon lähteitä. Kiireessä sekin asia oli taas unohtunut.

      Suloista sunnuntai-iltaa ♥

  2. LPP sanoo:

    En kestä <3
    Olin ihan pakahtua tästä postauksesta ja tunnelmasta ja onnesta!

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos ihana ♥

      Tämä postaus oli itsellenikin sellainen muistutus, että mitkä asiat elämässä ovat niitä tärkeimpiä. Ne ovat just noi pienet jutut, joita havaitsee kun malttaa pitää silmät ja korvat auki. Ruuhkavuosien keskellä se välillä unohtuu :)

      Suloisia sunnuntai-illan terkkuja ♥

  3. Susa sanoo:

    Niin ihanasti kirjoitettu ❤️ Ihan samaa ajattelin tässä terassilla auringossa nautiskellessani. Sitä miten ihanaa tämä elämä on ja miten pienet asiat sen sellaiseksi tekee. Vaikka vielä viikon puolessa välissä olin niin stressaantunut, että meinasin haljeta, on se tunne nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen. Mies on reissussa ja on myös ihana tunne odottaa ja vähän ikävöidäkin. Sitä ihanampaa on taas ensi viikolla saada toinen kotiin ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Iltaa Susa

      ja kiitos ♥

      Se on jännä juttu, miten kiireen keskellä ruuhkavuosia taltuttaessa sitä aina välillä unohtaa sen perimmäisen; olla kiitollinen ja onnellinen pikkuisista jutuista :)

      Hei, ihanaa että sait selätettyä stressin tunteen ♥ Ja ihanaa, että saat miehen takaisin :)

      Suloista sunnuntai-iltaa sinne ♥

Kommentoi